Kirjasta Sukupolvien silmukat neuloin tällä kertaa punavalkoiset sukat, joiden nimenä on "Laulujuhlille Sortavalaan". Kirjassa oli ohje sekä polvisukkiin että lyhytvartisempiin. Näistä valitsin polvisukat, koska ne ovat mukavan lämpimät talvella hameen kanssa.
Varteen neulottiin useampi kirjoneuleraita, jalkaterä on yksivärinen. Lehtikuvio toistui varressa useamman kerran, muut kuviot neulottiin vain kertaalleen. Välillä meinasin mennä sekaisin siinä, mikä raita oli milloinkin vuorossa. Näitä tulikin neulottua lähinnä iltaisin, jolloin häiriötekijöitä on vähemmän. Sukan taakse neulottiin "sauma" oikeita ja nurjia kerroksia vuorottelemalla.
Kantapäässä käytettiin itselleni uutta mallineuletta, verkkopatenttineuletta.
Sukista tuli muuten hyvät, mutta nilkasta ne ovat aavistuksen löysät. Kuvioraitoihin oli merkitty kavennettavat silmukat, enkä uskaltanut lähteä niitä muuttamaan. Eipä tuo pieni löysyys varmaan mitään haittaa. Ylhäältä varret ovat ainakin riittävän tiukat, etteivät valahda alas. Nyt pitää kai vaan ensi talvea odotella, kun alkaa olla jo vähän turhan lämmintä villasukille.
Pääsiäisenä meille kotiutui uusi lemmikkieläin, pieni koira.
Kuopus löysi nappipurkista kaksi paria ompelemalla kiinnitettäviä silmiä. Olin kai joskus laittanut ne sinne talteen, etteivät hukkuisi. Mietin, kenelle silmät voisi laittaa ja sain idean riisillä täytetystä koirasta. Kaapista löytyi sopivasti pala ruskeaa fleecekangasta.
Tämä oli tällainen pikaompelus, kun halusin nähdä, millainen koirasta tulisi. Jonkinlainen visio kyllä oli mielessäni, kun ryhdyin paloja leikkamaan. Ainakin muun perheen mukaan tuon tunnistaa koiraksi. Pää, jalat ja häntä on täytetty vanulla, vartalon sisällä on riisipussi. Kuonon ompelin huovasta.
Lapset ainakin ihastuivat uuteen lemmikkiin, aika rauhallinen ja rento tapaushan tuo on. Ja taisipa kissakin saada uuden ystävän.
Yhden neuleenkin sain taas valmiiksi asti. Tämän sydäntunikan esikoinen suunnitteli itselleen, ja minä lupasin neuloa sen. Onneksi malli oli yksinkertainen, niin ei tarvinnut paljon pähkäillä. Piirros tunikasta tehtiin jo tammikuussa, mutta ensin kesti sopivien lankojen hankinnassa. Kun sain tunikan alulle, eteni se sutjakasti kainaloihin asti (kunhan olin pari kertaa korjannut silmukkamäärää). Sitten olikin hukassa sovitusinnostus. Mutta nyt se on vihdoin valmis. Ja tuli siitä ilmeisesti suunnilleen sellainen kuin pitikin.
Tunika on neulottu pyörönä kainaloihin asti, minkä jälkeen neuloin etu- ja takakappaleen erikseen. Alareunaan neuloin joustinneuletta ja muihin reunuksiin virkkasin rapusilmukoita. Tyttö piirsi itse sydämen ruutupaperille, josta kirjoin sen tunikaan silmukoita jäljitellen. Olisi tuosta sydämestä voinut siistimpikin tulla, mutta kai se välttää. Olkaimiin piti virkata pienet sydämet. Tunika on neulottu puuvilla-akryylisekoitelangasta, toivottavasti se ei pahasti löpsähdä käytössä. Onpahan ainakin mukavan pehmeä. Kyllä nyt kelpaa mennä kouluun itse suunniteltu tunika päällä.
Kangaskaapin siivousurakka jatkuu. Nyt ompelin kangastilkuista muutaman pienen vetoketjupussukan. Yhtä lukuunottamatta kankaat ovat kierrätyskankaita. Pussukoita tuli neljä, koska satuin löytämään kätköistäni neljä lyhyttä vetoketjua. Vuorikankaaksi laitoin kaikkiin valkoista lakanakangasta vanhasta lakanasta. Käyttämäni kankaat ovat peräisin lakanoista ja paidasta, pitsikoristeisen pussukan kangas on uutta.
Kahteen pussukkaan tein leveän pohjan, kaksi on litteää mallia. Vähän aikaa sitten olisin tällaista pientä pussukkaa kaivannut, kaikki pussukkani olivat liian isoja. Mutta eihän sellaista silloin löytynyt. Nyt on onneksi valinnan varaa. Näissä on näppärä säilyttää kaikenlaisia pikkutavaroita. Silloin ne löytyvät tarpeen tullen, eivätkä huku kassin pohjalle.
Viime aikoina on aikaa kulunut kasvien kanssa puuhaillessa. Pelargoneille on tehty keväthuolto ja muutama taimikin on jo kasvamassa. Jotain olen kuitenkin saanut ommeltuakin. Koko talvena en ommellut juuri mitään, sen sijaan neulottua tuli paljonkin. Nyt kun olen penkonut kaappeja, on ompelukin alkanut taas innostaa.
Aiemmin ompelin tytöille pari kesähametta. Silloin tuli mieleen, että itsekin voisin uusia hameita tarvita. Minulla on iso pino äidiltäni saatuja vanhoja lakanoita, joista osa on aika kuluneita. Niissä on kuitenkin ihan hyvääkin kangasta jäljellä. Näistä lakanoista on jo kaikenlaista tullut ommeltua, mutta materiaalia riitti vielä ainakin kahteen kukalliseen kesähameeseen.
Nämä ovat ihan perushameita, jotka on ommeltu kahdesta suorakaiteen muotoisesta palasta. Vyötärölle laitoin kuminauhan, mielestäni se on vetoketjua näppärämpi, kun kotona ja pihalla näitä tulee kuitenkin käytettyä.
Toisesta kankaasta olen aiemmin ommellut tytöille kaksi mekkoa, esimerkiksi tämän lyhythihaisen, jossa on virkatut taskut.
Kangasta riitti kuitenkin vielä hameeseen, tosin jouduin kokoamaan sen useammasta palasta. Ilmeisesti otin ompelemisen vähän liian rennosti, koska onnistuin molemmissa hameissa saamaan yläosan kuviot hameeseen ylösalaisin. Onneksi se ei näissä kankaissa erotu kovin hyvin ja paidan helmahan peittää vähän tuota kohtaa. Purkamaan en jaksanut ruveta.
Pirteän keltaisia nämä hameet ovat. Yleensä en osaa kovin värikkäitä vaatteita käyttää, mutta kaipa niitä tulee kotona ja pihalla pidettyä. Vanhoista, kuluneista lakanoista ommellut vaatteet ovat kyllä mukavan pehmeitä. Katsotaan nyt, kauanko kangas kestää. Aiemmin lakanoista ompelemani mekot ovat kestäneet käyttöä yllättävän hyvin.
Näin sunnuntaina katsaus siihen, mitä tuli taas viikon varrella leivottua. Joka viikko näitä leipomuksia tuntuu syntyvän, kun nyt blogin myötä tulee niitä enemmän tarkkailtua. Ja onneksi syöjiäkin meidän perheestä löytyy.
Alkuviikosta uunissa oli kakulle sopiva kolo kiusauksen vierellä. Mietiskelin, minkä kakun leipoisin ja muistin pakastimessa olevat puolukat. Olisin voinut tehdä puolukkapiirakan, mutta se olisi ehkä kaivannut seurakseen vaniljakastiketta. Silmiini osui pehmeän puolukkakakun ohje ja päätin kokeilla sitä.
Kakusta tuli hyvä, pohja oli riittävän makea puolukoille. Varmuuden vuoksi lisäsin vielä kakun päälle raitoja tomusokerikuorrutteesta. Kun ei sitä vaniljakastiketta ollut, arvelin tomusokerin tuovan kakkuun sopivasti lisämakeutta. Loppujen lopuksi sitä ei ehkä edes olisi tarvittu, mutta tulipahan laitettua.
Viikonloppuna vuorossa oli piimäpiirakka, joka sopii myös pääsiäiseen. Kyseinen leivonnainen tunnetaan myös muilla nimillä, mutta meillä sitä sanotaan piimäpiirakaksi. Ohjeen olen joskus kirjoittanut äidiltäni muistiin. Tämä on siitä hyvä leivonnainen, että siitä riittää meilläkin syömistä vähän pidemmäksi aikaa, sen verran täyttävää piirakka rahkatäytteineen on.
Jossain
välissä viikolla leivoin hiivaleipääkin, tällä kertaa
auringonkukansiemenillä ja kaurarouheella höystettynä. Leipiin ja
sämpylöihin päätyy yleensä sitä, mitä kaapista sattuu löytymään.
Mielelläni käytän siemeniä ja rouheita jauhojen lisäksi. Mielestäni teen hiivaleivät aina samalla tavalla, mutta välillä ne onnistuvat hyvin ja välillä eivät. Yleensä niistä kuitenkin syömäkelpoisia tulee. Ruisleipää on mielestäni helpompi leipoa, se onnistuu aina.
Koristetyynyt tyttöjen sänkyjen päällä kaipasivat uudistusta. Annoin tyttöjen itse valita kankaat tyynyihin. Näihin hyödynnettiin jälleen kerran meillä majailevaa loputonta määrää rikkinäisiä ja kulahtaneita vaatteita. Osaan tyynyistä lisäilin joitakin koristeita.
Koristetyynynpäällisiä on mukava ommella, koska niissä saa käyttää melikuvitusta. Varsinkin kierrätysmateriaalien kanssa on hauska puuhailla. Minulla ei useinkaan aloittaessani ole kovin selkeää käsitystä, millainen lopputulos voisi olla. Erilaisia kangaspaloja pyöritellessä ja eri yhdistelmiä kokeillessa idea alkaa pikkuhiljaa muotoutua.
Näissä mentiin aika yksinkertaisella linjalla, jätin röyhelöt ym. tällä kertaa väliin. Materiaalina on käytetty lakanaa, verhoa, paitoja, yöpaitoja, sukkahousuja ja joskus kauan sitten jonkun lehden tilaajalahjana saatua aamutakkia. Sydäntyynyyn lisäsin tekstin kangasvärillä. Pyrin kierrätysmateriaaleista ommellessani hyödyntämään mahdollisuuksien mukaan valmiit päärmeet ja muut yksityiskohdat. Niin myös näissä tyynynpäällisissä. Aamutakin vyöstä tuli hienot rusettinauhat tyynynpäällisen reunoja kiinnittämään. T-paidasta ommeltuun tyynyyn lisäsin sukkahousuista valmistetun rusetin. Kahdessa flanellista ommellussa tyynynpäällisessä kankaassa oli niin hienot kuviot, etteivät ne mielestäni lisäkoristeita kaivanneet.
Vielä olisi yksi tyyny ilman päällistä, katsotaan keksisinkö siiihen vielä jonkin idean. Ja kuopuksen sängylle on ehkä ommeltava uusi, tyynyihin sopiva päiväpeite - tilkuista tietenkin.
Viikonlopun kunniaksi leivoin kääretortun, johon käytin täytteeksi itse tehtyä appelsiinimarmeladia. Pohjaksi tein ihan tavallisen suklaakääretorttupohjan ja täytteeksi laitoin marmeladin lisäksi kermavaahto-tuorejuustoseosta. Täytettä tuli sen verran runsaasti, että kuorrutin sillä vielä koko tortun. Päälle rouhin vähän tummaa suklaata.
Tuorejuustotäyte oli herkullinen, sitä saatan laittaa toistekin kääretortun väliin. Kovin paljon en ole kääretorttuja leiponut, voisi kai niitä tehdä enemmänkin. Pakastimessa on vielä puolukoita, ehkä niitäkin voisi kokeilla kääretortun väliin.
Aiemmin viikolla leivoin banaanimuffinsseja välipalalle, niihin sain käytettyä kaksi tummunutta banaania. Muffinsseihin toivottiin banaanin lisäksi kaakaojauhetta. Olen kuulemma joskus sellaisia tehnyt ja olivat ilmeisesti maistuvia. Mitään muistikuvaa ei itselleni ollut noista muffinsseista jäänyt, eikä ohjeestakaan näin ollen ollut mitään tietoa. Onneksi täältä löytyi sopiva ohje.
Ihmeempiä koristeluja näihin ei nyt laitettu, sirottelin päälle vain hiukan tomusokeria. Hyvin kävivät kaupaksi, vaikka itse pidänkin ehkä banaanimuffinsseista enemmän ilman kaakaojauhetta.
Viikonloppuna leivoin taas ruisleipääkin, kun edelliset oli jo syöty. Tällä kertaa tein pieniä ruisleipäsiä. Ruisrouhetta pitäisi muistaa hankkia, ruisleivästä tulee mielestäni parempaa, kun sitä laittaa hiukan joukkoon. Mutta hyvältähän se maistuu ilmankin, varsinkin tuoreena.
Ilmassa alkaa olla jo kevään tuntua, ja innostuinkin ompelemaan kaksi kesähametta. Molempien materiaalit ovat peräisin tyttöjen rikkinäisistä vaatteista, ainoastaan ompeluun käytetyt langat ovat uusia.
Kaitalehameen idea putkahti päähäni eräänä päivänä ihan yhtäkkiä. Olen ommellut monenlaista rikkinäisistä legginseistä, mutta tämä ei aiemmin ole tullut mieleeni. Kun lahkeet leikkaa irti ja avaa, tulee niistä ylösalaisin käännettynä juuri sopivia kaitaleita hameeseen. Leikkasin kaitaleet siten, että reikäiset kohdat jäivät pois. Housujen ehjille yläosillekin löytyi käyttöä, kun yhdistin kaitaleet sellaiseen.
Kaitaleiden ompelu yhteen ei ollut ihan niin helppoa kuin olin kuvitellut. Eiväthän ne legginsit tietenkään ole keskenään samanlaista materiaalia, vaan eroavat joustavuudeltaan. Mielestäni sain kaitaleet kuitenkin yhdistettyä aika siististi. Helmapäärme vähän aaltoilee, mutta saa kelvata. Piha- ja kotihameenahan tätä varmaan tulee käytettyä.
Toiseen hameeseen yhdistin yläosastaan puhkikuluneen tunikan helman ja legginsien vyötärön. Tällä samalla periaatteella voisi kokeilla ommella hameita myös aikuisten paidan helmasta tai vaikka uudesta trikoostakin. Vähän vähemmällä vaivalla pääsee, kun vyötärö on valmiina.
Itsellekin pitäisi ehkä ommella pari kivaa ja rentoa kotihametta. Niihinkin varmaan löytyy kaapista jotain materiaalia. Ja sitten vaan odotellaan hamekelejä.
Sukista kuluvat lähinnä terät, varret sen sijaan ovat yleensä hyvässä kunnossa. Olenkin ottanut sukanvarsia talteen. Aikuisten rikkinäiset sukat menevät meillä usein siivouskäyttöön. Lasten sukille taas olen yrittänyt keksiä muutakin käyttöä, niissä kun on yleensä kivoja kuvia tai kuvioita. Esittelen nyt muutamia juttuja, mihin olen sukanvarsia käyttänyt.
Joskus vuosia sitten näin jossain sukista tehdyt nuken sukkahousut. Valitettavasti en enää yhtään muista, mistä idean poimin talteen. Loistava idea joka tapauksessa! Meidän nukkevauvalla onkin useammat tyttöjen sukista ommellut sukkahousut, voi sitten valita paitaan tai mekkoon sopivat.
Sukkahousujen lisäksi olen ommellut nukelle myös sukkia rikkinäisten sukkien varsista, resori pitää sukat ylhäällä ja varren pituus riittää hyvin nuken sukkaan.
Sukanvarsista saa ommeltua myös monenlaisia paitoja Barbeille. Sukkaparista saa hyvin pitkähihaisen paidan: toisesta sukasta tulee vartalo-osa ja toisesta hihat. Tai yhdestä sukasta voi ommella lyhythihaisen tai hihattoman puseron. Myös kapeat puserot, joissa on iso kaulus on ommeltu yhdestä sukasta. Näihin tosin tarvitaan aikuisten sukka, lasten sukassa ei leveys riitä. Kuviot kääntyvät ylösalaisin, joten paitoihin kannattaa valita sukkia, joissa se ei haittaa.
Hihattimet valmistuvat näppärästi yhdestä sukan varresta. Ballerina sai myös hihattimeen sopivat pitkät säärystimet. Värikkäistä, kuviollisista sukista riitti materiaalia paidan lisäksi pipoon ja polvisukkiin.
Pehmolelujakin meillä on rikkinäisistä sukista ommeltu. Jossain olen nähnyt myös sukanvarsista ommellun ja vanulla täytetyn käärmeen. Katselin juuri siihen sopivia sukkia, josko sellaista kokeilisi. Reikiintyneitä sukkia on taas kertynyt aikamoinen kasa. Mielelläni otan vastaan myös uusia sukanvarsi-ideoita, jos jollain sattuu sellaisia olemaan.
Appelsiineja on nyt tullut syötyä paljon ihan sellaisenaan, mutta teki mieli leipoa joku appelsiinileivonnainenkin. Päädyin tekemään appelsiinikakun, kun löysin hyvältä vaikuttavan ohjeen. Vieraitakin oli tulossa, joten se tarjosi hyvän syyn leipomiselle.
Kakku on ihan tavallinen kuivakakku, mutta se kostutettiin paistamisen jälkeen, mikä teki siitä ihanan mehevän. Minun kakustani tuli aika matala ja se kaipasi mielestäni jotain koristelua. Niinpä valutin tomusokerikuorrutetta raidoiksi kakun päälle.
Appelsiiniohjeita
tutkittuani halusin kokeilla myös appelsiinimarmeladin valmistusta.
Joissakin ohjeissa hedelmät hienonnettiin sauvasekoittimella, mutta itse
en halunnut ihan sileää marmeladia, joten pilkoin appelsiinit vain
pieniksi paloiksi.
Hyväähän siitä tuli ja rakennekin oli riittävän kiinteä. Heti keittämisen jälkeen maku tuntui aika miedolta, mutta seuraavana päivänä se oli jo voimistunut hyvin.
Ei meillä yleensä kaupasta appelsiinimarmeladia osteta, mutta ehkä tuota nyt tulee syötyä, kun sitä on valmiina jääkaapissa. Mietiskelin jo, että voisihan marmeladia laittaa vaikka suklaisen kääretortun täytteeksi.
