Sydäntunika

 
Yhden neuleenkin sain taas valmiiksi asti. Tämän sydäntunikan esikoinen suunnitteli itselleen, ja minä lupasin neuloa sen. Onneksi malli oli yksinkertainen, niin ei tarvinnut paljon pähkäillä. Piirros tunikasta tehtiin jo tammikuussa, mutta ensin kesti sopivien lankojen hankinnassa. Kun sain tunikan alulle, eteni se sutjakasti kainaloihin asti (kunhan olin pari kertaa korjannut silmukkamäärää). Sitten olikin hukassa sovitusinnostus. Mutta nyt se on vihdoin valmis. Ja tuli siitä ilmeisesti suunnilleen sellainen kuin pitikin.

 
Tunika on neulottu pyörönä kainaloihin asti, minkä jälkeen neuloin etu- ja takakappaleen erikseen. Alareunaan neuloin joustinneuletta ja muihin reunuksiin virkkasin rapusilmukoita. Tyttö piirsi itse sydämen ruutupaperille, josta kirjoin sen tunikaan silmukoita jäljitellen. Olisi tuosta sydämestä voinut siistimpikin tulla, mutta kai se välttää. Olkaimiin piti virkata pienet sydämet. Tunika on neulottu puuvilla-akryylisekoitelangasta, toivottavasti se ei pahasti löpsähdä käytössä. Onpahan ainakin mukavan pehmeä. Kyllä nyt kelpaa mennä kouluun itse suunniteltu tunika päällä.

Olipa kerran kasa rikkinäisiä vaatteita...

Pientä leikkaamista, paikkaamista ja parsimista tarvittiin, jotta niistä saatiin taas käyttökelpoisia.

Tässä trikootunikassa musta osa on miesten paitaa, helmakaitale yöpuvun housunlahje ja sydän collegehousua. Ompelin tunikan jo aiemmin, mutta helma jäi vähän lyhyeksi, eikä tuolloin ollut mitään sopivaa helman pidentämiseen. Äskettäin huomasin eräiden yöpuvun housujen reikiintyneen niin pahasti, että päätin käyttää niistä toisen lahkeen tunikan helmaan. Kaavan olen piirtänyt vanhasta tunikasta. Tällä samalla mallilla olen ommellut myös ohuita trikoomekkoja kesäksi. Nyt käyttämäni kangas oli ehkä vähän turhan paksua, mutta kyllä tämä käyttöön kelpasi.

Legginsien polvet reikiintyvät niin nopeasti, ettei housuja viitsi aina laittaa pois yhden reiän takia. Olenkin aina välillä jaksaessani ommellut polviin paikkoja. Näin lempilegginsit saavat vähän jatkoaikaa. Paikat leikkaan niistä legginseistä, jotka ovat kuluneet jo paikkojenkin kohdalta puhki. Ulkonäöllisistä syistä ompelen aina paikan kumpaankin polveen, vaikka vain toisessa olisi reikä.

Kyseessä on sama housunlahje, vaikka väri näyttää erilaiselta. Valaistusolosuhteet ovat nyt sen verran haastavat, että varsinkin tuo pinkki väri on vaikea saada kuvaan juuri oikean värisenä.

Yksi lempipaidoista kaipasi myös korjausta. Taskun nurkkiin oli ilmestynyt pienet reiät. Ompelin reiät kasaan ja kirjoin päälle valkoisella langalla pienet kukkaset. Harkitsin myös muita kuvioita, mutta nämä kukat sopivat mielestäni yhteen paidan helmassa olevan valkoisen brodyyrin kanssa.

   
Alkaisikohan nyt olla taas materiaalia vaikka tilkkuhameeseenkin. Tällaisen hameen ompelin aiemmin trikoovaatteista leikatuista palasista. Tähän voi näppärästi käyttää ne housut, joiden polvet ovat kuluneet jo paikkaamisenkin jälkeen puhki, helmakaitale syntyy vaikka miesten t-paidan helmasta. Ja kyllähän näistä tilkuista voisi ommella paljon muutakin.