8. lokakuuta 2020

Merinovillaiset asusteet syksyyn


Syksyn tullessa tekee mieli neuloa uusia asusteita. Usein aloitan lapasten neulomisen jo loppukesällä, mutta nyt siihen ei ole ollut innostusta. Sen sijaan neuloin itselleni uuden kaulurin ja siihen sopivan pipon.

Olen nyt purkanut vanhoja neuleita, joille ei enää ole käyttöä ja neulonut langoista jotain uutta. Näitä asusteita varten purkuun päätyi vanha, yli 10 vuotta sitten neulottu huivi, joka ei malliltaan ollut kovin onnistunut ja jota en enää pitkään aikaan ole käyttänyt. Lanka (Hjertegarn Palino) oli ihanan pehmeää merinovillaa, joten halusin saada sen käyttöön.

Huiveja minulla on paljon, mutta kaulureita vähemmän. Niillekin olisi kuitenkin välillä käyttöä, etenkin ulkoillessa. Löysin ohjeen (Familiar/Ann Miner), jossa oli kauniisti yhdistelty erilaisia pintaneuleita. Tiheyskin täsmäsi aika hyvin.




Tämä kauluri oli aika helppo neuloa, mutta nuo pintaneuleet ovat kyllä kauniita. Ja pidän noista helmineuleraidoista kuvioiden vaihtumiskohdassa. Kaulurista tuli aika ihana ja mukavan pehmeä.




Lankaa jäi kaulurin jälkeen vielä jäljelle, joten arvelin saavani siitä vielä pipon. Pipoon neuloin samoja pintaneuleita kuin kaulurissa, alkuun tein leveän joustinneulereunuksen, jotta pipo pysyy hyvin korvilla. Langasta ei riittänyt käännettävään resoriin, mutta ihan hyvä tämä on näinkin. Pipo kaipasi selvästi tupsua, joten kiinnitin siihen valkoisen tekoturkistupsun. Tupsupipoja minulla ei juuri olekaan, joten tämä pipo tuo kivaa vaihtelua pipovalikoimaani. Saa nyt sitten nähdä, lörpähtääkö tuo merinovilla käytössä, mutta nyt tämä on ainakin oikein sopiva. Pitää vaan odotella viileämpiä säitä, että saa ottaa pipon käyttöön.

1. lokakuuta 2020

Majakka-huivi


Tämän huivin neuloin jo alkukesästä. Se syntyi muista töistä jääneistä langoista. Tutkiskelin lankoja ja sommittelin niitä yhteen ja huomasin, että nämä langathan sopisivat hyvin yhteen. Ja koska langat olivat ohuita huivilankoja, huivihan niistä oli neulottava. Vaaleaa lankaa oli vain hiukan jäljellä, mutta arvelin siitä riittävän reunukseen. Löysinkin sopivan mallin, Janina Kallion (Woolenberry) Majakka/Lighthouse.




Ohje on hiukan paksummalle langalle, mutta neuloin huiviin lisää kerroksia ennen reunusta. Tuo raidoitus ennen reunukseen siirtymistä on mielestäni hieno yksityiskohta. Vaikka malli ei olekaan kovin monimutkainen, tuli huivista hieno. Langan väritys sopii mielestäni hyvin tähän huiviin. Tästä huivista tuli melko suuri, sitä voi hyvin käyttää hartioillakin, mutta se on siitä huolimatta ohuen langan ansiosta todella kevyt.



Langat: Manos del Uruguay Marina, Fyberspates Scrumptious Lace
Puikot: 4 mm

24. syyskuuta 2020

Kesäinen raitapaita



Kesällä teki mieli neuloa joku kiva kesäneule. Puuvillalangasta neulotut paidat tuntuvat usein mielestäni hiukan kovilta ja jäykiltä, mutta nyt olen ihastunut ohuisiin lankoihin, joissa on yhdistetty puuvillaa ja villaa. Niistä syntyy ihanan kevyitä ja ilmavia neuleita, jotka sopivat mainiosti kesäkäyttöön. Lankojakin löytyi sopivasti omista varastoista: reilu kerä mustaa Hjertegarn Wool Cotton -lankaa ja pari kerää vaaleaa Holst Garnin Coastia. Arvelin langoista riittävän lyhythihaiseen kesäpuseroon.




Aloitin neuleen ylhäältä ja lisäsin silmukoita kaarrokkeessa tasaisin välein. Kaula-aukkoon en tehnyt varsinaista reunusta, sillä halusin sen rullautuvan hiukan. Kainaloiden jälkeen aloitin ohuet raidat, jotka tihenivät alaspäin mentäessä. Ensin vaihdoin raidoista suoraan mustaan väriin ja aioin neuloa helman kokonaan mustalla. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt mielestäni hyvältä, joten purin hiukan ja jatkoinkin raidoitusta helmaan asti niin, että värit vaihtoivat paikkaa.






Helmaan neuloin pienen pyöristyksen ja aina oikein -neuletta. Koska lankaa oli vielä hyvin jäljellä, neuloinkin hihat hiukan pidemmiksi, kyynärpäihin ulottuviksi. Tein niihin myös raitoja ja reunuksen mustana joustinneuleena.

Tästä tulikin tosi mukava ja kevyt kesäpusero. Eikä pukiessa tarvitse edes miettiä kummin päin paita kuuluu, kun etu- ja takapuoli ovat samanlaiset.