Appelsiini-kinuskineliöitä ja appelsiinikeksejä

Appelsiineja on nyt syöty ihan sellaisenaan, mutta myös leivonnaiset saivat niistä makua. Jo jonkin aikaa on ollut suunnitelmissa leipoa appelsiini-kinuskineliöitä, mutta muut leivonnaiset ovat aina kiilanneet niiden edelle. Nyt vihdoin saatiin tyttöjen kanssa aikaiseksi niitä valmistaa. Hiihtolomalle oli suunniteltu löhöilypäivä, jolloin oli tarkoitus pysytellä koko päivä sisällä ja puuhata kaikenlaista kivaa yhdessä. Päivään kuului tietysti myös herkuttelua ja siihen nämä neliöt sopivat hyvin.

Valmistus aloitettiin edellisenä iltana, jotta neliöt saisivat jähmettyä jääkaapissa yön yli. Neliöitä varten valmistettiin ensin pohjataikina, joka paistettiin uunissa. Pohjan päälle keitettiin appelsiinikinuski. Pohjan ja kinuskin annettiin jähmettyä jäkaapissa, minkä jälkeen ne kuorrutettiin sulatetulla appelsiinikrokanttisuklaalla. Aikamoista herkkua tästä tulikin, montaa palaa ei pystynyt kerralla syömään. Mutta niin hyvää oli, että pitää ehkä tehdä näitä joskus toistekin. Kinuski jäi aika pehmeäksi, sitä olisi voinut keittää hiukan pidempään. Neliöitä oli aika vaikea leikata, kun pehmeähkön kinuskin alla oli kova pohja ja päällä kovettunut suklaa, mutta hyvin ne kävivät silti kaupaksi.

Jokin aika sitten leivoin myös appelsiinilla maustettuja keksejä. Keksit olivat lopussa ja halusin kokeilla jotain uutta. Löysin ohjeen appelsiinikekseihin, joihin tarvittavat aineet löytyivät kotoa. Keksit maustettiin appelsiininkuorella ja appelsiini maistuikin niissä mukavasti. Kekseistä tuli herkullisen mureita.

 

Taas synttäriherkkuja

Meillä tuntuu nyt olevan juhlaa yhtenään. Tänä viikonloppuna saapui sukua juhlimaan tyttöjen synttäreitä. Koska vieraat olivat tällä kertaa enimmäkseen aikuisia, oli tarjoilutkin suunniteltu sen mukaisesti. Vieraille tarjoiltiin mm. punasipuli-tomaattifocacciaa, sienipiirakkaa, sitruunaruutuja, pikkuleipiä ja tietysti täytekakkua.

Kokeilin ensimmäistä kertaa Sitruunaruutuja, eikä tämä jäänyt varmaankaan viimeiseksi kerraksi. Sen verran herkullisia nämä olivat. Ja nopeasti ne tuntuivat pöydästä katoavan eli taisivat maistua muillekin. Näiden valmistuskaan ei ollut kovin hankalaa. Vähän jännitti, kuinka palojen leikkaaminen mahtaisi onnistua, mutta siistejä ruutujahan näistä tuli, kun annoin leivonnaisen olla jääkaapissa yön yli. Valmiiden ruutujen pinnalle sirottelin tomusokeria.

Täytekakun väliin laitettiin tyttöjen toiveesta samat täytteet kuin pari viikkoa sitten eli vadelmahilloa ja kermavaahtoa. Kakku myös kuorrutettiin kermavaahdolla, mutta tällä kertaa koristeet valmistettiin sokerimassasta. Tytöt toivoivat kakun päälle kissaa ja koiraa. Lisäksi siihen piti saada tekstit "Vuh!" ja "Miau!" Valmistin sekä tekstit että hahmot mustasta sokerimassasta. Silmiksi ja neniksi laitoin koristerakeita. Väriä kakkuun saatiin strösseleistä.

Focacciaa olen tehnyt monta kertaa aiemminkin ja aina se tuntuu hyvin maistuvan. Ohjeen löysin joskus täältä. Nyt leipään päätyi höysteeksi oman pihan punasipuleita ja kirsikkatomaatteja. Tämä on mielestäni ihanan mehevää ja pehmeää, eikä leivän valmistuskaan kovin vaikeaa ole.

Sienipiirakan tein taas samalla ohjeella kuin aiemmin tänä syksynä. Tällä kertaa täytteenä oli lampaankäävän lisäksi vähän rouskuja. Homejuustoakin sattui nyt olemaan, joten laitoin sitäkin piirakkaan. Ja hyvältä se maistui, rouskut sopivat tähän hyvin.

Viime synttäreille leivoin viipalepikkuleipiä, jotka maistuivat hyvältä. Ihastuin siihen, kuinka helppo niitä oli leipoa, kun ei jokaista pikkuleipää tarvinnut erikseen muotoilla. En kuitenkaan halunnut tehdä aivan samanlaisia. Kokeilin tällä kertaa Kinuskisia pikkuleipiä. Muut aineet löytyivät kaapista, mutta ruokosokerisiirappia ei ollut ja tavallinen siirappikin oli loppu. Vaahterasiirappia sentään löytyi, joten laitoin sitä taikinaan. Nämä olivat kyllä ihanan herkullisia ja katosivat myös nopeasti parempiin suihin. Kuvan viipaleista unohdin ottaa juhlatohinoissa. Kinuskisten pikkuleipien lisäksi tarjoiltiin kaneliässiä, joita tulee usein juhliin leivottua. Ne teen vanhalla ohjeella, jonka olen vuosia sitten kirjoittanut jostain muistiin.

Nyt on taas hetki ennen seuraavia juhlia. Mutta niiden suunnittelu on jo käynnissä. Ei tässä syksyllä tarvitse ainakaan ilman herkkuja olla :)
 

 

Synttärijuhlintaa

Kuopus täytti vuosia ja sen kunniaksi järjestettiin tietysti juhlat kavereille. Meillä tytöt ovat ainakin tähän asti halunneet pitää juhlansa kotona. Ohjelma ja tarjoilut suunnitellaan ja toteutetaan nykyään yhdessä. Leikeistä vettä kengässä, rikkinäinen puhelin ja myrkkykarkki tuntuvat viehättävän edelleen.

Tällä kertaa synttärikakkutoiveena oli kissa. Haastetta tähän hommaan toi se, ettei marsipaania ja sokerimassaa saanut käyttää, ainoastaan kermavaahtoa ja karkkeja. Leivoin kaksi suurta kakkupohjaa pellillä ja niistä leikkasin piirtämälläni kaavalla kolme kissan naamaa. Jämäpaloista leikkasin vielä kuonon. Kerrosten väliin laitettiin vadelmahilloa ja vaniljavaahtoa. Päällystin kakun kermavaahdolla ja yritin haarukan avulla kuvioida sen muistuttamaan kissan turkkia. Korviin laitoin vaaleanpunaista vaahtokarkkia, nenäksi punaisen sydänkarkin. Viikset ja suun tein lakunauhasta. Kaupasta en löytänyt valmista lakunauhaa, joten leikkasin nauhat lakumatosta. Kyllä tuo kuopukselle kelpasi kissaksi, se on kai pääasia.

Kakun lisäksi tarjottiin minimuffineja, marenkeja ja pikkuleipiä sekä tietenkin vaahtokarkkeja ja sipsejä. Minimuffinit tein suosikkiohjeellani, jolla mielestäni syntyy ihanan mehevät muffinit. Maustan taikinan aina sillä, mitä sattuu kaapista löytymään. Tällä kertaa tein vain ihan perustaikinan. Valmiit muffinit koristeltiin tomusokerikuorrutteella ja strösseleillä. Pellillisen näitä leivoin, eikä yhtäkään jäänyt jäljelle eli nämä taisivat olla näiden synttärien suosikkileivonnaisia.

Viime vuonna tein esikoisen synttäreille pieniä marenkeja, jotka osoittautuivat niin suosituiksi, että tein niitä nyt uudelleen. Marengit koristeltiin myös strösseleillä. Tällä kertaa marenkeja jäi hyvin jäljelle, mutta eiköhän niille jotain käyttöä keksitä.

Marengeista jääneet keltuaiset käytin pikkuleipiin. Leivoin viipalepikkuleipiä tällä ohjeella ja suklaapikkuleipiä tällä ohjeella. Suklaapikkuleivistä tuli jostain syystä aika erinäköisiä kuin ohjeen kuvassa, mutta hyvin ne tytöille maistuivat.

Kaurasuklaapallot ovat tyttöjen mielestä hyviä ja niiden tekeminen sujuukin heiltä näppärästi kahdestaankin. Näitä pallosia he halusivat tehdä näille synttäreillekin. Pallot koristeltiin myös samoilla strösseleillä ja niistä tulikin kivan värikkäitä.

Pöytäkoristeet askarreltiin tyttöjen kanssa silkkipaperista ja tietysti päivänsankarin lempivärissä. Oikeasti sävy on hiukan punaisempi kuin kuvassa. Tytöt myös koristelivat jokaiselle oman mukin koristeteipillä ja nimikoivat ne.

Näin juhlien yhteydessä olen kyllä tyytyväinen siihen, että uunissamme on kiertoilmaominaisuus. Pikkuleipien ym. paistaminen sujuu sutjakkaasti, kun uuniin voi laittaa pari pellillistä kerralla paistumaan.

Porkkanakakkua ja kauralastuja

Porkkanakakku on hyvää, mutta aika harvoin sitä tulee tehtyä. Viime viikonloppuna päätin leipoa sitä pitkästä aikaa. Viime kerrasta on sen verran aikaa, etten millään muistanut, millaisella ohjeella olin kakkua leiponut. Erilaisia ohjeita silmäiltyäni päädyin valitsemaan tämän ohjeen.

Kakusta tuli hyvän mehevä, vaikka tässä ohjeessa rasvana oli vain 1dl rypsiöljyä. Porkkanasta tulee kuitenkin kakkuun hyvin mehukkuutta. Kuorrutukseen laitoin tällä kertaa sulatejuustoa. Toinen vaihtoehtohan on tuorejuusto, siitä teen ehkä kuorrutteen ensi kerralla. Kokeilin Koskenlaskija-paketista löytynyttä ohjetta kuorrutteeseen. Siinä juusto sulatettiin ensin rasvan kanssa ja tomusokeri sekoitettiin lopuksi joukkoon.

Kuorrute oli hyvää, mutta sitä olisi voinut olla hiukan enemmänkin. Kakun päälle ripoteltiin koristeeksi kaapista löytyneitä pieniä vaaleanvihreitä koristehelmiä.

Äskettäin tuli leivottua myös jotain muuta, mitä en ole pitkään aikaan leiponut - kauralastuja. Oli tarvetta nopealle ja helpolle herkulle, ja mikä olisikaan helpompaa kuin nämä. Käyttämäni ohje löytyi vihkosta, johon kirjoitin joskus muinoin ruokaohjeita talteen. Nyt maltoin jättää lastujen väliin riittävän suuret välit, joten en tällä kertaa saanut yhtä suurta kauralastua, kuten on joskus käynyt :)

Banaanimuffinsseja ja suklaa-kaurakeksejä

Jääkaapista löytyi taas pari aika mustaa banaania, joten oli jälleen aika leipoa banaanimuffinsseja. Tällä kertaa en laittanut taikinaan kaakaojauhetta, vaan maustoin sen kanelilla, inkiväärillä ja neilikalla. Mitään varsinaista ohjetta minulla ei tällä kertaa ollut, vaan katselin ainesten sopivia määriä useammastakin ohjeesta. Näihin sain upotettua myös jugurttipurkin jämät.

Hyvin nämä muffinssit ainakin kohosivat, ehkä vähän liikaakin. Tai sitten taikinaa oli vain liikaa vuokien määrään nähden. Käytän usein arkioloissa silikonivuokia, koska muffinssit saa niistä helposti irti, eikä tule turhaa jätettä.

Jäähtyneistä muffinsseista koristelin osan tomusokeri-kaakaokuorrutteella ja koristetähdillä. Osa jäi koristelematta, koska ne otettiin evääksi junamatkalle. Näistä muffinsseista tuli hyviä ja meheviä.


Joku aika sitten meille ostettiin laatikollinen "Minnan minttusuklaakeksejä", joita koululaiset kaupittelevat. Keksit osoittautuivat niin herkullisiksi, että katosivat hetkessä parempiin suihin. Tulipa sitten mieleeni kokeilla, onnistuisinko tekemään samantapaisia keksejä itsekin. Kyseiset keksit olivat kaurakeksejä, joiden välissä oli suklaata. Sopivalta vaikuttava keksiohje löytyi Valion sivuilta. Keksien väliin sulatin minttusuklaata.

 
Riittävän samanlaisia näistä tuli kuin esikuvansa, nopeasti nämäkin keksit hupenivat. Näitä voisi tehdä toistekin. Keksit oli helppo valmistaa, suurin vaiva oli suklaan sulattamisessa.