Sateisen kesän pihakuulumisia

Tämä kesä oli melko sateinen ja viileä. Oikeastaan vasta nyt elokuussa on saatu nauttia kunnolla auringosta ja lämmöstä. Tuntuu, että koko kesä on mennyt parempia säitä odotellessa. Monet kasvit ovat kukkineet huomattavasti tavanomaista myöhemmin. Etenkin pelargonit ovat kärsineet huonosta säästä, ja kukkivat oikeastaan vasta nyt kunnolla. Aika vähän olemme toisaalta olleet kesällä kotosalla, joten nyt on enemmän aikaa nauttia kukkasistakin.

Keväällä kukkapenkissä ilahduttivat syksyllä istuttamani vaaleanpunaiset tulppaanit, jotka olivat ihme kyllä säästyneet myyrän hampailta. Viime vuonna kaikki tulppaanin sipulit olivat nimittäin kadonneet parempiin suihin. Ehkä nyt uskallan istuttaa enemmänkin tulppaaneja.

Kylmänkukka leviää vuosi vuodelta, viime vuonna kukkia oli kolme, nyt seitsemän. Tässä kasvissa kukinnan jälkeen ilmaantuva haituvapallo on myös aika hauskan näköinen.

Pioneja kasvaa pihassamme kahta eri lajia. Niistä aikaisempi kukkii kesäkuun alkupuolella ja on väriltään tummempi. Toinen pioni kukkii vasta heinäkuussa, viime kesänä se tosin kasvoi huonosti, eikä tehnyt lainkaan kukkia. Tänä kesänä sen sijaan saatiin nauttia molempien kukinnasta. Parasta on, että toisen kukittua saa ryhtyä odottamaan toisen kukintaa.

Viime kesänä siirsin toiseen paikkaan kurjenmiekan, joka ei ollut kertaakaan kukkinut niinä kahtena kesänä, jotka olemme täällä asuneet. Aiemmin kurjenmiekka oli kallion juurella aika varjoisessa paikassa. Siirsin sitä kahteen paikkaan: matalaan kallionkoloon ja syvempään kukkapenkkiin metsän reunassa. Nyt matalaan kallionkoloon siirtämäni kurjenmiekka kukki hienosti, mutta toisessa paikassa se kasvatti vain lehtiä. Taidan siirtää sen vielä kertaalleen parempaan paikkaan.

Aiemmin kesällä sain äidiltäni punapäivänkakkaraa, joka nykyisin tosin on nimeltään punapietaryrtti. Se juurtui hyvin ja teki kaksi kukkaakin. Aika komeita kukat olivatkin ja niistä saatiin iloita todella pitkään. Toivottavasti kukkia tulee ensi kesänä enemmänkin.

Kalliolle oli ilmestynyt jostain pari oranssikeltanoa. Ne kasvoivat matalissa kallionkoloissa ja loistivat kauniin oransseina kalliota vasten. Jätin ne siihen kasvamaan, saa sitten nähdä, leviävätkö haitaksi asti.

Tämän kesän uusia kasveja oli myös kruunuvuokko, jonka mukuloita ostin loppukeväällä edullisesti kokeiluun. Osa mukuloista mätäni ja luulin jo, etten saa koko kruunuvuokkoa kasvamaan. Yhtäkkiä yhdessä ruukussa alkoi kuitenkin näkyä taimia. Loppujen lopuksi kukkia oli vain punaisia ja valkoisia. Hienoja ne olivat silti, yritän saada mukulat menemään talven yli, katsotaan sitten kuinka käy.

Pelargonien ja verenpisaroiden kukinta alkaa nyt olla parhaimmillaan. Verenpisaroita tosin ovat jauhiaiset kiusanneet kevättalvesta asti. Onneksi ne eivät ole levinneet muihin kasveihin. Pidän verenpisarat nyt kesän ajan varmuuden vuoksi parvekkeella erossa muista kasveista. Hyvin pisarat tuntuvat jauhiaisista huolimatta kasvavan ja kukkivan. Olen yrittänyt häätää jauhiaisia niistä, mutta en taida uskaltaa ottaa niitä sisälle talveksi.

Elokuu lähestyy jo loppuaan, mutta aika kesäisistä tunnelmista on nyt saatu nauttia. Kukkaloistoa on toivottavasti luvassa vielä pitkälle syys- tai lokakuulle asti.

 

Elokuun pihakuulumisia

Nyt alkaa elokuukin olla jo lopuillaan. Sää on viime aikoina ollut sateinen, eikä pihalla ole silloin tehnyt mieli puuhailla. Aina sateen tauotessa ja auringon pilkahtaessa olen kuitenkin pihahommiinkin päässyt.

 Näin loppukesälläkin pihassa riittää vielä kukkia. Keväällä ostamani uudet daaliat ovat vasta nyt aloittaneet kukintansa. Myös asterit alkavat availla kukkiaan, samoin päivänhatut penkissä. Pelargonit ja verenpisarat kukkivat sateesta huolimatta. Ja auringon tullessa esiin kaikki kukat tuntuvat piristyvän.

Samettikukkia olen laitellut pitkin pihaa. Kylvin niitä keväällä yhden rivin suoraan viljelylaatikkoon. Siemenet itivät hyvin ja taimet saivat pian kiinni esikasvattamani taimet. Taidan kokeilla samaa ensi kesänä. Osa samettikukista on kärsinyt sateesta, osaa taas se ei näytä haittaavan. Keväällä istutin muutaman samettikukan vanhaan kakkuvuokaan, jossa ne kukkivatkin hienosti. Nyt vuoassa seisoo kuitenkin jatkuvasti vesi, joten samettikukat taitavat olla mennyttä. Yhtenään en jaksa olla nostelemassa ruukkuja sateensuojaan, etenkin kun välillä sataa ja paistaa vuorotellen.

Sipulit olivat korjuuvalmiita jo jokin aika sitten. Koska kesää oli vielä jäljellä, en halunnut jättää viljelylaatikkoa tyhjilleen. Istutin laatikkoon kaksi tomaattia, jotka olivat jääneet liian pieniin ruukkuihin sekä samettikukkia, joita oli tänä vuonna runsaasti. Näiden lisäksi laitoin laatikkoon vielä sitruunamelissaa. Tomaatit piristyivät saatuaan lisää tilaa, ja nyt niissä on raakileitakin. Saa nähdä, ehtivätkö vielä kypsyä. Sipuleista sain sen verran hyvän sadon, että niitä istutan kyllä ensi vuonnakin.

Tomaatteja ja kurkkuja kypsyy nyt jatkuvasti, tosin sateet ovat selvästi hidastaneet etenkin tomaattien kypsymistä. Toivottavasti aurinkoisiakin päiviä on vielä tulossa. Tilli ja persilja kasvoivat myös tänä vuonna hyvin, niitä olen jo pakastanutkin.

Pikkuhiljaa alkaa ilmassa olla jo syksyn tuntua, vaikka yöt ovatkin vielä olleet lämpimiä. Kohta saa alkaa jo kaivella harsoja taas esiin. Mutta vielä on aikaa nauttia pihalla oleilusta ja katsella vaikka perhosia. Nyt elokuussa pihassa on neitoperhosen lisäksi lennellyt ahkerasti herukkaperhonen sekä minulle aiemmin tuntematon perhonen, joka selvittelyjen perusteella onkin gammayökkönen. Siihen en aiempina kesinä ole pihassa törmännyt. Ja kun pihassa lentelee perhosia, löytyy sieltä myös toukkia. Erään tapasin aterioimasta kelloköynnöksen lehdeltä.

 

Ihanat pelargonit

Pelargonit alkavat juuri nyt olla ihanasti kukassa. Värejä löytyy valkoisesta kirkkaanpunaiseen. Osa näistä on ollut minulla jo useita vuosia. Olen kasvattanut ne äidiltä saamistani pistokkaista.

Talven aikana muutama yleensä menehtyy. Talvetan pelargonit olohuoneessa, jossa ei ehkä ole aivan ihanteelliset olosuhteet siihen. Suurin osa kuitenkin selviytyy talven yli, ja niistä
olen ottanut pistokkaita, joten minulla on useampia kasveja kutakin lajia.

Nämä ovat kyllä siitä ihania kukkia, että kerran kukkimaan ruvetessaan ne kukkivat pitkälle syksyyn. Nytkin jokaisessa kasvissa, jopa aivan pienissä, on useampia nuppuja. Pelargoniruukkuja alkaa olla jo vähän joka puolella pihaa, mutta onneksi tila ei ihan heti lopu kesken.

 

Satoa omasta pihasta

Nyt ollaan jo yli heinäkuun puolivälin, ja jotain satoakin on pihasta jo saatu. Tilliä ja persiljaa olen jo pakastanut, samoin pinaattia. Kaikissa tomaateissa taitaa olla jo raakileita, pikkuhiljaa ne alkavat saada vähän väriäkin.

Kurkut kasvoivat alkukesällä kovin hitaasti, mutta nyt ne ovat saaneet vähän vauhtia ja joku kukkakin on auennut. Punasipuleita istutin keväällä yhteen laatikkoon melko tiheään, olen harventanut niitä pitkin kesää ottamalla väleistä pikkusipuleita.

Viikko sitten kaikki sipulit olivat vielä varret pystyssä, mutta sunnuntaina mökiltä palatessa huomasin, että varret olivat jo kaatuneet. Kesää on vielä jäljellä, joten aion siirtää ainakin salaatin alle hautautuneet samettikukat laatikkoon, kunhan saan sipulit nostettua ylös.

Salaatti on tänäkin kesänä kasvanut hyvin. Kylvin sitä vähemmän kuin viime kesänä, mutta silti sitä on niin paljon, ettei tarvitse kaupan salaatteja ostaa. Ostin viime kesäksi siemenpussin, jossa on sekoitus montaa eri salaattilajia ja se on ollut hyvä. Salaatista tulee kivan näköinen, kun siihen laittaa erivärisiä ja -muotoisia salaatinlehtiä.

Basilikakin on nyt vihdoin kasvanut, vaikka alkukesästä se oli niin pieni, että luulin jo, ettei siitä tule mitään.



Marjat ovat alkaneet kypsyä, ja lähes joka päivä kotona ollessa tuleekin jotain marjoja poimittua. Metsämansikoilla on herkuteltu jo jonkin aikaa. Niitä lapsetkin poimivat mielellään suoraan suuhun. Mustikoita kasvaa omassa pihassa ja aidan takana metsän puolella, niitä poimin käsin pieniä määriä kerrallaan. Kyllä siitäkin yllättävästi marjoja kertyy, niitä on jo jonkin verran pakkasessakin.

Punaherukat eivät ole ihan vielä kypsiä, mutta mustaherukoita pääsee jo maistelemaan. Viime vuonna keitin niistä vähän mehuakin, mutta tänä vuonna marjoja ei tule ihan niin paljon.

Nopeasti on kesä kulunut tähän asti. Tuntuu, että vasta oltiin kesäkuun alussa ja nyt on heinäkuukin jo pitkällä.

Keskikesän värejä

Viikon poissaolon jälkeen piha näyttikin aika erilaiselta kuin lähtiessä. Uusia kukkia oli auennut niin, että erilaiset värit aivan loistivat. Rinteessä pinkki yhdistyy keltaiseen, metsän reunassa kohtaavat violetti ja keltaoranssi. Vanhan pallogrillin kannessa kukkivat keskipäivänkukat. Varikset niitä aiemmin harvensivat, mutta kivastihan ne ovat levinneet. Ja jotain valkoistakin pihasta löytyy. Laatikossa daaliat ovat aloittaneet kukintansa. Niiden väreistä ei istuttaessa ollut tietoa, mutta onneksi sopivat tällä kertaa yhteen. Pitäisi kai varastoida eri värit erikseen, jotta keväällä osaisi suunnitella istutuksensa paremmin.

Nyt on onneksi sääkin ollut niin hyvä, että ulkona on voinut olla aamusta iltaan. Kaikki ateriatkin on useampana päivänä nautittu ulkona. Ihana kesä!

Mehitähtiä

Kun piha on suurelta osin kalliota, sopivat mehitähdet sinne hyvin. Pihassa oli jo valmiiksi iso alue mehitähteä. Siitä olen siirtänyt ruusukkeita eri puolille. Koska pihassa oli entuudestaan vain yhtä mehitähtilajiketta, ostin tänä kesänä kolme uutta mehitähteä. Niistä laittelin ruusukkeita sinne tänne kallionkoloihin.

Katsotaan nyt, kuinka ne selviävät talvesta. Kovia ne joutuivat jo alkuvaiheessa kokemaan, kun muutaman päivän poissaolon aikana variksenpoikaset olivat riepotelleet niitä ympäriinsä. Onneksi suurta vahinkoa ei päässyt tapahtumaan, sillä mehitähdet juurtuvat helposti uudelleen. Nyt variksenpoikaset ovat nähtävästi jo häipyneet, joten mehitähdet saavat ehkä kasvaa rauhassa.

Osan mehitähdistä istutin vatiin. Pohjalle laitoin hiukan multaa, sen päälle pieniä kiviä ja koristeeksi isompia kiviä ja mehitähtiä. Nyt kaksi noita mehitähdistä alkoi kukkia, ja aika kauniilta ne kukkiessaan näyttävät. Vaikka mehitähdet ovat kyllä hienoja ilman kukkiakin.

 

Violetin sävyjä

Huomasin eilen, että pihassa kukkivat kukat ovat juuri nyt lähes kaikki violetin sävyisiä. Kuunliljojen lehdet ja pari valkoista kukkaa (ahkeraliisa ja hopeahärkki) tuovat vaihtelua violettiin värimaailmaan. Siperiankurjenmiekkakin aukaisi juuri kaksi kukkaa. Kukkia ei taida tulla nyt ihan yhtä paljon kuin viime vuonna, koska kirvat ovat olleet riesana. Mutta kauniita nuo kukat kyllä ovat, ne aivan loistavat harmaata kiveä vasten.

Kurjenpolvikin aloittelee kukintaansa, paljon on vielä nuppuja avautumatta. Nyt kukat vähän roikkuvat jatkuvan sateen vuoksi, mutta kyllä ne piristyvät, kunhan aurinko taas tulee esiin. Kurjenpolvi kasvaa meidän pihassa kallionotkossa, jonka se on täyttänyt lähes kokonaan. Kunnolla kukkiessaan se on ihana. Viime kesänä tämä kurjenpolvi kukki uudelleen loppukesällä.

 
Violettina kukkii myös mirrinminttu. Sain sitä äidiltäni palasen, josta osan istutin kalliolle. Nyt kukat alkavat jo varista sen verran, ettei niissä oikein ole enää kuvattavaa.

Viime kesänä istutetut akileijat ovat kukkineet jo jonkin aikaa. Kaikki kolme ovat violetteja.

Kesäkukista tällä hetkellä kukkivat vasta ahkeraliisat, yksi petunia, lumihiutale ja yksi verenpisara. Useammassa pelargonissa ja samettikukassa on nuppuja, kyllä nekin varmasti pian aukeavat, kunhan saadaan taas aurinkoa. Talven yli selvinnyt verenpisara teki jo yhden kukan. Sen verran paljon sitä leikkelin, että lisää kukkia tulee varmaan vasta myöhemmin.

Tämän petunian sain keväällä äidiltäni. Siinä on  kaksivärinen, kerrottu kukka. Kukkia on tulossa enemmänkin, koska nuppuja on paljon. Tämä ilahduttaa etuovella aina kotiin tullessa.

Alkukesän tunnelmia pihalta

Lämmintä säätä on taas riittänyt ja ulkona on vietetty aikaa. Pihassa ihanimpia ovat tällä hetkellä toisaalta sireeni ja pioni suurine kukkineen, toisaalta taas kallionkoloissa kukkivat rikko ja ristikki, jotka loistavat väriläikkinä harmaata kalliota vasten.

Tomaatit ja kurkut ovat päässeet laatikoihin, sipulit kasvavat hyvää vauhtia ja kaikenlaista on kylvetty: salaattia, pinaattia, tilliä... Kesäkukkien taimet ovat päässeet lopullisille kasvupaikoilleen. Viinimarjapensaissa on raakileet, ja viime kesänä istutettua raparperia on päästy jo maistelemaan. Kuunliljojen lehdet ovat hetkessä kasvaneet suuriksi, kaikki näyttää aivan erilaiselta kuin vielä pari viikkoa sitten.

Metsänreunassa puolukan ja metsätähden kukat loistavat valkoisina, mustikassa on jo raakileita. Kylvin viime kesänä yhteen kallionkoloon siperianunikkoa, ja nyt ensimmäinen kukka avautui.

Paljon on taas kaikenlaisia suunnitelmia tälle kesälle, saa nähdä mitä kaikkea ehdin toteuttaa. Yhden viime kesän suunnitelmista sain toteutettua jo keväällä: saksankurjenmiekat pääsivät parempaan paikkaan. Komeat lehdet se on ainakin kasvattanut, kukinnasta ei ole tietoa.

Olemme saaneet kevään ja alkukesän aikana seurata varisperheen elämää, sillä varikset tekivät pesän läheisen männyn latvaan. Nyt poikaset lähtivät pesästä, ja kaksi niitä näyttäisi olevan. Muutenkin pihassa ja metsänreunassa näkyy kaikenlaisia lintuja, eilen näin närhenkin männyn oksalla.