Pitsinen vetostoppari

Joululahjat on jaettu ja nyt uskaltaa niitäkin jo esitellä blogissa. Tuttuun tapaan useampi läheinen sai taas jotain itse tehtyä lahjaksi. Joululahjojen tekeminen kuuluu olennaisesti joulunodotukseeni ja on hauska miettiä, mikä olisi kullekin sopiva lahja.

Vanhassa talossa asuva sisareni sai lahjaksi kaksi pitsipäällysteistä vetostopparia, joilla saa tukittua oven tai ikkunan alta tulevan vedon. Olin etukäteen kysellyt mittoja, jotta osasin tehdä näistä oikean mittaiset.

Tällaisen makkaran valmistaminen on aika yksinkertaista. Ommellaan sisuspussi esimerkiksi lakanakankaasta ja täytetään se vaikkapa vanhentuneilla ryyneillä. Päällisen voi ommella hienommasta kankaasta tai koristella vaikka nauhoilla tai pitsillä. Näihin ompelin päällisen pitsipalasta. Päällisen molemmat päät jätetään auki, jotta päällinen on helppo ottaa pois vaikka pesua varten. Avonaiset päät voi sitoa vaikka nauhanpätkällä. Ohje tällaiseen vetostoppariin löytyy vaikkapa Ylen sivuilta. Parasta on, että tähän ei tarvitse välttämättä hankkia lainkaan uusia materiaaleja. Nämäkin on ommeltu kokonaan kierrätysmateriaaleista. Ja päällisenhän voisi ommella vaikka tilkkutyönä pienemmistäkin tilkuista.

 

Kierrätysompelua

Meillä pyritään käyttämään vaatteet ja muut tekstiilit loppuun asti, vaatteita myös paikataan ja parsitaan. Aina välillä joku tekstiili kuitenkin tulee tiensä päähän silloisessa käyttötarkoituksessaan. Usein niissä saattaa olla kuitenkin vielä materiaalia johonkin muuhun. Aikamoisen varaston olenkin onnistunut keräämään kaikenlaista rikkinäistä vaatetta, joten materiaalista ei kyllä ole pulaa.

Esimerkiksi keskeltä puhki kuluneissa lakanoissa on usein reunoissa vielä aivan hyvää ja ehjää kangasta. Viimeksi lakanoita silittäessäni huomasin, että useampi lakana oli keskeltä hapero. Niinpä leikkelin ehjät reunat talteen ja riittävän leveistä paloista ompelin tyynyliinoja, koska niistäkin moni alkaa olla aika huonossa kunnossa. Hyödynsin lakanoiden päärmätyt reunat ja vältyin muutaman päärmeen ompelulta tyynyliinoissa.

Vanhoista tyynyliinoista taas ompelin lautasliinoja arkikäyttöön. Meillä käytetään arkisin näitä kierrätyskankaista ommeltuja lautasliinoja. Ompelen ne kaksinkertaisiksi, jolloin ne kestävät vuosikausia käytössä. Ensimmäiset ompelin yli 10 vuotta sitten, kun lasten myötä käsissä ja suissa riitti pyyhittävää ja talouspaperia alkoi kulua. Nämä liinat kestävät hyvin käyttöä ja pesua kuumassakin lämpötilassa.

Ompelen nämä siten, että laitan kankaat päällekkäin oikeat puolet vastakkain, leikkaan ja ompelen sitten reunat jättäen yhteen reunaan kääntöaukon. Kavennan saumanvarat tarvittaessa ja käännän oikeinpäin. Lopuksi tikkaan vielä reunat. Näin ei haittaa, vaikka toiseen puoleen osuisikin vähän ohuempi kohta kangasta. Näistä saa ihan kivoja kaksipuoleisia käyttämällä erilaisia kankaita. Koko määräytyy sen mukaan, minkä kokoisia kangaspalasia on käytettävissä.

Ne ensimmäisetkin versiot ovat vielä tallessa ja käyttökelpoisia, vaikkei niitä nykyään kukaan meillä enää käytäkään. Niissä on hienoja prinsessoja ja muita pienille sopivia kuvia. Muistan, kuinka toinen tytöistä halusi aina Lumikki-lautasliinan ja toinen Ruususen. Tuota prinsessakangasta jäi aikanaan pätkä yli, kun ompelin prinsessaverhoja ja tyynynpäällisiä.

Ompelin myös muutaman kestohevipussin, kun löysin kätköistäni pienen palasen tuollaista reikäkangasta. Nyöriksi laitoin pätkän kudetta, kun en parempaakaan siihen hätään löytänyt. Sivusaumaan ompelin lakanakankaasta tilkun punnituslamppua varten.

Innostuin ompelemaan myös muutamat alushousut vanhoista vaatteista. Pipo- ym. ompeluksista oli jäänyt tilkkuja, jotka juuri riittävät näihin, kun oikein huolellisesti asettelin kaavat. Kaavan piirsin hyvän mallisista vanhoista housuista. Nuo joustopitsit ostin ihan kaupasta ja aika kivat pöksyt näistä tulikin.

Ompelin myös tyttärelle kestovanulappuja kasvojen puhdistukseen. Materiaaliksi löytyi vanha pyyhe ja aluspaita. Toisen puolen laitoin froteekangasta ja toisen trikoota. Reunat ompelin ompelukoneella siksakilla, kun saumuria en omista. Ompelin lapuille vielä nätin säilytyspussukan, joka on näppärä ottaa vaikka matkalle mukaankin. Kaunis kuosi löytyi vanhasta paidasta. Käytetyt laput voi laittaa pesupussiin, joka on näppärä heittää koneeseen muun pyykin mukaan.

Kaikenlaista on nyt taas tullut ommeltua, kun kaivoin ompelukoneen esille. Kankaita olisi kyllä vaikka mihin, katsotaan nyt kauanko tämä ompeluinnostus jatkuu. Aina tulee kyllä hyvä mieli, kun materiaaleille löytyy jatkokäyttöä. Ne tekstiilien reikäisimmät kohdat menevät vielä siivousräteiksi ja pikkusilpunkin pyrin keräämään talteen, sitä voi käyttää täytteenä. Nyt pitää vaan ostaa uusia lakanoita niiden silputtujen tilalle.

Crystal Bright Cardigan

Erilaiset kaarrokeneuleet viehättävät minua, yksi eniten käyttämistäni villatakeista on muutama vuosi sitten neulomani kaarrokeneuletakki, jonka kaarrokkeessa on erilaisia mallineuleita. Olen haaveillut toisesta samantyyppisestä takista. Aiemman takin neuloin Dropsin Hortensia Cardigan -ohjeella ja Dropsin ohjeista löytyi toinenkin kiva malli, Crystal Bright Cardigan.

Halusin neuloa takin alpakkalangasta, se on lämmin ja miellyttävä materiaali. Kolme vuotta sitten neuloin alpakkatunikan, jota käytinkin paljon. Viimeisen vuoden aikana se on kuitenkin jäänyt aika vähälle käytölle. Tunika tuntuu usein sisätiloissa liian lämpimältä, villatakit ovat siitä mukavia, että ne voi avata, jos tulee liian kuuma. Viime talvena neuloin alpakasta kaarrokeneuleen joka sopii paremmin ulkoiluneuleeksi kuin tuo tunika. Päätinkin purkaa tunikan ja neuloa sen uudelleen villatakiksi.

Ylhäältä alas neulotun paidan purkaminen sujui helposti. Tosin kainalot olivat runsaan käytön seurauksena hiukan huopuneet, mutta lanka oli vielä aivan kelvollista uudelleen neulottavaksi. Lankaa oli tunikassa vain 300 g, enkä ollut aivan varma sen riittävyydestä. Rohkeasti ryhdyin kuitenkin neulomaan. Neulepinta oli ennen kastelua aika epätasainen, mutta alpakkaneule siliää kastellessa huomattavasti. Ja aivan siistihän tästäkin tuli.

Aivan tarkasti en ohjeessa pysytellyt. Ohjeesta poiketen neuloin nappilistan ainaoikein-neuleena ja hihansuihin neuloin samanlaisen joustinneuleen kuin helmassakin. Lanka loppui kaarrokkeessa hiukan kesken, mutta ohjeen mukaan neuloessa pääntiestä olisikin saattanut tulla liian tiukka. Sain mielestäni pääntien ihan siistiksi ohjetta hiukan muokkaamalla ja lankakin riitti juuri ja juuri.

Tästä takista tuli juuri niin ihana kuin toivoinkin. Kaarrokkeessa on yhdistelty kauniisti pitsi- ja palmikkoneuleita, ja reikärivit helmassa ja hihansuissa ovat kiva yksityiskohta. Napit vaihdan vielä, kunhan löydän paremmat. Halusin saada takin nopeasti käyttöön, joten ompelin siihen kotoa löytyneistä napeista sopivimmat. Tämä on kyllä aika näppärää, että neulevaatteen voi neuloa uudelleen eri malliin, kun kaipaa vaihtelua. Olen useammankin vaatteen uudistanut tällä tavoin. Toisaalta jotkut neuleet ovat sellaisia, että niitä tulee pidettyä vuodesta toiseen ilman kyllästymistä. Tätä takkia tulee kyllä varmasti käytettyä jatkossakin.

 

Farkkutyyny terassille

Lepäilen mielelläni kesällä terassin penkillä. Silloin on mukava, kun selän taakse tai pään alle saa pehmeän tyynyn. Edellinen, kierrätyskankaista ommeltu päällinen oli jo kovin kulunut, joten uudelle oli tarvetta. Päätin ommella uuden päällisen vanhoista farkuista, joita on taas kertynyt varastoon useammat.

Koristeeksi tyynyyn ompelin aiemmin kesällä puuvillalankojen jämistä virkkaamani pyörylät. Pyörylöiden malli on Little Spring Mandala. Etsiskelin silloin malleja, joihin voisin jämälankoja käyttää ja tämä vaikutti kivalta. Jo pyörylöitä virkatessani minulla oli ajatuksena tyynynpäällinen, mutta ompelu on jotenkin jäänyt kesätouhuissa.

Eräänä sadepäivänä sain nyt viimein tyynyn ommeltua. Käytin siihen lahkeet rikkinäisistä farkuista. Lahkeen leveys ei ihan riittänyt, mutta onneksi löysin jostain ompeluksesta jääneen kangassuikaleen, jonka ompelin lahkeiden jatkoksi. Suikale oli jopa sopivasti toiseen päähän kapeneva, joten se sopi lähes täydellisesti hiukan alaspäin leveneviin farkun lahkeisiin.

Ompelin toiselle puolelle tyynyä kolme pyörylää ja toiselle puolelle yhden, sijoittelun ratkaisivat kuluneet kohdat kankaassa, jotka sain tällä tavalla peitettyä. Jätin päällisen toisesta päästä auki, jotta se on helppo irrottaa. Kiinnitykseksi ompelin farkkujen päärmeestä leikatut nauhat.

Tämä tyyny sopiikin hyvin yhteen pari vuotta sitten ompelemani penkin pehmusteen kanssa, johon käytin vanhoista farkuista leikattuja tilkkuja.

 

Sammal-shortsit

Jemmoistani löytyy vanhoja collegehousuja, koska kuluneissakin housuissa on usein vielä ihan käyttökelpoista kangasta jäljellä. Viikonloppuna sain ommeltua tällaisista housuista tytöille shortsit. Kaavana käytin Sammal-shortseja kirjasta Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin. Housujen vyötärökaitale sopi sellaisenaan, joten purin sen vain housuista irti ja ompelin shortsien vyötärölle. Lahkeensuun resoreista sain resorit taskuihin. Housuista löytyi juuri sopivasti ehjää kangasta muihinkin kappaleisiin.

Vyötärökaitaleen irti ratkomisessa oli jonkin verran työtä, mutta säästinpähän aikaa ompeluvaiheessa. Aika nopea nämä shortsit olikin ommella, jaksoin tehdä taskutkin. Ja ihan kivat niistä tuli, ovat varmasti mukavat jalassa. Saatanpa ommella vielä toisetkin, onpahan sitten molemmilla tytöillä omat. Jos tässä nyt joskus vielä shortsikelejä tulee...

 

Kevätpipoja paidoista

Villapipot on jo siivottu odottamaan ensi talvea ja trikoopipot kaivettu esille. Ja olihan se pakko ommella taas muutama uusikin pipo. Meillä lähes kaikki trikoopipot on ommeltu vanhoista paidoista ja legginseistä, niin nämäkin.

Ompelin tytöille kaksi uutta pipoa. Toiseen käytin polvesta reikiintyneitä legginsejä. Mustista tuli päällipuoli ja kuviollisista vuori. Lahkeissa edessä ollut sauma jäi näkyviin pipoon. Jotain koristettakin piti pipoon kehitellä, joten kokeilin ommella rikkinäisen sukan varresta rusetin. Nämä sydänsukat olivat joskus yhdet esikoisen lempisukista ja kyllä harmitti, kun ne kuluivat varpaista puhki. Nyt toinen sukka on tallessa hänelle aiemmin ompelemassani käärmeessä ja toinen tässä pipossa. Mustan paidan helmaosasta ompelin vielä pipoon sopivan tuubihuivin.

Taannoin saimme ison kasan vaatteita, osa meni käyttöön sellaisenaan ja osa päätyi tuunattavaksi. Eräässä reikiintyneessä paidassa oli iso tiikerin kuva, jonka halusin saada talteen. Se sopi juuri ja juuri pipoon. Vuorikankaaksi päätyivät pallolegginsit. Paita oli sen verran pitkä, että helmaosasta sain ommeltua vielä tuubihuivinkin.

 
Kaipasin myös itselleni uutta pipoa. Pipon ulkopuolen ompelin paidasta, jossa oli reikäneulosta. Ajattelin, että olisi hauskan näköistä, jos rei'istä pilkistäisi joku kivan värikäs kangas. Sovittelin pipoon monenlaisia paitoja, mutta loppujen lopuksi päädyin kuitenkin tylsästi siniseen. Eivät nuo reiät nyt niin paljon erotu, mutta sopiipahan ainakin tyyliin :) Ompelin myös tähän pipoon koristeeksi sukkarusetin. Aika kiva tästä piposta tuli, se on nyt ollut käytössä koko alkuviikon.

 

Pipoja ommellessani tuli mieleeni, että ohuemmallekin pipolle voisi olla käyttöä, joten ompelin itselleni vielä toisenkin pipon. Tämä pipo on yksinkertainen. Leikkasin kappaleet paidan helmasta, jolloin pystyin hyödyntämään paidan helmapäärmeen sellaisenaan.

Pipoissa alkaa nyt olla hyvin varaa valita, eikä haittaa, vaikka joku hukkuisikin. Materiaalia olisi vielä vaikka kuinka moneen pipoon, mutta ehkä nämä alkavat jo riittää.

Tyynynpäällisiä tilkuista

Tilkkulaatikko pursuili siihen malliin, että ryhdyin pitkästä aikaa tekemään tilkkutöitä. Kaivoin esiin joskus muinoin tilkkutyökurssilta saamani kaavat ja lajittelin kangastilkut värien mukaan. Peittoa en ruvennut heti ompelemaan, vaan aloitin vähän pienemmästä.

Tilkuista ommeltu kissa-seinävaate näytti hauskalta, joten päätin kokeilla sitä tyynynpäällisenä. Alkuperäisessä ohjeessa oli kaksi kissaa vastakkain, mutta ompelin tyynyyn vain yhden, jolloin siitä tuli juuri sopivan kokoinen. Kissan häntä aplikoitiin, muuten päällinen on koottu tilkuista. Tässä tyynynpäällisessä kaikki kankaat ovat kierrätyskankaita, vanhoja lakanoita ym. Takakappaleen ompelin myös vanhasta lakanasta, jolloin sain lakanan reunapärmeen hyödynnettyä.

Kaikki saumat eivät menneet ihan kohdalleen, mutta en viitsinyt ruveta niiden kanssa säätämään, eivät ne kai liikaa valmiissa tyynyssä erotu. Tikkasin päällisen käsin tavallisella ompelulangalla, koska tikkauslankaa ei tähän hätään löytynyt. Eiköhän tuo tyynynpäällisessä kestä. Kissatyynyn sai kuopus, joka pitää kissoista. Hänen sängyllään alkaakin olla jo aikamoinen määrä tyynyjä, joista suurin osa on kierrätysmateriaaleista ommeltu.

Esikoisenkin piti tietenkin saada oma tilkkutyyny. Hänen huoneensa sisustus on tällä hetkellä mustavalkoinen pinkillä höystettynä, ja näitä värejä valitsin tyynyynkin. Ihan riittävästi ei mustavalkoista löytynyt kierrätyskankaina, joten pilkullinen ja musta kangas ovat uusia. Ihan pelkkää mustavalkoista tyynyä en halunnut tehdä, joten aplikoin tilkkujen päälle kaksi muffinssia. Mallia muffinsseihin katsoin Tildan talossa -kirjasta.

Tämä tyynynpäällinen on mitoitettu vauvatyynyyn, jonka täyte oli pesuissa mennyt niin muhkuraiseksi, että se päätyi koristetyynyksi. Vähän mietin ommeltuani tilkut yhteen, tulikohan tähän liikaa raitoja. Esikoisen mielestä se oli kuitenkin ihana, se on kai pääasia. Myös muffinssityynyn taustakappaleen ompelin vanhasta lakanasta. Kyseinen pala on itseasiassa jo useampaan kertaan kierrätetty, sillä se oli joskus esikoisen muistitaulun päällisenä. Kun muistitaulua ei enää tarvittu, purin sen ja otin materiaalit talteen.

Olipa mukava sommitella tilkkuja pitkästä aikaa. Kissablokki oli sen verran kivan näköinen, että aloin jo haaveilemaan peitosta, jossa olisi useampia kissoja. Mutta saa nyt nähdä, muutama muukin projekti olisi jonossa. 

Tabletille suojapussi vanhasta takista

Kangasvarastojen siivous on tähän mennessä tuottanut lukuisia ideoita, joita pikkuhiljaa toteutan. Olin säilönyt minun ja miehen joskus nuorempana käyttämiä mokkanahkatakkeja vuosikausia. Nyt vihdoin sain aikaiseksi purkaa ne. Takit olivat aika huonossa kunnossa, varsinkin helmat olivat puhkikuluneet ja vuorikangas harvaa. Olin suunnitellut ompelevani omasta takistani itselleni laukun, mutta jouduin toteamaan nahan olevan niin haperoa, ettei se kestäisi laukkuna. Miehen takki sen sijaan oli paremmassa kunnossa. Etenkin selässä ja hihoissa oli vielä käyttökelpoista materiaalia.

Olin aikonut virkata miehelle uuden tabletinsuojuksen, mutta en ollut jostain syystä saanut sitä aikaiseksi. Nyt keksin, että voisin ommella suojuksen takin ehjästä osasta. Vuorikankaastakin riitti ehjä pala pussin vuoriksi. Hiukan koville joutui ompelukoneeni paksuimpia kohtia ommellessa, mutta sain sentään pussin valmiiksi. En uskaltanut tätä mitenkään koristella, aika tyylikäshän se on näin. Ja mokkanahkapalasia jäi vielä pienempiin projekteihin.

 

Pieniä pussukoita kierrätyskankaista

Innostuin järjestelemään kangaskaappiani, joka oli päässyt aika sekavaan kuntoon. Pyrin pitämään erityyppiset kankaat omilla hyllyillään, mutta ajan mittaan ne aina tuppaavat sekaantumaan. Kangasvarastoni koostuu suurelta osin vanhoista lakanoista, verhoista ja vaatteista, mutta joku aivan uusikin kangaspala mahtuu mukaan.

Pienistä kangaspaloista ompelin pussukoita, niille tuntuu aina löytyvän käyttöä. Sopivan pituisia vetoketjuja ei tähän hätään kotoa löytynyt, joten ompelin pussukat kaavalla, joka on peräisin kirjasta Tildan talossa. Kirjassa on kaava isompaan ja pienempään pussukkaan, tällä kertaa käytin pienempää kaavaa. Tällaisia pussukoita olen ommellut ennenkin. Kiinnityksen voi laittaa napilla tai nepparilla. Pussukoita voi myös halutessaan koristella vaikkapa pitsillä tai nauhalla.

Pussukoiden materiaalina käytin vanhoja lakanoita, verhoa, hametta jne. Jäljellä olevat palaset olivat niin pieniä, ettei niistä olisi enää mihinkään isompaan riittänyt. Vuorikankaat ovat kaikki vanhaa lakanaa. Vanhoissa ja kuluneissakin lakanoissa reunoilla on yleensä paljon aivan käyttökelpoista kangasta.

Tällaisia pussukoitahan voi käyttää vaikka meikkipusseina tai säilyttää niissä muita pikkutavaroita.