Sateisen kesän pihakuulumisia

Tämä kesä oli melko sateinen ja viileä. Oikeastaan vasta nyt elokuussa on saatu nauttia kunnolla auringosta ja lämmöstä. Tuntuu, että koko kesä on mennyt parempia säitä odotellessa. Monet kasvit ovat kukkineet huomattavasti tavanomaista myöhemmin. Etenkin pelargonit ovat kärsineet huonosta säästä, ja kukkivat oikeastaan vasta nyt kunnolla. Aika vähän olemme toisaalta olleet kesällä kotosalla, joten nyt on enemmän aikaa nauttia kukkasistakin.

Keväällä kukkapenkissä ilahduttivat syksyllä istuttamani vaaleanpunaiset tulppaanit, jotka olivat ihme kyllä säästyneet myyrän hampailta. Viime vuonna kaikki tulppaanin sipulit olivat nimittäin kadonneet parempiin suihin. Ehkä nyt uskallan istuttaa enemmänkin tulppaaneja.

Kylmänkukka leviää vuosi vuodelta, viime vuonna kukkia oli kolme, nyt seitsemän. Tässä kasvissa kukinnan jälkeen ilmaantuva haituvapallo on myös aika hauskan näköinen.

Pioneja kasvaa pihassamme kahta eri lajia. Niistä aikaisempi kukkii kesäkuun alkupuolella ja on väriltään tummempi. Toinen pioni kukkii vasta heinäkuussa, viime kesänä se tosin kasvoi huonosti, eikä tehnyt lainkaan kukkia. Tänä kesänä sen sijaan saatiin nauttia molempien kukinnasta. Parasta on, että toisen kukittua saa ryhtyä odottamaan toisen kukintaa.

Viime kesänä siirsin toiseen paikkaan kurjenmiekan, joka ei ollut kertaakaan kukkinut niinä kahtena kesänä, jotka olemme täällä asuneet. Aiemmin kurjenmiekka oli kallion juurella aika varjoisessa paikassa. Siirsin sitä kahteen paikkaan: matalaan kallionkoloon ja syvempään kukkapenkkiin metsän reunassa. Nyt matalaan kallionkoloon siirtämäni kurjenmiekka kukki hienosti, mutta toisessa paikassa se kasvatti vain lehtiä. Taidan siirtää sen vielä kertaalleen parempaan paikkaan.

Aiemmin kesällä sain äidiltäni punapäivänkakkaraa, joka nykyisin tosin on nimeltään punapietaryrtti. Se juurtui hyvin ja teki kaksi kukkaakin. Aika komeita kukat olivatkin ja niistä saatiin iloita todella pitkään. Toivottavasti kukkia tulee ensi kesänä enemmänkin.

Kalliolle oli ilmestynyt jostain pari oranssikeltanoa. Ne kasvoivat matalissa kallionkoloissa ja loistivat kauniin oransseina kalliota vasten. Jätin ne siihen kasvamaan, saa sitten nähdä, leviävätkö haitaksi asti.

Tämän kesän uusia kasveja oli myös kruunuvuokko, jonka mukuloita ostin loppukeväällä edullisesti kokeiluun. Osa mukuloista mätäni ja luulin jo, etten saa koko kruunuvuokkoa kasvamaan. Yhtäkkiä yhdessä ruukussa alkoi kuitenkin näkyä taimia. Loppujen lopuksi kukkia oli vain punaisia ja valkoisia. Hienoja ne olivat silti, yritän saada mukulat menemään talven yli, katsotaan sitten kuinka käy.

Pelargonien ja verenpisaroiden kukinta alkaa nyt olla parhaimmillaan. Verenpisaroita tosin ovat jauhiaiset kiusanneet kevättalvesta asti. Onneksi ne eivät ole levinneet muihin kasveihin. Pidän verenpisarat nyt kesän ajan varmuuden vuoksi parvekkeella erossa muista kasveista. Hyvin pisarat tuntuvat jauhiaisista huolimatta kasvavan ja kukkivan. Olen yrittänyt häätää jauhiaisia niistä, mutta en taida uskaltaa ottaa niitä sisälle talveksi.

Elokuu lähestyy jo loppuaan, mutta aika kesäisistä tunnelmista on nyt saatu nauttia. Kukkaloistoa on toivottavasti luvassa vielä pitkälle syys- tai lokakuulle asti.

 

Kevätkuulumisia pihalta

Pitkään aikaan en olekaan ehtinyt tänne kirjoitella. Kaikki liikenevä aika on kulunut ulkona, sisällä olen hoitanut vain pakolliset hommat. Nyt vihdoin sataa ja on aikaa hoitaa rästiin jääneitä sisähommia.

Hienoa säätä on pitkän kylmyyden jälkeen riittänyt. On ollut ihana seurata, kuinka kaikki on hetkessä ruvennut kasvamaan. Yhtäkkiä kaikkialla onkin aivan vihreää ja kukat puhkeavat yksi toisensa jälkeen kukkaan. Yötkin ovat nyt olleet ihanan lämpimiä, ihan kaikkea ei ole tarvinnut peitellä. Kastelemista on riittänyt kuivuuden takia, nyt onneksi vihdoin sataa. Rikkaruohotkin ovat innostuneet kasvamaan ja kitkemistä on riittänyt. Ulkona on syöty jo muutama aamupalakin, arkena siihen ei harmi kyllä tahdo riittää aikaa.

Raparperi on kasvanut jo aika hyvin, mutta ihan vielä ei pääse piirakkaa leipomaan. Mustaherukka kukkii jo ja syreenissäkin on nuput, vaikka vasta äskenhän siihen tuli lehdet. Kevätkaihonkukka kukkii taas rinteessä ihanan sinisenä. Se on mielestäni yksi ihanimmista kevätkukista. On mukava seurata, kuinka sininen ja vihreä vähitellen voittavat ruskean ja kukinta tuntuu jatkuvan pitkään.

Myös kylmänkukka kuuluu pihan ihanimpiin kevätkukkiin. Se kukkii parhaillaan, tänä vuonna viiden kukan voimin. Ensimmäiset ehtivät jo kuihtua, kun toiset vasta aukeavat.


Tulppaanit eivät ole vielä avanneet nuppujaan yhtä lukuun ottamatta, niitä ei ihme kyllä tänä vuonna syöty. Sen sijaan balkaninvuokoista osa oli kadonnut. Parvitulppaanit kukkivat jo, samoin violetti esikko.

Tomaatintaimet ovat vahvistuneet, kun ovat päässeet ulkoilemaan, kukkanuppujakin niissä jo näkyy. Parissa daaliassakin on jo nuppu, ne ovat kasvaneet nopeasti sen jälkeen, kun laitoin ne multaan. Pelargonit ovat nyt kasvaneet aika hitaasti, mutta eivätköhän ne kohta pääse vauhtiin kerättyään voimia.

Nyt on kyllä tuntunut välillä jo aivan kesältä. Ihana, kun kukkia alkaa olla vähän siellä sun täällä. Jännityksellä seuraan, mikä kukka seuraavaksi avaa nuppujaan. Ja joku käsityökin on pihapuuhien ohella valmistunut, mutta niistä kirjoittelen myöhemmin.

Vihdoinkin aurinkoa ja lämpöä

Vappu tuli ja meni, ja hieno sää on nyt jatkunut koko alkuviikon. Puuhaa tuntuu riittävän, enkä ole ehtinyt tännekään kirjoitella. Pihassa on riittänyt puuhaa: haravoimista, viljelylaatikoiden kunnostamista, kallion harjaamista, kitkemistä ja tietysti ihan vain katselua ja ihailua. Vihdoin kevätkukkaset ovat päässeet vauhtiin, joka päivä aukeaa uusia kukkia. 

Jouluruusukin tekee kovasti jotain uutta, toivottavasti myös kukkia. Päivänliljat ja kurjenmiekat puskevat jo kovasti maasta esiin. Muuten taitaa olla maa vielä sen verran kylmä, ettei monissakaan perennoissa näy vielä mitään eloa. Meidän piha on suurelta osin kalliota, joten se pysyy keväällä melko pitkään kylmänä. Talon päädyssä sijaitseva rinnepenkki on sentään jo lämmennyt ja kevätkaihonkukka puskee siinä tarmokkaasti esiin. Lehtien vihreä ja kukkien sininen hautaavat vauhdilla vanhat ruskeat lehdet alleen.

Taimet ovat lämpimien säiden myötä päässeet ulkoilemaan. Tomaatitkin ovat saaneet nauttia auringosta ja suurimmissa näkyy jo kukkanuppujakin.

Vihdoinkin se kevät tuli!

 

Kevään merkkejä

Lumi alkaa vähitellen sulaa pihasta ja kukkapenkissä näkyy jo kaikenlaisia alkuja. Tuntuu, että nyt paljastuu joka päivä uusi alue lumen alta. Lähes aina kotiin tullessani käyn tekemässä pienen kierroksen pihassa.

Viime syksynä istutin pussillisen sekalaisia sipulikukkia keväisen kukkaloiston toivossa. Osa sipuleista on kuitenkin syöty, ainakin kaikki tulppaanit taitavat olla mennyttä. Ilmeisesti pienemmistä sipuleista on ainakin osa säästynyt, koska niitä näyttää maasta nousevan. En tietenkään enää muista, mitä mihinkin istutin, mutta eiköhän se ennen pitkää selviä.

Muitakin alkuja pilkistelee jo mullan seasta, tuntuu että joka päivä näkyy jotain uutta. Jouluruusu näyttää selvinneen ensimmäisestä talvestaan. Tosin sen syksyllä tekemät nuput ovat paleltuneet, mutta uutta kasvua on jo tulossa.

Viime kesä oli ensimmäinen tämän pihan parissa, ja kaikenlaista tuli maahan istutettua. Nyt onkin mielenkiintoista seurata, kuinka eri lajit ovat talvesta selvinneet.

Kevätkaihonkukka kasvattaa uusia lehtiä.

Pioneista aikaisimmassa näkyy jo alkuja, kaksi muuta ovat vielä lumen alla.

Palavanrakkauden istutin viime kesänä, ja hyvin se näyttää talvesta selvinneen.

Kiven vieressä kasvavaan kylmänkukkaan tuli viime vuonna useampi kukka.

Sormustinkukat kasvatin viime kesänä siemenistä, jotka otin vanhan kotimme pihassa kasvaneista kukista. Nyt ne toivottavasti kukkivatkin.

Rikko

Mehitähtiä