Neuloin molemmille tytöille tiikerilapaset toiveiden mukaan, toinen sai pinkit ja toinen lumitiikerit. Malli on Lumi Karmitsan kirjasta Villit vanttuut & vallattomat villasukat. Aiemmin neuloin jo itselleni samasta kirjasta Pionit. Nyt saadaan kaikki hienostella uusissa lapasissamme. Kohtahan niitä jo tarvitaankin, ainakin aamuisin on nyt ollut aika viileää.
Ohjeessa lankana oli 7 Veljestä -lanka, mutta vaihdoin sen ohuempaan (Drops Fabel), jotta saisin tytöille sopivat lapaset. Näistä tulikin juuri sopivan kokoiset. Tämä on kyllä hieno malli. Tytöt saivat valita kirjasta, mitkä lapaset itselleen haluaisivat ja Tiikereihin molemmat päätyivät. Onneksi väreistä päästiin sopuun, ettei tarvinnut ihan samanlaisia neuloa.
Minullakin on nyt oma Kappa. Ja se on ihana. Pitkään ajattelin, että tuota en ikinä jaksa neuloa. Pitkä putkilo pelkkää sileää neuletta. Ja miten sitä edes käytetään? Katseltuani aikani kuvia muiden huiveista alkoi minunkin kuitenkin tehdä mieli sellaista itselleni. Hankin langaksi kolme kerää Drops Lace -lankaa, ja kun Viron reissulle tarvittiin kevyttä ja helppoa matkaneuletta, aloitin neulomisen.
En halunnut omasta huivistani ihan yhtä pitkää kuin alkuperäinen, joten käytin siihen vain kolme kerää lankaa. Ja ihan tarpeeksi pitkä siitä tuli näinkin. Tätä neuloin Viron matkalla, mökkireissulla, Särkänniemessä ja bussimatkoilla. Kevyt neule mahtui hyvin kassiin mukaan ja yksinkertaista mallia oli helppo neuloa pienissäkin pätkissä. Aika sutjakkaasti huivi valmistui kolmessa viikossa, kun välillä neuloin muutakin. En oikeastaan missään välissä ehtinyt kyllästyä tämän neulomiseen.
Tämä huivi onkin monikäyttöinen. Sen voi kietaista ihan tavallisesti kaulan ympäri tai sitä voi käyttää tuubihuivina. Ja halutessaan sen voi vetää hartioiden suojaksi tai miksei vaikka hupuksikin. Huivi on ihanan kevyt, mutta alpakkalangan ansiosta myös lämmin.
Tämä kesä oli melko sateinen ja viileä. Oikeastaan vasta nyt elokuussa on saatu nauttia kunnolla auringosta ja lämmöstä. Tuntuu, että koko kesä on mennyt parempia säitä odotellessa. Monet kasvit ovat kukkineet huomattavasti tavanomaista myöhemmin. Etenkin pelargonit ovat kärsineet huonosta säästä, ja kukkivat oikeastaan vasta nyt kunnolla. Aika vähän olemme toisaalta olleet kesällä kotosalla, joten nyt on enemmän aikaa nauttia kukkasistakin.
Keväällä kukkapenkissä ilahduttivat syksyllä istuttamani vaaleanpunaiset tulppaanit, jotka olivat ihme kyllä säästyneet myyrän hampailta. Viime vuonna kaikki tulppaanin sipulit olivat nimittäin kadonneet parempiin suihin. Ehkä nyt uskallan istuttaa enemmänkin tulppaaneja.
Kylmänkukka leviää vuosi vuodelta, viime vuonna kukkia oli kolme, nyt seitsemän. Tässä kasvissa kukinnan jälkeen ilmaantuva haituvapallo on myös aika hauskan näköinen.
Pioneja kasvaa pihassamme kahta eri lajia. Niistä aikaisempi kukkii kesäkuun alkupuolella ja on väriltään tummempi. Toinen pioni kukkii vasta heinäkuussa, viime kesänä se tosin kasvoi huonosti, eikä tehnyt lainkaan kukkia. Tänä kesänä sen sijaan saatiin nauttia molempien kukinnasta. Parasta on, että toisen kukittua saa ryhtyä odottamaan toisen kukintaa.
Viime kesänä siirsin toiseen paikkaan kurjenmiekan, joka ei ollut kertaakaan kukkinut niinä kahtena kesänä, jotka olemme täällä asuneet. Aiemmin kurjenmiekka oli kallion juurella aika varjoisessa paikassa. Siirsin sitä kahteen paikkaan: matalaan kallionkoloon ja syvempään kukkapenkkiin metsän reunassa. Nyt matalaan kallionkoloon siirtämäni kurjenmiekka kukki hienosti, mutta toisessa paikassa se kasvatti vain lehtiä. Taidan siirtää sen vielä kertaalleen parempaan paikkaan.
Aiemmin kesällä sain äidiltäni punapäivänkakkaraa, joka nykyisin tosin on nimeltään punapietaryrtti. Se juurtui hyvin ja teki kaksi kukkaakin. Aika komeita kukat olivatkin ja niistä saatiin iloita todella pitkään. Toivottavasti kukkia tulee ensi kesänä enemmänkin.
Kalliolle oli ilmestynyt jostain pari oranssikeltanoa. Ne kasvoivat matalissa kallionkoloissa ja loistivat kauniin oransseina kalliota vasten. Jätin ne siihen kasvamaan, saa sitten nähdä, leviävätkö haitaksi asti.
Tämän kesän uusia kasveja oli myös kruunuvuokko, jonka mukuloita ostin loppukeväällä edullisesti kokeiluun. Osa mukuloista mätäni ja luulin jo, etten saa koko kruunuvuokkoa kasvamaan. Yhtäkkiä yhdessä ruukussa alkoi kuitenkin näkyä taimia. Loppujen lopuksi kukkia oli vain punaisia ja valkoisia. Hienoja ne olivat silti, yritän saada mukulat menemään talven yli, katsotaan sitten kuinka käy.
Pelargonien ja verenpisaroiden kukinta alkaa nyt olla parhaimmillaan. Verenpisaroita tosin ovat jauhiaiset kiusanneet kevättalvesta asti. Onneksi ne eivät ole levinneet muihin kasveihin. Pidän verenpisarat nyt kesän ajan varmuuden vuoksi parvekkeella erossa muista kasveista. Hyvin pisarat tuntuvat jauhiaisista huolimatta kasvavan ja kukkivan. Olen yrittänyt häätää jauhiaisia niistä, mutta en taida uskaltaa ottaa niitä sisälle talveksi.
Elokuu lähestyy jo loppuaan, mutta aika kesäisistä tunnelmista on nyt saatu nauttia. Kukkaloistoa on toivottavasti luvassa vielä pitkälle syys- tai lokakuulle asti.
