Adagio-huivi

Neuloin itselleni pitkästä aikaa suorakaiteen muotoisen pitsihuivin. Halusin huivista hartioille laitettavan, sellaisen jota voisi käyttää vaikka kesämekon kanssa lämmikkeenä. Tästä huivista tulikin ihana - kevyt ja ohut, mutta kuitenkin lämmin.

Huivin päissä on leveähkö reunapitsi, keskiosassa toistuu melko yksinkertainen pitsineulekuvio. Ohjeessa huivin molemmat päät oli neulottu erikseen ja yhdistetty niskassa, mutta itse neuloin keskiosan yhdellä kertaa eli ensin neuloin huivia toisen pään reunapitsiin asti. Sitten neuloin toisen pään reunapitsin erikseen ja yhdistin kappaleet reunapitsin jälkeisillä aina oikein -kerroksilla.

Tämä huivi oli pitkään minulla bussineuleena ja jossain vaiheessa tuntui, ettei neule edennyt ollenkaan. Lopulta aloin neuloa sitä myös iltaisin telkkaria katsellessani ja yllättävän nopeastihan se valmistui. Mallineule oli sen verran helppo, että sen oppi nopeasti ulkoa.

Lankana minulla oli Fyberspates Scrumptious Lace, jonka olin hankkinut joskus huivilangaksi. Langan väri vaihtelee jonkin verran valosta riippuen. Välillä se näyttää harmaammalta ja välillä ruskeammalta. Huivin leveys on pingotuksen jälkeen 44 cm ja pituus 163 cm. Aika hyvän kokoinen siitä tuli hartioilla pidettäväksi. Nyt pitää vain odotella sellaisia säitä, että tarkenee pitsihuivi harteilla.

Malli: Adagio / DROPS Design

Lanka: Fyberspates Scrumptious Lace (Eau de Nil)

Puikot: 4 mm 

 

Tiskirättejä pellavalangasta

Nyt kun kevät vihdoin taitaa tulla ja valo lisääntyy, aloin kaivata keittiöön enemmän väriä. Vaihdoin patalaput värikkäämpiin ja tein uusia tiskirättejäkin. 

Näihin rätteihin käytin pellavalankaa (BC Garn Lino). Olen aiemmin neulonut rättejä bambulangasta, ja bamburätit ovat kyllä parhaita imukyvyltään, eivätkä ala kovin nopeasti haista. Niistä on kuitenkin vaikea saada ilmavia, varsinkin pesussa ne tiivistyvät helposti. Lisäksi ne kuluvat helposti rikki hangatessa. Viime keväänä neuloin pari rättiä kokeeksi pellava-puuvillalangasta. Ne ovat pysyneet pesusta huolimatta ilmavina ja tuntuvat kestävän hankausta bambua paremmin. Uudet rättini ovat täyttä pellavaa. Saapa nähdä, miten nämä toimivat käytössä.

Minulla oli lankaa kaksi kerää, joista sain neljä rättiä (koko noin 20cm). Molemmista keristä jäi hiukan jäjelle, ehkä teen vielä yhden raidallisen rätin. Tein kaksi neulottua ja kaksi virkattua rättiä, mallit olen ehkä nähnyt joskus jossain, mutta en yhtään muista missä. Näitä rättejä olen neulonut jo vuosia ja kokeillut monenlaisia malleja. Haluan rättien olevan samannäköiset kummaltakin puolelta, joten olen mallineuleet valinnut sen mukaan. Epätasainen pinta on mielestäni parempi tahroja hangatessa.

 

Kahdet muffinssit samalla kuorrutteella

Muffinsseja on nyt tullut leivottua vähän väliä. Niitä on näppärä tehdä, usein ainekset vain sekoitetaan keskenään, eikä vuokaakaan tarvitse voidella. Useimmiten käytän silikonisia muffinssivuokia, mutta välillä myös muffinssipeltiä, jonka syvennyksiin laitan paperiset vuoat. Muffinsseihin on myös hauska kokeilla erilaisia kuorrutteita ja koristeluja.

Pääsiäiseksi leivoin pienillä munilla koristeltuja muffinsseja. Niihin sain käytettyä kaksi tummunutta banaania. Taikinan valmistin yhdistelemällä useampaa ohjetta ja aika meheviä muffinsseista tuli. Päälle tein kuorrutteen tuorejuustosta ja tomusokerista. Käytin rasiallisen Philadelphia-juustoa ja lisäsin tomusokeria, kunnes kuorrutteen koostumus oli sopiva. Pursotin kuorrutteen muffinssien päälle, mutta koostumus olisi saanut olla hiukan paksumpi, jotta pursotus olisi pysynyt paremmin muodossaan. Tuorejuustokuorrute ja banaanimuffinssit osoittautuivat kuitenkin herkulliseksi yhdistelmäksi.

Kuorrutetta tuli niin paljon, että siitä riitti vielä toisiinkin muffinsseihin. Minun oli jo jonkin aikaa tehnyt mieli porkkanakakkua, joten päätin kokeilla sitä muffinssien muodossa. Taikinaksi tein ihan tavallisen, sekoitettavan porkkanakakkutaikinan. Tällä kertaa levitin kuorrutteen muffinssien päälle lusikalla ja ihan kivan näköinen siitä tuli niinkin. Päälle ripottelin hiukan hasselpähkinärouhetta, jota sattui kaapista löytymään.

Nämä muffinssit maistuivat hyvin koko perheelle. Porkkanakakku on kyllä hyvää, näköjään myös muffinssin muodossa. Näitä tulee varmasti tehtyä toistekin.

 

Ystävänpäiväsukat 2017

Sukkani valmistuivat sopivasti pääsiäiseksi. Innokkaasti aloitin niitä neulomaan alkuvuodesta. Neuloin yhden sukan kerrallaan, joten ystävänpäiväksi ne eivät ehtineet valmistua. Lisäksi sukat joutuivat odottamaan viimeistelyä luvattoman kauan. Lopulta päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, olihan pääsiäinenkin jo tulossa. Eihän siinä lankojen päättelyssä ja sukkien höyryttämisessä loppujen lopuksi kovin kauan mennyt. Nyt on sitten hienot sukat ensi talveksi. Ja taitaa niille olla käyttöä vielä tänä keväänäkin, sen verran koleaa säätä on pääsiäiseksi luvattu.

Neuloin sukat keskimmäisellä leveydellä, koska halusin varsista sellaiset, että ne mahtuisivat farkun lahkeen päälle. Aika pitkät nämä sukat ovat, ulottuvat polvitaipeisiin asti. Näin pitkiä sukkia en olekaan tainnut aiemmin neuloa.

Pohjaväriksi valitsin mustan ja kuvioväreiksi pinkin ja valkoisen. Vähän epäröin tuon pinkin kanssa, yleensä kun en mitään pinkkiä käytä. Näihin sukkiin se sopi kuitenkin hyvin ja olen kyllä tyytyväinen valintaani. Mustaa lankaa kului hiukan toista kerää, valkoista ja pinkkiä jäi reilusti jäljelle. Käyttämäni puikot olivat paksummat kuin ohjeessa, koska kirjoneuleessa käsialani on sen verran tiukkaa. Näistä tuli juuri sopivat, jalkaterää tosin jouduin hiukan lyhentämään.

Ohje: Ystävänpäiväsukat 2017, Niina Laitinen designs 

Lanka: Novita Nalle

Puikot: 3,5 mm

 

Ruusutyyny

Joululahjoistakin yksi on vielä esittelemättä, vaikka ollaan jo pääsiäisessä. Minulta toivottiin lahjaksi ristipistotyynyä vanhemmalle tyynylle kaveriksi. Toisessa tyynyssä oli useampia punaisia ruusuja ja niiden ympärillä koukeroita. Valitsin mallin, jossa oli samantapaiset koukerot ja keskellä yksi suuri ruusu.

Tilasin paketin, jossa oli mukana kangas ja langat. Kuvio oli painettu kankaalle ja lisäksi mukana oli ruutupiirros. Aika nopea tämä oli tehdä. Olen aiemmin tehnyt ristipistotöitä enemmänkin, ja pieniruutuiselle kankaalle lukuisilla eri väreillä tehtäviin kirjontoihin verrattuna tämä oli helppoa ja nopeaa. Kivan näköinen tästä kyllä tuli. Tyynyä ei kuulemma tarvinnut olla mukana, joten ompelin takapuolen kirjekuorimallilla. Tyyny on sitten helppo pujottaa päällisen sisään.

Tiedoksi niille, jotka ovat seuranneet blogiani Instagramissa. Tilini katosi yhtäkkiä eilen täysin. Mietin nyt vielä, mitä teen: luonko uuden tilin vai jätänkö koko Instagramin. Ilmoittelen kyllä sitten, jos päädyn luomaan uuden tilin. Kaikenlaista sitä sattuukin...