Kaikuja Karjalasta

Tuntuu, etten saa nyt valmiiksi mitään muuta kuin sukkia. Ja tietysti niitä salaisuuksia, joista ei täällä uskalla vielä hiiskua mitään. Nämä sukat on neulottu Tiina Kuun Echoes from Karelia / Kaikuja Karjalasta -ohjeella . Värit valitsin sen mukaan, mitä lankoja omista lankavarastoista löytyi. Pitkään mietin, valitsenko harmaan ja valkoisen seuraksi sinisen vai punaisen. Lopulta sininen vei voiton, ja olen kyllä tyytyväinen värivalintaani. Näistä sukista tuli mielestäni kauniit ja jotenkin aika talviset. Pidän kirjoneuleen ja palmikon yhdistelmästä näissä sukissa.

Sukat ovat olleet valmiina jo jonkin aikaa, mutta pimeyden vuoksi en ole saanut niistä kunnon kuvia, joissa myös palmikkokuvio erottuisi kunnolla. Nämä kuvat otin viime viikolla, kun maassa oli hiukan luntakin. Saapa nähdä, koska saadaan kunnon talvi vai tuleeko sitä laisinkaan. Toisaalta pimeällä ja sateisella säällä on hyvä käpertyä takkatulen ääreen neulomaan.

 

Lasten pitsineulesukkia

Lakusukista jääneille langoille piti keksiä jotain käyttöä, niihin ei yhtä väriä kovin paljon kulunut. Tosin neuloin vielä toisetkin lakusukat lasten koossa, mutta lankoja jäi silti aika lailla yli. Lankavarastot ovat tällä hetkellä aika täynnä, joten päätin neuloa langat sukiksi.

Neuloin lasten sukkia kahdessa eri koossa, pitkähköllä varrella ja yksinkertaisella pitsineuleella. Yläreunaan neuloin muutaman kerroksen joustinneuletta, jotta sukka pysyy paremmin jalassa. Pohkeen kohdalla kaventelin jonkun silmukan. Näistä tuli aika kivoja. Yhdet sukat neuloin turkoosista Kotikulta-sukkalangasta, jota olin joskus ostanut tarjouksesta.

Aivan kaikkia lankoja en saanut näihinkään käytettyä, joten raitasukkiakin saattaa olla vielä tulossa. Lasten sukkia on kyllä mukava neuloa, kun tulee nopeasti valmista. Ja pitkävartisina ja paksusta langasta neulottuina nämä sopivat vaikka saapassukiksi.

Englanninlakusukat

Näistä sukista tulikin aika herkullisen näköiset. Törmäsin hauskannäköiseen ohjeeseen ja teki mieli kokeilla sitä. Arvelin sukkien olevan omaan jalkaani hiukan isot ohjeen mukaan tehtynä, joten nämä sai eräs ystävä. Sopivan värisiä lankoja ei tietenkään kotoa löytynyt, joten ensin oli kipaistava lankaostoksille. Vaaleanpunainen olisi voinut olla hiukan tummempikin, mutta tähän hätään en sellaista löytänyt oikean paksuisena. Ruskean jätin kokonaan pois, kun tuntui, ettei se ehkä ihan riittävästi erotu mustasta taustasta.

Nämä sukat olikin nopea neuloa paksusta langasta. Tuo kuviointi on hauska, aika yksinkertainen kirjoneule, mutta aivan englanninlakuiltahan nuo näyttävät. Nyt sukat ovatkin jo ystävän jalkoja lämmittämässä.

 

Huovutetut lapaset pitsikoristeella

Ulkona sataa vettä, joten talvipakkasia odotellessa huovutin lapaset. Näistä tuli aika kivat, kun laitoin ranteeseen koristeeksi pitsinauhan. Lapaset neuloin Lettlopi-langasta, jota jäi islantilaispaidastani useampi kerä. En ole aiemmin käyttänyt tätä lankaa huovutukseen, mutta käytän kyllä sitä lapasiin jatkossakin. Näistä tuli kerralla sopivat, ei tarvinnut oikeastaan edes muotoilla koneesta ottamisen jälkeen. Ja pinnasta tuli ihana: hyvin huopunut ja pörheä. Nyt pitää vaan odotella niitä pakkasia.

 

Värikkäät suklaaherkut

Meidän perheessä riittääkin näin syksyllä tilaisuuksia herkutteluun, kolmet synttärit ja isänpäivä pitävät siitä huolen. Kakkujakin on ehditty syödä jo monenlaisia, mutta nyt koristeltiin vaihtelun vuoksi suklaakarkkeja. Tämä oli kuopuksen ehdotus ja niin kivoja näistä tuli, että taidetaan tehdä toistekin.

Näihin käytettiin maito- ja valkosuklaata ja koristeltiin kaapista löytyneillä koristeilla. Osaan laitettiin hasselpähkinärouhetta. Mikrossa sulatetut suklaat annosteltiin muotteihin ja koristeltiin. Osa koristeista laitettiin muottien pohjalle ja osa suklaan pinnalle. Olen joskus ostanut silikonisen sydänmuotin, joka sopi tähän mainiosti. Lisäksi käytettiin joskus lahjaksi saadusta suklaapakkauksesta talteen otettua alustaa ja pieniä paperisia karkkivuokia, joita oli kaapissa muutama. Kun suklaata riitti vielä näidenkin täytyttyä, tehtiin muutama karkki jääpalalokerikkoon. Suklaat jähmettyivät nopeasti jääkaapissa ja päästiin maistelemaan.

 

Näistä tuli kyllä ihanan värikkäitä. Ja noista Love-suklaista tuli hienoja, pitää jatkossakin ottaa talteen vastaavat. Joulusuklaarasioistahan saisi myös hienoja muotteja. Näiden suklaiden tekeminen oli sen verran hauskaa, että pitää ehkä tehdä jouluksikin suklaita jouluisemmilla koristeilla.

 

Ihanan lämmin Ilo-huivi

Talven tehdessä tuloaan aloin kaivata ihanan lämmintä villahuivia, jonka voisi pakkassäällä kietoa kaulaan. Onhan noita huiveja ennestäänkin, mutta minulla sattui olemaan kolme vyyhtiä Tukuwoolia, joista halusin neuloa jotain ihanaa. Etsin huiviohjetta, johon saisin käytettyä kaikkia kolmea väriä. Minulla oli mielessäni huivi, jossa joka toinen raita olisi valkoinen ja kaksi muuta väriä vuorottelisivat.

Törmäsin Heidi Alanderin Ilo-huiviin ja tiesin heti, että sen haluan noista langoista neuloa. Huivi valmistuikin melko nopeasti, mallineule jäi helposti mieleen ja huivi oli helppo ottaa käteen, kun aikaa sattui olemaan. Päättelin langanpäät neuloessa, koska arvelin, että se saattaisi tuntua ylivoimaiselta huivin valmistuttua. Neuloin huivia, kunnes arvelin koon olevan sopiva. Tällaisesta huivistahan on helppo neuloa minkä kokoinen tahansa.

Malli: Ilo / Heidi Alander

Lanka: Tukuwool Fingering (Anga, Sake ja Syli)

Puikot: 5 mm

Huivista tuli kyllä ihana, nuo Tukuwoolin värit ovat tosi kauniita. Ja tykkään mallineuleen aaltoraidoista. Huivi on juuri sopivan kokoinen kaulaan kiedottavaksi, mutta menee tarvittaessa lämmikkeenä hartioillakin. Nythän pakkaset kyllä jo menivät ja lumetkin taitavat sulaa pois. Ehdin onneksi kuvata huivin vielä ihanan talvisessa pakkassäässä.

Sydänpipo

Sydänteemalla jatketaan edelleen, tällä kertaa neuloin sydämiä pipoon. Kuopus toivoi itselleen sydänpipoa. Vanhat pipot olivat kesän aikana käyneet hiukan pieniksi, joten uudelle päähineelle olikin tarvetta. Viikonloppuna kaivelin lankavarastojani ja löysinkin sopivan paksuista harmaata ja valkoista akryylilankaa. Kuvion otin Jorid Linvikin Suuresta lapaskirjasta, hyvin se sopi pipoonkin.

Kerrankin onnistuin saamaan piposta heti oikean kokoisen. Yleensä joudun luomaan silmukat useampaan kertaan, kun piposta tulee joko liian löysä tai sitten se ei mahdu päähän. Pipo valmistuikin nopeasti, mutta tekoturkistupsu piti tilata, joten sen saapumisessa meni pari päivää. Kuopus ei malttanut odottaa tupsua, vaan pipo piti saada heti päähän. Niinpä alkuviikko meni tupsuttomalla pipolla ja hienohan se oli niinkin.

Nyt on tupsu jo kiinnitetty ja se pääsikin heti lumisateeseen. Tästä piposta taisi tulla uusi lempipipo, se on ollut tällä viikolla joka päivä päässä. Ja tupsu sopii pipoon kyllä täydellisesti.

 

Valoa syksyn pimeyteen

Vihdoin sain virkattua itselleni valopallon, ja siitä tuli kyllä ihana. Nyt tekisi mieli virkata näitä lisää. Ehkä voisin virkata ohuemmasta langasta vielä kaksi pienempää palloa... Suunnittelin valopallon virkkaamista jo viime talvena, mutta en löytänyt mieleistäni mallia. Halusin nimittäin, että pallo olisi samannäköinen joka puolelta. Olisihan sen mallin voinut itsekin kehitellä, mutta jotenkin en viitsinyt siihen ruveta.

Vihdoin löysin sopivan ohjeen palloon, joka koottiin viisikulmion muotoisista paloista. Kaivoin palloa varten esiin kerän vanhaa Novita Kotiväkeä, jonka olin purkanut jostakin. Otin pallovirkkauksen mukaan syyslomareissulle ja aika sopivasti se reissun aikana valmistuikin. Kovetin pallon liimavesiseoksella ilmapallon avulla. Laitoin pallon roikkumaan kuivumisen ajaksi, ettei se tarttuisi kiinni, mutta tämä osoittautui virheeksi. Palloon jäi nimittäin pieni kohouma siihen kohtaan, josta ilmapallon suu tuli esille. Alimmassa kuvassa tuo kohouma näkyykin. Ensi kerralla kuivatan pallon kulhon päällä, siinä palloa voi käännellä, jotta se säilyttää pyöreän muotonsa. Eipä tuo tosin kovin paljon erotu, jos pallon laittaa niin, että kohouma jää takapuolelle.

Laitoin pallon sisälle pienen, lankamaisen, pattereilla toimivan valosarjan. Sen sai hyvin ujutettua palloon melko pienestä reiästä. Tästä pallosta tulee kyllä ihana valo illan ja aamun hämärässä.

 

Värikkäät sydänlapaset

Yhdet lapaset taas valmiina, tällä kertaa neuloin sydänlapaset. Näihin tulikin ihanat värit. Nyt on ilmakin kylmentynyt sen verran, että lapasille alkaa taas olla käyttöä. Malli on jälleen Jorid Linvikin Suuresta lapaskirjasta, se on nimeltään "Siivekkäät sydämet". Näissä lapasissa lankana on valkoinen Novita Venla ja värikäs Drops Delight. Jälkimmäisen olen purkanut tyttöjen pieniksi jääneistä villahousuista. Onnistuin tällä kertaa saamaan värit lähes samalla lailla molempiin lapasiin. Aivan oikeanlaisina värit eivät kuvissa näy, alaosa ei ole ihan noin sinivalkoinen kuin kuvissa näyttää. Näillä langoilla sain lapasista koululaisen käteen sopivat. Melkein voisin kyllä ottaa tällaiset itsellenikin...

 

Pienet kettulapaset

Joululahjojakin alkaa jo vähitellen valmistua, kaikista ei tosin täällä uskalla vielä hiiskua. Eräälle pienelle neuloin suloiset kettulapaset. Näitä pikkulapasia on kyllä nopea neuloa ja miten söpöjä ne ovatkaan. Näiden lapasten ohje löytyi Jorid Linvikin Suuresta lapaskirjasta, jonka sain kirjastosta lainaan. Kirjassa on monta kivaa ohjetta, joten siitä tulee varmasti neulottua useammatkin lapaset.

Näissä kettulapasissa tykkään etenkin kämmenpuolella olevista tassunjäljistä. Ja aika kiva on tuo kettukin. Käytin lapasiin jämälankoja, ruskeaa oli vain pienen pieni kerä, mutta hyvin se riitti. Resorin neuloin vähän pidemmäksi kuin ohjeessa, ehkä olisi voinut olla vieläkin pidempi. Näistä tuli kyllä ihanat. Harmi, kun ei kotona ole enää näin pieniä käsiä.

 

Metsäretket

Syksyllä metsässä tulee vietettyä paljon aikaa, mutta nyt lähdin metsäretkelle myös sukkien muodossa. Osallistuin jälleen Niina Laitisen järjestämään yhteisneulontaan. Ensin en aikonut lähteä tähän mukaan ollenkaan, kun oli sen verran muitakin töitä kesken. Olin kuitenkin purkanut kaksi vanhaa neuletta, joten minulla sattui olemaan 7 Veljestä -lankaa sopivasti sukkia varten valmiina. 

Pysyin hyvin mukana kantapäähän asti, mutta sitten tuli kiireellisempiäkin töitä ja jäin jälkeen. Nopeasti sain sukat kuitenkin neulottua loppuun. Näistä sukista löytyy jälleen monenlaisia kuvioita: ruusuja, lehtiä, tammenterhoja, oravia, lintuja... Vähän epätasaista tuli tuosta kirjoneuleesta, kun en jaksanut suoristaa purkulankoja, mutta saavat nyt kelvata näin. Sukat menevät lahjaksi, joten ne ovat minulle hiukan reilut. Näistä sukista tulikin paksusta langasta neulottuna tosi lämpimät. Ne toivottavasti lämmittävät lahjan saajaa kylminä talvipäivinä.

Hevonen nimeltä Helli

Pääsin kokeilemaan keppihevosen ompelua, kun kuopus halusi itselleen uuden hevosen. Ennestään meillä oli pari kaupasta ostettua hevosta, joilla ei ole kovin paljon leikitty. Nyt järjestettiin yhdessä kaverin kanssa keppihevossynttärit ja innostusta alkoikin yhtäkkiä löytyä. Ja synttäreille piti tietenkin saada uusi, hienompi hevonen.

Perehdyin hiukan aiheeseen etukäteen ja kävin kangasostoksilla. Eurokankaan palalaarista löytyi edullisesti sopivan värinen kangaspala. Kovin paljon rahaa en viitsinyt tähän projektiin uhrata, kun en yhtään tiennyt, tuleeko koko hevosesta mitään. En jaksanut ruveta tulostamaan kaavoja, vaan piirsin ne itse. Kovin monimutkainenhan ei tuo keppihevosen muoto ole. Muuten kaavasta tuli ihan hyvä, mutta turpa olisi voinut olla vähän leveämpi. Suun kohdalle leikkasin viillon, johon ompelin sopivan kangaspalan. 

Silmät ja sieraimet tein fleecekankaasta, koska en löytänyt mustaa huopaa mistään, vaikka olen melko varma, että sitä pitäisi meillä olla. Korvat kiinnitin vasta pään täyttämisen jälkeen, jotta saisin ne paremmin oikeaan kohtaan. Leikkasin hevosen päähän pienen viillon, johon työnsin korvan alareunan ja ompelin sen jälkeen korvan päähän kiinni.

Harjan tein vaaleanruskeasta langasta. Ompelin ensin hevosen päähän rivin etupistoja, joihin kiinnitin langat. Avasin lopuksi lankojen säikeitä, jotta harjasta tulisi tuuheampi. Kepiksi sahasin vanhan harjanvarren puoliksi, toisesta puoliskosta tulee keppi toiselle hevoselle, jonka ilmeisesti joudun vielä ompelemaan. Kiinnitin pään keppiin ilmastointiteipillä ja peitin kiinnityskohdan kangassuikaleella.

Hevosen piti tietenkin saada myös suitset ja valjaat. Valjaiden materiaalisi valikoitui musta samettinauha, koska sitä sattui kotoa löytymään. Nauhan lisäksi tarvittiin neljä avainrengasta, joihin nauhat kiinnitettiin. Kuolaimet taivuttelin kiinnikkeestä, jonka olin ottanut talteen jostain lelupakkauksesta. Suitsiksi ompelin kengännauhan. Ihan kelpo valjaat näistä tuli ja ovat hyvin kestäneet ratsastustakin.

Hevonen sai heti nimekseen Helli ja pääsi jo metsäänkin käymään. Ja synttäreillä Helli hyppäsi hienosti esteitä. Hiukan vallaton Helli tosin on välillä, yrittää varastaa omenoita ja keksii muita temppuja ;) Seuraavaksi pitäisi ommella Hellille sisko. Hiukan harmittaa, etten ostanut laadukkaampaa kangasta, kun toinen hevonenkin on kuulemma tästä samasta kankaasta ommeltava. No, katsotaan nyt, kuinka kestävät käytössä. Voinhan sitten tarvittaessa ommella uudet. 

Spinneri-avaimenperä

Virkkasin tyttären ehdotuksesta spinneri-avaimenperän. On hauskaa, kun joku toivoo jotain tiettyä asiaa virkattuna, mielelläni aina kokeilen uutta. Melkein mitä vaan voi virkata, ja on hauska suunnitella, millä tavoin minkäkin jutun voisi toteuttaa. Tämä spinneri syntyi aika helposti, mutta näitähän voisi virkata erilaisiakin. Spinneri-mallejahan riittää.

Kokeilin kirjoittaa tällä kertaa ohjeenkin, jos joku muukin vaikka innostuu näitä virkkailemaan. Kovin monimutkainen rakennehan tässä ei ole, ja näihin saa hyvin käytettyä pienetkin langanjämät. Tämä spinneri ei kädessä pyöri, mutta pöydällä tai lattialla sen saa kyllä pyöräytettyä liikkeelle.


Ohje:

Tarvitset puuvillalankaa kahta väriä (jämälangat sopivat tähän hyvin) sekä virkkuukoukun. Valitse melko pieni koukku langan paksuuteen nähden, jotta saat työstä riittävän jämäkän.

Kaksivärinen pyörylä

1.krs: 6 kjs värillä 1, yhdistä renkaaksi ps:lla.

2.krs: 12 ks renkaaseen, yhdistä ps:lla ensimmäiseen ks:aan, vaihda samalla lanka väriin 2.

3.krs: 2 kjs ensimmäiseen silmukkaan, 1 puolip samaan silmukkaan, 2 puolip jokaiseen seuraavaan silmukkaan (24 puolip), yhdistä ps:lla. Katkaise lanka ja päättele.

Virkkaa vielä kaksi samanlaista kappaletta.

Yksivärinen pyörylä

1.krs: 6 ks aloitusrenkaaseen

2.krs: 2 ks jokaiseen ks:an (12 ks)

3.krs: 1 ks ensimmäiseen ks:an, 2 ks seuraavaan silmukkaan, toista krs loppuun (18 ks), yhdistä ps:lla. Katkaise lanka ja päättele.

Kappaleiden yhdistäminen

1.krs: 1 ks yksivärisen pyörylän yhteen ks:an, 2 ks seuraavaan silmukkaan, 1 ks seuraavaan. Seuraavien kolmen silmukan kohdalla yhdistä kaksivärinen pyörylä yksiväriseen. (Itse virkkasin langankiertoa vailla olevan ks:n, koukkasin langan kaksivärisen pyörylän reunasilmukan läpi ja vedin langan kaikkien koukulla olevien silmukoiden läpi.)

Kun olet saanut ensimmäisen pyörylän yhdistettyä, tee taas yksiväriseen pyörylään 1 ks seuraavaan silmukkaan, 2 ks seuraavaan, 1 ks seuraavaan. Yhdistä seuraava kaksivärinen pyörylä jne. Sulje krs ps:lla.

2.krs: 2 ks, 2 ks seuraavaan ks:an. 2 ks, siirry kaksiväriseen pyörylään.  6 ks, 2 ks seuraavaan silmukkaan, 3 ks, 2 ks seuraavaan silmukkaan, 3 ks, 2 ks seuraavaan silmukkaan, 6 ks, siirry yksiväriseen pyörylään. 2 ks, 2 ks seuraavaan silmukkaan, 2 ks, siirry kaksiväriseen pyörylään jne. kerros loppuun. Virkkaa sopivaan väliin ketjusilmukoilla ripustuslenkki. Sulje krs ps:lla, katkaise lanka ja päättele.

Virkkaa vielä kaksi pientä pyörylää (1.krs: 6 ks aloitussilmukkaan, 2.krs: 2 ks jokaiseen silmukkaan). Jätä langanpää pitkäksi, jotta voit ommella sillä pyörylän kiinni.

Ompele pikkupyörylät keskipyörylän kummallekin puolelle. Päättele kaikki langanpäät. Kiinnitä vielä avainrengas virkattuun lenkkiin.

Näistä tuli kyllä aika hauskoja. Kaksi ensiksi virkattua päätyi jo tyttären luokkakavereiden synttäripaketteihin ja pääsivät kuulemma heti käyttöön. 

Syyssukat

Löysin ihanan syksyisen väristä lankaa ja neuloin siitä itselleni syyssukat. Nämä sukat ovat olleet tekeillä jo kuukauden verran. Olen neulonut niitä aina välissä, kun on ollut muilta töiltä aikaa. Malliksi valitsin Melodian Pirjo Iivosen kirjasta Unelmien silmukat. Lanka on Zauberball Crazy, jonka ostin loppukesällä heräteostoksena lankakaupassa käydessäni. Tiesin heti langan nähdessäni, että haluan siitä itselleni syksyiset sukat. Mallineule hukkuu hiukan kirjavaan lankaan, mutta antaa neulepinnalle kivasti elävyyttä.

Sukat neuloin muuten ohjeen mukaan, mutta varren suuhun tein nirkkoreunuksen sijasta joustinneuletta. Pelkäsin, että sukkien varret eivät muuten pysy ylhäällä. En yrittänyt saada sukista keskenään samanlaisia ja aika eri laillahan nuo värit menevät. Mutta saavat olla sellaiset kuin ovat. Sää onkin nyt viilentynyt sen verran, että pääsen heti käyttämään näitä.