Musta kissa ristipistoilla

Kuopus pitää kovasti kissoista, ja kissoja löytyykin niin sukista kuin tyynyistäkin. Tällä kertaa sängyllä majaileva tyynykokoelma sai täydennystä tästä ristipistoilla toteutetusta kissasta. Ristipistopakkauksen tilasin syksyllä ja pistely valmistui jo ennen joulua, mutta tyynynpäällisen kasaaminen jäi. Nyt vihdoin saatiin valittua tyynyyn taustakangas ja ompelin päällisen valmiiksi.

Ihastuin tähän kissaan selaillessani ristipistopakkauksia etsiessäni ruusutyynyä siskolleni ja kun ei hintakaan ollut kovin paha, niin pitihän se tilata. Kuopus ihastui myös tähän malliin ja toivoi siitä sisustustyynyä sängylleen. Tätä olikin mukava pistellä syksyn hämärässä, kun värit ovat lähinnä mustan ja harmaan eri sävyjä. Melko nopeasti pistely kuitenkin valmistui.

Ompelukoneen ääreen istuminen tuntui kuitenkin liian vaivalloiselta, joten sain päällisen kasattua vasta nyt. Yhdessä tyttären kanssa valittiin taustakankaaksi mustapohjainen kangas, jossa on valkoisia pilkkuja. Eihän siihen ompeluun loppujen lopuksi juurikaan aikaa mennyt, ja nyt on tyttärellä uusi hieno kissatyyny.

Pitsinen vetostoppari

Joululahjat on jaettu ja nyt uskaltaa niitäkin jo esitellä blogissa. Tuttuun tapaan useampi läheinen sai taas jotain itse tehtyä lahjaksi. Joululahjojen tekeminen kuuluu olennaisesti joulunodotukseeni ja on hauska miettiä, mikä olisi kullekin sopiva lahja.

Vanhassa talossa asuva sisareni sai lahjaksi kaksi pitsipäällysteistä vetostopparia, joilla saa tukittua oven tai ikkunan alta tulevan vedon. Olin etukäteen kysellyt mittoja, jotta osasin tehdä näistä oikean mittaiset.

Tällaisen makkaran valmistaminen on aika yksinkertaista. Ommellaan sisuspussi esimerkiksi lakanakankaasta ja täytetään se vaikkapa vanhentuneilla ryyneillä. Päällisen voi ommella hienommasta kankaasta tai koristella vaikka nauhoilla tai pitsillä. Näihin ompelin päällisen pitsipalasta. Päällisen molemmat päät jätetään auki, jotta päällinen on helppo ottaa pois vaikka pesua varten. Avonaiset päät voi sitoa vaikka nauhanpätkällä. Ohje tällaiseen vetostoppariin löytyy vaikkapa Ylen sivuilta. Parasta on, että tähän ei tarvitse välttämättä hankkia lainkaan uusia materiaaleja. Nämäkin on ommeltu kokonaan kierrätysmateriaaleista. Ja päällisenhän voisi ommella vaikka tilkkutyönä pienemmistäkin tilkuista.

 

Ristipistoruusuja

Näin ennen joulua ei kaikkia valmistuneita käsitöitä uskalla vielä blogissa esitellä, mutta jotain muutakin kuin joululahjoja on sentään valmistunut.

Annoin syksyllä siskolle syntymäpäivälahjaksi käsityölahjakortin ja hän toivoi jatkoa ruusutyynykokoelmaansa. Pari vuotta sitten tein siskolle tämän tyynyn ja nyt toiveissa oli samantyylinen tyyny. Löysinkin Vervacon kirjontapakkauksen, jossa oli myös ruusuja ja samantapaisia koukeroita kuin aiemmassakin tyynyssä. Nämä valmiit tyynypakkaukset ovat aika nopeita kirjoa, kun värit on painettu valmiiksi kankaalle ja pistotkin ovat aika isoja. Tämä kirjonta taisi valmistua parissa viikossa ja nyt valmis tyynynpäällinen on jo toimitettu perille.

Taisin taas pitkästä aikaa innostua ristipistoista tätä tehdessä. Eräs toinenkin työ on jo pistelty, mutta se odottaa vielä viimeistelyä, joten sen esittelen myöhemmin.

Toinen Kalevala-peitto

Ensimmäisen Kalevala-peiton virkkasin enimmäkseen jämälangoista ja siitä tulikin aika värikäs. Peitto on ihanan paksu, lämmin ja niin iso, että sen alle mahtuu useampikin ihminen lämmittelemään. Talvella siihen on ihana kääriytyä pakkasen paukkuessa ulkona. Tästä toisesta peitosta tuli pienempi ja kevyempi, eikä värejäkään ole kuin yksi.

Katsellessani kuvia muiden virkkaamista yksivärisistä peitoista, aloin suunnitella myös yksivärisen peiton virkkaamista. Langaksi valikoitui Holst Garn Coast, jossa on sekä merinovillaa että puuvillaa. Lanka on huomattavasti ohuempi kuin ohjeessa, joten peitosta tuli jonkin verran pienempi. Virkkasin koko peiton samalla langalla ja hyvä siitä tuli, ruudut asettuivat ihan nätisti suhteessa reunukseen. Ohjeessahan ruutujen yhdistämiseen käytetään ohuempaa lankaa, mutta näin ohuella langalla virkatessa ei ongelmia tullut, vaikka käytin samaa lankaa kuin ruuduissakin.

Aloitin virkkaamisen heti saatuani ensimmäisen peittoni valmiiksi. Yksiväristen ruutujen virkkaaminen tuntui kuitenkin vaikeammalta kuin moniväristen. Menin useampaan kertaan sekaisin silmukoissa ja jouduin purkamaan jonkin verran joka ruudussa. Aina välillä kaivoin kuitenkin sinnikkäästi peittovirkkauksen esiin ja valmistuihan se lopulta.

Tästä peitosta tuli pitsimäisempi kuin ensimmäisestä. Lisäksi muodot erottuvat tässä paremmin, kun värit eivät vie huomiota. Hauska, miten samalla ohjeella syntyy aika erinäköisiä peittoja. Nämä ovat kyllä molemmat hienoja, en osaa sanoa kummasta tykkään enemmän.

Ihana Unelmien puutarha

Vähän kesän värejä näin talven keskelle. Tämän ihanan kukkapeiton virkkasin joululahjaksi äidilleni, joka on innokas puutarhuri. Peitto tuo aivan kesän mieleen ihanine väreineen ja kukkasineen. Halusin virkata peittoon oikeita kukkia, niinpä sieltä löytyy mm. sini- ja valkovuokko, siperianunikko ja pinkki pioni. Ruudut valmistuivat kesähelteillä, ne olivat sopivaa virkattavaa kuumuuteen. 

Ruutuja yhdistävän kerroksen virkkasin köynnökseksi, joka kiemurtelee ruutujen välissä ja päättyy kukkaan. Reunukseen virkkasin keltaisia ja valkoisia krookuksia. Lankana peitossa on Drops Safran, josta löytyi runsaasti värivaihtoehtoja.

Yhteensä palasia on peitossa 12 kpl, kaksi kutakin kukkaa. Peiton kokoa en tullut mitanneeksi ennen pakettiin käärimistä, mutta aika sopivan kokoinen siitä tuli. Tämän peitonhan on suunnitellut Anne Vierimaa / Anceliga Design ja ohje löytyy täältä. Peittoa virkattiin yhteisvirkkauksena keväällä 2018. Itse aloitin peiton vasta heinäkuussa ja se taisi olla kokonaan valmis loka- marraskuun vaihteessa. Kukkaruudut valmistuivat kyllä nopeaan tahtiin, mutta työ jäi tauolle siinä vaiheessa, kun piti ryhtyä paloja yhdistämään. Hyvissä ajoin ennen joulua sain sen kuitenkin valmiiksi ja pakettiin. Nyt se ilahduttaa jo uutta omistajaa.

Blogin joululoma taisi vähän venähtää, nyt yritän päästä taas kirjoitusvauhtiin. Töitä on valmistunut tasaiseen tahtiin tauon aikanakin, joten materiaalia postauksiin pitäisi ainakin olla. Seuraavaksi ehkä jotain hiukan talvisempaa... Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Kimalteleva lampunvarjostin

Parisen vuotta sitten virkkasin esikoisen huoneeseen lampunvarjostimen. Siitä tuli aika kiva ja hyvin se on kestänytkin. Nyt kuopuksellakin oli tarvetta uudelle varjostimelle ja päätin virkata toisenkin. Olin oikeastaan lupaillut jo vuoden verran virkkaavani sellaisen, mutta jotenkin se oli jäänyt. Taannoin Sokoksella käydessäni silmiini osui kimalteleva Kaupunkilanka Leikkipuisto -lanka. Siitä löytyi vielä aika sopiva sävykin, joten päätin kokeilla sitä varjostimeen. Halusin nähdä, miltä langan kimalle näyttäisi lampunvarjostimessa.

Esikoisen varjostimen virkkasin puuvillalangasta ja tärkkäsin sokeritärkillä. Nyt valitsemani lanka on tekokuitua, joten kovetin varjostimen muotoonsa liima-vesiseoksella. Muuten tein sen samalla periaatteella kuin aiemmankin varjostimen. Ensin virkkasin neliöitä varjostimen ympärysmitan verran ja ompelin ne renkaaksi. Kukkapalan ohje löytyi kirjasta 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin. Alareunaan virkkasin yksinkertaisen pitsin ja yläreunaan pylväitä ja ketjusilmukoita, joita sitten kaventelin sopivasti. Kovetin varjostimen kakkukuvun päällä. Lanka oli sen verran paksua, että se imi liimavettä melko paljon. Hyvin se kuitenkin lopulta kovettui. Taivuttelin vielä rautalangasta varjostimen yläosaan tukirakenteen, jotta se pysyy paikallaan.

Tästäkin tuli kyllä aika kiva. Kuopus ainakin tykkäsi uudesta lampustaan. Kimallekin erottuu aika hyvin, ja lampusta tulee pimeällä hieno punertavan violetti valo huoneeseen. Ja onhan tämä nätti valoisallakin.

 

Kissa ovenvartijana

Blogissa onkin ollut aika pitkä kesätauko. Nyt sää viileni sen verran, että malttaa taas hetken istua sisällä koneen ääressä. Kesän aikana onkin valmistunut monenlaista. Niistä ensimmäiseksi esittelen virkkaamani ovistopparikissan.

Työpaikalle kaivattiin ovistopparia pitämään keittiön ovea auki. Kesähelteillä läpiveto tuo tervetullutta viilennystä, mutta keittiön ovi ei pysynyt itsestään auki. Siihen ratkaisuksi päätin virkata ovistopparikissan. Olen aiemmin tehnyt ovistoppareita ompelemalla, mutta tällä kertaa päätin toteuttaa sen virkkaamalla. Koko kesän on ollut niin kuuma, etten ole viitsinyt ompelukoneen ääressä istua. 

Kotoa löytyi luonnonvalkoista Mini-ontelokudetta, jota on joskus jäänyt mattovirkkauksista. Virkkasin kissan ihan omasta päästäni. Muuten se on virkattu yhtenä kappaleena, mutta hännän ja korvat virkkasin erikseen ja kiinnitin lopuksi vartaloon. Kasvot ompelin mustalla puuvillalangalla. Täytteeksi laitoin räsyjä ja painoksi suuren kiven, joka löytyi työpaikan pihalta.

Aika hauska kaveri tästä kissasta tuli. Korvat tosin ovat hiukan liian suuret, mutta onpahan persoonallinen otus. Välillä tekee ohi kulkiessa mieli vähän silittää sitä. Nyt ei tunnu yksin ollessakaan ihan niin yksinäiseltä, kun on kissa seurana. 

 

Virkattuja pääsiäismunia

Virkkasin pääsiäiseksi kukkasin koristeltuja pääsiäismunia. Näistä tuli aika kivoja, teen ehkä vielä muutaman lisääkin. Ehkäpä jonkun keltaisen ja vihreänkin valkoisten lisäksi. Kukkien kirjontaan saa hyvin käytettyä pienetkin langanpätkät.

Pääsiäisen lähestyessä teki mieli tehdä joku uusi pääsiäiskoriste, vaikka onhan noita vanhojakin jo kertynyt. Jostain syystä virkkaan näköjään joka vuosi jotain uutta. Viime vuonna virkkasin kanoja oksiin roikkumaan, ja tänä vuonna päädyin muniin. Näin Instagramissa kauniita, kirjonnalla koristeltuja virkattuja pääsiäismunia. Muniin löytyikin ilmainen ohje Zeens and Roger -blogista. 

Virkkasin munat ohuesta puuvillalangasta ja niistä tuli suunnilleen oikean kananmunan kokoisia, pienen sellaisen. Kirjontaan käytin villalankojen jämiä. Kirjoin kukat ja lehdet linnunsilmäpistoilla ja kukkien keskustat solmupistoilla. Osaan munista laitan langan, jolloin ne voi ripustaa vaikka pajun- tai koivunoksiin roikkumaan. Nämä munat pysyvät myös hyvin pystyssä, joten niitä voi laittaa vaikka hyllyn tai lipaston päälle koristeeksi.

 

Kalevala-peitto

Vihdoin pääsen esittelemään teille Kalevala-peittoni. Se on kylmien talvi-iltojen pelastus; siihen on ihana kääriytyä ja se lämmittää mieltäkin värikkyydellään. Peitto on riittävän suuri, jotta perheen koko naisväki mahtuu tarvittaessa sen alle lämmittelemään. Ja ruutuja katsellessa mieleen palautuvat ne loppukesän ja syksyn päivät, jolloin noita ruutuja virkkasin.

Tätä peittoa oli hauska virkata. Tahti oli sopiva, ehdin hyvin virkata edellisen ruudun seuraavan ohjeen ilmestymiseen mennessä. Ja Kalevalan tapahtumat tuli kerrattua samalla. Kuopuskin halusi aina ohjeen ilmestyessä kuulla siihen liittyvän runon. Virkkaaminen ei alkanut kyllästyttää, kun jokainen ruutu oli erilainen. Ja uusia silmukoitakin opin, vaikka jonkin verran olen virkannut aiemminkin.

Pysyin yhteisvirkkauksessa hyvin mukana siihen asti, että kaikki palat olivat valmiit. Sitten aloin epäillä yhdistämiseen valitsemani ruskean langan sopivuutta. Enkä ollut ihan tyytyväinen kaikkien ruutujen väritykseenkään. Virkkasin peittoa osin jämälangoista ja loppuvaiheessa osa väreistä kävi vähiin. Niinpä en saanut kaikista ruuduista ihan sellaisia kuin olisin halunnut. Hautasin siis tilkut odottamaan inspiraatiota ja keskityin muihin juttuihin. 

Vihdoin joulun jälkeen kaivoin tilkut esiin ja päätin yhdistää ne kuitenkin peitoksi. Juuri sillä ruskealla langalla. Ja aika kivahan siitä tulikin. Ruskea kehystää mielestäni ruudut hienosti nostaen ne esille. Ja reunus on kyllä kaunis, kaiken vaivan arvoinen. Vaikka ihan kunnolla en mahtunut sitä pingottamaan. Pitää yrittää uudelleen kesällä, kun peiton voi levitellä ulos kuivumaan.

Tähän peittoon olen kyllä kaiken kaikkiaan aika tyytyväinen. Ja sitä virkatessa oli hauska katsella kuvia muiden ruuduista. Niin monta kaunista peittoa on tämän projektin aikana syntynyt, sekä yksivärisiä että värikkäitä. Jokainen niin hieno, että haluaisin virkata näitä kaikilla mahdollisilla väriyhdistelmillä. Onneksi voin ihastella muiden kuvia. Ja onhan minulla tekeillä yksivärinenkin peitto, josta tuleekin ohuempi ja kevyempi kesäpeitto.

Valoa syksyn pimeyteen

Vihdoin sain virkattua itselleni valopallon, ja siitä tuli kyllä ihana. Nyt tekisi mieli virkata näitä lisää. Ehkä voisin virkata ohuemmasta langasta vielä kaksi pienempää palloa... Suunnittelin valopallon virkkaamista jo viime talvena, mutta en löytänyt mieleistäni mallia. Halusin nimittäin, että pallo olisi samannäköinen joka puolelta. Olisihan sen mallin voinut itsekin kehitellä, mutta jotenkin en viitsinyt siihen ruveta.

Vihdoin löysin sopivan ohjeen palloon, joka koottiin viisikulmion muotoisista paloista. Kaivoin palloa varten esiin kerän vanhaa Novita Kotiväkeä, jonka olin purkanut jostakin. Otin pallovirkkauksen mukaan syyslomareissulle ja aika sopivasti se reissun aikana valmistuikin. Kovetin pallon liimavesiseoksella ilmapallon avulla. Laitoin pallon roikkumaan kuivumisen ajaksi, ettei se tarttuisi kiinni, mutta tämä osoittautui virheeksi. Palloon jäi nimittäin pieni kohouma siihen kohtaan, josta ilmapallon suu tuli esille. Alimmassa kuvassa tuo kohouma näkyykin. Ensi kerralla kuivatan pallon kulhon päällä, siinä palloa voi käännellä, jotta se säilyttää pyöreän muotonsa. Eipä tuo tosin kovin paljon erotu, jos pallon laittaa niin, että kohouma jää takapuolelle.

Laitoin pallon sisälle pienen, lankamaisen, pattereilla toimivan valosarjan. Sen sai hyvin ujutettua palloon melko pienestä reiästä. Tästä pallosta tulee kyllä ihana valo illan ja aamun hämärässä.

 

Farkkutyyny terassille

Lepäilen mielelläni kesällä terassin penkillä. Silloin on mukava, kun selän taakse tai pään alle saa pehmeän tyynyn. Edellinen, kierrätyskankaista ommeltu päällinen oli jo kovin kulunut, joten uudelle oli tarvetta. Päätin ommella uuden päällisen vanhoista farkuista, joita on taas kertynyt varastoon useammat.

Koristeeksi tyynyyn ompelin aiemmin kesällä puuvillalankojen jämistä virkkaamani pyörylät. Pyörylöiden malli on Little Spring Mandala. Etsiskelin silloin malleja, joihin voisin jämälankoja käyttää ja tämä vaikutti kivalta. Jo pyörylöitä virkatessani minulla oli ajatuksena tyynynpäällinen, mutta ompelu on jotenkin jäänyt kesätouhuissa.

Eräänä sadepäivänä sain nyt viimein tyynyn ommeltua. Käytin siihen lahkeet rikkinäisistä farkuista. Lahkeen leveys ei ihan riittänyt, mutta onneksi löysin jostain ompeluksesta jääneen kangassuikaleen, jonka ompelin lahkeiden jatkoksi. Suikale oli jopa sopivasti toiseen päähän kapeneva, joten se sopi lähes täydellisesti hiukan alaspäin leveneviin farkun lahkeisiin.

Ompelin toiselle puolelle tyynyä kolme pyörylää ja toiselle puolelle yhden, sijoittelun ratkaisivat kuluneet kohdat kankaassa, jotka sain tällä tavalla peitettyä. Jätin päällisen toisesta päästä auki, jotta se on helppo irrottaa. Kiinnitykseksi ompelin farkkujen päärmeestä leikatut nauhat.

Tämä tyyny sopiikin hyvin yhteen pari vuotta sitten ompelemani penkin pehmusteen kanssa, johon käytin vanhoista farkuista leikattuja tilkkuja.

 

Juhannusliina

Virkkasin pitkästä aikaa pitsiliinan. Olin jo hetken kaipaillut olohuoneen lipaston päälle pitsiliinaa, vanhat liinani olivat joko liian pieniä tai liian isoja. Muut projektit menivät kuitenkin aina liinan edelle.

Nyt juhannuksen aikoihin vietimme viikon mökillä. Sadepäiviä osui mökkireissuun sen verran monta, että ehdin saada mukaan ottamani neuleen valmiiksi. Ilman käsityötähän en voi olla, joten jostain oli saatava lankaa. Onneksi tuli asiaa ruokakauppaan, josta mukaan tarttui kerä Novitan Cotton Crochet -lankaa. Netistä löytyi mieleinen malli liinaan, ja niin minulla oli taas puuhaa sateen varalle.

Liinassa riitti juuri sopivasti virkkaamista muutamaksi päiväksi, sain sen virkattua valmiiksi kotimatkalla autossa. Tästä tuli aika sopivan kokoinen, tosin hiukan isompikin olisi voinut olla. Malli on kuitenkin kaunis ja niin kiva tätä oli virkata, että saatan virkata toisenkin liinan, kunhan löydän sopivan mallin.