Pelargonit alkavat juuri nyt olla ihanasti kukassa. Värejä löytyy valkoisesta kirkkaanpunaiseen. Osa näistä on ollut minulla jo useita vuosia. Olen kasvattanut ne äidiltä saamistani pistokkaista.
Talven aikana muutama yleensä menehtyy. Talvetan pelargonit olohuoneessa, jossa ei ehkä ole aivan ihanteelliset olosuhteet siihen. Suurin osa kuitenkin selviytyy talven yli, ja niistä olen ottanut pistokkaita, joten minulla on useampia kasveja kutakin lajia.
Nämä ovat kyllä siitä ihania kukkia, että kerran kukkimaan ruvetessaan ne kukkivat pitkälle syksyyn. Nytkin jokaisessa kasvissa, jopa aivan pienissä, on useampia nuppuja. Pelargoniruukkuja alkaa olla jo vähän joka puolella pihaa, mutta onneksi tila ei ihan heti lopu kesken.
Mustaherukat on jo poimittu. Niistä osa päätyi pakkaseen, osa syötiin sellaisenaan. Yhden piirakankin leivoin. Harkitsin mustaherukkajuustokakun valmistamista, mutta päädyin lopulta kuitenkin piirakkaan, kun löysin tämän ohjeen. Ainekset löytyivät valmiiksi kotoa ja ohjekin oli mukavan yksinkertainen. Vaniljajogurtin korvasin maustamattomalla jogurtilla, koska sitä oli valmiiksi jääkaapissa ja laitoin vaniljasokeria vähän reippaammin.
Kaikki tuli syötyä, vaikka osa perheestä ei mustaherukoista juurikaan välitä. Kuulemma tässä piirakassa pohja ja täyte olivat kuitenkin erinomaiset :) Ehkä tällä ohjeella voisi seuraavaksi leipoa vaikka omenapiirakan.
Kesäisiä virkkauksia valmistuu edelleen, vaikka vähän olen jo katsellut sukkamalleja ja lankojakin. Mutta onhan tässä vielä kesää jäljellä. Löysin taas kirjastosta kivan kirjan, jonka värikkäät kuvat houkuttelivat kokeilemaan.
Kaivoin esiin värikkäiden lankojen jämiä ja virkkailin niistä kaksi koria ja muutaman kuvion kirjan malleilla. Kuviot aion kiinnittää tyynynpäälliseen koristeeksi. Kirjassa oli hienoja tyynyjä ja peittojakin, mutta niihin minun lankani eivät riittäneet.
Korit kelpaavat kuulemma tytöille, siksipä niitä olikin tehtävä kaksi. Kaikenlaista pikkutavaraa kyllä riittää niihin laitettavaksi. Kovetin korit liimalla, koska langoissa oli mukana tekokuitua. Toinen kori on hiukan leveämpi ja matalampi, sillä käytin kovetuksessa muottina kahta erilaista kulhoa.
Tämän projektin aloitin jo viime kesänä uudistaessani tyttöjen huoneita, mutta jotenkin se unohtui pitkäksi aikaa. Nyt kaivoin tämän esille ja virkkasin valmiiksi. Eihän siinä montaa päivää mennyt, kun olin päättänyt sen valmiiksi saada. Lanka on valkoinen Novita Kotiväki Kartano, jota kului yksi kerä lähes kokonaan.
Virkkasin ensin neliönmuotoisia paloja niin paljon, että ne ulottuivat muotiksi valitsemani suuren kulhon ympäri. Palojen yläreunasta lähdin virkkaamaan pylväsryhmiä kavennellen samalla niin, että sain varjostimen yläosaan oikean muodon. Ylös jätin aukon, josta lampun saa pujotettua varjostimen sisään. Alareunaan virkkasin leveähkön reunapitsin. Neliöpalojen ohje on kirjasta 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin ja reunapitsin malli kirjasta Kaunein pitsini.
Valmiin varjostimen tärkkäsin sokeritärkillä ja pingotin kulhon päälle kuivumaan. Itse asiassa jouduin laittamaan suuren kulhon päälle vielä pienemmän kulhon, jotta sain varjostimen yläosan muotoiltua oikeanlaiseksi. Kuivuminen kesti pitkään ja sen verran kärsimätön olin, että halusin päästä sovittamaan varjostinta ennen kuin se oli täysin kovettunut. Muoto onneksi säilyi hyvin ja nyt parin päivän jälkeen varjostin onkin jo täysin kovettunut.
Tämä varjostin päätyi esikoisen huoneeseen, ja oli ilmeisesti mieleinen. Nyt pitäisi kuulemma pöytälamppuunkin saada virkattu varjostin.
Mietin tätä tehdessäni, miten nuo eri osiot mahtavat sopia yhteen, mutta hyvähän tästä tuli. Yläosan muoto ei ole aivan tasainen kiinnityssysteemistä johtuen, mutta onneksi se ei juurikaan näy. Ja aika kivalta varjostin näyttää pimeässäkin.
Nyt ollaan jo yli heinäkuun puolivälin, ja jotain satoakin on pihasta jo saatu. Tilliä ja persiljaa olen jo pakastanut, samoin pinaattia. Kaikissa tomaateissa taitaa olla jo raakileita, pikkuhiljaa ne alkavat saada vähän väriäkin.
Kurkut kasvoivat alkukesällä kovin hitaasti, mutta nyt ne ovat saaneet vähän vauhtia ja joku kukkakin on auennut. Punasipuleita istutin keväällä yhteen laatikkoon melko tiheään, olen harventanut niitä pitkin kesää ottamalla väleistä pikkusipuleita.
Viikko sitten kaikki sipulit olivat vielä varret pystyssä, mutta sunnuntaina mökiltä palatessa huomasin, että varret olivat jo kaatuneet. Kesää on vielä jäljellä, joten aion siirtää ainakin salaatin alle hautautuneet samettikukat laatikkoon, kunhan saan sipulit nostettua ylös.
Salaatti on tänäkin kesänä kasvanut hyvin. Kylvin sitä vähemmän kuin viime kesänä, mutta silti sitä on niin paljon, ettei tarvitse kaupan salaatteja ostaa. Ostin viime kesäksi siemenpussin, jossa on sekoitus montaa eri salaattilajia ja se on ollut hyvä. Salaatista tulee kivan näköinen, kun siihen laittaa erivärisiä ja -muotoisia salaatinlehtiä.
Basilikakin on nyt vihdoin kasvanut, vaikka alkukesästä se oli niin pieni, että luulin jo, ettei siitä tule mitään.
Marjat ovat alkaneet kypsyä, ja lähes joka päivä kotona ollessa tuleekin jotain marjoja poimittua. Metsämansikoilla on herkuteltu jo jonkin aikaa. Niitä lapsetkin poimivat mielellään suoraan suuhun. Mustikoita kasvaa omassa pihassa ja aidan takana metsän puolella, niitä poimin käsin pieniä määriä kerrallaan. Kyllä siitäkin yllättävästi marjoja kertyy, niitä on jo jonkin verran pakkasessakin.
Punaherukat eivät ole ihan vielä kypsiä, mutta mustaherukoita pääsee jo maistelemaan. Viime vuonna keitin niistä vähän mehuakin, mutta tänä vuonna marjoja ei tule ihan niin paljon.
Nopeasti on kesä kulunut tähän asti. Tuntuu, että vasta oltiin kesäkuun alussa ja nyt on heinäkuukin jo pitkällä.
Jostain putkahti taas tämäkin idea päähäni. Kännykällehän voisi ommella suojuksen sukanvarresta. Olen aiemmin valmistanut kännykkäpusseja neulomalla ja virkkaamalla. Nytkin olin neulomassa raidallista pussia aina oikein -neuleella, kun tuli ajatelleeksi, että tähän tarkoitukseen voisivat sopia rikkinäisten sukkien varret, jotka aina laitan talteen.
Mittailin sukkia ja puhelimia ja totesin, että omaan puhelimeeni vaaditaan aikuisen sukka, lasten puhelimiin sen sijaan riittävät lasten sukatkin. Ensimmäisen pussin ompelin kokeeksi pallokuvioisen sukan varresta. Ihan hyvä siitä tuli, vähän pidempikin voisi olla. Toisen suojapussin ompelin tyttöjen vanhoista harmaista legginseistä. Koristeeksi lisäsin joskus virkkaamani pitsikuvion, jonka satuin löytämään. Mustasta sukasta voisi myös tulla hieno, jos sitä koristelisi.
Kuvissa on mukana myös se neulomani kännykkäpussi, helpostihan tuokin valmistui kesälomareissun automatkoilla. Lasten sukkiakin vähän jo katseltiin, mutta tytöt eivät vielä osanneet päättää, mistä sukasta oman pussinsa haluaisivat. Tällaiset ohuet suojukset ovat ihan näppäriä, jos puhelinta pitää esim. taskussa.
Mustikat alkavat olla kypsiä, ja niitä onkin jo jonkun verran tullut poimittua. Osa mustikoista päätyi piirakkaan. Viikon reissun jälkeen kaapit olivat melko tyhjiä, mutta löysin ohjeen, johon kotoa löytyvät ainekset riittivät.
Tuntui tuhlaukselta laittaa uuniin vain yksi piirasvuoka, joten mustikkapiirakan lisäksi tein toisen raparperitäytteellä. Toisen piirakan kohdalla jouduin hiukan soveltamaan. Munia oli kaksi, mutta vehnäjauhot loppuivat kesken jo ensimmäisen piirakan kohdalla, joten jatkoin hiivaleipäjauhoilla. Raparperipiirakkaan käytin vain hiivaleipäjauhoja. Sokeri loppui myös kesken. Arvelin raparperin kaipaavan enemmän makeutta, koska sokeria oli niin vähän. Onneksi kaapista löytyi vadelmamuru-valkosuklaata, jota rouhin hiukan raparperien päälle.
Ohje oli helppo, vatkainta ei tarvittu lainkaan. Tällä ohjeella tulee varmasti tehtyä piirakoita jatkossakin, sen verran hyvin ne perheelle maistuivat. Yllättäen raparperipiirakka vei voiton mustikkapiirakasta, ehkä valkosuklaa vaikutti asiaan.
Viikon poissaolon jälkeen piha näyttikin aika erilaiselta kuin lähtiessä. Uusia kukkia oli auennut niin, että erilaiset värit aivan loistivat. Rinteessä pinkki yhdistyy keltaiseen, metsän reunassa kohtaavat violetti ja keltaoranssi. Vanhan pallogrillin kannessa kukkivat keskipäivänkukat. Varikset niitä aiemmin harvensivat, mutta kivastihan ne ovat levinneet. Ja jotain valkoistakin pihasta löytyy. Laatikossa daaliat ovat aloittaneet kukintansa. Niiden väreistä ei istuttaessa ollut tietoa, mutta onneksi sopivat tällä kertaa yhteen. Pitäisi kai varastoida eri värit erikseen, jotta keväällä osaisi suunnitella istutuksensa paremmin.
Nyt on onneksi sääkin ollut niin hyvä, että ulkona on voinut olla aamusta iltaan. Kaikki ateriatkin on useampana päivänä nautittu ulkona. Ihana kesä!
