Kädentaitomessut 2018

Messulippu saatu blogipostausta vastaan

Suomen kädentaidot -messut piristävät aina mukavasti marraskuun harmaudessa. Messuilla pääsee ihailemaan ja hypistelemään mitä ihanampia lankoja. Tänä vuonna olin suunnitellut käyttäväni messuihin kaksi päivää. Perjantai oli sopivasti vapaapäiväkin. Sää oli kuitenkin pitkään jatkuneen harmauden jälkeen messuviikonloppuna ihanan aurinkoinen. Niinpä en jaksanutkaan perjantaina lähteä messuhalleihin pyörimään, vaan käytin päivän sen sijaan ulkoiluun.

Lauantaina lähdimme kuitenkin suunnitellusti heti aamusta perheen naisväen voimin messuilemaan. Olimme etukäteen tulostaneet kartat ja merkinneet suosikkikohteitamme niihin. Ilman karttoja suunnistaminen suurissa messuhalleissa on melkoisen hankalaa. Messuilla oli tänä vuonna useita vesipisteitä, joten varasimme juomapullot mukaan.

Tytötkin jaksoivat kierrellä messuilla useamman tunnin. Välissä pääsi puuhailemaan työpajoissa ja virkistäytymään pehmiksellä. Aikamoinen tungos oli halleissa ja kuvien ottaminen vähän unohtui tyttöjen kiirehtiessä eteenpäin. Paljon kaikkea messuilla kuitenkin ehdittiin nähdä ja ostoksiakin tehtiin riittävästi. Ihan kaikkea ei ehditty näkemään ennen kuin väsymys yllätti. Ehkä ensi vuonna käytän yhden päivän siihen, että kiertelen messuilla itsekseni ihan rauhassa. Messuilla pääsi itsekin tekemään kaikenlaista erilaisissa työpajoissa. Meille päätyi koristeeksi hieno maisema pupuineen ja kuusineen, joka tosin kärsi jonkin verran vaurioita messuilla kiertelyn aikana.

Sitten ostoksiin: Tytöt etsivät messuilta nimenomaan askartelutarvikkeita. Teippejä löytyi useammastakin paikasta, samoin kaikenlaisia tarroja. Joulukortteja ja muita jouluaskarteluja varten ostimme ison pussillisen lumihiutalekoristeita. Itselleni ostin uuden kirurginveitsen, sillä vanha on kadonnut jonnekin. Veitsen mukana tuli paketti varateriä ja leikkausalusta.

Kankaiselta valitsimme jokainen oman kangaspalasen. Minä ihastuin värikkääseen kissakankaaseen, siitä aion ommella pussukan itselleni.


Pääsin myös hypistelemään lankoja, vaikka se olikin tyttöjen mielestä vähän tylsää. Kässäkerho Pom Pomista ostin vyyhdin ihanan väristä Merino Singleä, se on messuostoksista ainoa, jolle ei ole vielä käyttötarkoitusta mietittynä. Kuopus pitää huiveista, ja niitä onkin kertynyt jo aikamoinen kokoelma. Messuilta hän löysi itselleen Villapuron värikkään, kimaltelevan huivilangan, minä tosin saan huivin toteuttaa. Esikoinen haluaa itselleen neulotun ponchon. Hän valitsi siihen langaksi Fyberspates Scrumptious 4 ply -langan, josta löytyi juuri oikea sävy. Tuo onkin ihanan pehmeää lankaa ja lisäksi konepestävää. Itselleni ostin vielä vyyhdin AkvarelliElliä lempiväreissäni. Siitä neulon itselleni joko sukat tai huivin. Lisäksi kassiin päätyi neljän kerän satsi Menitan Lassea sukkiin ja lapasiin sekä kerä kimaltelevaa pörrölankaa, josta tulee mahdollisesti ainakin barbeille jotain.

Näiden lisäksi hankittiin pipoon tupsu Paapon osastolta, sieltä esikoinen löysi myös itselleen kaktuskortin. Molemmat tytöt saivat myös kauniiseen tulitikkuaskiin pakatut pienet kakut.

Jokaiselle löytyi jotain ja osa ostoksista pääsi jo käyttöönkin. Messuilla kiertelyn jälkeen olimme aika uupuneita, mutta kivaa oli silti. Ensi vuonna uudestaan!

Jääkoristeita

Tällä viikolla oli sen verran kova pakkanen, että innostuin jäädyttämään koristeita. Jääkoristeita on meillä tehty useampana talvena. Eräänä vuonna jäädytettiin erilaisissa astioissa värikkäitä jäitä, joista lapset kokosivat sitten linnoja ja muita rakennelmia. Viime vuonna tehtiin vain jäälyhtyjä, niistäkin osa värillisiä. Tällä kertaa jäädytin koristeisiin erilaisia kasveja: kuusenhavuja, pelargonin kukinnon, kuivuneita angervon kukintoja...

Tämän ison jääkoristeen tein taikinakulhoon. Varmistin koristeiden paikallaan pysymisen kiinnittämällä ne rautalangalla ja kepeillä paikoilleen. Varret jätin pitkiksi ja katkoin vasta koristeen jäädyttyä. Tämä näyttää eri puolilta katsottuna hiukan erilaiselta.

Keksipaketista peräisin oleva muovi oli sen verran hauskan muotoinen, että kokeilin tehdä siihen yhden jääkoristeen.

Tomaattipurkkeihin jäädytin toiseen kuusenhavun ja pelargonin kukinnon sekä pari helmeä ja toiseen metsästä löytyneen tuohenpalan sekä kuivuneen angervon kukinnon. Toisessa purkissa jää oli läpikuultavampaa kuin toisessa, joten koristeet erottuvat siinä paremmin. Tosin jääkoristeet muuttuvat kyllä hiukan ajan mittaan ja säiden vaihdellessa muutenkin.

Yksi jäälyhtykin piti tehdä, sen jäädytin myös taikinakulhossa. Siinä on nyt palanut kynttilä useampana iltana. Ja hienoltahan se näyttää. Saa nyt nähdä, kauanko nämä koristeet kestävät. Sen verran vaihtelevaa on sää ollut tänä talvena.

Syksyisiä koristeita luonnonmateriaaleista

Vasta viime viikolla kirjoittelin siitä, kuinka kukkivia kukkia vielä riittää pihassa. Viikonloppuna keräsin kuitenkin pelargonit ja verenpisarat suojaan, poimin loput tomaatit ja tyhjensin muutaman kesäkukkaruukun. Tämän jälkeen aloin kaivata pihaan syksyisempiä koristeita. Omasta pihasta ja lähimetsästä löytyy onneksi hyvin materiaalia kaikenlaisiin askarteluihin.

Lähdin liikkeelle sammalpalloista. Niitä olen tehnyt ennenkin, mutta aiemmat pallot ovat hävinneet jonnekin. Sammalpallot teen seuraavalla tavalla: Ensin rutistelen pohjaksi sanomalehdestä pallon, jonka kastelen. Siihen ympärille kiedon mahdollisimman suuria paloja sammalta. Sovittelen palasten reunat yhteen niin, että ne peittävät koko pallon ja kiinnitän ne kietomalla ympärille rautalankaa. Erilaisista sammallajeista tulee vähän erinäköisiä palloja.



Yhden pallon laitoin kukkaruukkuun. Asetelma tuntui kaipavan vielä jotain, joten koristelin sen tuohenkäppyrällä, kuivatulla appelsiininviipaleella ja pienellä kaarnasydämellä. Ruukun viereen laitoin pienemmän sammalpallon ja lyhdyn. Nämä pääsivät etuovelle verenpisararuukun tilalle.

Takapihallekin tein kaksi sammalpalloa. Toiseen pistin muutaman puolukanvarvun koristeeksi, toisen kuopus koristeli kukilla. Sammalpallojen seuraksi löytyi heinistä letitetty kranssi, joka on ollut leikkimökin ovessa ja vanha risupallo, joka oli kyllä hiukan ränsistynyt. Laitoin keskelle vielä yhden lyhdyn. Syksyn pimeinä iltoina lyhdyt tuovat tunnelmaa. Ja ovathan ne mukavan näköisiä talvellakin lumen ympäröiminä.

Palloista ainakin osa päätyy ehkä myöhemmin johonkin astiaan, kunhan ehdin tyhjäillä loputkin kesäkukat niistä.

Ja kun nyt rupesin puuhailemaan, laitoin sammalta vielä vanhaan kakkuvuokaankin. Siinä kasvoi kesällä samettikukkia, mutta nyt tyhjensin sen ja täytin sammaleella. Päälle laitoin vielä muutaman kävyn koristeeksi.

Enää ei piha näytä ihan niin tyhjältä. Näihinhän voi vielä syksyn mittaan lisäillä kaikenlaista, jos sattuu ideoita tulemaan tai materiaalia löytymään.

Ja kylmien öiden jälkeen olen nyt parina aamuna saanut ihailla kuuran koristelemia kasveja. Vaikka aika nopeasti aurinko ne vielä sulattaa.

Prinsessajulisteiden uusi muoto

Prinsessa-aika taitaa olla nyt meidän perheessä ohi. Viimeisetkin prinsessajulisteet saivat lähtöpassit kuopuksen kaapin ovista. Julisteet olivat jo aika huonossa kunnossa, reunatkin repaleiset. Niissä oli kuitenkin niin hienoja värejä, että en raaskinut niitä poiskaan heittää.

Tyttöjen kirjoituspöydillä lojuu aina kaikenlaista pikkutavaraa, jolle olisi hyvä olla joku säilytyspaikka. Aiemmin tytöt askartelivat suklaarasioista säilytyspaikan pinneille, hiuslenkeille sun muille tavaroille. Esimerkiksi hienot korut on kuitenkin kiva pitää näkyvillä, ja tulikin mieleeni, että prinsessajulisteista voisi askarrella pienet kulhot, jossa niitä voisi säilyttää. Tai voihan tällaiseen laittaa vaikka pöydällä lojuvat pyyhekumit.

Julisteet revittiin pieniksi palasiksi, jotka laitettiin veteen likoamaan. Sitten vesi puristeltiin pois, joukkoon sekoitettiin hiukan liimaa ja massa levitettiin kelmulla vuorattuun kulhoon. Kun kulho oli kuivunut ja kovettunut, se irrotettiin varovasti muotista ja kelmusta. Toisen kulhon reunat leikattiin tasaisiksi, toinen sai jäädä röpelöreunaiseksi. Kulhot koristeltiin tarroilla ja pinta viimeisteltiin askartelulakalla kestävämmäksi.

 
Helppo hommahan tuo oli, ja ihan käyttökelpoiset näistä tuli. Toinen tytöistä valitsi tarkemmin tiettyjä värejä omaan kulhoonsa, toinen halusi omastaan värikkäämmän. Samaa kulhoa käytettiin muottina, mutta toinen halusi korkeareunaisemman kulhon, toinen matalamman. Mitä pienemmäksi jaksaa paperit silputa, sitä vähemmän yksittäiset palaset valmiissa kulhossa erottuvat. Aika hauskoja yksityiskohtia näistä löytyy, kun rupeaa katselemaan. Toisessa kulhossa erottuu jonkun silmä ja toisessa teksti "päivän paras". Näitähän voisi tehdä lisääkin, vaikka mainoslehtisistäkin.

Patalappuja ja sytykeruusuja

Lainasin kirjastosta Stina Tiseliuksen Patalappukirjan, jossa oli mukavan erilaisia patalappumalleja. Lankavarastoa tutkittuani päädyin viikonloppuna toteuttamaan kaksi mallia, joihin löytyi sopivan väriset langat. Nämä patalaput ovat nimeltään "Pöllö" ja "Pyykkinaru".

Tiedä sitten, kuinka käytännöllisiä nämä patalaput ovat, mutta onhan niitä ainakin mukava katsella. Kaksinkertaisella langalla neulottuina paksuuttakin löytyy sen verran, ettei niiden kanssa ehkä ihan heti sormiaan polta. Kirjassa oli monta muutakin kivaa mallia, joita kenties tulee vielä kokeiltua.

Pienen määrän sytykeruusujakin sain tehtyä valmiiksi asti, kun kynttilänjämiä oli kertynyt sen verran, että viitsin ruveta niitä sulattamaan. Nyt vanhat ruusut oli käytetty lähes loppuun, joten oli jo aikakin ryhtyä puuhaan. Kananmunakennoja meillä kyllä riittää, mutta kynttilöitä pitäisi polttaa aika paljon enemmän, että steariinia kertyisi riittävästi. Tällä kertaa käytin vain valkoista, joten ruusuista tuli aika harmaita, mutta kai nuo takan sytyttämiseen kelpaavat.

Ruusut ennen steariinikäsittelyä.

 

Valmiit ruusut.