Ruissämpylöitä

Kaipasin vaihtelua sämpylöiden leipomiseen. Aika monenlaisia jauhoyhdistelmiä olen sämpylöissä kokeillut, mutta tällä kertaa päädyin leipomaan rukiisia sämpylöitä, koska ruisjauhoja sattui olemaan kaapissa runsaasti. Laitoin joukkoon myös ruisrouhetta ja ruishiutaleita.

Sen verran maukkaita sämpylöistä tuli, että kirjoittelen tähän ihan ohjeenkin. Onpahan sitten ainakin itselleni muistissa seuraavaa kertaa varten. Tällä kertaa mittasin jauhotkin, vaikka yleensä lisäilen niitä taikinaan sen kummemmin mittailematta.

Ruissämpylät

5 dl maitoa

1/2 dl ruisrouhetta

2 dl ruishiutaleita

2-3 rkl siirappia

1,5 tl suolaa

3/4 dl öljyä

1 pss kuivahiivaa

n.4 dl ruisjauhoja

5-6 dl vehnäjauhoja 

Lämmitä maito ja sekoita siihen ruisrouhe, anna turvota hetken aikaa. Lisää ruishiutaleet, siirappi, suola ja öljy. Sekoita kuivahiiva ruisjauhoihin. Lisää taikinaan ensin ruisjauhot ja alusta sitten vehnäjauhot mukaan vähitellen.

Anna taikinan kohota. Leivo taikinasta sämpylöitä, itse sain tästä taikinasta noin 20 kpl. Kohota sämpylät ja paista 225 asteessa noin 10 minuuttia.

Hiukan erilainen rakenne näissä sämpylöissä on, koska ruista on taikinassa sen verran. Mutta on näissä myös makua. Näitä sämpylöitä tulee varmasti tehtyä toisenkin kerran. Kuivahiivaa laitoin, koska en jaksanut lähteä hiivan takia kauppaan, mutta voisi kai näitä kokeilla tuorehiivallakin.

Elokuun pihakuulumisia

Nyt alkaa elokuukin olla jo lopuillaan. Sää on viime aikoina ollut sateinen, eikä pihalla ole silloin tehnyt mieli puuhailla. Aina sateen tauotessa ja auringon pilkahtaessa olen kuitenkin pihahommiinkin päässyt.

 Näin loppukesälläkin pihassa riittää vielä kukkia. Keväällä ostamani uudet daaliat ovat vasta nyt aloittaneet kukintansa. Myös asterit alkavat availla kukkiaan, samoin päivänhatut penkissä. Pelargonit ja verenpisarat kukkivat sateesta huolimatta. Ja auringon tullessa esiin kaikki kukat tuntuvat piristyvän.

Samettikukkia olen laitellut pitkin pihaa. Kylvin niitä keväällä yhden rivin suoraan viljelylaatikkoon. Siemenet itivät hyvin ja taimet saivat pian kiinni esikasvattamani taimet. Taidan kokeilla samaa ensi kesänä. Osa samettikukista on kärsinyt sateesta, osaa taas se ei näytä haittaavan. Keväällä istutin muutaman samettikukan vanhaan kakkuvuokaan, jossa ne kukkivatkin hienosti. Nyt vuoassa seisoo kuitenkin jatkuvasti vesi, joten samettikukat taitavat olla mennyttä. Yhtenään en jaksa olla nostelemassa ruukkuja sateensuojaan, etenkin kun välillä sataa ja paistaa vuorotellen.

Sipulit olivat korjuuvalmiita jo jokin aika sitten. Koska kesää oli vielä jäljellä, en halunnut jättää viljelylaatikkoa tyhjilleen. Istutin laatikkoon kaksi tomaattia, jotka olivat jääneet liian pieniin ruukkuihin sekä samettikukkia, joita oli tänä vuonna runsaasti. Näiden lisäksi laitoin laatikkoon vielä sitruunamelissaa. Tomaatit piristyivät saatuaan lisää tilaa, ja nyt niissä on raakileitakin. Saa nähdä, ehtivätkö vielä kypsyä. Sipuleista sain sen verran hyvän sadon, että niitä istutan kyllä ensi vuonnakin.

Tomaatteja ja kurkkuja kypsyy nyt jatkuvasti, tosin sateet ovat selvästi hidastaneet etenkin tomaattien kypsymistä. Toivottavasti aurinkoisiakin päiviä on vielä tulossa. Tilli ja persilja kasvoivat myös tänä vuonna hyvin, niitä olen jo pakastanutkin.

Pikkuhiljaa alkaa ilmassa olla jo syksyn tuntua, vaikka yöt ovatkin vielä olleet lämpimiä. Kohta saa alkaa jo kaivella harsoja taas esiin. Mutta vielä on aikaa nauttia pihalla oleilusta ja katsella vaikka perhosia. Nyt elokuussa pihassa on neitoperhosen lisäksi lennellyt ahkerasti herukkaperhonen sekä minulle aiemmin tuntematon perhonen, joka selvittelyjen perusteella onkin gammayökkönen. Siihen en aiempina kesinä ole pihassa törmännyt. Ja kun pihassa lentelee perhosia, löytyy sieltä myös toukkia. Erään tapasin aterioimasta kelloköynnöksen lehdeltä.

 

Pieni panda

Viikonloppuna innostuin virkkaamaan pienen pandan. Kaikenlaisten pienten hahmojen virkkaaminen on hauskaa. Olen virkannut nukkeja, leikkiruokia, monenlaisia eläimiä ja ties mitä kaikkea. Tällä kertaa siis syntyi panda, joka meni eräälle tytölle lahjaksi. Usein virkkailen näitä ihan omasta päästä, mutta tähän löysin valmiin ohjeen. 

Mustat silmänympärykset leikkasin ohjeen mukaisesti huovasta, nenän ja suun ompelin mustalla langalla. Aika suloinen tästä pandasta tuli. Melkein tekisi mieli virkata vielä toinenkin.

 

Syksyn ensimmäiset lapaset

Vaikka kesähän nyt taitaa vielä olla, lämpötilatkin ovat nyt olleet aivan kesäisiä. Sen verran sateista ja koleaa ehti välissä kuitenkin jo olla, että alkoi lapasten neulominenkin taas innostaa. Ja kyllähän näitä kohta taas tarvitaan.


Minulla oli jostain projektista jäänyt hiukan Gullgarn-nimistä lankaa, jossa on puolet villaa ja puolet akryyliä. Tästä langasta neuloin itselleni lapaset. Pehmeät näistä tuli, mutta saa nähdä, kuinka tuo lanka kestää käytössä. Mallineuleeseen löysin ohjeen Suvikumpu-blogista.

Lanka: Trysil Gullgarn

Puikot: 4.5 mm

Kuopus toivoi kissalapasia. En jaksanut ruveta etsimään lasten lapasiin sopivaa ohjetta, vaan piirsin kissan itse. Kaipa se kissalta näyttää. Langat lapasiin valittiin värien perusteella, valkoinen on Floricaa ja sininen muistaakseni Pallasta. Molemmat olivat vajaita keriä ja vyötteet olivat tietenkin kadonneet jonnekin. Vähän turhan erilaisia olivat nuo langat, kirjoneuleesta ei tullut kovin siistiä, varsinkin kissa näyttää aika epätasaiselta, kun tietystä kulmasta katsoo. Muutakaan valkoista ei kuitenkaan tähän hätään löytynyt. On kai käytävä jossain välissä lankaostoksilla.

Lanka: Teetee Pallas ja Novita Florica

Puikot: 3,5 mm

Ballerinalapaset olen aloittanut jo pari vuotta sitten. Silloin sain neulottua yhden lapasen kokonaan ja vähän toista. Lapaset olivat kuitenkin silloin lapsille vähän isot, enkä oikein jaksanut keskittyä kirjoneuleeseenkaan. Nyt päätin neuloa lapaset loppuun, kun kokokin näyttää olevan nyt sopiva. Ohjeesta poiketen neuloin ranteeseen joustinneuletta, koska se on mielestäni käytännöllisempi varsinkin lasten lapasissa.

Ohje: The dancer (for child)

Lanka: Novita Tico Tico ja Drops Fabel

Puikot: 3 mm 

Tico Ticoa oli sen verran vähän jäljellä, että en saanut lapasista neulottua samanlaisia, mutta ehkä tuo ei haittaa. Aika kivat näistä mielestäni tuli. Kirjoneuletta en vieläkään saa kovin siististi neulottua, mutta ehkäpä harjoitus tekee mestarin.

Leipää pitkästä aikaa

Kesällä on ollut niin paljon puuhaa, että leivän leipominen on jäänyt aika vähiin. Sämpylöitä olen välillä leiponut, mutta nyt leivoin pitkästä aikaa hiivaleipää. Tällä kertaa leivoin leivät reikäleipien muotoon ja lisäsin taikinan joukkoon auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä. Jauhoiksi laitoin hiivaleipäjauhoa, kauraleseitä ja -hiutaleita.

Tämä leipä olisi voinut olla vähän kauniimpikin, mutta hyvältä se maistui. Siemenet antavat mielestäni hyvin makua leivälle. Ja on jännä, miten samakin leipä maistuu hiukan erilaiselta muodosta riippuen. Ehkä tässä syksyn tullessa alkaa leivän leipominenkin taas innostaa. Helpostihan se sitten käy, kun leipomisesta tulee taas rutiinia.

Kaupasta tarttui jokin aika sitten mukaan uusin K-ruokalehti, jonka kannessa lupailtiin leipäohjeita ja -ideoita. Kokeiluun pääsivät "Helpot jogurtti-ruisrieskat". Helppo tämä ohje todella oli, ja tarvittavat aineksetkin löytyvät yleensä kotoa. Yhtä tummia kuin ohjeen kuvassa ei minun rieskoistani tullut, mutta hyvältä ne maistuivat. Näitä tulee varmasti tehtyä toistekin. Rieskoja on helppo ja nopea leipoa vaikka iltapalalle.

Tekisi mieli leipoa taas näkkileipääkin, kun nyt vauhtiin pääsin. Ja onhan se tuore ruisleipäkin niin hyvää...

Virkattuja mattoja

Meillä oli tarvetta parille uudelle matolle, mutta kaupoista ei tuntunut juuri sopivaa löytyvän. Kaikki matot olivat väärän värisiä, kokoisia tai muotoisia. Niinpä päädyin tilaamaan 4 kg Mini-ontelokudetta ja rupesin virkkaamaan.

 

Ensin valmistui kuopuksen huoneeseen Helminauha-matto. Tila on aika kapea, joten suorakaiteen muotoinen matto sopii siihen hyvin. Tämä matto oli nopea virkata, se valmistui parissa illassa. Tosin yhden virheen onnistuin tekemään, kun en malttanut koko ajan lukea ohjeen tekstiä. Olen niin tottunut virkkaamaan kaavioiden mukaan, että ohjeiden seuraaminen tekstin muodossa tuntui vaivalloiselta. En jaksanut ruveta purkamaan, kun ei tuo niin paljon silmään pistä. Ohjeesta poiketen virkkasin vielä lopuksi maton ympäri kerroksen kiinteitä silmukoita reunan siistimiseksi. Mattoon kului kudetta vähän toista vyyhtiä ja maton koko on noin 70x120 cm.

Olohuone kaipasi myös uutta mattoa. Pyöreää mattoa olen siihen etsiskellyt, mutta juuri sopivaa ei ole löytynyt. Sitten löysin ohjeen Aada-mattoon ja ihastuin siihen. Matto on aika suuri, jopa Mini-ontelokuteesta virkattuna, ja jouduin jättämään pari kerrosta virkkaamatta, jotta matosta ei tulisi liian suuri. Tämän maton virkkaamiseen kuluikin vähän enemmän aikaa, koko viikon sitä virkkailin. Malli oli mukavan vaihteleva, mutta viimeiset kerrokset tuntuivat kyllä aika pitkiltä. Kudetta kului suunnilleen 2,5 vyyhtiä.

Pesin valmiin maton, koska en malttanut kutistaa kudetta etukäteen. Pesussa matto kutistui hiukan. Nyt se on juuri sopivan kokoinen, halkaisija on 140 cm. Muutenkin siitä tuli juuri niin hyvä kuin toivoinkin.

Nämä eivät toki olleet ensimmäiset virkkaamani matot. Aiemmin olen virkannut muutaman pienemmän maton vanhoista trikoovaatteista leikkaamastani kuteesta. Mattoihin saa uppoamaan aika kasan rikkinäisiä t-paitoja ja muita vaatteita.

Esikoisen huoneessa on pinkki-musta-valkoinen matto, johon on käytetty ainakin t-paitoja, yöpaitoja ja housuja.

Raidallinen, suorakaiteen muotoinen matto on yläkerran vessassa.

Pyöreä, sinisävyinen matto on tällä hetkellä parvekkeella. Se on hiukan haalistunut auringossa.

Eteiseen voisi vielä virkata yhden maton, mutta se saa jäädä myöhemmäksi. Nyt alkaa mattovirkkaus riittää, seuraavaksi jotain hiukan pienempää...

Varusteita ekaluokkaiselle

Kuopus aloittaa jo koulutiensä ja kaikenlaista varustetta oli sitä varten hankittava ja valmistettava. Isosiskolle virkkasin aikanaan kaulapussin kännykkää varten. Taskuun ei puhelin aina mahdu, kaulassa se pysyy mukana, eikä unohdu mihinkään. Samanlainen piti tietenkin olla kuin isosiskolla, mutta pinkin ja mustan sijasta väreinä liila ja turkoosi. Kuvioiksi toivottiin tähtien sijaan sydämiä.

Pussukan toiselle puolelle kiinnitin virkatun sydämen ja toiselle puolelle kirjoin sydänten ääriviivoja valkoisella ja turkoosilla. Täytyy kyllä sanoa, että tällaiseen virkattuun pintaan on huomattavasti helpompi ommella tähtiä kuin sydämiä, mutta muutaman sydämen sentään sain aikaan. Pussukan reunoihin virkkasin kiinteitä silmukoita valkoisella ja turkoosilla, kiinnitykseksi löytyi sopivankokoinen valkoinen nappi. Olisin virkannut tuon läpän vähän isommaksi, mutta mökkimatkalle mukaan ottamani vajaa lankakerä ei riittänyt pidemmälle.

Avaimenperäksi toiveena oli valkoinen kissa. Sen ompelin tällä kertaa huovasta virkkaamisen sijaan. Muodon piirsin ihan omasta päästä, kai se kissalta näyttää. Kaulaansa kissa sai rusetin nauhanpätkästä. Saa nähdä, kuinka tuo likaantuu. Pitää ehkä tehdä joku toinenkin avaimenperä varalle.

Penaaliksi piti myös saada samanlainen kuin isosiskolla. Esikoinen suunnitteli ja ompeli itselleen viime talvena penaalin, jossa toinen puoli oli turkoosi ja toinen pinkki. Nyt turkoosin lisäksi olisi pitänyt olla tietysti liilaa. Sen väristä kangasta minulla ei kuitenkaan ollut, joten toiseksi puoleksi laitoin palan ohutta farkkukangasta. Vuorina on vanhaa lakanaa. Sopivaa vetoketjuakaan ei ollut, enkä jaksanut lähteä kaupunkiin sitä hakemaan. Onneksi löytyi jostain purettu pitkä vetoketju, josta leikkasin sopivan pituisen pätkän penaalia varten.

Penaalia koristeltiin tietysti pitsillä ja nauhalla. Alunperin tuon nauhan päälle oli tarkoitus kiinnittää virkattu pöllö istumaan, mutta sitä ei kuulemma tarvitakaan. No, saahan sen siihen vielä laitettua, jos mieli muuttuu.

Eiköhän näillä varusteilla koululainen pärjää. Esikoinen toivoi myös uutta avaimenperää. Edellinen, virkattu norsu, onkin ollut jo kaksi vuotta käytössä. Katsotaan nyt, mihin malliin päädytään.

Taas tyynynpäällisiä

Viime aikoina olen ommellut taas muutamia tyynynpäällisiä koristetyynyihin. Aika pitkälti kierrätysmateriaaleilla mentiin tälläkin kertaa. Tyttöjen sängyille tuntuu tyynyjä mahtuvan, yksi tyyny odottaa nytkin uutta päällistä. 

Ja olohuoneen sohvatyynyihin sain vihdoinkin vihertävää väriä. Sinisiä päällisiä minulla on ja ne sopivat hyvin sinisiin verhoihin, joita käytetään talvella. Kesäksi vaihdoin nyt vihreät verhot, joten jotain vihreää olen kaivannut myös sohvatyynyihin. Sain äidiltäni vanhan hameen ja tiesin heti, että siitä tulisi olohuoneeseen uusi tyynynpäällinen. Väri on luonnossa vähän vihertävämpi kuin kuvassa.

En jaksanut kovin ihmeellisesti suunnitella ennen kuin ryhdyin leikkaamaan, joten tyynyn keskelle tuli sauma vähän hassusti ristiin hameessa olleen tikkauksen kanssa. Löysin onneksi joskus muinoin virkkaamani pitsin, joka oli juuri sopivan pituinen. Kiinnitin pitsin sauman päälle ja ihan kiva tuosta mielestäni tuli.



Uudelle tyynylle kaivattiin kaveria, joten ompelin yhteen tyynyyn päällisen pitsikankaan palasta, jonka olen joskus kirpputorilta ostanut. Tätä samaa kangasta on jo käytetty pariin muuhunkin juttuun, mutta jäljellä oli juuri sopiva palanen tähän tarkoitukseen. Uusien tyynyjen myötä olohuone sai heti uudistuneen ilmeen.

Kuopuksen lempivärejä ovat tällä hetkellä turkoosi ja liila. Turkooseja tyynyjä oli sängyllä riittävästi, mutta liilaa kaivattiin lisää. Aika huonosti löytyi kaapista sen värisiä kankaita, mutta yhden vanhan paidan löysin. Kankaassa oli muutama reikä, mutta ehjää oli riittävästi tähän tarkoitukseen. Paidassa edessä olleet napit jätin paikoilleen, niistä päällisen saa avattua. Paidassa olleen taskun aioin ratkoa irti, mutta se saikin jäädä, kun siitä keksittiin tehdä salatasku pienille aarteille.

Kissatyynyjä olen ommellut vuosien saatossa useampia, kaavan olen joskus piirtänyt jostain Suuri Käsityö -lehdestä. Tähän kissaan valittiin kukallinen kangas, josta olen aiemmin ommellut mm. yhdet shortsit.

Tässä vielä kaikki tyynynpäälliset. Näihin saa kyllä hyvin käytettyä kaikenlaisia kankaita, eikä ompelussakaan ole paljon vaivaa. Ja onhan se kiva, kun voi uudistaa huoneen ilmeen uusilla tyynynpäällisillä.

 

Vielä kesäinen asu

Kesällä en ole juurikaan ehtinyt ommella, neuleeseen tai virkkaukseen on helpompi tarttua muiden puuhien lomassa. Nyt ompelukone oli kuitenkin kaivettava esille, sillä kuopuksen kaveri oli toivonut synttärilahjaksi samanlaista riisillä täytettyä koiraa, jonka ompelin aiemmin. Samalla hurautin pikaisesti yhden kesäisen asun tytöille. Kaavat asun molempiin osiin ovat jostain muinoin piirrettyjä, hyvin näköjään mahtuvat vielä.

Paidan kankaan löysin jo alkukesällä Eurokankaan palalaarista. Tällaista paitaa siitä suunnittelinkin, toteutus vain on jäänyt. Nauha löytyi omista varastoista, väri ei ollut ihan samaa sävyä kuin kankaan, mutta kuulemma kelpaa. Sehän on tosin helppo vaihtaakin, jos satun jonkun paremman löytämään. Joku taitos tuohon kankaaseen jäi, mutta eiköhän se käytössä siitä oikene. Tämä paita on varmaan mukavan vilpoinen hellesäällä.

Shortsien kangas on peräisin hameesta, se sopi mielestäni hyvin yhteen paidan kanssa. Kangas ei näytä kuvissa ihan samalta kuin luonnossa, kuviot erottuvat todellisuudessa paremmin. Kaava on joku housukaava, leikkasin vain lahkeet shortsimittaisiksi. Vyötärölle laitoin kuminauhan. Ensin levensin kaavaa, kun se tuntui kovin kapealta, mutta loppujen lopuksi jouduin kuitenkin sovituksen jälkeen kaventamaan sivusta hiukan.

Tämä oli aika pikainen ompelus, josko sitä sitten syksyllä jaksaisi taas enemmän istua ompelukoneen äärelläkin. Ompelin nyt vain yhden asun. Tytöt ovat nyt onneksi niin saman kokoisia, että ainakin kesävaatteet sopivat molemmille. Tämä asu menee todennäköisesti vielä ensi kesänäkin, ja onhan tässä vielä tätäkin kesää jäljellä. Heti tämä meni taas käyttöön.