sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Hasta la vista -sukat

 
Kirjoneulesukkia on valmistunut alkuvuoden aikana useammat. Vähän aikaa sitten esittelin kuopukselle neulomani Yökyöpelit. Myös esikoisella oli tarvetta uusille sukille, hänelle neuloin Hasta la vista -sukat. Myös nämä sukat ovat Lumi Karmitsan suunnittelemat.

Sukissa on varren etupuolella pesukarhu ja takapuolella teksti "Hasta la vista baby". Nämä sukat valmistuivat huomattavasti nopeammin kuin Yökyöpelit, sillä teräosa on yksinkertaista raitaneuletta. Näissä sukissa mielenkiintoinen yksityiskohta on varren yläosassa ja kärjessä oleva pitsimäinen kuvio. Nilkan joustinneule lisää sukan istuvuutta, se jatkuu myös kantalapussa. Tummanharmaan ja valkoisen kaveriksi näihin sukkiin löytyi samantapainen vanhan roosan sävy kuin esikoiselle neulomassani keepissä.


Nämä sukat valmistuivat jo tammikuulla ja ovat päässeet talven pakkasilla käyttöönkin. Nythän villasukkakelit tuntuvat vielä toistaiseksi jatkuvan, mutta kaipa se kevätkin ennen pitkää tulee. 


tiistai 5. maaliskuuta 2019

Värikäs Myrskytuuli


Kuopuksen käsityömessuilla valitsemasta langasta syntyi värikäs ja kimalteleva huivi. Malliksi valittiin yhdessä Myrskytuuli kirjasta Unelmien huivit. Melko yksinkertainen malli sopiikin hyvin näin värikkäälle langalle. Tässä huivissa on mielenkiintoiset pystyraidat ja pitsimäinen reunus, joka tehtiin virkkuukoukkua apuna käyttäen. Lankana huivissa on käsinvärjätty, kimalteleva Villapuro-lanka.



Näissä tyttöjen messuilla itselleen valitsemissa langoissa näkyy hyvin ero heidän välillään. Esikoinen on rauhallisten ja hillittyjen sävyjen ystävä, kuopus taas tahtoo värejä ja räväkkyyttä. Kuopus on jo pienestä pitäen ollut huivien ystävä ja aika hyvän kokoelman hän on jo onnistunut niitä itselleen keräämäänkin. Tämä huivi olikin hyvä lisä kokoelmaan ja on päässyt jo käyttöönkin. Eikä kuulemma kutita yhtään kaulaan kietaistunakaan. Ostin tätäkin lankaa yhden vyyhdin, se riitti hyvin huiviin ja loppulangasta saan vielä neulottua kämmekkäätkin.

perjantai 1. maaliskuuta 2019

Vaaleanpunainen keeppi


Tämä keeppi valmistui jo alkuvuodesta, mutta on jäänyt täällä esittelemättä. Neuloin sen esikoiselle hartioiden lämmikkeeksi ja aika ihana siitä tulikin.

Tampereen Kädentaitomessuilla molemmat tytöt saivat valita itselleen mieleisen langan, josta lupasin neuloa heille jotakin. Esikoisen valinta oli silkki-merinolanka Fyberspates Scrumptious 4ply, josta hän toivoi itselleen ponchoa, vaikka keeppihän siitä loppujen lopuksi taisikin tulla.



Ostin lankaa vain yhden vyyhdin, joten sillä oli pärjättävä. Malliksi valikoitui Seita kirjasta Unelmien huivit. Kirjan keeppi on neulottu kahdella värillä, mutta arvelin pitsineuleen näyttävän kivalta yksivärisenäkin. En ollut aivan varma tiheydestä, enkä jaksanut neuloa mallitilkkua, joten päätin aloittaa keepin ylhäältä, jolloin voisin lopettaa silmukoiden lisäämisen kun leveyttä olisi tarpeeksi.

Loin sopivan määrän silmukoita ja levensin aina ohjeen kavennusten kohdalla. Alku sujuikin hyvin, mutta pitsineuleeseen päästessäni tajusin, etten ollut miettinyt asiaa aivan loppuun saakka. Pitsineuleen neulominen väärään suuntaan ei ollutkaan ihan helppoa. Onneksi kuvio ei ollut kovin monimutkainen ja jotenkin onnistuin siitä selviytymään. Helpommalla olisin kuitenkin tainnut päästä, jos olisin neulonut alussa mallitilkun ja laskenut silmukat sen perusteella.



Tästä keepistä tuli kyllä aika kaunis. Se on pitsinen ja kevyt, mutta kuitenkin lämmittävä. Ja menee varmaan hyvin kesälläkin hartioiden lämmikkeenä tarvittaessa.

maanantai 25. helmikuuta 2019

Yökyöpelisukat tyttärelle


Ostin joulun jälkeen kirjasen Villit villasukat, jossa on ohjeet useampiin Lumi Karmitsan kirjoneulesukkiin. Muutamat sukat olen jo näillä ohjeilla ehtinytkin neuloa. Nämä Yökyöpelisukat neuloin kuopukselle, joka pitää kissoista. Värivalintakin oli helppo, sillä violetti on hänen lempivärinsä.

Pohjaväriksi valitsin violetin Viking Nordlys -langan ja kuvioväriksi vaaleanharmaan ohuen sukkalangan, jonka merkistä ei ole tietoa, koska vyötettä ei ollut enää tallella. Noita nimettömiä yksivärisiä sukkalankoja minulta löytyy jonkin verran eri väreissä, sillä niitä tuppaa aina kirjoneuleista jäämään. Niistä on sitten hyvä valikoida värejä uusiin projekteihin. Valkoista oli sen verran vähän, etten ollut varma sen riittävyydestä, mutta tuo vaaleanharmaakin sopii tähän aivan hyvin. Violetti lanka on todellisuudessa hiukan punertavampi, kuvissa väri näyttää sinisemmältä.



Näissä sukissa kirjoneuletta on koko sukan matkalla, joten kaaaviota sai seurata aika tiiviisti. Takapuolen kuvion oppi nopeasti ulkoakin, mutta kissojen kanssa sai olla tarkkana, etenkin kun kummallekin jalalle oli oma kaavionsa. Jälkimmäisen sukan kantapään jälkeen aloitinkin epähuomiossa neulomaan väärän jalan kaaviolla, mutta onneksi huomasin asian, enkä joultunut purkamaan kuin viitisen kerrosta.


Sukista tuli kyllä aika kivat ja ne ovatkin nyt olleet lähes päivittäin jalassa. Toivottavasti mahtuvat vielä ensi talvenakin, jos sää nyt muuttuu jo keväisemmäksi.

tiistai 19. helmikuuta 2019

Leija-huivi ja Kristalli-sukat



Syksystä lähtien olen haaveillut kimaltelevista sukista omaa arkeani piristämään. Kaikenlaisia sukkia kaapista jo löytyy, mutta kimaltelevia sukkia en ole itselleni neulonut. Ennen joulua oli riittävästi muuta neulottavaa, mutta heti joulun jälkeen pistäydyin Lankamaailmassa ja sieltä löytyikin pirteän värinen kimalteleva sukkalanka, Schoeller + Stahlin Fortissima Disco Color. Ja kuinka ollakaan, sattumalta löysin vielä huvilangankin aivan samaa sävyä - tosin ilman kimalletta (Ferner Wolle Lace). Enkä tietenkään voinut jättää näin sopivaa paria ostamatta.



Sukkien malli minulla oli heti selvillä, Pirjo Iivosen Kristalli. Sukkien ohje löytyy kirjasta Unelmien silmukat. Sukkien varressa on useampaa eri mallineuletta, joten tarkkana sai olla silmukoiden kanssa. Pari virhettäkin varsiin pujahti, mutta ne ovat sen verran huomaamattomia, etten viitsinyt ruveta purkamaan. Sukista tuli juuri sopivan kokoiset ja langan kimallus pääsee hienosti esille kohoneuleessa. Hauskasti tuo langan väri vaihtelee valosta riippuen, välillä se näyttää aivan siniseltä, toisinaan taas paljon vihreämmältä.




Huivinkin neuloin Pirjo Iivosen ohjeella. En halunnut huiviin kovin monimutkaista kuviota, koska lanka itsessään on sen verran kaunis. Huivin oli myös oltava kaulaan kietaistavan kokoinen. Malliksi valikoitui Leija kirjasta Unelmien huivit. Tässä huivissa on suurin osa sileää neuletta ja reunassa kaunis pitsireunus.






Sileän neuleen ansioista huivi oli nopea neuloa. Siitä tuli juuri sen kokoinen kuin toivoinkin, sopiva kaulaan kietaistavaksi, mutta tarvittaessa se menee myös pienenä lämmikkeenä hartioilla.




Näistä sukista ja huivista tulikin aika kiva pari. Ja väri on kyllä ihanan piristävä.