Kevään tullessa on aika siirtyä paksuista, villaisista huiveista kevyempiin. Tämä huivi valmistui itse asiassa jo syksyllä, kun tarvitsin Rooman matkalle käsityön, jossa riittäisi puuhaa koko viikoksi. Huivi sopii materiaalinsa puolesta paremmin kesähuiviksi, sillä lankana tässä on Scheepjes Whirl, joka on puuvilla-akryylisekoitetta. Ihastuin langan väriin ja tilasin sitä kerän kokeeksi. Malliksi valitsin Edlothian. Arvelin mallissa olevan riittävästi vaihtelua, jotta mielenkiinto säilyisi loppuun asti. Aika sopivasti ehdin tämän huivin viikon aikana virkkaamaan nähtävyyksien katselun lomassa.
Huivissa on useampia erilaisia kuvio-osuuksia, joita erottaa toisistaan kohoraita. Halusin langan vaalean osuuden huivin ulkoreunaan, joten aloitin virkkaamisen kerän päältä. Ohjetta en jaksanut reissussa koko ajan kaivaa esiin ja ulkomuistista virkatessa vähän sekosin silmukkamäärissä matkan varrella, mutta pienillä korjauksilla sain kuviot täsmäämään.
Talven ajan huivi on saanut lähinnä lojua kaapissa, mutta ehkä sille nyt ilmojen lämmitessä tulee enemmän käyttöä. Koon puolesta se on juuri sopiva hartiahuiviksi.
Kirjoneulesukkia on valmistunut alkuvuoden aikana useammat. Vähän aikaa sitten esittelin kuopukselle neulomani Yökyöpelit. Myös esikoisella oli tarvetta uusille sukille, hänelle neuloin Hasta la vista -sukat. Myös nämä sukat ovat Lumi Karmitsan suunnittelemat.
Sukissa on varren etupuolella pesukarhu ja takapuolella teksti "Hasta la vista baby". Nämä sukat valmistuivat huomattavasti nopeammin kuin Yökyöpelit, sillä teräosa on yksinkertaista raitaneuletta. Näissä sukissa mielenkiintoinen yksityiskohta on varren yläosassa ja kärjessä oleva pitsimäinen kuvio. Nilkan joustinneule lisää sukan istuvuutta, se jatkuu myös kantalapussa. Tummanharmaan ja valkoisen kaveriksi näihin sukkiin löytyi samantapainen vanhan roosan sävy kuin esikoiselle neulomassani keepissä.
Nämä sukat valmistuivat jo tammikuulla ja ovat päässeet talven pakkasilla käyttöönkin. Nythän villasukkakelit tuntuvat vielä toistaiseksi jatkuvan, mutta kaipa se kevätkin ennen pitkää tulee.
Kuopuksen käsityömessuilla valitsemasta langasta syntyi värikäs ja kimalteleva huivi. Malliksi valittiin yhdessä Myrskytuuli kirjasta Unelmien huivit. Melko yksinkertainen malli sopiikin hyvin näin värikkäälle langalle. Tässä huivissa on mielenkiintoiset pystyraidat ja pitsimäinen reunus, joka tehtiin virkkuukoukkua apuna käyttäen. Lankana huivissa on käsinvärjätty, kimalteleva Villapuro-lanka.
Näissä tyttöjen messuilla itselleen valitsemissa langoissa näkyy hyvin ero heidän välillään. Esikoinen on rauhallisten ja hillittyjen sävyjen ystävä, kuopus taas tahtoo värejä ja räväkkyyttä. Kuopus on jo pienestä pitäen ollut huivien ystävä ja aika hyvän kokoelman hän on jo onnistunut niitä itselleen keräämäänkin. Tämä huivi olikin hyvä lisä kokoelmaan ja on päässyt jo käyttöönkin. Eikä kuulemma kutita yhtään kaulaan kietaistunakaan. Ostin tätäkin lankaa yhden vyyhdin, se riitti hyvin huiviin ja loppulangasta saan vielä neulottua kämmekkäätkin.
Tämä keeppi valmistui jo alkuvuodesta, mutta on jäänyt täällä esittelemättä. Neuloin sen esikoiselle hartioiden lämmikkeeksi ja aika ihana siitä tulikin.
Tampereen Kädentaitomessuilla molemmat tytöt saivat valita itselleen mieleisen langan, josta lupasin neuloa heille jotakin. Esikoisen valinta oli silkki-merinolanka Fyberspates Scrumptious 4ply, josta hän toivoi itselleen ponchoa, vaikka keeppihän siitä loppujen lopuksi taisikin tulla.
Ostin lankaa vain yhden vyyhdin, joten sillä oli pärjättävä. Malliksi valikoitui Seita kirjasta Unelmien huivit. Kirjan keeppi on neulottu kahdella värillä, mutta arvelin pitsineuleen näyttävän kivalta yksivärisenäkin. En ollut aivan varma tiheydestä, enkä jaksanut neuloa mallitilkkua, joten päätin aloittaa keepin ylhäältä, jolloin voisin lopettaa silmukoiden lisäämisen kun leveyttä olisi tarpeeksi.
Loin sopivan määrän silmukoita ja levensin aina ohjeen kavennusten kohdalla. Alku sujuikin hyvin, mutta pitsineuleeseen päästessäni tajusin, etten ollut miettinyt asiaa aivan loppuun saakka. Pitsineuleen neulominen väärään suuntaan ei ollutkaan ihan helppoa. Onneksi kuvio ei ollut kovin monimutkainen ja jotenkin onnistuin siitä selviytymään. Helpommalla olisin kuitenkin tainnut päästä, jos olisin neulonut alussa mallitilkun ja laskenut silmukat sen perusteella.
Tästä keepistä tuli kyllä aika kaunis. Se on pitsinen ja kevyt, mutta kuitenkin lämmittävä. Ja menee varmaan hyvin kesälläkin hartioiden lämmikkeenä tarvittaessa.
