Kirjanmerkkieläimiä

Joskus näin tämän tapaisen, kankaasta ommellun kirjanmerkin. Tulipa sitten mieleeni, että näitähän voisi virkatakin. Olen tehnyt muutaman jo aiemmin ja nyt virkkasin lisää. Näihin saa hyvin käytettyä pieniä langanjämiä, eikä aikaakaan kulu kovin paljon.

Periaate on hyvin yksinkertainen: kirjan väliin laitettavan osan virkkasin vuorotellen pylväillä ja kiinteillä silmukoilla, ja kiinnitin toiseen päähän erikseen virkatut tassut ja pään. Tuon litteän osan voisi yhtä hyvin virkata kokonaan kiinteillä silmukoilla, mutta halusin saada sen nopeammin valmiiksi. Käytin joka toisella kerroksella kuitenkin kiinteitä silmukoita, koska halusin siitä vähän tukevamman kuin pelkkiä pylväitä virkatessa olisi tullut.

Näistähän voisi tehdä vaikka mitä eläimiä. Virkkasin aiemmin hiirenkin, mutta sitä ei nyt löytynyt. Leijonaa voisi myös kokeilla ja käärmeen voisi tehdä, jos jättäisi tassut pois, ja mitähän vielä... Tällaiset kirjanmerkit ovat etenkin lasten mieleen. Näillä kavereilla vaan on taipumus välillä karkailla kirjan välistä leikkeihin :)

Taskutakki

Lainasin kirjastosta Lankaleikki-kirjan, jossa on Veera Välimäen neuleohjeita. Kirjassa oli monta kivalta näyttävää ohjetta, joista valitsin neulottavaksi Taskutakin. Olin kaivannut juuri jotain tämän tyylistä rentoa neuletakkia. Olen aiemmin neulonut Veera Välimäen suunnitteleman Cobblestone Trenchcoat -takin, joka on yksi lempineuletakeistani. Lankana käytin siinä Lang Novenaa, jonka ansiosta takki on kevyt mutta lämmin.

Lankaleikki-kirjan mallit on suunniteltu ihanille käsinvärjätyille langoille, mutta halusin tehdä ensin koeversion edullisemmasta langasta. Takin rakenne on melko erikoinen, enkä ollut varma onnistuisinko saamaan aikaan kelvollisen takin. Langaksi valikoitui Novita Florica, jota olin joskus kauan sitten alennuksesta ostanut. Olin siitä jotain yrittänyt tehdäkin, mutta tuo tekele sai nyt purkutuomion.

Neulominen edistyi vauhdikkaasti takakappaleen helmaan asti. Jätin osan lisäyksistä tekemättä, enkä ole aivan varma noudatinko ohjetta muutenkaan täysin. Takkia ei voinut alkuvaiheessa sovittaa ja halusin päästä nopeasti niin pitkälle, että näkisin tuleeko siitä hyvä. Välillä nimittäin tuntui, että takista tulee aivan valtavan kokoinen.

Siinä vaiheessa, kun takista puuttui enää hihat, se hautautui kaappiin pitkäksi aikaa. Sovitin takkia ja tulin siihen tulokseen, että se on liian lyhyt ja valtavan leveä. Olin varma, että se on purettava. Niinpä mitään innostusta hihojen neulomiseen ei ollut.

Takki lojui kaapissa reilun kuukauden hihoja vailla, kunnes päätin neuloa sen kuitenkin valmiiksi. Hihat valmistuivatkin melko sukkelasti ja pääsin viimeistelemään takin. Pingotuksen jälkeen sovitin takkia, ja sehän olikin paljon parempi kuin kuvittelin. Kyllä tuota varmaan tulee pidettyä. Se on juuri sellainen mukavan rento ja löysä kuin haaveilinkin.

 

Malli: Taskutakki (kirjasta Lankaleikki)

Lanka: Novita Florica

Puikot 3,5 mm

Äidin farkuista tyttärelle shortsit

Ompelin omista rikkinäisistä farkuistani esikoiselle shortsit. Kaavana näissä oli Ottobren Minnie Mouse (Ottobre 3/2014). Jotta shortsit eivät olisi aivan tylsät, koristelin niitä takaa pitsillä ja kukalla. Kaikki tarvikkeet löytyivät valmiiksi kotoa. Rikkinäiset farkut saa onneksi aika hyvin kierrätettyä. Olen käyttänyt niitä hameisiin, peittoihin, tyynyihin, kangaskoreihin ja ties mihin. Pienet tilkut kerään pussiin, niistä voi sommitella kaikenlaista.

Alkuperäisistä housuista käytin vetoketjuhalkion, vyötärökaitaleen lyhennettynä ja vyölenkit. Vyötärökaitaleen ratkoin auki ja vyölenkit irti. Lyhensin myös vetoketjua hiukan. Haastetta lisäsi se, että olin aiemmin leikannut farkkujen toisesta lahkeesta yli puolet johonkin muuhun käyttöön. Niinpä kaavoja piti hiukan sovitella, että sain kaikki palaset leikattua.

Onnistuin vielä ensin leikkaamaan kaksi samanlaista takakappaletta, joten jouduin leikkaamaan toisen uudelleen sellaisesta kohdasta, jossa oli alkuperäisten farkkujen takatasku. Tämä kohta näkyy nyt shortseissa vähän tummempana. Onneksi takatasku ja pitsi peittävät hiukan tuota kohtaa. Kaikki tikkaukset eivät menneet aivan kohdalleen, mutta en jaksanut ruveta niitä useampaan kertaan ompelemaan.

Takataskun kukka on kierrätetty jo monen vaatteen kautta. Nyt se sopi mielestäni hyvin näihin shortseihin pitsin seuraksi.

Lahkeiden taitteet käännettiin oikealle puolelle ja jätettiin huolittelematta. Ohjeen shortseihin oli ommeltu koristenauha taitteen päälle, mutta minulla ei ollut sopivaa nauhaa, joten ompelin sen sijasta kaksi tikkausta. Ja kuinka ollakaan - samanlaiset lahkeet näin eilen erään vaatekaupan mainoksessa lasten shortseissa.

Mieleiset näistä taisi tulla, ja vyötärökin oli juuri sopivan kokoinen. Parasta kuulemma on, että näissä on oikeat taskut ja vyölenkit. Nyt toinenkin haluaa samanlaiset, ehkä voisin yhdet risat pihafarkut tähän tarkoitukseen uhrata.

Sitruunaleivonnaisia

Kaksi sitruunalla maustettua kuivakakkua ja sitruuna-marenkipiiras. Nämä leivonnaiset sopivat kai hyvin kevääseen. Vaikka oikeastaan leivoin ne siitä syystä, että viimeksi kun tarvitsin sitruunankuorta johonkin leipomukseen, kaupassa oli luomusitruunoita vain isommissa pakkauksissa. Tuolloin käytin vain yhden sitruunan, ja nyt piti löytää käyttöä lopuille niin kauan kuin ne olivat vielä hyviä.

 
Sitruunakakut ovat ihan tavallisia murokakkuja. Mausteeksi laitoin sitruunankuorta ja -mehua. Sitruunamehun vuoksi kakuista tuli vähän kosteampia kuin yleensä. Maku oli mukavan sitruunainen. Toisen kakun päälle laitoin tomusokerikuorrutetta, mikä sopi kakkuun hyvin. Toinen kakku jäi ilman kuorrutetta, koska sen laitoin pakastimeen.

 
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun leivoin näillä kahdella joululahjaksi saadulla kakkuvuoalla yhtä aikaa. Ensi kerralla teen isomman taikinan, koska kakut jäivät hiukan mataliksi. Olen aika huono arvioimaan, kuinka iso taikina mihinkin vuokaan mahtuu, mutta nytpähän tuli tuokin kokeiltua.

Viime viikonloppuna leivoin sitruunamarenkipiiraan. Sitä olen monesti suunnitellut tekeväni, mutta aina se on jäänyt. Nyt kun sitruunoita oli valmiiksi kotona, kokeilin leipoa piiraan tämän ohjeen mukaan. Marengin olisi voinut pursottaa hienosti piiraan päälle, mutta itse levitin sen vain lusikalla. Piiras olisi saanut paistua vähän kauemminkin, nyt marenki jäi aika vaaleaksi. Minulla oli sen verran puuhaa, että pelkäsin unohtavani piiraan uuniin. Hyvin se taisi kuitenkin maistua, saatiin sopivasti vieraskin sitä maistelemaan.

Lapasia lapsille

Nämä taitavat olla tämän talven viimeiset lapaset. Vielä on ainakin aamuisin sen verran kylmää, että lapasille on kyllä käyttöä. Ja eihän sitä tiedä, kuinka kylmiä säitä tässä vielä kevään mittaan tulee. Neuloin molemmille tytöille lapaset heidän valitsemistaan langoista. Kuviot ovat jälleen kerran kirjasta Sukupolvien silmukat.

Langat olivat ohuiden sukkalankojen loppuja, vähän jännitin, riittävätkö ne loppuun asti. Toisten lapasten lanka on liukuvärjättyä, eikä sitä tietenkään ollut niin paljon jäljellä, että olisin saanut lapasista samanväriset. Kuulemma ei haittaa, vaikka lapaset eivät ole keskenään aivan samanlaiset.

Lapaset ehtivät jo olla hetken käytössäkin ennen kuin ehdin ne kuvaamaan. Ne piti saada käteen heti kun langat oli päätelty. Syksyllä neuloin itselleni ja toiselle tytöistä samantapaiset lapaset, mutta eri väreillä ja kuvioilla. Näitä on mielestäni kiva neuloa, taidanpa ensi syksynä tehdä itselleni vielä yhdet. Kunhan saan päätettyä, minkä kuvion valitsen.

Kevätkakku

Leivoimme kevään kunniaksi täytekakun, joka tietysti koristeltiin aurinkoisen keltaisella marsipaanilla. Meidän perheessä synttärit ajoittuvat loppukesään ja syksyyn, ja silloin tulee täytekakkuja leivottua enemmänkin. Näin keväällä alkaa kuitenkin yhden jos toisenkin tehdä mieli täytekakkua.

Viime vuonna teimme pääsiäiseksi täytekakun ja silloin mietin, että voitaisiin ottaa pääsiäiskakun leipominen tavaksi. Se ehti kuitenkin vuoden aikana unohtua, ja tänä pääsiäisenä syötiinkin pääsiäismuffinsseja ja appelsiinitiramisua. Nyt alkoi kuitenkin taas kuulua toiveita täytekakusta ja pitihän sellainen leipoa.

Jokainen sai valita kakkuun yhden raaka-aineen. Tällä periaatteella kakkuun päätyi suklaata, banaania, kermavaahtokuorrutusta ja marsipaania. Suklaakakkupohjan väliin laitettiin survottua banaania sekä suklaarouheella maustettua mascarponevaahtoa.

Mascarponevaahtoa jäi sen verran, että siitä kermavaahdolla jatkettuna riitti kakun kuorruttamiseenkin. Koristeet valmistettiin keltaisesta marsipaanista. Lapset osallistuivat innolla kakun leipomiseen ja etenkin koristeluun, koristeet ovat lähes kokonaan heidän tekemiään. Hyvältä tämä kevätkakku maistui, seuraava täytekakku onkin varmaan äitienpäiväkakku.

Kevään merkkejä

Lumi alkaa vähitellen sulaa pihasta ja kukkapenkissä näkyy jo kaikenlaisia alkuja. Tuntuu, että nyt paljastuu joka päivä uusi alue lumen alta. Lähes aina kotiin tullessani käyn tekemässä pienen kierroksen pihassa.

Viime syksynä istutin pussillisen sekalaisia sipulikukkia keväisen kukkaloiston toivossa. Osa sipuleista on kuitenkin syöty, ainakin kaikki tulppaanit taitavat olla mennyttä. Ilmeisesti pienemmistä sipuleista on ainakin osa säästynyt, koska niitä näyttää maasta nousevan. En tietenkään enää muista, mitä mihinkin istutin, mutta eiköhän se ennen pitkää selviä.

Muitakin alkuja pilkistelee jo mullan seasta, tuntuu että joka päivä näkyy jotain uutta. Jouluruusu näyttää selvinneen ensimmäisestä talvestaan. Tosin sen syksyllä tekemät nuput ovat paleltuneet, mutta uutta kasvua on jo tulossa.

Viime kesä oli ensimmäinen tämän pihan parissa, ja kaikenlaista tuli maahan istutettua. Nyt onkin mielenkiintoista seurata, kuinka eri lajit ovat talvesta selvinneet.

Kevätkaihonkukka kasvattaa uusia lehtiä.

Pioneista aikaisimmassa näkyy jo alkuja, kaksi muuta ovat vielä lumen alla.

Palavanrakkauden istutin viime kesänä, ja hyvin se näyttää talvesta selvinneen.

Kiven vieressä kasvavaan kylmänkukkaan tuli viime vuonna useampi kukka.

Sormustinkukat kasvatin viime kesänä siemenistä, jotka otin vanhan kotimme pihassa kasvaneista kukista. Nyt ne toivottavasti kukkivatkin.

Rikko

Mehitähtiä

Kesäpeitto vanhoista lakanoista

Tämän peiton alla aion ottaa kesällä torkkuja terassilla. Viime kesänä kaipasin juuri tällaista kevyttä ja ohutta peittoa. Leikkelin tilkut keltasävyisistä lakanoista ja väleihin laitoin aina yksivärisen valkoisen tilkun, jottei peitosta tulisi liian värikäs. Olin aikeissa kirjoa muutamaan valkoiseen tilkkuun kukkia koristeeksi, mutta luovuin ajatuksesta. Mielestäni peitto on parempi näin, kukkatilkut tuovat siihen riittävästi väriä.

Välissä ei ole ollenkaan vanua, koska halusin peitosta ohuen. Ompelin päällisen ja pohjakankaan vain siksakilla yhteen reunoista ja kanttasin vinonauhalla. En kiinnittänyt kerroksia yhteen keskeltä, voinhan myöhemmin ommella ne muutamalla pistolla kiinni toisiinsa, jos on tarvetta. Pohjakangas on myös vanhaa lakanaa.

Taisin olla ommellessa hiukan huolimaton, sillä tässä peitossa eivät kaikki ompeleet ole aivan kohdallaan. Mutta ehkei se tällaisessa pihapeitossa haittaa, itsehän sitä pääasiassa katselen. Kivan kesäinen peitosta tuli, ja vähän aikaa sittenhän ompelin peittoon sopivat hameetkin. Nyt vain kesäsäitä odottelemaan.

Leipäkokeiluja

Löysin jokin aika sitten kaapista Kodin parhaat leivät -kirjan vuodelta 1997. Keittokirjoja ei nykyään tule niin paljon käytettyä, mutta välillä niitäkin on mukava selailla ohjeita etsiskellessä. Tämä kirjassa on takakannen mukaan 150 leipäohjetta eli mukaan mahtuu monenlaisia leipiä. Kirjaa selaillessani huomasin, että siinä on ihan kivalta vaikuttavia ohjeita. Parin viikon aikana onkin tullut kokeiltua jo useampaa kirjan ohjetta.

Aiemmin leipomastani piimäpiirakasta jäi vajaa piimäpurkki jääkaappiin ja koska meillä ei kovin innokkaita piimänjuojia ole, päätin käyttää lopun piimän "Helppoihin piimäsämpylöihin". Sämpylöiden ulkomuoto ei ollut kovin kaunis, mutta sisältä ne olivat mukavan meheviä. Piimän lisäksi sämpylöihin käytettiin vehnä- ja ohrajauhoja.

Kirjassa oli myös leipäohjeita eri puolilta Suomea. Ohrajauhoja sattui olemaan kaapissa sen verran reilusti, että kokeilin leipoa rievää.

 
Maanantaina kaipasimme pääsiäisherkkujen jälkeen jotain suolaista, joten leivoimme kuopuksen kanssa juustosarvia iltapalalle. Aiemmin olen tehnyt juustosarvet eri ohjeella, mutta nyt kokeilimme tämän kirjan ohjetta. Kuopukselta sujui sarvien rullaus ja voitelu hienosti, toivottavasti tulee toistekin apulaiseksi sarvien leipomiseen.

 
Keskiviikkona leivoin vielä porkkanaleipäsiä, kirjan ohjeen nimenä oli "Makeat porkkanaleipäset". Taikinaan lisättiin 2 rkl hunajaa ja leipien päälle ripoteltiin auringonkukansiemeniä. Näistä tuli meheviä, todennäköisesti sen vuoksi, että porkkanaraastetta laitettiin taikinaan reilusti.

 
Monta ohjetta on kirjasta vielä kokeilematta, mitähän seuraavaksi leipoisin...