Meadow Grass -huivi jämälangoista

Jälleen oli neulottava huivi, kun sattui olemaan kolmea aika hyvin yhteen sopivaa huivilankaa hiukan jäljellä. Ohjeeksi valitsin Heidi Alanderin Meadow Grass -huivin, johon arvelin saavani sommiteltua kaikki kolme väriä. Aika vaihtelevasti olen nyt neulonut eri muotoisia huiveja, tämä huivi on muodoltaan puoliympyrä.

Huivin raidat neuloin hiukan erilaisilla kerrosmäärillä kuin ohjeessa, koska valkoista lankaa oli sen verran vähän. Aika hyvin sain kaikki langat käytettyä. Reunapitsi tosin jäi turhan kapeaksi, lankaa ei riittänyt leveämpään. Reunapitsiin käyttämäni lanka oli hiukan pörröisempää kuin muut, mutta eipä se kai haittaa. Tästä huivista tuli sen verran kiva, että melkein tekisi mieli neuloa toinenkin kahdella värillä ja leveämmällä pitsillä.

Taas huivi

Nurmilinnun jälkeen puikoille pääsi heti toinen huivi ihanasta Manos Del Uruguay Marinasta. Ihastuin langan väriin nähtyäni sen Lankaputiikki Silmukassa ja tiesin heti, että haluan siitä huivin itselleni. Mallin valinta ei ollut tälläkään kertaa helppoa, ihania huivimalleja olisi vaikka kuinka. En halunnut huivista tällä kertaa kolmion tai suorakaiteen muotoista, mikä rajasi vaihtoehtoja jonkin verran.

Lopulta päädyin toiseen Heidi Alanderin malliin, Peipposeen. Halusin kuitenkin huivista tällä kertaa isomman, sellaisen, jonka voisi kietoa hartioille. Lankaakin oli riittävästi isompaankin huiviin. Niinpä kasvatin huivin kokoa lisäämällä mallikertoja. Neuloin alussa olevan siksak-kuvion vielä uudelleen toisen kuvion jälkeen, lisäksi neuloin reunapitsiin lisää kerroksia. 

Vähän jännitti, miltä huivi näyttäisi valmiina näiden muutosten jälkeen, mutta ihan hyvähän siitä tuli. Ja koko on juuri sopiva hartioille, huivin saa kyllä hyvin kietaistua kaulaankin, koska se on niin ohut. Reunapitsi näyttää huivin päissä ihanan ilmavalta. Tämän muotoisia huiveja voisin neuloa enemmänkin. Huivin sinivihreä väri on vaikea saada taltioitua kuviin juuri oikeana. Välillä se näyttää enemmän siniseltä, välillä taas vihreämmältä. Lankaa jäi vielä jäljellekin, ja siitä on jo tulossa jotain parin muun huivilangan jämän kanssa.

Malli: Peipponen (muunneltu versio) 

Lanka: Manos Del Uruguay Marina

Puikot: 3,5 mm 

Pionit

Tämä kesä on ollut sen verran viileä, ettei villalankojen neulominen ole tuntunut ollenkaan liialliselta. Lainasin kirjastosta Lumi Karmitsan kirjan Villit vanttuut & vallattomat villasukat, jonka ostamistakin olen jossain välissä harkinnut. Kirjassa on monta kivaa ohjetta, niistä neuloin ensimmäiseksi Pionit.

Kirjan lapaset ovat mustavalkoiset, mutta halusin omistani pinkit. Talvella neulomistani Ystävänpäiväsukista oli jäänyt lankaa sen verran, että niistä riitti näihin lapasiinkin. Lanka tosin oli Nallea ohjeen 7 veljeksen sijasta, mutta arvelin sen sopivan. Ohjeessa mainittiin lapasten kooksi reilu naisen koko, eivätkä omat käteni ole kovin suuret, joten ohuemmalla langalla sain juuri sopivan kokoiset lapaset.

Neuloin joustinneuletta kaksinkertaisen määrän ohjeeseen verrattuna, koska mielestäni lapasissa pitää olla riittävän pitkät varret. Kummassakin lapasessa on kokonainen kukkakuvio niin, että puolet siitä on lapasen selkäpuolella ja puolet kämmenpuolella. Kun lapaset laittaa vierekkäin, yhdistyvät lapasten kuviot kokonaiseksi kukaksi.

Näistä tuli aika hauskat ja varmasti ihanan lämpöiset. Talvella sitten näitä käyttäessäni muistan kesän ja kauniit pionit.

Nurmilintu

Neuloin itselleni taas pari uutta huivia, niitä ei kai voi olla liikaa? Toinen huiveista odottaa vielä pingotusta, mutta ensimmäinen on jo valmis esiteltäväksi.

Olin varannut kesäiseen neuletakkiini Holst Garn Coast -lankaa 4 kerää, joista takkiin kului puolet. Niinpä lopuille oli keksittävä jotain käyttöä. Keväällä kaipasin villahuivien joukkoon lämpimämmillä säillä pidettävää, arkikäyttöön sopivaa huivia. Puikoille pääsi siis Heidi Alanderin Nurmilintu. Halusin nimenomaan kaulaan kietaistavan kokoisen huivin ja tämä malli vaikutti siihen sopivalta.

Huivi valmistui nopeasti, neuloin sitä lähinnä kirjaa lukiessa sekä matkoilla ja siitä huolimatta se oli valmis alle viikossa. Huivissa vuorottelevat aina oikein -osuudet ja pitsineule, joten vaihtelua oli riittävästi. Päättelyyn käytetty tekniikka oli minulle uusi, mutta siihen löytyi kyllä hyvät ohjeet. Nyt on sekin hallussa.

Mielestäni tämä huivi on kivan muotoinen, sen saa hyvin kietaistua kaulaan. Tätä tulee kyllä varmasti käytettyä. Yksi kerä lankaa olisi vielä jäljellä, siitä saatan neuloa huiviin sopivan myssyn.

 

Farkkutyyny terassille

Lepäilen mielelläni kesällä terassin penkillä. Silloin on mukava, kun selän taakse tai pään alle saa pehmeän tyynyn. Edellinen, kierrätyskankaista ommeltu päällinen oli jo kovin kulunut, joten uudelle oli tarvetta. Päätin ommella uuden päällisen vanhoista farkuista, joita on taas kertynyt varastoon useammat.

Koristeeksi tyynyyn ompelin aiemmin kesällä puuvillalankojen jämistä virkkaamani pyörylät. Pyörylöiden malli on Little Spring Mandala. Etsiskelin silloin malleja, joihin voisin jämälankoja käyttää ja tämä vaikutti kivalta. Jo pyörylöitä virkatessani minulla oli ajatuksena tyynynpäällinen, mutta ompelu on jotenkin jäänyt kesätouhuissa.

Eräänä sadepäivänä sain nyt viimein tyynyn ommeltua. Käytin siihen lahkeet rikkinäisistä farkuista. Lahkeen leveys ei ihan riittänyt, mutta onneksi löysin jostain ompeluksesta jääneen kangassuikaleen, jonka ompelin lahkeiden jatkoksi. Suikale oli jopa sopivasti toiseen päähän kapeneva, joten se sopi lähes täydellisesti hiukan alaspäin leveneviin farkun lahkeisiin.

Ompelin toiselle puolelle tyynyä kolme pyörylää ja toiselle puolelle yhden, sijoittelun ratkaisivat kuluneet kohdat kankaassa, jotka sain tällä tavalla peitettyä. Jätin päällisen toisesta päästä auki, jotta se on helppo irrottaa. Kiinnitykseksi ompelin farkkujen päärmeestä leikatut nauhat.

Tämä tyyny sopiikin hyvin yhteen pari vuotta sitten ompelemani penkin pehmusteen kanssa, johon käytin vanhoista farkuista leikattuja tilkkuja.

 

Kesäinen neuletakki

Tämä takki valmistui jo juhannuksena, mutta nappien valitseminen ja kiinnittäminen jäi. Nyt se on kuitenkin tehty. Takista tuli juuri sellainen kuin toivoinkin, kevyt ja pehmeä ja pitsiäkin sopivasti. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan niin kuin ensin suunnittelin.

Keväällä aloin haaveilla kesäisestä neuletakista, joka sopisi mekkojen ja hameiden kanssa pidettäväksi. Langaksi valikoitui Holst Garn Coast, jota en ollut ennen kokeillut. Mielessäni oli selkeä kuva siitä, millainen takin pitäisi olla. Ajattelin päästä helpolla ja käyttää valmista ohjetta. Aloitinkin takin monta kertaa alusta useammalla eri ohjeella, mutta ikinä siitä ei tullut sellainen kuin toivoin.

Lopulta kyllästyin ohjeen etsimiseen ja päätin tehdä takin ilman ohjetta. Pitsineulekuvioiden kaaviot löysin vanhoista käsityölehdistä. Halusin selkään ja hihoihin jonkin leveämmän pitsineuleraidan ja etureunoihin kapeamman.

Etureunojen pitsikuvion vaihtumiskohta oli kuitenkin jotenkin epäselkeä, ja takin ollessa jo pitkällä hihojen alapuolella huomasin kuvion mutkittelevan aika lailla. En halunnut ruveta purkamaan lähes koko takkia, kun olin jo niin pitkälle päässyt. Mietin vaihtoehtoisia ratkaisuja ja lopulta päädyin leikkaamaan epäonnistuneen etureunan pois ja neulomaan uuden reunuksen poikittain etukappaleiden reunaan. Valitsin reunaan siksak-kuvion, jonka jälkeen neuloin vielä joustinneulereunuksen. Ja loppujen lopuksi tästä tulikin paljon hienompi kuin alkuperäinen. Kaula-aukon muodostakin onnistuin saamaan juuri sellaisen kuin halusin.

Lanka oli ihanaa ja sitä kului takkiin yllättävän vähän, vain hiukan päälle 100g. Tästä langasta voisi neuloa jonkun väljemmänkin neuletakin, siitä tulisi varmasti ihanan kevyt ja ilmava. Lanka on puuvillan ja villan sekoitetta, joten se sopii hyvin tällaiseen kesäneuleeseenkin. Nyt pitää vain toivoa loppukesälle lämpimämpiä säitä, jotta tätä tarkenee käyttää.

Malli: omasta päästä (raglan ylhäältä alas)

Lanka: Holst Garn Coast (Nimbus)

Puikot: 3 mm 

Raparperipiirakka murupäällisellä

Raparperista on saatu tänä kesänä jo sen verran satoa, että keitin hilloa ja leivoin pellillisen piirakkaa. Monta raparperipiirakkaohjetta on jo testattu ja hyväksi havaittu, mutta halusin kokeilla jotain uutta. Päätin leipoa piirakkaa koko pelllillisen, jotta siitä riittäisi pakastettavaksikin.

Kokeiluun päätyi ohje, jossa pohjataikina maustettiin kardemummalla ja piirakka päällystettiin kauramurulla. Kardemumma sopikin erinomaisesti raparperipiirakkaan ja päällisestä tuli ihanan rapea, joskin rapeus hiukan vaikeutti piirakan leikkaamista. Pidin piirakkaa ehkä aavistuksen liian kauan uunissa, sillä päällinen pysyi vaaleana, mutta pohjasta sen sijaan tuli aika tumma. Maussa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa. Tätä syötiin sekä vaniljakastikkeen kanssa että ilman, ja hyvältä se maistui molemmilla tavoilla. Piirakka kesti myös hyvin pakastuksen. Tätä tulee varmasti tehtyä toistekin.