Raparperipiirakka murupäällisellä

Raparperista on saatu tänä kesänä jo sen verran satoa, että keitin hilloa ja leivoin pellillisen piirakkaa. Monta raparperipiirakkaohjetta on jo testattu ja hyväksi havaittu, mutta halusin kokeilla jotain uutta. Päätin leipoa piirakkaa koko pelllillisen, jotta siitä riittäisi pakastettavaksikin.

Kokeiluun päätyi ohje, jossa pohjataikina maustettiin kardemummalla ja piirakka päällystettiin kauramurulla. Kardemumma sopikin erinomaisesti raparperipiirakkaan ja päällisestä tuli ihanan rapea, joskin rapeus hiukan vaikeutti piirakan leikkaamista. Pidin piirakkaa ehkä aavistuksen liian kauan uunissa, sillä päällinen pysyi vaaleana, mutta pohjasta sen sijaan tuli aika tumma. Maussa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa. Tätä syötiin sekä vaniljakastikkeen kanssa että ilman, ja hyvältä se maistui molemmilla tavoilla. Piirakka kesti myös hyvin pakastuksen. Tätä tulee varmasti tehtyä toistekin.

 

Taas synttäriherkkuja

Meillä tuntuu nyt olevan juhlaa yhtenään. Tänä viikonloppuna saapui sukua juhlimaan tyttöjen synttäreitä. Koska vieraat olivat tällä kertaa enimmäkseen aikuisia, oli tarjoilutkin suunniteltu sen mukaisesti. Vieraille tarjoiltiin mm. punasipuli-tomaattifocacciaa, sienipiirakkaa, sitruunaruutuja, pikkuleipiä ja tietysti täytekakkua.

Kokeilin ensimmäistä kertaa Sitruunaruutuja, eikä tämä jäänyt varmaankaan viimeiseksi kerraksi. Sen verran herkullisia nämä olivat. Ja nopeasti ne tuntuivat pöydästä katoavan eli taisivat maistua muillekin. Näiden valmistuskaan ei ollut kovin hankalaa. Vähän jännitti, kuinka palojen leikkaaminen mahtaisi onnistua, mutta siistejä ruutujahan näistä tuli, kun annoin leivonnaisen olla jääkaapissa yön yli. Valmiiden ruutujen pinnalle sirottelin tomusokeria.

Täytekakun väliin laitettiin tyttöjen toiveesta samat täytteet kuin pari viikkoa sitten eli vadelmahilloa ja kermavaahtoa. Kakku myös kuorrutettiin kermavaahdolla, mutta tällä kertaa koristeet valmistettiin sokerimassasta. Tytöt toivoivat kakun päälle kissaa ja koiraa. Lisäksi siihen piti saada tekstit "Vuh!" ja "Miau!" Valmistin sekä tekstit että hahmot mustasta sokerimassasta. Silmiksi ja neniksi laitoin koristerakeita. Väriä kakkuun saatiin strösseleistä.

Focacciaa olen tehnyt monta kertaa aiemminkin ja aina se tuntuu hyvin maistuvan. Ohjeen löysin joskus täältä. Nyt leipään päätyi höysteeksi oman pihan punasipuleita ja kirsikkatomaatteja. Tämä on mielestäni ihanan mehevää ja pehmeää, eikä leivän valmistuskaan kovin vaikeaa ole.

Sienipiirakan tein taas samalla ohjeella kuin aiemmin tänä syksynä. Tällä kertaa täytteenä oli lampaankäävän lisäksi vähän rouskuja. Homejuustoakin sattui nyt olemaan, joten laitoin sitäkin piirakkaan. Ja hyvältä se maistui, rouskut sopivat tähän hyvin.

Viime synttäreille leivoin viipalepikkuleipiä, jotka maistuivat hyvältä. Ihastuin siihen, kuinka helppo niitä oli leipoa, kun ei jokaista pikkuleipää tarvinnut erikseen muotoilla. En kuitenkaan halunnut tehdä aivan samanlaisia. Kokeilin tällä kertaa Kinuskisia pikkuleipiä. Muut aineet löytyivät kaapista, mutta ruokosokerisiirappia ei ollut ja tavallinen siirappikin oli loppu. Vaahterasiirappia sentään löytyi, joten laitoin sitä taikinaan. Nämä olivat kyllä ihanan herkullisia ja katosivat myös nopeasti parempiin suihin. Kuvan viipaleista unohdin ottaa juhlatohinoissa. Kinuskisten pikkuleipien lisäksi tarjoiltiin kaneliässiä, joita tulee usein juhliin leivottua. Ne teen vanhalla ohjeella, jonka olen vuosia sitten kirjoittanut jostain muistiin.

Nyt on taas hetki ennen seuraavia juhlia. Mutta niiden suunnittelu on jo käynnissä. Ei tässä syksyllä tarvitse ainakaan ilman herkkuja olla :)
 

 

Leivonnaisia metsän antimista

Tähän aikaan vuodesta metsästä löytyy ainakin sieniä ja puolukoita, niinpä siellä tulee vietettyä aikaa. Ja meillä on se onni, että metsää on paljon aivan kodin lähellä. Sieniä on tänä syksynä löytynyt hyvin ihan lähimetsistä. Niistä on valmistettu kastiketta ja keittoa, osa on jo säilöttykin. Puolukoita olen myös kerännyt jo jonkin verran, lähinnä puolukkahyytelöä varten.

Satuin sienireissulla löytämään suppilovahveroiden lisäksi lampaankääpää, joka on minulle uusi tuttavuus. Niinpä piti vähän selvitellä, mihin sitä voisi käyttää. Marttojen sivuilta löysin Mehevän sienipiirakan ohjeen, jossa oli täytteenä lampaankääpää. Vähän taas sovelsin ohjetta. Pohjaan käytin vehnäjauhojen lisäksi hiivaleipäjauhoa. Täytteeseen olisi kuulunut ohjeen mukaan laittaa sinihomejuustoa, jota ei kuitenkaan kotona ollut. Sen sijaan jääkaapista löytyi aurinkokuivattuja tomaatteja ja pilkoin niitä täytteen joukkoon. Päälle ripottelin vähän juustoraastetta.

Piirakka oli kyllä niin herkullista, että sitä täytyy tehdä toistekin. Kissakin innostui piirakasta niin, että yritti kynsin ja hampain repiä liinaa jäähtymässä olleen piirakan päältä. Pienen maistiaisen annoin sillekin ja hyvällä halulla se pisteli sienetkin.

Puolukoista olen leiponut jo kerran tänä syksynä puolukkakakkua. Esikoinen oli luokkansa kanssa metsäretkellä ja toi puolukoita puolukkakakkua varten, joten olihan sellainen sitten taas leivottava. Marjoja oli sen verran reippaasti, että kokeilin tällä kertaa tehdä taikinan kaksinkertaisena ja laittaa sen uunipannulle. Tästä tuli tässä muodossa enemmän piirakan oloinen, mutta yhtä hyvän makuinen kuin ennenkin. Osan laitoin pakastimeen, mutta joku pala jäi heti herkuteltavaksikin. Niihin siroteltiin päälle tomusokeria.

 

Mustaherukkapiirakka

Mustaherukat on jo poimittu. Niistä osa päätyi pakkaseen, osa syötiin sellaisenaan. Yhden piirakankin leivoin. Harkitsin mustaherukkajuustokakun valmistamista, mutta päädyin lopulta kuitenkin piirakkaan, kun löysin tämän ohjeen. Ainekset löytyivät valmiiksi kotoa ja ohjekin oli mukavan yksinkertainen. Vaniljajogurtin korvasin maustamattomalla jogurtilla, koska sitä oli valmiiksi jääkaapissa ja laitoin vaniljasokeria vähän reippaammin.

Kaikki tuli syötyä, vaikka osa perheestä ei mustaherukoista juurikaan välitä. Kuulemma tässä piirakassa pohja ja täyte olivat kuitenkin erinomaiset :) Ehkä tällä ohjeella voisi seuraavaksi leipoa vaikka omenapiirakan.

 

Kaksi piirakkaa samalla ohjeella

Mustikat alkavat olla kypsiä, ja niitä onkin jo jonkun verran tullut poimittua. Osa mustikoista päätyi piirakkaan. Viikon reissun jälkeen kaapit olivat melko tyhjiä, mutta löysin ohjeen, johon kotoa löytyvät ainekset riittivät.

Tuntui tuhlaukselta laittaa uuniin vain yksi piirasvuoka, joten mustikkapiirakan lisäksi tein toisen raparperitäytteellä. Toisen piirakan kohdalla jouduin hiukan soveltamaan. Munia oli kaksi, mutta vehnäjauhot loppuivat kesken jo ensimmäisen piirakan kohdalla, joten jatkoin hiivaleipäjauhoilla. Raparperipiirakkaan käytin vain hiivaleipäjauhoja. Sokeri loppui myös kesken. Arvelin raparperin kaipaavan enemmän makeutta, koska sokeria oli niin vähän. Onneksi kaapista löytyi vadelmamuru-valkosuklaata, jota rouhin hiukan raparperien päälle.

 Ohje oli helppo, vatkainta ei tarvittu lainkaan. Tällä ohjeella tulee varmasti tehtyä piirakoita jatkossakin, sen verran hyvin ne perheelle maistuivat. Yllättäen raparperipiirakka vei voiton mustikkapiirakasta, ehkä valkosuklaa vaikutti asiaan.

Murokakkumuunnelmia ja raparperimarenkia

Viime aikoina olen innostunut leipomaan murokakkuja. Vanha kakkuvuokani oli sen verran kulunut, ettei se houkutellut kakkuja leipomaan. Vaikka yritin voidella vuoan huolella, tarttui kakku aina jostain kohdasta kiinni. Sain joululahjaksi kaksi uutta vuokaa, joten nyt kelpaakin kakkuja leipoa. Kaikki alkoi aiemmin leipomastani sitruunakakusta, jonka leivottuani innostuin kokeilemaan erilaisia murokakkuja.

Yhden kakun höystin suklaapalasilla. Pilkoin suklaan veitsellä palasiksi. En halunnut kakkuun suklaarouhetta, vaan kunnon palasia. Kakkutaikinan teen Kotiruoka-kirjan ohjeella. Perustaikinasta saa monenlaisia kakkuja makuaineita vaihtelemalla. Kakut on myös helppo pakastaa vierasvaraksi. Vaikka meillä ne kyllä useimmiten syödään ihan omalla porukalla.

Toiseen kakkuun laitoin kookoshiutaleita taikinan joukkoon, kun niitä sattui kotona olemaan. Kakun ulkonäössä kookoshiutaleita ei huomaa, mutta makua ne kyllä toivat hyvin. Näitä kakkuja en koristellut mitenkään, koska ne menivät pakastimeen. Sulatuksen jälkeenhän niihin voi sitten vaikka sirotella tomusokeria päälle halutessaan.

Raparperi on jo kasvanut sen verran, että siitä sai maistiaisiakin. Tällä kertaa valmistin raparperi-marenkitortun. Ohje on Siwan ja Valintatalon kirjasesta "Herkutellaan kesällä". Ohjeessa oli käytetty annosvuokia, mutta itse käytin yhtä isoa vuokaa. Kakkupohjan päällä on raparperihilloketta ja päällimmäisenä marenki. Raperperihilloketta voi samalla tehdä isomman määrän, sitähän voi käyttää muuhunkin. Se maistuu esimerkiksi maustamattoman jugurtin kanssa. Hyvältähän tuo raparperimarenki maistui, ohjeessa mainittua vaniljakastiketta meillä ei tosin ollut lisukkeeksi.

Sitruunaleivonnaisia

Kaksi sitruunalla maustettua kuivakakkua ja sitruuna-marenkipiiras. Nämä leivonnaiset sopivat kai hyvin kevääseen. Vaikka oikeastaan leivoin ne siitä syystä, että viimeksi kun tarvitsin sitruunankuorta johonkin leipomukseen, kaupassa oli luomusitruunoita vain isommissa pakkauksissa. Tuolloin käytin vain yhden sitruunan, ja nyt piti löytää käyttöä lopuille niin kauan kuin ne olivat vielä hyviä.

 
Sitruunakakut ovat ihan tavallisia murokakkuja. Mausteeksi laitoin sitruunankuorta ja -mehua. Sitruunamehun vuoksi kakuista tuli vähän kosteampia kuin yleensä. Maku oli mukavan sitruunainen. Toisen kakun päälle laitoin tomusokerikuorrutetta, mikä sopi kakkuun hyvin. Toinen kakku jäi ilman kuorrutetta, koska sen laitoin pakastimeen.

 
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun leivoin näillä kahdella joululahjaksi saadulla kakkuvuoalla yhtä aikaa. Ensi kerralla teen isomman taikinan, koska kakut jäivät hiukan mataliksi. Olen aika huono arvioimaan, kuinka iso taikina mihinkin vuokaan mahtuu, mutta nytpähän tuli tuokin kokeiltua.

Viime viikonloppuna leivoin sitruunamarenkipiiraan. Sitä olen monesti suunnitellut tekeväni, mutta aina se on jäänyt. Nyt kun sitruunoita oli valmiiksi kotona, kokeilin leipoa piiraan tämän ohjeen mukaan. Marengin olisi voinut pursottaa hienosti piiraan päälle, mutta itse levitin sen vain lusikalla. Piiras olisi saanut paistua vähän kauemminkin, nyt marenki jäi aika vaaleaksi. Minulla oli sen verran puuhaa, että pelkäsin unohtavani piiraan uuniin. Hyvin se taisi kuitenkin maistua, saatiin sopivasti vieraskin sitä maistelemaan.

Näkkileipää ja punaherukka-marenkipiiras

Viikonloppuna tulee usein leivottua, niin tänäkin viikonloppuna. Näkkileipiä en ole nyt hetkeen leiponut, vaikka usein iltapalalla on tehnyt niitä mieli. Olen kokeillut sekä rukiisia että vaaleita näkkäreitä, itse pidän enemmän ruisnäkkäreistä. Kerran tein näkkileipää samanlaisesta juuresta kuin ruisleipää, jolloin maku muistutti enemmän hapankorppuja. 

Ystävä kyseli minulta, millä ohjeella teen näkkileipäni, joten laitan tähän nyt ohjetta mukaan. Näkkileipäohjeitahan löytyy monenlaisia, joskus kokeilin siemennäkkäriäkin. Näitä teen kuitenkin useimmiten. Jauhoja laitan sen mukaan, miten kaapissa sattuu olemaan, tällä kertaa osan ruisjauhoa ja osan hiivaleipäjauhoa.

Itse tehdyt näkkileivät

5 dl vettä
25 g hiivaa
suolaa maun mukaan (muutama tl)
n.10 dl ruisjauhoja
2-3 dl hiivaleipäjauhoja

Hiiva liuotetaan kädenlämpöiseen veteen, lisätään suola. Jauhot lisätään vähitellen samalla sekoittaen. Taikinasta saa tulla aika tanakkaa, paksumpaa kuin leipätaikina. Itse laitan sen verran jauhoja, että taikinasta saa pyöräytettyä pallon. Taikinan annetaan kohota 1/2 tuntia.

Kohonneesta taikinasta muotoillaan pötkylä, josta leikataan pieniä paloja. Koko on makuasia, isommista paloista tulee isompia näkkäreitä ja pienemmistä pienempiä :) Itse tein tällä kertaa isompia, joihin laitoin reiän keskelle, näitä tuli tästä taikinamäärästä 30 kpl. Jos leivon pienempiä, jätän reiän tekemättä. Palaset kaulitaan hyvin jauhotetulla alustalla ohuiksi, pyöreähköiksi letuiksi. Omasta mielestäni muodon kanssa ei ole niin tarkkaa, samaltahan ne maistuvat kuitenkin.

Jauhoja kannattaa kaulitessa laittaa runsaasti ja välillä käännellä palasta, ettei se tartu kiinni. Kannattaa kaulia aika ohueksi, niin näkkäreistä tulee rapeampia. Pötkylä kannattaa peittää kaulimisen ajaksi, ettei se kuivu liikaa. Kaulituista paloista karistellaan ylimääräiset jauhot ja ne nostellaan pellille. Jos haluaa tehdä reiät, ne voi tehdä esimerkiksi snapsilasilla. Reiät kannattaa laittaa omalle pellilleen, koska niiden paistoaika on lyhyempi.

Näkkileivät pistellään haarukalla ja paistetaan 225-250 asteisessa uunissa noin 10 min. Paistolämpötila ja -aika riippuu vähän siitä, minkä kokoisia ja paksuisia näkkärit ovat. Itse paistan sen aikaa, kun kaulin uutta pellillistä, sitten kokeilen rapeutta ja tarvittaessa paistan vielä hetken. Valmiit näkkileivät laitetaan ritilän päälle jäähtymään. Minulla osa näkkäreistä jää yleensä vähän pehmeiksi, mutta seuraavaan päivään mennessä nekin ovat yleensä kovettuneet.

Kannattaa kokeilla, itse ainakin tykkään näitä rouskutella. Katsoin nyt vähän kellosta aikaa, aika tarkkaan tunti meni kaulimisessa eli kyllä tässä jonkin verran aikaa kuluu. Mutta jos tekee vaikka puolikkaan taikinan, niin pääsee vähemmällä kaulimisella.

Kesällä leivoin tuoreista punaherukoista punaherukka-marenkipiirasta tällä ohjeella,  ja se maistui hyvin koko perheelle. Nyt huomasin, että meidän pakastimesta löytyy vielä useampi rasiallinen punaherukoita, vaikka muut marjat on jo syöty. Ne eivät oikein muille maistu sellaisenaan. Niinpä päätin leipoa taas piirakan.

Hyvinhän se taas maistui. On kuulemma "parasta ikinä". Laitoin marjojen joukkoon perunajauhoa, mutta jonkun verran niistä tuli silti nestettä, vaikka eipä tuo makua haitannut.
 

Marengista jää tietysti aina keltuaisia, pohjaan sain käytettyä osan, mutta kaksi keltuaista jäi yli. Ne käytin lemon curdiin, jonka ohjeen katsoin täältä. Pienensin määriä, koska minulla oli vain kaksi keltuaista. Ja se mahtuikin tähän purkkiin juuri sopivasti.

Lemon curdia syödään meillä paahtoleivän päällä tai jos sitä laittaa pikkuisen maustamattoman jugurtin joukkoon, saa siihen ihanan sitruunaisen maun. Ja voisihan sitä käyttää leivonnaisiinkin...

Ystävänpäiväleivontaa

Ystävänpäivän kunniaksi teki mieli leipoa jotain hyvää ja vähän tavallisesta poikkeavaa. Etsiessäni jotain, mihin voisin käyttää laskiaispullista yli jääneen mantelimassan, törmäsin tähän ohjeeseen. En ole ennen tehnyt masariineja, mutta päätin kokeilla niitä.

Paistoin leivokset silikonisissa muffinssivuoissa, joista ne irtosivat helposti. Leivosten reunat jäivät kuitenkin hiukan mataliksi, joten en saanut tomusokerikuorrutetta levitettyä ihan reunoja myöten. Lisäksi kuorrute loppui kesken, eikä uudesta annoksesta tietenkään tullut samanväristä. Hyvältähän nuo maistuivat kuitenkin.

Leivosten lisäksi leivoin ruisleipiä, vaihteeksi reikäleipien muodossa. Ruisleipää tulee leivottua aika säännöllisesti. Usein leivon pieniä ruisleipäsiä, mutta nämä reikäleivät olivat niin hyviä, että taidan tehdä niitä toistekin.

Ystävänpäivän innoittamana virkkasin myös muutaman sydämen langanjämistä, näitä on mukava ja helppo virkkailla. Olen välillä sujauttanut sydämen johonkin lahjapakettiin mukaan, ja ovathan ne kivoja oman kodin koristeenakin. Hyvää ystävänpäivää kaikille!