Kimalteleva lampunvarjostin

Parisen vuotta sitten virkkasin esikoisen huoneeseen lampunvarjostimen. Siitä tuli aika kiva ja hyvin se on kestänytkin. Nyt kuopuksellakin oli tarvetta uudelle varjostimelle ja päätin virkata toisenkin. Olin oikeastaan lupaillut jo vuoden verran virkkaavani sellaisen, mutta jotenkin se oli jäänyt. Taannoin Sokoksella käydessäni silmiini osui kimalteleva Kaupunkilanka Leikkipuisto -lanka. Siitä löytyi vielä aika sopiva sävykin, joten päätin kokeilla sitä varjostimeen. Halusin nähdä, miltä langan kimalle näyttäisi lampunvarjostimessa.

Esikoisen varjostimen virkkasin puuvillalangasta ja tärkkäsin sokeritärkillä. Nyt valitsemani lanka on tekokuitua, joten kovetin varjostimen muotoonsa liima-vesiseoksella. Muuten tein sen samalla periaatteella kuin aiemmankin varjostimen. Ensin virkkasin neliöitä varjostimen ympärysmitan verran ja ompelin ne renkaaksi. Kukkapalan ohje löytyi kirjasta 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin. Alareunaan virkkasin yksinkertaisen pitsin ja yläreunaan pylväitä ja ketjusilmukoita, joita sitten kaventelin sopivasti. Kovetin varjostimen kakkukuvun päällä. Lanka oli sen verran paksua, että se imi liimavettä melko paljon. Hyvin se kuitenkin lopulta kovettui. Taivuttelin vielä rautalangasta varjostimen yläosaan tukirakenteen, jotta se pysyy paikallaan.

Tästäkin tuli kyllä aika kiva. Kuopus ainakin tykkäsi uudesta lampustaan. Kimallekin erottuu aika hyvin, ja lampusta tulee pimeällä hieno punertavan violetti valo huoneeseen. Ja onhan tämä nätti valoisallakin.

 

Kissa ovenvartijana

Blogissa onkin ollut aika pitkä kesätauko. Nyt sää viileni sen verran, että malttaa taas hetken istua sisällä koneen ääressä. Kesän aikana onkin valmistunut monenlaista. Niistä ensimmäiseksi esittelen virkkaamani ovistopparikissan.

Työpaikalle kaivattiin ovistopparia pitämään keittiön ovea auki. Kesähelteillä läpiveto tuo tervetullutta viilennystä, mutta keittiön ovi ei pysynyt itsestään auki. Siihen ratkaisuksi päätin virkata ovistopparikissan. Olen aiemmin tehnyt ovistoppareita ompelemalla, mutta tällä kertaa päätin toteuttaa sen virkkaamalla. Koko kesän on ollut niin kuuma, etten ole viitsinyt ompelukoneen ääressä istua. 

Kotoa löytyi luonnonvalkoista Mini-ontelokudetta, jota on joskus jäänyt mattovirkkauksista. Virkkasin kissan ihan omasta päästäni. Muuten se on virkattu yhtenä kappaleena, mutta hännän ja korvat virkkasin erikseen ja kiinnitin lopuksi vartaloon. Kasvot ompelin mustalla puuvillalangalla. Täytteeksi laitoin räsyjä ja painoksi suuren kiven, joka löytyi työpaikan pihalta.

Aika hauska kaveri tästä kissasta tuli. Korvat tosin ovat hiukan liian suuret, mutta onpahan persoonallinen otus. Välillä tekee ohi kulkiessa mieli vähän silittää sitä. Nyt ei tunnu yksin ollessakaan ihan niin yksinäiseltä, kun on kissa seurana.