Raitasukkia

Esikoisen villasukista osa oli jäänyt kesän aikana pieniksi, joten uusia piti neuloa. Tutkiessani sukkalankavarastojani huomasin, että kerän loppuja oli taas kertynyt aika lailla. Sommittelin värejä ja suunnittelin raitasukkia.

Mustaa lankaa oli aika vähän, otin siihen kaveriksi pienen nöttösen luonnonvalkoista ja sain niistä neulottua varrettomat sukat.

Harmaita keränloppuja löytyikin paljon, kaikki vähän eri sävyä. Onneksi raitasukissa pieni sävyero ei haittaa. Näihin sukkiin käytin kahta eri harmaata sekä valkoista. Valkoista lankaa oli sen verran vähän, että kärkeen piti neuloa vähän pidemmästi harmaalla.

Nämä sukat neuloin ihan perusmallilla. Molemmissa sukissa on sukan suussa joustinneuletta, tiimalasikantapää ja kärjen silmukat päättelin silmukoimalla. Ainakin nuo mustavalkoiset kuulemma kelpaavat tyttärelle. Toiset saatan ottaa omaan käyttöön.

Lankoja olisi riittänyt vielä useampiinkin sukkiin, mutta saatuani nämä kaksi paria valmiiksi hairahduin sivupoluille ja aloitinkin huivin. Katsotaan nyt, jos myöhemmin vaikka palaan taas sukkien pariin.

Harmaita asusteita

Etenkin aamuisin alkaa olla jo sen verran viileää, että pipo ja sormikkaat ovat tarpeen. Neuloin itselleni uudet asusteet kylmeneviin säihin.

Väriksi valitsin vähän tylsästi harmaan, koska sen väristä lankaa sattui olemaan runsaasti. Käytin myssyyn ja sormikkaisiin eri lankaa, joten aivan samaa harmaata ne eivät ole, mutta eipä tuo käytössä haitanne.

Tavalliset sormikkaat menevät nopeasti puhki sormenpäistä, eikä parsiminenkaan tahdo auttaa. Niinpä neuloin itselleni sormikkaat, jotka toivottavasti kestävät vähän kauemmin. Malli on kirjasta Sukupolvien silmukat, Kirkkosormikkaat Sakkolasta. Olen neulonut sormikkaat viimeksi vuosia sitten ja tuolloin sormien neulominen tuntui aika hankalalta. Niinpä en ole rohjennut ruveta niitä neulomaan. Mutta eihän tuo nyt mitenkään hankalaa ollutkaan.

Tämä malli on kyllä kaunis. Sormikkaissa on kaunis pitsiranneke ja kämmenselässä palmikoita. Kämmenpuoli ja sormet ovat sileää neuletta. Lankana minulla oli näissä harmaa Drops Fabel.

  

Neulottuani sormikkaat valmiiksi, muistin etten taida omistaa niihin sopivaa myssyä. Minulla oli ollut jo jonkin aikaa suunnitelmissa neuloa Marianne Heikkisen (Vanillawool) suunnittelema Sweet Almond Hat ja kun lankaakin löytyi sopivasti, otin sen puikoille.

Tästä myssystä tulikin aika kiva. Lankana käytin Hjertegarn Picchua, jota sattui varastoista löytymään lähes samassa värissä kuin sormikkaat. Erityisen kauniilta myssy näyttää ylhäältä päin katsottuna.

Kyllä nyt kelpaa hienostella syyssäässä uusissa asusteissa. Huivivarastosta taitaa löytyä sopiva huivikin näiden asusteiden kanssa.

Seasons of Love

Kesän aikana valmistui myös ihanan kevyt neuletakki, jossa on vajaamittaiset hihat ja kaunis pitsi helmassa. Löysin mallin sattumalta ja ihastuin siihen heti. Olin kaivannut juuri tällaista kevyttä neuletta, jonka voisi tarvittaessa pukea hihattoman paidan tai mekon päälle. Malli on Mary Annarellan Seasons of Love. Langaksi valitsin Hjertegarn Wool Cottonin, josta neuloin aiemmin myös kesäisen topin.

Tämä malli vaatii mielestäni kevyen langan, jotta se laskeutuu kauniisti. Etureunaan neulotaan alaspäin levenevät liehukkeet, jotka voi kietaista päällekkäin tai antaa niiden roikkua vapaasti.

Neulominen aloitettiin ylhäältä. Kaulusta ja etureunoja reunustaa kapea pitsi, jossa onnistuin tekemään muutaman virheenkin, kun menin kerroksissa sekaisin. Onneksi se ei juurikaan valmiissa neuleessa erotu. Alareunaa koristaa leveämpi pitsi. Hihat neuloin hiukan kyynärpään alapuolelle ulottuviksi, se tuntui käytännöllisimmältä mitalta kesävaatteessa.

Tästä tuli ihana, voisin tehdä toisenkin vaikka pitkähihaisena ja villalangasta. Tämä vaate on sen verran kevyt, että sen voi kesällä ottaa vaikka laukkuun mukaan ja vetäistä tarpeen tullen ylle lämmikkeeksi.

Malli: Seasons of Love / Mary Annarella

Lanka: Hjertegarn Wool Cotton

Puikot: 4 mm

Kierrätysompelua

Meillä pyritään käyttämään vaatteet ja muut tekstiilit loppuun asti, vaatteita myös paikataan ja parsitaan. Aina välillä joku tekstiili kuitenkin tulee tiensä päähän silloisessa käyttötarkoituksessaan. Usein niissä saattaa olla kuitenkin vielä materiaalia johonkin muuhun. Aikamoisen varaston olenkin onnistunut keräämään kaikenlaista rikkinäistä vaatetta, joten materiaalista ei kyllä ole pulaa.

Esimerkiksi keskeltä puhki kuluneissa lakanoissa on usein reunoissa vielä aivan hyvää ja ehjää kangasta. Viimeksi lakanoita silittäessäni huomasin, että useampi lakana oli keskeltä hapero. Niinpä leikkelin ehjät reunat talteen ja riittävän leveistä paloista ompelin tyynyliinoja, koska niistäkin moni alkaa olla aika huonossa kunnossa. Hyödynsin lakanoiden päärmätyt reunat ja vältyin muutaman päärmeen ompelulta tyynyliinoissa.

Vanhoista tyynyliinoista taas ompelin lautasliinoja arkikäyttöön. Meillä käytetään arkisin näitä kierrätyskankaista ommeltuja lautasliinoja. Ompelen ne kaksinkertaisiksi, jolloin ne kestävät vuosikausia käytössä. Ensimmäiset ompelin yli 10 vuotta sitten, kun lasten myötä käsissä ja suissa riitti pyyhittävää ja talouspaperia alkoi kulua. Nämä liinat kestävät hyvin käyttöä ja pesua kuumassakin lämpötilassa.

Ompelen nämä siten, että laitan kankaat päällekkäin oikeat puolet vastakkain, leikkaan ja ompelen sitten reunat jättäen yhteen reunaan kääntöaukon. Kavennan saumanvarat tarvittaessa ja käännän oikeinpäin. Lopuksi tikkaan vielä reunat. Näin ei haittaa, vaikka toiseen puoleen osuisikin vähän ohuempi kohta kangasta. Näistä saa ihan kivoja kaksipuoleisia käyttämällä erilaisia kankaita. Koko määräytyy sen mukaan, minkä kokoisia kangaspalasia on käytettävissä.

Ne ensimmäisetkin versiot ovat vielä tallessa ja käyttökelpoisia, vaikkei niitä nykyään kukaan meillä enää käytäkään. Niissä on hienoja prinsessoja ja muita pienille sopivia kuvia. Muistan, kuinka toinen tytöistä halusi aina Lumikki-lautasliinan ja toinen Ruususen. Tuota prinsessakangasta jäi aikanaan pätkä yli, kun ompelin prinsessaverhoja ja tyynynpäällisiä.

Ompelin myös muutaman kestohevipussin, kun löysin kätköistäni pienen palasen tuollaista reikäkangasta. Nyöriksi laitoin pätkän kudetta, kun en parempaakaan siihen hätään löytänyt. Sivusaumaan ompelin lakanakankaasta tilkun punnituslamppua varten.

Innostuin ompelemaan myös muutamat alushousut vanhoista vaatteista. Pipo- ym. ompeluksista oli jäänyt tilkkuja, jotka juuri riittävät näihin, kun oikein huolellisesti asettelin kaavat. Kaavan piirsin hyvän mallisista vanhoista housuista. Nuo joustopitsit ostin ihan kaupasta ja aika kivat pöksyt näistä tulikin.

Ompelin myös tyttärelle kestovanulappuja kasvojen puhdistukseen. Materiaaliksi löytyi vanha pyyhe ja aluspaita. Toisen puolen laitoin froteekangasta ja toisen trikoota. Reunat ompelin ompelukoneella siksakilla, kun saumuria en omista. Ompelin lapuille vielä nätin säilytyspussukan, joka on näppärä ottaa vaikka matkalle mukaankin. Kaunis kuosi löytyi vanhasta paidasta. Käytetyt laput voi laittaa pesupussiin, joka on näppärä heittää koneeseen muun pyykin mukaan.

Kaikenlaista on nyt taas tullut ommeltua, kun kaivoin ompelukoneen esille. Kankaita olisi kyllä vaikka mihin, katsotaan nyt kauanko tämä ompeluinnostus jatkuu. Aina tulee kyllä hyvä mieli, kun materiaaleille löytyy jatkokäyttöä. Ne tekstiilien reikäisimmät kohdat menevät vielä siivousräteiksi ja pikkusilpunkin pyrin keräämään talteen, sitä voi käyttää täytteenä. Nyt pitää vaan ostaa uusia lakanoita niiden silputtujen tilalle.

Seita-keeppi

Neuloin itselleni keepin hartioita lämmittämään. Huiveja minulla on monenlaisia, mutta aina välillä kaipaan hartioille lämmikettä, joka pysyy paremmin menossa mukana. Tämä keeppi onkin varmasti ihana vetäistä ylle, kunhan viileät syyssäät tulevat.

Neuloin aiemmin Unelmien huivit -kirjasta löytyvän Seita-keepin ohjeella tyttärelleni yksivärisen keepin. Jo tuolloin suunnittelin neulovani keepin jossain vaiheessa myös kaksivärisenä. Varastoista sattui löytymään sopivasti luonnonvalkoista ja harmaata Drops Flora -lankaa, joka on villan ja alpakan sekoitetta. Mittojen perusteella valitsin suosiolla ohjeen kolmesta koosta isoimman, eikä keepistä tullut kyllä yhtään liian leveä. Neulon melko tiukkaa, minkä vuoksi valitsen yleensä suosiolla hiukan isommat puikot kuin ohjeessa. Lisäksi tässä ohjeessa alareunan kirjoneule kiristää hiukan, vaikka yritin jättää lankajuoksut löysälle. Ensin pelkäsin, että keepistä tuli liian kapea, mutta pingotuksessa se leveni sen verran, että onkin nyt aivan sopivan kokoinen.

Tässä mallissa uutta oli tuo kirjoneuleen ja pitsin yhdistelmä. Ensin vähän mietin, miten se mahtaa onnistua, mutta aika hyvähän siitä tuli. Ehkä vielä aavistuksen löysemmälle olisin voinut lankajuoksut jättää, mutta hyvä se on näinkin. Langassa olevan alpakan ansiosta keeppi lämmittää ihanasti. Aika erinäköinen tuli tästä kaksivärisestä keepistä yksiväriseen verrattuna, mutta ihania ovat molemmat. 

Malli: Seita / Pirjo IIvonen (Unelmien huivit) 

Lanka: Drops Flora

Puikot: 4,5 mm

Villapesuraidat

Huiveja tulee näköjään neulottua aika säännöllisesti. Niihin ei tarvitse varata paljon lankaa ja malleja on lukemattomia. Paljon olen neulonut pitsihuiveja, mutta tällä kertaa valitsin mallin, jossa neulotaan pelkkää ainaoikeaa.

Viime syksynä ostin Kädentaitomessuilta vyyhdin kauniin väristä AkvarelliElli-lankaa. Ajatuksena oli neuloa siitä huivi itselleni, mutta sopivaa mallia ei meinannut löytyä. En halunnut kovin monimutkaista mallia, vaan sellaisen, jossa langan kaunis väritys pääsisi oikeuksiinsa. Lopulta päätin yhdistää sen valkoiseen lankaan ja neuloa raidallisen huivin. Malliksi valikoitui Villapesuraidat, joka neulotaan ainaoikeinneuleena kahdella värillä raidoittaen.

Mallissa minulle uutta oli yläreunan i-cord-reunus, joka jäi ainakin minulla hiukan kireäksi. Toisaalta se tekee huivista erityisen hyvin hartioille istuvan ja hartiahuivina tätä tulee varmasti eniten käytettyäkin. Huivin neulominen sujui nopeasti, raitojen rytmittyminen lyhennetyillä kerroksilla piti mielenkiinnon yllä. Hiukan poikkesin mallista neulomalla molemmat leveämmät raidat värikkäällä langalla, alkuperäisessä mallissa toinen neulotaan toisella ja toinen toisella värillä. Halusin kuitenkin huiviin enemmän tuota kauniin väristä AkvarelliElliä.

Tästä tuli kyllä kaunis huivi. AkvarelliEllin kauniit sävyt eivät pääse kuvissa aivan oikeuksiinsa, luonnossa ne ovat paljon voimakkaammat. Ja valkoinen raikastaa ja korostaa värejä. Tämä on ihana kietaista harteille, kunhan sää syksyn mittaan viilenee.

Malli: Villapesuraidat / Pirjo Lakkapää ja Katri Raunama 

Lanka: AkvarelliElli ja Filcolana Arwetta

Puikot: 4,5 mm