Aamut ja illat alkavat olla jo sen verran pimeitä, että heijastimia tarvitaan. Keräilin ihan pieniä lankakeriä ja virkkailin niistä muutaman heijastimen. Näitä ei kai voi olla liikaa, nyt on vaikka joka takkiin ja laukkuun oma heijastin. Pyöreiden heijastimien lisäksi virkkasin myös kaksi käsivarren ympärille laitettavaa nauhaa.
Pyöreitä heijastimia varten virkkasin ympyrän ja sen reunaan simpukkakuviota. Keskelle leikkasin heijastinkankaasta ympyrän. Osassa heijastinkangasta on molemmilla puolilla, joten ne voi laittaa roikkumaan. Ne heijastimet, joissa heijastinkangas on vain toisella puolella, voi kiinnittää vaikka laukkuun tai pipoon.
Harmaa heijastin pääsi huovutettuun laukkuun ruusun tilalle. Tätä laukkua tulee aika paljon käytettyä syksyllä ja talvella.
Käsivarren ympärille laitettavia heijastinnauhoja virkkasin muutaman viime syksynä. Ne ovat osoittautuneet käytännössä sen verran hyviksi, että nyt tein vielä kaksi lisää. Nauhat on virkattu samalla periaatteella kuin ympyrätkin. Nauhan päät kiinnitin yhteen kuminauhan avulla. Näin nauha on helppo pujottaa hihan ympärille. Viime syksynä virkattuihin laitoin napinläpikuminauhaa, jolloin kokoa sai paremmin säädeltyä, mutta nyt sitä ei kotona ollut, joten jouduin tyytymään tavalliseen kuminauhaan.
Näistä heijastimista aika moni pääsi jo käyttöön, tytöt kävivät heti poimimassa omat lempivärinsä. Saa nähdä, syntyykö näitä vielä lisääkin. Sen verran hyvin näihin sai noita langanloppuja käytettyä.
Näin syksyllä kotimaiset omenat houkuttelevat herkuttelemaan. Niitä tulee syötyä paljon ihan sellaisenaan, mutta omenat sopivat mainiosti myös leivontaan. Saimme ämpärillisen omenoita, joista riitti monenlaiseen herkkuun. Omenapiirakoita tulee muutenkin leivottua aina välillä, mutta nyt halusin kokeilla myös jotain muuta.
Hunajaisen omppulimpun ohje löytyi kirjasta "Kodin parhaat leivät". Leipään tuli omenaraastetta peräti 7 dl, joten se oli mukavan mehevää. Omenaraasteen lisäksi auringonkukansiemenet antoivat makua leivälle. Ripottelin niitä myös leivän pinnalle. Jauhoja laitoin jälleen sen mukaan, mitä kaapista tällä kertaa löytyi. Omenaraasteen ansiosta tämä leipä ei kuivahda yhtä nopeasti kuin muut leivät.
Halusin tehdä omenoista myös jälkiruokaa, tällä kertaa jotain muuta kuin kaura-omenapaistosta. Löysinkin ohjeen Omenaiseen tiramisuun, joka vaikutti helpolta ja herkulliselta. Tein tiramisun suureen suorakulmaiseen vuokaan ja ripottelin päälle kanelia. Oikein herkulliselta maistui tämä omenainenkin versio, vaikka eihän se tietenkään samanlaista ollut kuin oikea tiramisu. Mutta on tämä kyllä kokeilemisen arvoinen jälkiruoka.
Piirakoita on tullut sen verran leivottua, että välillä kaivattiin vaihtelua. Niinpä leivoin muffinsseja, joihin tuli omenanpalasia. Ohjeen löysin täältä. Omenanpalaset pehmitettiin ensin paistinpannulla ja lisättiin sitten taikinaan. Muuten ohje oli helppo, ainekset vain sekoitettiin keskenään. Omenanpalasten vuoksi maku oli mielestäni aika lähellä omenapiirakkaa, mutta hyvältä nämä maistuivat.
Ämpärillinen omenoita on nyt popsittu, seuraavat leipomukset ovat ehkä sitten jotain ihan muuta. Kohta on taas synttärijuhliakin tiedossa.
Vihdoin sain nämä sukat valmiiksi. Aloitin niiden neulomisen jo elokuun lopulla, mutta jossain välissä innostus lopahti. Nyt villasukkia alkaa taas tarvita, joten päätin neuloa ne valmiiksi. Kirjoneulekaavio vaati jatkuvaa seuraamista, joten näiden neulomiseen oli todella keskityttävä. Rivit muistuttivat toisiaan niin paljon, että välillä oli vaikea muistaa, millä rivillä olin milloinkin menossa. Niin ihanat näistä sukista kuitenkin tuli, että kyllä ne kannatti neuloa valmiiksi.
Taannoin sukkalankoja penkoessani löysin kaksi kerää Nalle-lankaa, joista toinen oli valkoinen ja toinen kirjava. Tiesin heti, että niistä tulee kirjoneulesukat. Mallin valinnassa kului aikaa, kauniita malleja löytyi useita. Lopulta päädyin neulomaan Winter Rose -sukat. Ohjeen sukat oli neulottu punaisella ja harmaalla kärjestä aloittaen. En saanut oikein selvyyttä ohjeessa neuvotusta aloituksesta, joten aloitin sukat omalla tavallani. Muuten neuloin sukat ohjeen mukaan.
Lanka: Novita Nalle
Puikot: 3,5 mm
Sukista tuli juuri sopivan kokoiset. Sovittaessa ne tuntuivat aika tiukoilta, mutta kirjoneule löystyy kuitenkin käytössä jonkin verran. Nämä tuntuvat ihanan lämpimiltä jalassa, ja värit ovat mielestäni kauniit. Kelpaa nämä vetää jalkaan kovilla talvipakkasilla.
Lankoja jäi vielä sen verran, että aloitin heti perään lapasten neulomisen. Tarvitsen talveksi paksumpia lapasia, ettei tarvitse aina pitää kaksia päälllekkäin. Toivottavasti lapaset valmistuvat hiukan nopeammin kuin nämä sukat...
Tarvittiin taas syntymäpäivälahja eräälle tytölle. Mitään erityisiä toiveita ei ollut tällä kertaa esitetty, joten päädyin neulomaan pipon ja tuubihuivin. Tähän aikaan vuodesta alkaa lämpimille asusteille olla tarvetta. Langaksi valikoitui Red Heart Soft, joka tuntui kaupan lankahyllyllä lankoja hypistellessä mukavan pehmeältä. Varasin lankaa kaksi kerää ja melkein kokonaan ne kuluivatkin. Väriksi valitsin valkoisen, koska se sopii monen värisiin vaatteisiin.
Etsiessäni sopivaa mallineuletta tuubihuiviin, löysin tämän helpon mallin. Samaisella mallilla neulottuja tuubihuiveja löytyi useammastakin blogista, mutta alkuperäinen ohje taitaa olla peräisin Lankakauppa Kerän blogista. Tällä mallilla en olekaan ennen huiveja neulonut, mutta nyt yhden neulottuani tuntuu, että voisihan näitä tehdä vaikka useammankin.
Pipoon valitsin saman mallineuleen, jota olen aiemminkin pipoissa käyttänyt. Neuleessa joka toinen kerros neulotaan 1 oikein, 1 nurin ja joka toinen kokonaan oikein. Neule on helppo ja mukavan joustava, joten koon kanssa ei ole ihan niin tarkkaa. Alkuun neuloin muutaman kerroksen tavallista joustinneuletta kierretyillä silmukoilla. Päälaelle kiinnitin samasta langasta tehdyn tupsun. Kaipasin pipoon vielä vähän tyttömäisyyttä, joten lisäsin pienen rusetin, jonka neuloin aina oikein -neuleena ja ompelin pipoon kiinni.
Aika söpö setti tästä tuli ainakin omasta mielestäni. Tuubihuiveista ainakin meidän tytöt tykkäävät. Ne on helppo kietaista kaulaan ja reunaa saa vedettyä kylmällä säällä kasvojen suojaksi.
Vasta viime viikolla kirjoittelin siitä, kuinka kukkivia kukkia vielä riittää pihassa. Viikonloppuna keräsin kuitenkin pelargonit ja verenpisarat suojaan, poimin loput tomaatit ja tyhjensin muutaman kesäkukkaruukun. Tämän jälkeen aloin kaivata pihaan syksyisempiä koristeita. Omasta pihasta ja lähimetsästä löytyy onneksi hyvin materiaalia kaikenlaisiin askarteluihin.
Lähdin liikkeelle sammalpalloista. Niitä olen tehnyt ennenkin, mutta aiemmat pallot ovat hävinneet jonnekin. Sammalpallot teen seuraavalla tavalla: Ensin rutistelen pohjaksi sanomalehdestä pallon, jonka kastelen. Siihen ympärille kiedon mahdollisimman suuria paloja sammalta. Sovittelen palasten reunat yhteen niin, että ne peittävät koko pallon ja kiinnitän ne kietomalla ympärille rautalankaa. Erilaisista sammallajeista tulee vähän erinäköisiä palloja.
Yhden pallon laitoin kukkaruukkuun. Asetelma tuntui kaipavan vielä jotain, joten koristelin sen tuohenkäppyrällä, kuivatulla appelsiininviipaleella ja pienellä kaarnasydämellä. Ruukun viereen laitoin pienemmän sammalpallon ja lyhdyn. Nämä pääsivät etuovelle verenpisararuukun tilalle.
Takapihallekin tein kaksi sammalpalloa. Toiseen pistin muutaman puolukanvarvun koristeeksi, toisen kuopus koristeli kukilla. Sammalpallojen seuraksi löytyi heinistä letitetty kranssi, joka on ollut leikkimökin ovessa ja vanha risupallo, joka oli kyllä hiukan ränsistynyt. Laitoin keskelle vielä yhden lyhdyn. Syksyn pimeinä iltoina lyhdyt tuovat tunnelmaa. Ja ovathan ne mukavan näköisiä talvellakin lumen ympäröiminä.
Palloista ainakin osa päätyy ehkä myöhemmin johonkin astiaan, kunhan ehdin tyhjäillä loputkin kesäkukat niistä.
Ja kun nyt rupesin puuhailemaan, laitoin sammalta vielä vanhaan kakkuvuokaankin. Siinä kasvoi kesällä samettikukkia, mutta nyt tyhjensin sen ja täytin sammaleella. Päälle laitoin vielä muutaman kävyn koristeeksi.
Enää ei piha näytä ihan niin tyhjältä. Näihinhän voi vielä syksyn mittaan lisäillä kaikenlaista, jos sattuu ideoita tulemaan tai materiaalia löytymään.
Ja kylmien öiden jälkeen olen nyt parina aamuna saanut ihailla kuuran koristelemia kasveja. Vaikka aika nopeasti aurinko ne vielä sulattaa.
Meillä tuntuu nyt olevan juhlaa yhtenään. Tänä viikonloppuna saapui sukua juhlimaan tyttöjen synttäreitä. Koska vieraat olivat tällä kertaa enimmäkseen aikuisia, oli tarjoilutkin suunniteltu sen mukaisesti. Vieraille tarjoiltiin mm. punasipuli-tomaattifocacciaa, sienipiirakkaa, sitruunaruutuja, pikkuleipiä ja tietysti täytekakkua.
Kokeilin ensimmäistä kertaa Sitruunaruutuja, eikä tämä jäänyt varmaankaan viimeiseksi kerraksi. Sen verran herkullisia nämä olivat. Ja nopeasti ne tuntuivat pöydästä katoavan eli taisivat maistua muillekin. Näiden valmistuskaan ei ollut kovin hankalaa. Vähän jännitti, kuinka palojen leikkaaminen mahtaisi onnistua, mutta siistejä ruutujahan näistä tuli, kun annoin leivonnaisen olla jääkaapissa yön yli. Valmiiden ruutujen pinnalle sirottelin tomusokeria.
Täytekakun väliin laitettiin tyttöjen toiveesta samat täytteet kuin pari viikkoa sitten eli vadelmahilloa ja kermavaahtoa. Kakku myös kuorrutettiin kermavaahdolla, mutta tällä kertaa koristeet valmistettiin sokerimassasta. Tytöt toivoivat kakun päälle kissaa ja koiraa. Lisäksi siihen piti saada tekstit "Vuh!" ja "Miau!" Valmistin sekä tekstit että hahmot mustasta sokerimassasta. Silmiksi ja neniksi laitoin koristerakeita. Väriä kakkuun saatiin strösseleistä.
Focacciaa olen tehnyt monta kertaa aiemminkin ja aina se tuntuu hyvin maistuvan. Ohjeen löysin joskus täältä. Nyt leipään päätyi höysteeksi oman pihan punasipuleita ja kirsikkatomaatteja. Tämä on mielestäni ihanan mehevää ja pehmeää, eikä leivän valmistuskaan kovin vaikeaa ole.
Sienipiirakan tein taas samalla ohjeella kuin aiemmin tänä syksynä. Tällä kertaa täytteenä oli lampaankäävän lisäksi vähän rouskuja. Homejuustoakin sattui nyt olemaan, joten laitoin sitäkin piirakkaan. Ja hyvältä se maistui, rouskut sopivat tähän hyvin.
Viime synttäreille leivoin viipalepikkuleipiä, jotka maistuivat hyvältä. Ihastuin siihen, kuinka helppo niitä oli leipoa, kun ei jokaista pikkuleipää tarvinnut erikseen muotoilla. En kuitenkaan halunnut tehdä aivan samanlaisia. Kokeilin tällä kertaa Kinuskisia pikkuleipiä. Muut aineet löytyivät kaapista, mutta ruokosokerisiirappia ei ollut ja tavallinen siirappikin oli loppu. Vaahterasiirappia sentään löytyi, joten laitoin sitä taikinaan. Nämä olivat kyllä ihanan herkullisia ja katosivat myös nopeasti parempiin suihin. Kuvan viipaleista unohdin ottaa juhlatohinoissa. Kinuskisten pikkuleipien lisäksi tarjoiltiin kaneliässiä, joita tulee usein juhliin leivottua. Ne teen vanhalla ohjeella, jonka olen vuosia sitten kirjoittanut jostain muistiin.
Nyt on taas hetki ennen seuraavia juhlia. Mutta niiden suunnittelu on jo käynnissä. Ei tässä syksyllä tarvitse ainakaan ilman herkkuja olla :)
