Värikästä virkkausta

Kesäisiä virkkauksia valmistuu edelleen, vaikka vähän olen jo katsellut sukkamalleja ja lankojakin. Mutta onhan tässä vielä kesää jäljellä. Löysin taas kirjastosta kivan kirjan, jonka värikkäät kuvat houkuttelivat kokeilemaan. 

Kaivoin esiin värikkäiden lankojen jämiä ja virkkailin niistä kaksi koria ja muutaman kuvion kirjan malleilla. Kuviot aion kiinnittää tyynynpäälliseen koristeeksi. Kirjassa oli hienoja tyynyjä ja peittojakin, mutta niihin minun lankani eivät riittäneet.

Korit kelpaavat kuulemma tytöille, siksipä niitä olikin tehtävä kaksi. Kaikenlaista pikkutavaraa kyllä riittää niihin laitettavaksi. Kovetin korit liimalla, koska langoissa oli mukana tekokuitua. Toinen kori on hiukan leveämpi ja matalampi, sillä käytin kovetuksessa muottina kahta erilaista kulhoa.

Taskutakki

Lainasin kirjastosta Lankaleikki-kirjan, jossa on Veera Välimäen neuleohjeita. Kirjassa oli monta kivalta näyttävää ohjetta, joista valitsin neulottavaksi Taskutakin. Olin kaivannut juuri jotain tämän tyylistä rentoa neuletakkia. Olen aiemmin neulonut Veera Välimäen suunnitteleman Cobblestone Trenchcoat -takin, joka on yksi lempineuletakeistani. Lankana käytin siinä Lang Novenaa, jonka ansiosta takki on kevyt mutta lämmin.

Lankaleikki-kirjan mallit on suunniteltu ihanille käsinvärjätyille langoille, mutta halusin tehdä ensin koeversion edullisemmasta langasta. Takin rakenne on melko erikoinen, enkä ollut varma onnistuisinko saamaan aikaan kelvollisen takin. Langaksi valikoitui Novita Florica, jota olin joskus kauan sitten alennuksesta ostanut. Olin siitä jotain yrittänyt tehdäkin, mutta tuo tekele sai nyt purkutuomion.

Neulominen edistyi vauhdikkaasti takakappaleen helmaan asti. Jätin osan lisäyksistä tekemättä, enkä ole aivan varma noudatinko ohjetta muutenkaan täysin. Takkia ei voinut alkuvaiheessa sovittaa ja halusin päästä nopeasti niin pitkälle, että näkisin tuleeko siitä hyvä. Välillä nimittäin tuntui, että takista tulee aivan valtavan kokoinen.

Siinä vaiheessa, kun takista puuttui enää hihat, se hautautui kaappiin pitkäksi aikaa. Sovitin takkia ja tulin siihen tulokseen, että se on liian lyhyt ja valtavan leveä. Olin varma, että se on purettava. Niinpä mitään innostusta hihojen neulomiseen ei ollut.

Takki lojui kaapissa reilun kuukauden hihoja vailla, kunnes päätin neuloa sen kuitenkin valmiiksi. Hihat valmistuivatkin melko sukkelasti ja pääsin viimeistelemään takin. Pingotuksen jälkeen sovitin takkia, ja sehän olikin paljon parempi kuin kuvittelin. Kyllä tuota varmaan tulee pidettyä. Se on juuri sellainen mukavan rento ja löysä kuin haaveilinkin.

 

Malli: Taskutakki (kirjasta Lankaleikki)

Lanka: Novita Florica

Puikot 3,5 mm

Leipäkokeiluja

Löysin jokin aika sitten kaapista Kodin parhaat leivät -kirjan vuodelta 1997. Keittokirjoja ei nykyään tule niin paljon käytettyä, mutta välillä niitäkin on mukava selailla ohjeita etsiskellessä. Tämä kirjassa on takakannen mukaan 150 leipäohjetta eli mukaan mahtuu monenlaisia leipiä. Kirjaa selaillessani huomasin, että siinä on ihan kivalta vaikuttavia ohjeita. Parin viikon aikana onkin tullut kokeiltua jo useampaa kirjan ohjetta.

Aiemmin leipomastani piimäpiirakasta jäi vajaa piimäpurkki jääkaappiin ja koska meillä ei kovin innokkaita piimänjuojia ole, päätin käyttää lopun piimän "Helppoihin piimäsämpylöihin". Sämpylöiden ulkomuoto ei ollut kovin kaunis, mutta sisältä ne olivat mukavan meheviä. Piimän lisäksi sämpylöihin käytettiin vehnä- ja ohrajauhoja.

Kirjassa oli myös leipäohjeita eri puolilta Suomea. Ohrajauhoja sattui olemaan kaapissa sen verran reilusti, että kokeilin leipoa rievää.

 
Maanantaina kaipasimme pääsiäisherkkujen jälkeen jotain suolaista, joten leivoimme kuopuksen kanssa juustosarvia iltapalalle. Aiemmin olen tehnyt juustosarvet eri ohjeella, mutta nyt kokeilimme tämän kirjan ohjetta. Kuopukselta sujui sarvien rullaus ja voitelu hienosti, toivottavasti tulee toistekin apulaiseksi sarvien leipomiseen.

 
Keskiviikkona leivoin vielä porkkanaleipäsiä, kirjan ohjeen nimenä oli "Makeat porkkanaleipäset". Taikinaan lisättiin 2 rkl hunajaa ja leipien päälle ripoteltiin auringonkukansiemeniä. Näistä tuli meheviä, todennäköisesti sen vuoksi, että porkkanaraastetta laitettiin taikinaan reilusti.

 
Monta ohjetta on kirjasta vielä kokeilematta, mitähän seuraavaksi leipoisin...

Raitasukat

Kuopuksen viime talvena neulotut lempivillasukat olivat käyneet pieniksi, joten uusille oli tarvetta. Toiveena oli ohut lanka ja violetti väri, varsissa saisi myös mielellään olla pitsineuletta. Valitsin pohjaväriksi valkoisen, koska pelkäsin, ettei violetti lanka riittäisi koko sukkiin.

Malliksi valikoitui "Ristiäissukat" kirjasta Sukupolvien silmukat. Ohjeen sukat olivat pienempää kokoa, joten lisäsin varteen silmukoita yhden mallikerran. Neuloin siis varren 56 silmukalla ja jalkaterän 52 silmukalla. Raidat neuloin myös hiukan eri tavalla kuin alkuperäisessä ohjeessa.

Sukan varren mallineule näytti mielestäni kivalta, samoin hiirenhammasreunus sukan suulla. Alunperin tarkoituksenani oli neuloa sukat polvipituisiksi, mutta sovituksessa varren ympärysmitta oli sen verran tiukka, että jätin ne lyhyemmiksi.

Hyvin sukat kelpasivat, ne pääsivät jalkaan heti kun sain langat pääteltyä. Pian selviää, onko näissä ainesta uusiksi lempivillasukiksi vai onko kyseessä vain uutuuden viehätys.

Patalappuja ja sytykeruusuja

Lainasin kirjastosta Stina Tiseliuksen Patalappukirjan, jossa oli mukavan erilaisia patalappumalleja. Lankavarastoa tutkittuani päädyin viikonloppuna toteuttamaan kaksi mallia, joihin löytyi sopivan väriset langat. Nämä patalaput ovat nimeltään "Pöllö" ja "Pyykkinaru".

Tiedä sitten, kuinka käytännöllisiä nämä patalaput ovat, mutta onhan niitä ainakin mukava katsella. Kaksinkertaisella langalla neulottuina paksuuttakin löytyy sen verran, ettei niiden kanssa ehkä ihan heti sormiaan polta. Kirjassa oli monta muutakin kivaa mallia, joita kenties tulee vielä kokeiltua.

Pienen määrän sytykeruusujakin sain tehtyä valmiiksi asti, kun kynttilänjämiä oli kertynyt sen verran, että viitsin ruveta niitä sulattamaan. Nyt vanhat ruusut oli käytetty lähes loppuun, joten oli jo aikakin ryhtyä puuhaan. Kananmunakennoja meillä kyllä riittää, mutta kynttilöitä pitäisi polttaa aika paljon enemmän, että steariinia kertyisi riittävästi. Tällä kertaa käytin vain valkoista, joten ruusuista tuli aika harmaita, mutta kai nuo takan sytyttämiseen kelpaavat.

Ruusut ennen steariinikäsittelyä.

 

Valmiit ruusut.

Valkoinen villatakki

Sain syksyllä lahjaksi kirjan Sukupolvien silmukat. Kirjassa on ohjeita neulottuihin ja virkattuihin sukkiin ja lapasiin, joiden mallit ovat peräisin Karjalasta. Ohjeiden lisäksi kirjassa on myös runsaasti taustatietoa sekä tarinoita. Tästä kirjasta tulikin syksyn mittaan neulottua useammat lapaset, joista suurin osa sujahti joululahjapaketteihin.

 

Kun lisäksi joululahjatoiveina oli villasukkia, aloin syksyn sukka- ja lapasputken jälkeen kaivata isompaa neuletyötä. Malleja tutkittuani päädyin neulomaan itselleni takin tällä ohjeella. Käyttämäni lanka oli ohuempaa kuin ohjeessa, joten jouduin hiukan muokkaamaan silmukkamääriä. Pari vuotta sitten neuloin itselleni villatakin, jonka palmikkokaarrokeeseen en ollut tyytyväinen. Harkitsin takin purkamista jo tuolloin, mutta nyt sain sen vihdoin tehtyä ja käytin langan uudelleen. Ja se kyllä kannatti, koska uudesta takista tuli juuri sopiva ja kaikinpuolin ihana.

 
Ohje: Hortensia Cardigan
Lanka: Novita Florica

Puikot: 3,5 mm

 

Ihastuin kaarrokkeen mallineuleeseen, muuten takki onkin sileää neuletta. Joustinneulereunusten oikeat silmukat neuloin joka toisella kerroksella kiertäen. Nappilistan tein ohjeen mukaisesti. Saa nähdä, lörpähtääkö se käytössä.


Ja onnistuneen takin innoittamana onkin nyt pusero puikoilla, tällä kertaa lankana on alpakkaa. Ihmeen hyvin olen jaksanut nyt neuloa sileää neuletta. Tämän jälkeen tekeekin varmaan taas mieli neuloa sukkia ja lapasia.