Merinovillaiset asusteet syksyyn

Syksyn tullessa tekee mieli neuloa uusia asusteita. Usein aloitan lapasten neulomisen jo loppukesällä, mutta nyt siihen ei ole ollut innostusta. Sen sijaan neuloin itselleni uuden kaulurin ja siihen sopivan pipon.

Olen nyt purkanut vanhoja neuleita, joille ei enää ole käyttöä ja neulonut langoista jotain uutta. Näitä asusteita varten purkuun päätyi vanha, yli 10 vuotta sitten neulottu huivi, joka ei malliltaan ollut kovin onnistunut ja jota en enää pitkään aikaan ole käyttänyt. Lanka (Hjertegarn Palino) oli ihanan pehmeää merinovillaa, joten halusin saada sen käyttöön.

Huiveja minulla on paljon, mutta kaulureita vähemmän. Niillekin olisi kuitenkin välillä käyttöä, etenkin ulkoillessa. Löysin ohjeen (Familiar/Ann Miner), jossa oli kauniisti yhdistelty erilaisia pintaneuleita. Tiheyskin täsmäsi aika hyvin.

Tämä kauluri oli aika helppo neuloa, mutta nuo pintaneuleet ovat kyllä kauniita. Ja pidän noista helmineuleraidoista kuvioiden vaihtumiskohdassa. Kaulurista tuli aika ihana ja mukavan pehmeä.

Lankaa jäi kaulurin jälkeen vielä jäljelle, joten arvelin saavani siitä vielä pipon. Pipoon neuloin samoja pintaneuleita kuin kaulurissa, alkuun tein leveän joustinneulereunuksen, jotta pipo pysyy hyvin korvilla. Langasta ei riittänyt käännettävään resoriin, mutta ihan hyvä tämä on näinkin. Pipo kaipasi selvästi tupsua, joten kiinnitin siihen valkoisen tekoturkistupsun. Tupsupipoja minulla ei juuri olekaan, joten tämä pipo tuo kivaa vaihtelua pipovalikoimaani. Saa nyt sitten nähdä, lörpähtääkö tuo merinovilla käytössä, mutta nyt tämä on ainakin oikein sopiva. Pitää vaan odotella viileämpiä säitä, että saa ottaa pipon käyttöön.

Majakka-huivi

Tämän huivin neuloin jo alkukesästä. Se syntyi muista töistä jääneistä langoista. Tutkiskelin lankoja ja sommittelin niitä yhteen ja huomasin, että nämä langathan sopisivat hyvin yhteen. Ja koska langat olivat ohuita huivilankoja, huivihan niistä oli neulottava. Vaaleaa lankaa oli vain hiukan jäljellä, mutta arvelin siitä riittävän reunukseen. Löysinkin sopivan mallin, Janina Kallion (Woolenberry) Majakka/Lighthouse.

Ohje on hiukan paksummalle langalle, mutta neuloin huiviin lisää kerroksia ennen reunusta. Tuo raidoitus ennen reunukseen siirtymistä on mielestäni hieno yksityiskohta. Vaikka malli ei olekaan kovin monimutkainen, tuli huivista hieno. Langan väritys sopii mielestäni hyvin tähän huiviin. Tästä huivista tuli melko suuri, sitä voi hyvin käyttää hartioillakin, mutta se on siitä huolimatta ohuen langan ansiosta todella kevyt.

Malli: Majakka/Lighthouse (Janina Kallio)

Langat: Manos del Uruguay Marina, Fyberspates Scrumptious Lace

Puikot: 4 mm

Kesäinen raitapaita

Kesällä teki mieli neuloa joku kiva kesäneule. Puuvillalangasta neulotut paidat tuntuvat usein mielestäni hiukan kovilta ja jäykiltä, mutta nyt olen ihastunut ohuisiin lankoihin, joissa on yhdistetty puuvillaa ja villaa. Niistä syntyy ihanan kevyitä ja ilmavia neuleita, jotka sopivat mainiosti kesäkäyttöön. Lankojakin löytyi sopivasti omista varastoista: reilu kerä mustaa Hjertegarn Wool Cotton -lankaa ja pari kerää vaaleaa Holst Garnin Coastia. Arvelin langoista riittävän lyhythihaiseen kesäpuseroon.

Aloitin neuleen ylhäältä ja lisäsin silmukoita kaarrokkeessa tasaisin välein. Kaula-aukkoon en tehnyt varsinaista reunusta, sillä halusin sen rullautuvan hiukan. Kainaloiden jälkeen aloitin ohuet raidat, jotka tihenivät alaspäin mentäessä. Ensin vaihdoin raidoista suoraan mustaan väriin ja aioin neuloa helman kokonaan mustalla. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt mielestäni hyvältä, joten purin hiukan ja jatkoinkin raidoitusta helmaan asti niin, että värit vaihtoivat paikkaa.

Helmaan neuloin pienen pyöristyksen ja aina oikein -neuletta. Koska lankaa oli vielä hyvin jäljellä, neuloinkin hihat hiukan pidemmiksi, kyynärpäihin ulottuviksi. Tein niihin myös raitoja ja reunuksen mustana joustinneuleena.

Tästä tulikin tosi mukava ja kevyt kesäpusero. Eikä pukiessa tarvitse edes miettiä kummin päin paita kuuluu, kun etu- ja takapuoli ovat samanlaiset. 

Yours Truly Summer -huivi jämälangoista

Neuloin taas yhden huivin. Kohta varmaan hukun huiveihin, mutta en voi olla niitä neulomatta. Tähän huiviin sain hyvin upotettua jämälankoja. Kesällä innostuin järjestelemään lankojani ja keräilin taas välillä samantyyppiset langat yhteen. Jotenkin kummasti langat tuppaavat menemään aina sekaisin, joten välillä on hyvä niitä vähän lajitella. Keräsin ohuiden täysvillalankojen jämät yhteen ja huiviksihan ne ilmiselvästi halusivat.

Ensin suunnittelin neulovani huivin omasta päästä. Muotona olisi epäsymmetrinen kolmio ja siihen tulisi ainaoikeinneuletta raidoittaen sekä väliin pitsineuletta. Sitten satuin törmäämään ohjeeseen, joka vastasi niin hyvin suunnitelmaani, että otinkin sen pohjaksi ja muokkasin hiukan lankoihini sopivaksi. Yours Truly Summer -huivin on suunnitellut Michele C Meadows ja se on alunperin ollut mysteerineulonta, joten ohje oli neljässä eri pätkässä. Huivin ohjeessa on käytetty kolmea eri väriä, kun itselläni värejä oli enemmän. Mietin etukäteen, mitkä värit neulon raidoiksi ja mitä värejä käytän kuvioneuleosuuksissa. Sitten neuloin kyseistä osuutta niin pitkään kuin lankaa riitti. Tämän vuoksi omasta huivistani tuli hiukan erinäköinen kuin ohjeen huivi.

Kiva tästä kuitenkin tuli. Kesähuiviksi tämä on vähän turhan lämmin, mutta syksyllä ja talvella on ihana vetää huivi harteille ja muistella kesää.

Kellokukat-sukat

Kuopus toivoi keväällä paksuja villasukkia. Varastoista löytyi sopivasti hiukan vajaa kerä paksua violettia lankaa, jonka arvelin riittävän kirjoneulesukkiin valkoisen kanssa yhdistettynä. Malliksi valittiin yhdessä Lumi Karmitsan Kellokukat.

Nämä sukat neulottiin ylhäältä alaspäin ja kantapää tehtiin viimeisenä. Paksulla langalla neulottuna sukat valmistuivatkin nopeasti. Violetti lanka riitti sukkiin juuri ja juuri muuten, mutta kantapäät jouduin neulomaan valkoisella. Kuopusta tämä ei haitannut, sukat olivat hänen mielestään hienot. Näihin hupeni taas lankavarasto hiukan. Näitä vajaita keriä tuntuu aina kertyvän ja aika hyvin olen nyt saanut niitä neulottua.

Kovin paljon näille sukille ei tosin keväällä ollut enää käyttöä, mutta nyt kun sää on jo muuttunut hiukan syksyisemmäksi, pääsevät ne varmasti taas käyttöön.

Makramee-kirjanmerkki

Kuopus innostui kesän aikana kokeilemaan makrameeta ja yhteisten solmeilutuokioiden aikana saimme kumpikin aikaan oman kirjanmerkin. Lankoina käytimme kotoa löytyneitä lankoja ja ohjeet löytyivät YouTubesta.

Itse ihastuin tähän kauniiseen, ohuesta langasta solmeiltuun kirjanmerkkiin. Lankana kokeilin käyttää kalalankaa. Alussa ohjetta piti seurata tarkasti, mutta sama kuvio toistui sen verran monta kertaa, että vähitellen se alkoi jo sujua. Alussa tuli pari virhettäkin, jotka huomasin niin myöhään, etten viitsinyt palata niitä korjaamaan. Eipä tuo paljon haittaa, kun kirjanmerkki tuli omaan käyttöön.

Lanka oli sen verran nihkeää, että solmuja sai aika lailla kiristellä, mutta melko siististi sain ne tehtyä. Langan tiukka kierre aiheutti sen, että langan avaaminen hapsuiksi osoittautui hiukan haastavaksi. Mielestäni se oli kuitenkin vaivan arvoista, sen verran kaunis tästä kirjanmerkistä tuli. Tämä taitaakin olla nyt lempikirjanmerkkini.

Kimalteleva Sadekeiju-huivi

 

Huiveja on aina yhtä ihana neuloa, malleja löytyy loputtomasti, eikä lankaa tarvita kovinkaan paljon. Kuopus on onneksi lähes yhtä innostunut huiveista kuin minäkin, joten nykyään neulon huiveja hänellekin. Taannoin tilasin tarvikkeita Paaposta. Tilauksen kanssa oli hiukan ongelmia ja niistä hyvitykseksi sain kerän kimaltelevaa Alize Angora Gold Simli Batik -lankaa. Vähän piti miettiä, mitä tuosta langasta tekisin, mutta värit olivat sen verran kuopukselle mieleen, että neuloin hänelle huivin. Yhdessä tutkittiin huivikirjoja ja malliksi valikoitui Sadekeiju Pirjo Iivosen kirjasta Unelmien huivit. 

 

Tämä huivi oli melko helppoa neulottavaa, mutta siitä tuli kyllä kaunis. Ensin suunnittelin neulovani langan loppuun asti, mutta lopetinkin siten, että huivin reunaan tuli viimeiseksi vaaleampi kohta langasta. Tällaista huviahan on helppo jatkaa niin paljon kuin tarve vaatii. Yksi kerä lankaa riitti siis hyvin tähän huiviin ja lankaa jäi vielä jäljellekin. Tämä huivi toimii nyt tyttärellä hartioiden lämmikkeenä lukiessa tai vaikka läksyjä tehdessä.

 

 

Mariechen

Tyyni-sukat suomalaisesta villasta

  Syksyn käsityömessuilta ostin kokeiluun vyyhdin Wilhelmi-lankaa ja neuloin sukat helmikuussa. Ehkäpä näin huhtikuussa on jo aika kirjoitella näistä sukista blogiinkin. Sukista tuli kyllä ihanat.

Vuonue Wilhelmi on muoviton sukkalanka suomalaisesta lampaanvillasta, vahvikkeena on tencel, joka on eukalyptuspuun selluloosasta saatava puukuitumateriaali. Lisää tietoa tencelistä löytyy esimerkiksi Vuonuen sivuilta.

Etsiskelin pitkään sopivaa ohjetta tälle langalle. Minulla oli mielessä melko yksinkertaiset sukat, mutta ihan perussukkia en kuitenkaan halunnut. Sitten törmäsin Marika Lepistön Tyyni-sukkiin ja tiesin heti, että nämä sukat haluan tästä langasta neuloa. Sukat neulotaan varpaista varteen. Jalkaterä on sileää neuletta, yksityiskohtina on ainaoikeinneuleinen kantapää ja varren pintaneulepalkit.

Wilhelmi on ihanan pörheää lankaa, neulepinnasta tuli mielestäni todella kaunis. Ja sukat tuntuvat mukavilta jalassa. Vyyhdistä jäi vielä hiukan lankaa jäljelle, sille pitää varmaan ostaa kaveriksi toinen vyyhti ja neuloa vaikka raitasukat.

Yökyöpelilapaset

Kissateemalla jatketaan edelleen. Viime talvena neuloin kuopukselle Yökyöpelisukat Lumi Karmitsan ohjeella ja sen jälkeen toiveissa on ollut lapaset samalla mallilla. Nyt sain vihdoin ne neulottua. Lapaskelit tosin alkavat olla jo ohi, mutta onpahan lapaset valmiina ensi talveksi.

Mallina näissä on siis Lumi Karmitsan Yökyöpelilapaset, pohjavärinä minulla on näissä Drops Delight ja kuviovärinä jotain ohutta luonnonvalkoista sukkalankaa. Vähän turhan vaaleita olivat nuo vaaleat kohdat tuossa langassa, kuvio ei erotu niin selkeästi niissä kohdissa. Mutta kivat näistä tuli siitä huolimatta. Kuopus toivoi, että kissojen silmät kirjotaan vaaleanvihreällä ja onneksi sen väristä lankaa löytyikin. Tosin jouduin halkaisemaan paksumman langan puoliksi, kun ei ohuita lankoja ollut oikean värisenä. Jotenkin epähuomiossa unohdin tuossa alussa neuloa mustat silmukat nurjina, joten reuna hiukan rullautuu, mutta eipä se varmaan käytössä haittaa.

 

Kissimirrit

Neuloin viime talvena kuopukselle kissasukat Lumi Karmitsan ohjeella. Ne ovat olleet lempisukat ja niitä on pidetty niin paljon, että jouduin niitä jo parsimaankin. Jostain syystä en näköjään ole kuitenkaan noista sukista tänne blogiin kirjoitellut. 

Nyt kuopuksen ystävä toivoi villasukkia syntymäpäivälahjaksi, ja kun kyselin tarkempia toiveita sukista, sain kuulla, että samanlaiset kissasukat olisivat tosi mieleiset. Ja tottakai nuo sukat hänelle neuloin. Ilahduttavaa, että nelosluokkalainen toivoo villasukkia lahjaksi, sellaisen toiveen täytän kyllä mielelläni. Ja nämä sukat ovat kyllä ihanat!

Neuloin sukista mustavalkoiset. Niistä tuli lähes samanlaiset kuin kuopuksen sukat, joskin niissä kuviovärinä on hyvin vaalea harmaa. Sukan ohjeessa varren yläosan reikäkerrokseen on pujotettu nyöri, jonka päissä on tupsut. Alunperin laitoin ne kuopuksen sukkiin, mutta ne osoittautuivat hiukan hankaliksi käytössä ja kun sukat muutenkin pysyivät jalassa, niin otettiin ne pois. Nytkään en nyörejä nähin sukkiin laittanut.

Kissasukat valmistuivat hyvissä ajoin ennen synttäreitä, mutta sitten tulikin korona ja synttärit jäivät pitämättä. Halusin kuitenkin toimittaa sukat saajalle ennen kuin talvi on kokonaan ohi, joten kävimme kuopuksen kanssa viemässä sukkapaketin ystävän postilaatikkoon.

 

Nuppu-huivi

Hiihtolomareissulle matkaneuleeksi piti saada joku kevyt ja helppo työ. Keskeneräisinä oli lähinnä kirjoneulesukkia, joissa oli useampia lankakeriä ja joihin liittyi tarkkaa ohjeen seuraamista. Niinpä aloitin pitsihuivin joskus hankkimastani Rowan Fine Lace -langasta. Malliksi valikoitui Nuppu/Floral Janina Kallion kirjasta Lumoavat neulehuivit.

Kirjan huivi on neulottu fingering-vahvuisesta langasta, joten käyttämäni lanka on hiukan ohuempaa. Sinänsä langan vahvuus ei tällaisessa pitsihuivissa ole niin merkityksellinen, joskin se saattaa vaikuttaa huivin kokoon. Tässä huivimallissa huivin kokoa on onneksi helppo kasvattaa neulomalla enemmän mallikertoja. Koska lankaa oli riittävästi, neuloin omaan huiviini hiukan enemmän pitsikuvio- ja ainaoikeinneuleraitoja.

Neulomisen aloitin jo ennen hiihtolomaa ja neuloin huivia siihen asti, että mallineule alkoi olla muistissa ilman ohjettakin. Tässä riitti silti hyvin neulottavaa koko reissun ajaksi.

Huivista tuli kyllä ihanan kevyt ja ilmava. Ja tämä hopeanharmaa värisävy on mielestäni kaunis. Näitä huiveja ei vaan voi olla neulomatta, niistä tulee aina niin ihania.

Riikinkukkosukat

Riikinkukkosukat aloitin jo aikaa sitten, mutta ne jäivät jostain syystä kesken. Muistaakseni tuli kiireellisempiä neulottavia ja näiden sukkien jatkaminen tuntui jostain syystä työläältä, kun en oikein edes muistanut, mihin olin jäänyt. Aika sukkelastihan ne sitten kuitenkin valmistuivat, kun jälleen kaivoin työn esiin ja ryhdyin neulomaan.

Malli on Lumi Karmitsan Riikinkukot. Taustavärinä käytin mustan sijasta valkoista ja kuviovärinä näissä sukissa on ohjeessa mainittu Hjertegarn Kunstagarn. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun käytin kyseistä lankaa ja olin hiukan pettynyt siihen. Värit ovat ihanat, mutta langan paksuus vaihteli todella paljon. Välillä oli todella ohuita kohtia ja välillä taas paksuja. Kirjoneuleessa tämä tekee kuviosta hiukan epätasaisen. Myöskään valkoinen pohjaväri ei ehkä ollut kovi hyvä valinta, sillä sukan varressa niissä kohdissa, missä pohjaväriä on suurina alueina, pilkottaa kuvioväri hiukan alta, kun neuletta venyttää.

Kaikesta huolimatta näistä sukista tuli kuitenkin kauniit ja pääsevät kyllä käyttöön. Todennäköisesti neulejälkikin hiukan tasoittuu käytön myötä.

Mustat kimallesukat

Alkuvuodesta olen neulonut enimmäkseen sukkia. Päätin, etten osta uutta lankaa ennen kuin olen saanut neulottua vanhoja sukkalankoja pois. Aika hyvin olenkin tavoitteessa edistynyt, jospa vaikka vielä ennen kesää voin ostaa villatakkilankojakin. Yleensä sukkien neulominen ei ole ollut minulle mitään lempipuuhaa, mutta nyt olen siitäkin innostunut.

Ostin syksyllä Suomen Kädentaidot -messuilta vyyhdin kimaltelevaa sukkalankaa (Rva Silmusolmun Glitter Sukkis), josta suunnittelin neulovani itselleni sukat. Ennen joulua oli niin kiirettä, etten ehtinyt sukkia aloittaa, mutta nyt ne ovat valmiit. Neuloin sukat varpaista varteen tiimalasikantapäällä. Sileäneuleisten sukkien koristeeksi neuloin varteen leveämmän ja jalkaterään kapeamman kirjoneuleraidan, kuvio löytyi Latvian lapaset -kirjasta.

Kimaltelevista sukista tuli aika kivat. Aioin ensin tehdä kirjoneuleen valkoisella langalla, mutta totesin, että tuo vaaleanharmaa sopiikin näihin ehkä paremmin.

Sugar Frost -sukat

Alkuvuosi on lähtenyt käyntiin aika sukkapainotteisesti. Omakin sukkavarasto on saanut täydennystä. Syksyllä ostin kokeilun vuoksi kerän Regia Colour Line -lankaa, kun kerän värit näyttivät omaan silmään aika kivoilta. Halusin näihin sukkiin jonkun yksinkertaisen mallin, joka olisi kuitenkin jotain muuta kuin pelkkää sileää neuletta. Malliksi sukkiin valikoitui lopulta Marianne Heikkisen (Vanillawool) Sugar Frost Socks. Näissä sukissa on yksinkertainen oikeilla ja nurjilla silmukoilla toteutettu mallineule, joka näyttää mielestäni kivalta tällaisella liukuvärjätyllä langalla neulottuna.

 Värejä en jaksanut täsmätä niin, että olisin saanut kaksi samanlaista sukkaa, mielestäni nämä ovat ihan kivat näin. En ole ihan varma, tykkäänkö langassa noista vaaleammista kohdista, mutta kyllä kai ne menettelevät. Sukista tuli hiukan isot, mutta pidän ne silti itselläni. Eivätpä ainakaan purista. Nämä mahtuvat tarvittaessa myös toisten villasukkien päälle, jos niin kylmää sattuu tulemaan. Oikein mukavat nämä sukat kyllä ovat ja väritkin omaan makuun sopivat.