Kädentaitomessut 2018

Messulippu saatu blogipostausta vastaan

Suomen kädentaidot -messut piristävät aina mukavasti marraskuun harmaudessa. Messuilla pääsee ihailemaan ja hypistelemään mitä ihanampia lankoja. Tänä vuonna olin suunnitellut käyttäväni messuihin kaksi päivää. Perjantai oli sopivasti vapaapäiväkin. Sää oli kuitenkin pitkään jatkuneen harmauden jälkeen messuviikonloppuna ihanan aurinkoinen. Niinpä en jaksanutkaan perjantaina lähteä messuhalleihin pyörimään, vaan käytin päivän sen sijaan ulkoiluun.

Lauantaina lähdimme kuitenkin suunnitellusti heti aamusta perheen naisväen voimin messuilemaan. Olimme etukäteen tulostaneet kartat ja merkinneet suosikkikohteitamme niihin. Ilman karttoja suunnistaminen suurissa messuhalleissa on melkoisen hankalaa. Messuilla oli tänä vuonna useita vesipisteitä, joten varasimme juomapullot mukaan.

Tytötkin jaksoivat kierrellä messuilla useamman tunnin. Välissä pääsi puuhailemaan työpajoissa ja virkistäytymään pehmiksellä. Aikamoinen tungos oli halleissa ja kuvien ottaminen vähän unohtui tyttöjen kiirehtiessä eteenpäin. Paljon kaikkea messuilla kuitenkin ehdittiin nähdä ja ostoksiakin tehtiin riittävästi. Ihan kaikkea ei ehditty näkemään ennen kuin väsymys yllätti. Ehkä ensi vuonna käytän yhden päivän siihen, että kiertelen messuilla itsekseni ihan rauhassa. Messuilla pääsi itsekin tekemään kaikenlaista erilaisissa työpajoissa. Meille päätyi koristeeksi hieno maisema pupuineen ja kuusineen, joka tosin kärsi jonkin verran vaurioita messuilla kiertelyn aikana.

Sitten ostoksiin: Tytöt etsivät messuilta nimenomaan askartelutarvikkeita. Teippejä löytyi useammastakin paikasta, samoin kaikenlaisia tarroja. Joulukortteja ja muita jouluaskarteluja varten ostimme ison pussillisen lumihiutalekoristeita. Itselleni ostin uuden kirurginveitsen, sillä vanha on kadonnut jonnekin. Veitsen mukana tuli paketti varateriä ja leikkausalusta.

Kankaiselta valitsimme jokainen oman kangaspalasen. Minä ihastuin värikkääseen kissakankaaseen, siitä aion ommella pussukan itselleni.


Pääsin myös hypistelemään lankoja, vaikka se olikin tyttöjen mielestä vähän tylsää. Kässäkerho Pom Pomista ostin vyyhdin ihanan väristä Merino Singleä, se on messuostoksista ainoa, jolle ei ole vielä käyttötarkoitusta mietittynä. Kuopus pitää huiveista, ja niitä onkin kertynyt jo aikamoinen kokoelma. Messuilta hän löysi itselleen Villapuron värikkään, kimaltelevan huivilangan, minä tosin saan huivin toteuttaa. Esikoinen haluaa itselleen neulotun ponchon. Hän valitsi siihen langaksi Fyberspates Scrumptious 4 ply -langan, josta löytyi juuri oikea sävy. Tuo onkin ihanan pehmeää lankaa ja lisäksi konepestävää. Itselleni ostin vielä vyyhdin AkvarelliElliä lempiväreissäni. Siitä neulon itselleni joko sukat tai huivin. Lisäksi kassiin päätyi neljän kerän satsi Menitan Lassea sukkiin ja lapasiin sekä kerä kimaltelevaa pörrölankaa, josta tulee mahdollisesti ainakin barbeille jotain.

Näiden lisäksi hankittiin pipoon tupsu Paapon osastolta, sieltä esikoinen löysi myös itselleen kaktuskortin. Molemmat tytöt saivat myös kauniiseen tulitikkuaskiin pakatut pienet kakut.

Jokaiselle löytyi jotain ja osa ostoksista pääsi jo käyttöönkin. Messuilla kiertelyn jälkeen olimme aika uupuneita, mutta kivaa oli silti. Ensi vuonna uudestaan!

Kimaltelevat villasukat

Neuloin ihanan kimaltelevat sukat lahjaksi kuopuksen ystävälle. Kuopus toivoo usein, että kavereille annetaan lahjaksi jotain itse tehtyä, ja asusteita kai tytöt aina tarvitsevat. Tällä kertaa päädyimme villasukkiin, joihin langaksi valittiin kimalteleva Kaupunkilanka Pyynikki luonnonvalkoisena. Mallineuleeksi valitsin valepalmikon, joka on helppo neuloa ja lisäksi mukavan joustava.

Näistä tuli aika kivat sukat, toivottavasti lahjan saajakin tykkäsi. Sukkien koko on noin 34 ja lankaa jäi kerästä hiukan jäljelle. Kyllä tulee arkeenkin juhlan tuntua, kun tällaiset kimallesukat pukee kumisaappaisiin.

 

Alpakkakämmekkäät

Neuloin työkaverille lahjaksi kämmekkäät alpakkalangasta. Viime talvena neulomastani villatakista jäi lankaa reilusti yli ja mietin, mihin sen käyttäisin. Kämmekkäät lämmittävät käsiä nyt syksyllä pihalla puuhaillessa tai talvella tietokoneen ääressä istuessa. En halunnut tehdä kämmekkäisiin pitsineuletta tai palmikkoa, mutta pelkkä sileä neulekin tuntui vähän tylsältä. Näissä kämmekkäissä oli kivalta näyttävä ja helppo mallineule, jota halusin kokeilla.

Pinnasta tulikin aika kiva hiukan pörheästä alpakasta neulottuna. Ja nämä kyllä lämmittivät ihanasti, kun kokeilin niitä kuvia ottaakseni. Voisin melkein tehdä itsellenikin samanlaiset, mutta aika monta muutakin projektia on nyt jonossa. Tätä mallineuletta tosin voisi kyllä hyvin käyttää jossain muussakin neuleessa...

 

Midsummer Haze

Viime kesän matkaneuleeksi valikoitui Joji Locatellin suunnittelema Midsummer Haze. Se pääsikin matkustelemaan ympäri Suomea. Aloitin neuleen Lapin matkalle lähdettäessä ja pienenä ja kevyenä se kulki vaelluksella näppärästi rinkassa mukana. Neule matkasi myös mökille ja riittipä siinä neulomista vielä yhdelle Helsingin reissullekin. Tätä olikin mukava neuloa, eikä ohjettakaan tarvinnut pitää koko ajan esillä.

Langaksi kauluriin valikoitui Manos del Uruguay Marina, jota löytyi sopivasti kotoa. Tästä tuli kyllä kaunis. Langan väritys korostaa pitsineulekuviota, mutta näyttää hienolta myös sileäneuleisessa yläosassa. Tämä neulehan on kaulurin ja huivin välimuoto. Se pysyy kaulassa paremmin paikoillaan kuin huivi, mutta alaosa laskeutuu kauniisti hartioille. Tämä on sen verran ohut ja kevyt, että käytin sitä jo kesälläkin, mutta nyt syksyn tullen se pääsee varmasti useamminkin kaulaan.

 

Kimalteleva lampunvarjostin

Parisen vuotta sitten virkkasin esikoisen huoneeseen lampunvarjostimen. Siitä tuli aika kiva ja hyvin se on kestänytkin. Nyt kuopuksellakin oli tarvetta uudelle varjostimelle ja päätin virkata toisenkin. Olin oikeastaan lupaillut jo vuoden verran virkkaavani sellaisen, mutta jotenkin se oli jäänyt. Taannoin Sokoksella käydessäni silmiini osui kimalteleva Kaupunkilanka Leikkipuisto -lanka. Siitä löytyi vielä aika sopiva sävykin, joten päätin kokeilla sitä varjostimeen. Halusin nähdä, miltä langan kimalle näyttäisi lampunvarjostimessa.

Esikoisen varjostimen virkkasin puuvillalangasta ja tärkkäsin sokeritärkillä. Nyt valitsemani lanka on tekokuitua, joten kovetin varjostimen muotoonsa liima-vesiseoksella. Muuten tein sen samalla periaatteella kuin aiemmankin varjostimen. Ensin virkkasin neliöitä varjostimen ympärysmitan verran ja ompelin ne renkaaksi. Kukkapalan ohje löytyi kirjasta 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin. Alareunaan virkkasin yksinkertaisen pitsin ja yläreunaan pylväitä ja ketjusilmukoita, joita sitten kaventelin sopivasti. Kovetin varjostimen kakkukuvun päällä. Lanka oli sen verran paksua, että se imi liimavettä melko paljon. Hyvin se kuitenkin lopulta kovettui. Taivuttelin vielä rautalangasta varjostimen yläosaan tukirakenteen, jotta se pysyy paikallaan.

Tästäkin tuli kyllä aika kiva. Kuopus ainakin tykkäsi uudesta lampustaan. Kimallekin erottuu aika hyvin, ja lampusta tulee pimeällä hieno punertavan violetti valo huoneeseen. Ja onhan tämä nätti valoisallakin.

 

Kissa ovenvartijana

Blogissa onkin ollut aika pitkä kesätauko. Nyt sää viileni sen verran, että malttaa taas hetken istua sisällä koneen ääressä. Kesän aikana onkin valmistunut monenlaista. Niistä ensimmäiseksi esittelen virkkaamani ovistopparikissan.

Työpaikalle kaivattiin ovistopparia pitämään keittiön ovea auki. Kesähelteillä läpiveto tuo tervetullutta viilennystä, mutta keittiön ovi ei pysynyt itsestään auki. Siihen ratkaisuksi päätin virkata ovistopparikissan. Olen aiemmin tehnyt ovistoppareita ompelemalla, mutta tällä kertaa päätin toteuttaa sen virkkaamalla. Koko kesän on ollut niin kuuma, etten ole viitsinyt ompelukoneen ääressä istua. 

Kotoa löytyi luonnonvalkoista Mini-ontelokudetta, jota on joskus jäänyt mattovirkkauksista. Virkkasin kissan ihan omasta päästäni. Muuten se on virkattu yhtenä kappaleena, mutta hännän ja korvat virkkasin erikseen ja kiinnitin lopuksi vartaloon. Kasvot ompelin mustalla puuvillalangalla. Täytteeksi laitoin räsyjä ja painoksi suuren kiven, joka löytyi työpaikan pihalta.

Aika hauska kaveri tästä kissasta tuli. Korvat tosin ovat hiukan liian suuret, mutta onpahan persoonallinen otus. Välillä tekee ohi kulkiessa mieli vähän silittää sitä. Nyt ei tunnu yksin ollessakaan ihan niin yksinäiseltä, kun on kissa seurana. 

 

Kesäisen kevyt huivi

Huiveja on niin kiva neuloa, että uusia syntyy vähän väliä. Tällä kertaa neuloin Aavikkoruusu-huivin Pirjo Iivosen kirjasta Unelmien huivit. Kirjassa huivi on melko iso, joten valitsin ohuemman langan kuin ohjeessa. Huivista tulikin juuri sopivan kokoinen, jotta sen saa hyvin kietaistua kaulaan, mutta riittävän suuri hartioillekin levitettäväksi. Lankana huivissa on Manos del Uruguay Marina.

Huivista tuli ihanan kevyt ja ohut, kesäänkin sopiva huivi. Tässä huivissa on mielestäni kaunis mallineule, yksinkertainen mutta sopivasti vaihteluakin. Viime aikoina olen neulonut huiveja hiukan paksummista langoista, joten tämä tuntuu kyllä tosi kevyeltä ja ilmavalta. Monta päivää jatkunut kova tuuli hankaloitti huivin kuvaamista, kun ohut huivi oli lähteä tuulen mukana lentoon.

Ohje: Aavikkoruusu / Pirjo Iivonen

Lanka: Manos del Uruguay Marina (sävy Piedra)

Puikot: 4 mm

Lapaset häälahjaksi

Nämä sydänlapaset neuloin häälahjaksi. Keväällä kuulin, että esikoisen opettaja on menossa kesällä naimisiin. Minulta kysyttiin, voisinko neuloa koko luokan yhteiseksi lahjaksi hääparille parilapaset. Lupauduin tietysti, sillä ajatus oli mielestäni kiva. Halusin hankkia lapasiin jotain vähän hienompaa lankaa. Väriä mietiskelin pitkään, mutta päädyin lopulta kauniiseen hopeanharmaaseen, joka löytyi Hedgehog Fibres Merino DK -langasta. Halusin neuloa lapaset vähän paksummasta langasta, jotta ne lämmittävät kunnolla talvella. Kyseinen lanka on lisäksi konepestävää, mikä helpottaa neuleen hoitoa. Merinovilla on myös ihanan pehmeää, eikä kutita herkkääkään ihoa.

Parilapasen ohje löytyi Yhteishyvän sivuilta, yksittäiset lapaset tein ilman ohjetta. Niihin laitoin peukalon lapasen sivulle, jotta lapasta voi käyttää kummassa kädessä tahansa. Yhteisessä lapasessahan ei peukaloa ole lainkaan.

Halusin tehdä lapasiin jonkun kuvion, mutta kuitenkin pitää ne melko yksinkertaisina. Neuloin lapaset ensin valmiiksi ja ryhdyin sitten sommittelemaan niihin kuvioita. Päätin koristella lapaset punaisella sydämellä. Kokeilin erilaisia pistoja eripaksuisilla langoilla ja lopulta päädyin tekemään lapasten kärkeen kummallekin puolelle pienen sydämen silmukoita jäljittelemällä. Punainen lanka olisi saanut olla hiukan paksumpaa, nyt pohjalanka pilkottaa joissain kohdissa punaisen alta. Aika kivat näistä kuitenkin tuli. Hetken verran tosin pitää odottaa ennen kuin näitä pääsee käyttämään.

Villapesupinnat jämälangoista

Blogin puolella on ollut taas pitkään hiljaista. Koko toukokuun oli niin hyvää säätä, että kaikki liikenevä aika meni pihahommissa, enkä ole kotona juuri ehtinyt tietokoneen ääreen istahtaa. Lisäksi olen kulkenut työmatkat pyörällä, joten käsityöaika on vähentynyt parilla tunnilla / päivä, kun en ole bussissa istunut.

Jotain olen kuitenkin saanut valmiiksikin. Niistä esittelen nyt juuri valmistuneen neuleen, joka on taas huivi. Näitä tulee näköjään neulottua. Kyseessä on Villapesuohjelma-podcastin naisten suunnittelema huivi, jota on neulottu yhteisneulontana. Ensin ajattelin, etten tähän neulontaan lähde ollenkaan mukaan. Onhan noita huiveja ennestäänkin. Aikani katselin muiden huivien etenemistä ja aloin tutkailla jämälankojani. Ja kuinka ollakaan, yhtäkkiä olikin huivi jo alulla. 

 

Huivi neulotaan fingering-vahvuisesta langasta, joten oikean paksuisia jämälankoja löytyi ihan kiitettävästi. Valitsin huiviin ihanimmat värit, sekä valkoisen ja harmaan tasapainottamaan värejä. Käytin huiviin kolmea erilaista valkoista lankaa, mutta valmiissa huivissa se ei juurikaan näy. Tämä huivi oli kyllä hyvä jämälangoille, koska osaa väreistä tarvittiin vain vähän. Ei myöskään haitannut, vaikka joku raita jäi langan loppumisen takia kapeammaksi, tein sitten seuraavan vastaavasti leveämmäksi.

Värien ja mallineuleiden vaihtuminen piti mielenkiinnon yllä, eikä neulominen tuntunut tylsältä. Huivi ensin leveni ja sitten kapeni. Lopuksi neulottiin toiseen päähän brioche-neuletta, joka oli minulle uusi tekniikka. Ohje oli kuitenkin niin hyvä, että neulominen sujui joutuisasti. Pari pientä virhettä tosin pääsi huiviin pujahtamaan, kun illalla väsyneenä neuloin. Valmiin huivin päihin lisättiin vielä tupsut. Pitkään mietin, millä värillä tupsut tekisin. Lopulta päädyin tekemään niistä kaksiväriset, niin että molemmissa on valkoisen langan kaverina toinen lanka. Niistä tulikin aika kivat.

Tästä huivista tuli riittävän iso hartioilla pidettäväksi. Se lämmittää varmasti ihanasti syksyn viileillä säillä. Ja aika koleaahan on viime päivinäkin ollut. Ja tässä huivissa on kyllä ihanat värit. Nyt vähän houkuttelisi tehdä toinenkin eri väreillä, mutta ehkä jotain muuta välillä. Pistän kuitenkin ohjeen talteen jämälankojen varalle.

Malli: Villapesupinnat

Lanka: sekalaisia jämälankoja

Puikot: 4 mm

Eyeblink-huivi

Neuloin itselleni taas uuden huivin. Violetille, kaulaan kiedottavalle huiville oli tarvetta ja varastoista löytyikin vyyhti ihanan väristä Malabrigo Sock -lankaa. Arvelin saavani yhdestä vyyhdistä juuri sopivan kokoisen huivin. Violetti väri on vaikea saada tallennettua kuviin, joten näissä kuvissa huivi näyttää sinertävämmältä kuin luonnossa.

Malliksi valikoitui Heidi Alanderin Eyeblink, johon löytyy ilmainen ohje Ravelrysta. Olen neulonut useampia Heidi Alanderin suunnittelemia huiveja, niissä on vaihtelevia muotoja ja kauniita pitsineuleita.Tässäkin huivissa yhdistyy kauniisti sileä neule ja reunapitsi. Huivi valmistui työmatkaneuleena melko nopeasti ja on päässyt jo käyttöönkin. Neuloin huivin hiukan pienempänä kuin ohjeessa. Väri on mielestäni todella kaunis ja huivista tuli kyllä ihana.

Kesäinen nukke

Kaipa se kevät on tulossa, vaikka aika talvinen tunnelma onkin ulkona. Saa nähdä, koska nuo lumikinokset sulavat. Kevään tulon huomaa ainakin siitä, että virkkuukoukku löytyy yhä useammin kädestä. Ideoita tuntuu löytyvän niin paljon, ettei kaikkia ehdi toteuttaakaan. Tämän pienen nuken virkkaaminen ei kuitenkaan vienyt kauan aikaa.

Tyttöjen ollessa pienempiä virkkasin kaikenlaisia nukkeja enemmänkin. Nyt niille ei enää ole samanlaista tarvetta, mutta aina välillä tulee innostus niiden virkkaamiseen. Yleensä minulla ei aloittaessani ole kovin selkeää suunnitelmaa. Useimmiten lähden liikkeelle jaloista, mietin virkkaanko kengät vai en, ja minkäkokoisen nuken teen. Tällä kertaa nukesta tuli aika pieni, pituus on noin 15 cm. Olin kerännyt puuvillaisia jämälankoja, joista valitsin väreiksi vaaleanpunaisen, ruskean ja punaisen.

Nukesta tuli tällä kertaa aika kesäinen. Sillä on paljaat jalat, punainen mekko ja kukka hiuksissa. Mekkoon virkkasin valkoisen vyön ja pitsin helmaan. Heti lankoja valitessani tiesin, että nukke saisi ruskeat, kiharat hiukset. Ne virkkasin erikseen ja ompelin kiinni nuken päähän.

Nukkea virkatessani tuli aivan kesää ikävä. Kyllähän se sieltä tulee, mutta kovin hitaasti tuntuu etenevän. Vielä menee aikaa ennen kuin pääsee kirmaamaan ulos paljain varpain ja kesämekossa.

Virkattuja pääsiäismunia

Virkkasin pääsiäiseksi kukkasin koristeltuja pääsiäismunia. Näistä tuli aika kivoja, teen ehkä vielä muutaman lisääkin. Ehkäpä jonkun keltaisen ja vihreänkin valkoisten lisäksi. Kukkien kirjontaan saa hyvin käytettyä pienetkin langanpätkät.

Pääsiäisen lähestyessä teki mieli tehdä joku uusi pääsiäiskoriste, vaikka onhan noita vanhojakin jo kertynyt. Jostain syystä virkkaan näköjään joka vuosi jotain uutta. Viime vuonna virkkasin kanoja oksiin roikkumaan, ja tänä vuonna päädyin muniin. Näin Instagramissa kauniita, kirjonnalla koristeltuja virkattuja pääsiäismunia. Muniin löytyikin ilmainen ohje Zeens and Roger -blogista. 

Virkkasin munat ohuesta puuvillalangasta ja niistä tuli suunnilleen oikean kananmunan kokoisia, pienen sellaisen. Kirjontaan käytin villalankojen jämiä. Kirjoin kukat ja lehdet linnunsilmäpistoilla ja kukkien keskustat solmupistoilla. Osaan munista laitan langan, jolloin ne voi ripustaa vaikka pajun- tai koivunoksiin roikkumaan. Nämä munat pysyvät myös hyvin pystyssä, joten niitä voi laittaa vaikka hyllyn tai lipaston päälle koristeeksi.

 

Miraldan huivi

Tämän talven harmaiden neuleiden jatkoksi neuloin vielä yhden huivin. Tässä huivissa on mielestäni kauniita mallineuleita. Olen kerran aiemminkin vuosia sitten neulonut huivin samalla mallilla, mutta se jäi hiukan pieneksi. Nyt otin käyttöön paksummat puikot, ja huivista tulikin isompi. Se riittää harteille lämmikkeeksi, mutta sen saa myös hyvin kietaistua kaulaankin ulos mennessä.

Huivin malli on Miraldan kolmiohuivi Nancy Bushin kirjasta Pitsihuivit neuloen. Lankana käytin Novitan Venlaa, jota kului vähän toista kerää. Huivin neulominen aloitetaan ulkoreunan pitsistä, joten silmukoita sai alussa luoda melkoisen määrän. Loppua kohti silmukat vähenevät, joten päättelyn puolesta tässä huivissa pääsee vähemmällä. Mallineuleet vaihtelevat sen verran, ettei neulominen alkanut kyllästyttää. Huivi valmistuikin aika sukkelasti. Nyt on lopputalveksi lämmikettä, kylmää säätä taitaa jatkua vielä huhtikuullekin.