Kevätkuulumisia pihalta

Pitkään aikaan en olekaan ehtinyt tänne kirjoitella. Kaikki liikenevä aika on kulunut ulkona, sisällä olen hoitanut vain pakolliset hommat. Nyt vihdoin sataa ja on aikaa hoitaa rästiin jääneitä sisähommia.

Hienoa säätä on pitkän kylmyyden jälkeen riittänyt. On ollut ihana seurata, kuinka kaikki on hetkessä ruvennut kasvamaan. Yhtäkkiä kaikkialla onkin aivan vihreää ja kukat puhkeavat yksi toisensa jälkeen kukkaan. Yötkin ovat nyt olleet ihanan lämpimiä, ihan kaikkea ei ole tarvinnut peitellä. Kastelemista on riittänyt kuivuuden takia, nyt onneksi vihdoin sataa. Rikkaruohotkin ovat innostuneet kasvamaan ja kitkemistä on riittänyt. Ulkona on syöty jo muutama aamupalakin, arkena siihen ei harmi kyllä tahdo riittää aikaa.

Raparperi on kasvanut jo aika hyvin, mutta ihan vielä ei pääse piirakkaa leipomaan. Mustaherukka kukkii jo ja syreenissäkin on nuput, vaikka vasta äskenhän siihen tuli lehdet. Kevätkaihonkukka kukkii taas rinteessä ihanan sinisenä. Se on mielestäni yksi ihanimmista kevätkukista. On mukava seurata, kuinka sininen ja vihreä vähitellen voittavat ruskean ja kukinta tuntuu jatkuvan pitkään.

Myös kylmänkukka kuuluu pihan ihanimpiin kevätkukkiin. Se kukkii parhaillaan, tänä vuonna viiden kukan voimin. Ensimmäiset ehtivät jo kuihtua, kun toiset vasta aukeavat.


Tulppaanit eivät ole vielä avanneet nuppujaan yhtä lukuun ottamatta, niitä ei ihme kyllä tänä vuonna syöty. Sen sijaan balkaninvuokoista osa oli kadonnut. Parvitulppaanit kukkivat jo, samoin violetti esikko.

Tomaatintaimet ovat vahvistuneet, kun ovat päässeet ulkoilemaan, kukkanuppujakin niissä jo näkyy. Parissa daaliassakin on jo nuppu, ne ovat kasvaneet nopeasti sen jälkeen, kun laitoin ne multaan. Pelargonit ovat nyt kasvaneet aika hitaasti, mutta eivätköhän ne kohta pääse vauhtiin kerättyään voimia.

Nyt on kyllä tuntunut välillä jo aivan kesältä. Ihana, kun kukkia alkaa olla vähän siellä sun täällä. Jännityksellä seuraan, mikä kukka seuraavaksi avaa nuppujaan. Ja joku käsityökin on pihapuuhien ohella valmistunut, mutta niistä kirjoittelen myöhemmin.

Syksyn tuntua

Kyllähän se alkaa syksy jo olla, vaikka lämpötilat ovat olleet taas aika kesäisiä. Pihassa riittää vielä kukkia ja tomaatteja kypsyy jatkuvasti. Illat ovat kuitenkin jo aika pimeitä, ja syksyn värit alkavat olla upeimmillaan. Raivasin jo osan kesäkukista pois. Osa kukkii kuitenkin vielä niin hienosti, että jätin ne paikoilleen. Verenpisarat ja pelargonit saavat vielä nauttia lämmöstä ja valosta. Kukkiakin niissä riittää.


Kelloköynnös on kukkinut jo pitkään. Se aloitti tänä vuonna kukintansa niin aikaisin, että kukkia on ehtinyt aueta jo lukuisia. Ja kaikki ne ovat yhtä ihania.

Petunioista osa oli jo ränsistynyt sen verran, että laitoin ne pois. Kaksivärinen kerrottu petunia kuitenkin kukkii hienosti edelleen. Se on uskollisesti kukkinut etuovella koko kesän, vieruskaveri vain on vaihtunut. Siirsin kukintansa lopettaneen tupakkaruukun pois ja vaihdoin tilalle istutuksen, jossa on asteri ja hopealehtiä.

Viikonloppuna huomasin kevätkaihonkukassa nupun ja nyt se oli auennut. Ehkä lämpö sai sen kuvittelemaan kevään tulleen. Esikotkin kasvattavat innokkaasti uusia lehtiä.

Jouluruusussa on taas nuppu, saa nähdä kuinka sen käy tänä vuonna. Viime syksynäkin se teki nupun, joka kuitenkin paleltui talven aikana. Ihme kyllä tämä jouluruusu on vielä hengissä, vaikka koko kesän joku on syönyt sen lehtiä. Sinnikkäästi se kuitenkin tekee koko ajan uusia.

Viljelylaatikoita en ole vielä tyhjentänyt, mutta kurkut otin jo pois. Niistäkin tuli ihan hyvin satoa, mutta viimeiset kurkut eivät enää jaksaneet kasvaa. Tomaatteja sen sijaan kypsyy jatkuvasti. Kylminä öinä olen suojannut ne harsoilla. Viime kesänä en saanut tomaateista juuri mitään satoa ja olinkin vakuuttunut siitä, että tänä kesänä en laita kuin yhden tai kaksi tomaattia. Mutta jotenkin se oli kevääseen mennessä unohtunut ja tomaatteja olikin yhtäkkiä seitsemän. Ja kyllä se kannatti, nyt sato on ollut erinomainen.

Lisäksi yhdessä laatikossa kukkivat nyt samettikukat, toisessa krassit, kolmannessa kehäkukka ja neljännessä asterit yhdessä hajuherneiden kanssa. Istutin laatikon kahteen nurkkaan hajuherneen, jotka innostuivat kasvamaan. Niistä on riittänyt jo moneen kukkakimppuunkin. Nyt loppukesästä ne ovat kukkineet yhdessä pinkkien astereiden kanssa. Aikamoinen viidakko tämä laatikko alkaa jo olla.

Melko kesäiseltä tuntuu vielä, mutta kyllähän niitä syksyn värejäkin alkaa jo näkyä pihassa ja metsässä. Haavat aivan loistavat tummia havuja vasten, ja niiden lehtiä on nyt kerätty ja kuivattu askartelua varten. Kanervien kanssa en ole vielä pitänyt kiirettä ja kukkasipuleitakin pitäisi hankkia. Pimenevät illat houkuttelevat kuitenkin jo sytyttelemään lyhtyjä.