Islantilaistakki jämälangoista

Islantilaisneuleita on viime aikoina neulottu kovasti ja langatkin ovat ilmeisesti olleet vähissä. Minulla oli Lettlopia vielä aiemmista projekteista jäljellä useampaa väriä, mutta vain pieniä määriä. Olin suunnitellut neulovani niistä jotain, mutta pohjaväriä olisi hankittava lisäksi. Löysin jo langoille sopivan ohjeenkin, johon saisin noita pikkunöttösiä käytettyä. Järbon sivuilta löytyi ilmaiseksi ohje Hélène Magnússonin suunnittelemaan Maja-neuletakkiin. Muutama vuosi sitten neuloin itselleni jo yhden islantilaispaidan, joten nyt halusin neuloa vaihteeksi takin. Ja tämä ohje näytti siltä, että sen voisi hyvin neuloa useammallakin värillä.

Aloin tuumailemaan, että suomalainen, suunnilleen samanpaksuinen villalanka saattaisi sopia noille langoille kaveriksi. Rintalan tilan Iivaria sattui olemaan valmiina lähes täysi vyyhti kahta eri väriä. Eiväthän nuo langat aivan samanlaisia ole, mutta koostumukseltaan molemmat ovat kuitenkin täyttä villaa. Ja koska tarkoitukseni oli tehdä neuleen kuviot Lettlopilla ja käyttää IIvaria pohjavärinä, uskalsin kokeilla tällaista yhdistelmää.

Tästä takista tulikin aika kiva ja langat riittivät hyvin, vaikka vähän jossain välissä epäilyttikin. Neuloin vartalo-osan helmaan kirjoneuletta leveämmin kuin ohjeessa, koska tummanharmaa lanka ei olisi muuten riittänyt. Resorit neuloin Lettlopilla, koska tuota tummaa oli aika paljon jäljellä. Valitsin tähän takkiin tuollaiset isot napit, koska lanka on sen verran paksua. Olisin laittanut tähän metallinapit, mutta niitä ei ollut kotona valmiina.

Tästä takista tuli kyllä kaunis. Nyt ei tarvitse ensi talvena palella. Ja tämä takki on näppärä tähän aikaan vuodestakin vetäistä niskaan, kun tekee mieli nopeasti kipaista pihalla katselemassa tai hakemassa jotain. Nyt sää on ainakin ollut sen verran kolea, että tällainen takki lämmittää ihanasti.

Mariechen

Rosewood Jacket

Kuopus pitää villatakeista ja huiveista niin kuin minäkin, kun taas esikoinen käyttää mieluummin neulepuseroita. Kuopuksen vanha kirjoneulevillatakki oli käynyt liian pieneksi, joten oli neulottava talvea varten uusi. Lempiväri on tällä hetkellä violetti, joten takkiin valittiin sen värinen lanka. Mallin tyttö sai valita itse. Tällä kertaa takissa on vain kahta väriä, joten kuvioväriksi valitsin valkoisen. Malli on Drops Designin Rosewood Jacket, tosin poikkesin ohjeesta sen verran, että neuloin hihat täyspituisiksi ja jätin vartalo-osasta muotoilut pois.

Tässä mallissa on kaunis tuo kirjo- ja pitsineuleen yhdistelmä kaarrokkeessa. Langaksi valitsin jälleen kerran Dropsin Baby Merinon, joka on mielestäni hyvä lanka lasten neuleisiin. Valkoisena kirjoneulekuvio erottuu selkeästi pohjaväristä.

Jouduin arvioimaan silmukkamäärät, koska ohjeen lanka on paksumpaa kuin käyttämäni ja koot ovat aikuisten kokoja. Vähän jännitin, tuleeko takista liian kapea, kun sovittaessa vaikutti hiukan siltä. Hihoja jouduin vähän purkamaan ja neulomaan uudelleen leveämmiksi. Kastelun ja pingotuksen jälkeen takki oli kuitenkin juuri sopivan kokoinen. Siitä tuli käyttäjälleen mieleinen ja se pääsikin heti käyttöön.

Malli: Rosewood Jacket / Drops Design 

Lanka: Drops Baby Merino

Puikot: 3,5 mm

Seasons of Love

Kesän aikana valmistui myös ihanan kevyt neuletakki, jossa on vajaamittaiset hihat ja kaunis pitsi helmassa. Löysin mallin sattumalta ja ihastuin siihen heti. Olin kaivannut juuri tällaista kevyttä neuletta, jonka voisi tarvittaessa pukea hihattoman paidan tai mekon päälle. Malli on Mary Annarellan Seasons of Love. Langaksi valitsin Hjertegarn Wool Cottonin, josta neuloin aiemmin myös kesäisen topin.

Tämä malli vaatii mielestäni kevyen langan, jotta se laskeutuu kauniisti. Etureunaan neulotaan alaspäin levenevät liehukkeet, jotka voi kietaista päällekkäin tai antaa niiden roikkua vapaasti.

Neulominen aloitettiin ylhäältä. Kaulusta ja etureunoja reunustaa kapea pitsi, jossa onnistuin tekemään muutaman virheenkin, kun menin kerroksissa sekaisin. Onneksi se ei juurikaan valmiissa neuleessa erotu. Alareunaa koristaa leveämpi pitsi. Hihat neuloin hiukan kyynärpään alapuolelle ulottuviksi, se tuntui käytännöllisimmältä mitalta kesävaatteessa.

Tästä tuli ihana, voisin tehdä toisenkin vaikka pitkähihaisena ja villalangasta. Tämä vaate on sen verran kevyt, että sen voi kesällä ottaa vaikka laukkuun mukaan ja vetäistä tarpeen tullen ylle lämmikkeeksi.

Malli: Seasons of Love / Mary Annarella

Lanka: Hjertegarn Wool Cotton

Puikot: 4 mm

Høstruta

Kesäreissuista on nyt selvitty ja ehdin ehkä taas päivittää kesän aikana valmistuneita neuleita tänne blogiinkin. Keväällä tein useampaa isoa työtä yhtä aikaa ja tuntui, ettei mistään tule valmista. Kummasti nuo työt kesän mittaan kuitenkin valmistuivat. Yksi valmistuneista on tämä ihana kirjoneuletakki, jonka neuloin alpakkalangasta. Malli on Kristin Wiola Ødegårdin Høstruta, johon törmäsin aivan sattumalta ja ihastuin heti varsinkin hihansuiden kirjontaan.

Pääväreiksi valitsin mustan ja luonnonvalkoisen, muut värit ovat erinäisiä jämälankoja. Takki on neulottu saumattomasti alhaalta ylöspäin. Hihansuut neulottiin ensin kahden värin kirjoneuleena ja koristeltiin jälkeenpäin kirjomalla. Hetki meni erilaisia väriyhdistelmiä kokeillessa, mutta nämä värit miellyttivät omaa silmää.

Kaarrokkeeseen valitsin mustan ja valkoisen kaveriksi yhden värin hihansuiden kirjonnasta. Nappilistat on virkattu jälkeenpäin ja niissäkin on erivärinen reunus, joka jatkuu kauluksen ympäri.

Tästä takista tuli alpakan ansiosta ihanan pehmeä ja lämmin. Vähän jouduin näkemään vaivaa löytääkseni sopivat napit, mutta nämä metallinapit sopivat mielestäni tähän hyvin. Kunhan sää vähän viilenee, pääsee tämä varmasti käyttöön.

Malli: Høstruta / Kristin Wiola Ødegård

Lanka: Hjertegarn Hjerte Alpaca sekä pieniä määriä sekalaisia jämälankoja

Puikot: 3,5 mm

Crystal Bright Cardigan

Erilaiset kaarrokeneuleet viehättävät minua, yksi eniten käyttämistäni villatakeista on muutama vuosi sitten neulomani kaarrokeneuletakki, jonka kaarrokkeessa on erilaisia mallineuleita. Olen haaveillut toisesta samantyyppisestä takista. Aiemman takin neuloin Dropsin Hortensia Cardigan -ohjeella ja Dropsin ohjeista löytyi toinenkin kiva malli, Crystal Bright Cardigan.

Halusin neuloa takin alpakkalangasta, se on lämmin ja miellyttävä materiaali. Kolme vuotta sitten neuloin alpakkatunikan, jota käytinkin paljon. Viimeisen vuoden aikana se on kuitenkin jäänyt aika vähälle käytölle. Tunika tuntuu usein sisätiloissa liian lämpimältä, villatakit ovat siitä mukavia, että ne voi avata, jos tulee liian kuuma. Viime talvena neuloin alpakasta kaarrokeneuleen joka sopii paremmin ulkoiluneuleeksi kuin tuo tunika. Päätinkin purkaa tunikan ja neuloa sen uudelleen villatakiksi.

Ylhäältä alas neulotun paidan purkaminen sujui helposti. Tosin kainalot olivat runsaan käytön seurauksena hiukan huopuneet, mutta lanka oli vielä aivan kelvollista uudelleen neulottavaksi. Lankaa oli tunikassa vain 300 g, enkä ollut aivan varma sen riittävyydestä. Rohkeasti ryhdyin kuitenkin neulomaan. Neulepinta oli ennen kastelua aika epätasainen, mutta alpakkaneule siliää kastellessa huomattavasti. Ja aivan siistihän tästäkin tuli.

Aivan tarkasti en ohjeessa pysytellyt. Ohjeesta poiketen neuloin nappilistan ainaoikein-neuleena ja hihansuihin neuloin samanlaisen joustinneuleen kuin helmassakin. Lanka loppui kaarrokkeessa hiukan kesken, mutta ohjeen mukaan neuloessa pääntiestä olisikin saattanut tulla liian tiukka. Sain mielestäni pääntien ihan siistiksi ohjetta hiukan muokkaamalla ja lankakin riitti juuri ja juuri.

Tästä takista tuli juuri niin ihana kuin toivoinkin. Kaarrokkeessa on yhdistelty kauniisti pitsi- ja palmikkoneuleita, ja reikärivit helmassa ja hihansuissa ovat kiva yksityiskohta. Napit vaihdan vielä, kunhan löydän paremmat. Halusin saada takin nopeasti käyttöön, joten ompelin siihen kotoa löytyneistä napeista sopivimmat. Tämä on kyllä aika näppärää, että neulevaatteen voi neuloa uudelleen eri malliin, kun kaipaa vaihtelua. Olen useammankin vaatteen uudistanut tällä tavoin. Toisaalta jotkut neuleet ovat sellaisia, että niitä tulee pidettyä vuodesta toiseen ilman kyllästymistä. Tätä takkia tulee kyllä varmasti käytettyä jatkossakin.

 

Harmaa alpakkatakki

Tästä takista tuli juuri sellainen kuin toivoin: lämmin, pehmeä ja ennen kaikkea mukava. Kaipasin ihan tavallista neuletakkia, jota voi käyttää kotona ja töissä lämmikkeenä. Sellaista, joka on lämmin, muttei liian paksu. Halusin, että takin saa tarvittaessa napitettua kunnolla ylös asti, ainakin ulos mennessä. Sisällä nuo ylimmät napit ovat kyllä yleensä auki. Ja tietysti takissa piti olla kunnon taskut ja tarpeeksi pituutta.

Langat ostin syksyllä Lankamaailman tarjouksesta ja aloitin heti neulomisen. Väliin tuli kuitenkin muita, kiireellisempiä töitä ja vasta nyt alkuvuodesta ehdin neuloa takin valmiiksi. Malli on omasta päästä, neuloin sen jälleen yhtenä kappaleena ylhäältä alas. Tällaista neuletta on helppo sovitella matkan varrella, jotta siitä saa sopivan kokoisen. Reunuksiin neuloin joustinneuletta, paitsi nappilistaan. Halusin neuloa senkin samaan aikaan muun neuleen kanssa, joten valitsin siihen ainaoikeinneuleen. Ainoastaan taskut neuloin jälkikäteen, se ei tosin ollut alunperin tarkoitus. Neuloin nimittäin helmaa niin vauhdikkaasti, etten muistanut aloittaa taskuja ajoissa, mutta onneksi niistä tuli ihan hyvät näinkin.

Viimeistelyssä hihat venähtivät vähän enemmän kuin olin ajatellut, mutta eipä tuo haittaa. Saahan ne ainakin vedettyä kunnolla käsien päälle lämmikkeeksi. Muuten takki on juuri sellainen kuin halusin. Se pääsikin heti valmistuttuaan käyttöön ja on nyt ollut päällä useampana päivänä. Saa nähdä, venähtävätkö nuo taskut kovasti käytössä. Ehkä yritän olla sullomatta niihin painavia tavaroita :)

Malli: omasta päästä, ylhäältä alas

Lanka: Hjertegarn Picchu

Puikot: 4 mm 

 

Kesäinen neuletakki

Tämä takki valmistui jo juhannuksena, mutta nappien valitseminen ja kiinnittäminen jäi. Nyt se on kuitenkin tehty. Takista tuli juuri sellainen kuin toivoinkin, kevyt ja pehmeä ja pitsiäkin sopivasti. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan niin kuin ensin suunnittelin.

Keväällä aloin haaveilla kesäisestä neuletakista, joka sopisi mekkojen ja hameiden kanssa pidettäväksi. Langaksi valikoitui Holst Garn Coast, jota en ollut ennen kokeillut. Mielessäni oli selkeä kuva siitä, millainen takin pitäisi olla. Ajattelin päästä helpolla ja käyttää valmista ohjetta. Aloitinkin takin monta kertaa alusta useammalla eri ohjeella, mutta ikinä siitä ei tullut sellainen kuin toivoin.

Lopulta kyllästyin ohjeen etsimiseen ja päätin tehdä takin ilman ohjetta. Pitsineulekuvioiden kaaviot löysin vanhoista käsityölehdistä. Halusin selkään ja hihoihin jonkin leveämmän pitsineuleraidan ja etureunoihin kapeamman.

Etureunojen pitsikuvion vaihtumiskohta oli kuitenkin jotenkin epäselkeä, ja takin ollessa jo pitkällä hihojen alapuolella huomasin kuvion mutkittelevan aika lailla. En halunnut ruveta purkamaan lähes koko takkia, kun olin jo niin pitkälle päässyt. Mietin vaihtoehtoisia ratkaisuja ja lopulta päädyin leikkaamaan epäonnistuneen etureunan pois ja neulomaan uuden reunuksen poikittain etukappaleiden reunaan. Valitsin reunaan siksak-kuvion, jonka jälkeen neuloin vielä joustinneulereunuksen. Ja loppujen lopuksi tästä tulikin paljon hienompi kuin alkuperäinen. Kaula-aukon muodostakin onnistuin saamaan juuri sellaisen kuin halusin.

Lanka oli ihanaa ja sitä kului takkiin yllättävän vähän, vain hiukan päälle 100g. Tästä langasta voisi neuloa jonkun väljemmänkin neuletakin, siitä tulisi varmasti ihanan kevyt ja ilmava. Lanka on puuvillan ja villan sekoitetta, joten se sopii hyvin tällaiseen kesäneuleeseenkin. Nyt pitää vain toivoa loppukesälle lämpimämpiä säitä, jotta tätä tarkenee käyttää.

Malli: omasta päästä (raglan ylhäältä alas)

Lanka: Holst Garn Coast (Nimbus)

Puikot: 3 mm 

Ihana pitsineuletakki

Joskus ennen joulua suunnittelin itselleni neuletakin, johon tulisi pitsineuletta. Lankavalintani takkiin oli Isager Alpaca 2, koska halusin takista ohuen, mutta kuitenkin lämpimän. Ennen joulua joululahjat veivät sen verran aikaa, että lykkäsin neuletakin aloittamista tammikuulle. Tämä olikin onni, sillä Titityyn tammikuun kanta-asiakastarjouksena oli juuri Isager Alpaca 2. Väriä mietiskelin pitkään, mutta päädyin lopulta mustaan ihan siitä syystä, etten ole tainnut koskaan neuloa itselleni sen väristä takkia. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin kissankarvat tässä näkyvät. Kuvaamisen kannalta musta on kyllä huono väri. Takista oli mahdoton saada hyviä kuvia pilvisellä ja sateisella säällä. En kuitenkaan malttanut enää odottaa auringon ilmestymistä.

Neuloin takin ylhäältä alas ja raglanhihoilla, koska tämäntyyppinen neule on kokemukseni mukaan helppo saada istuvaksi. Mallitilkun perusteella laskeskelin silmukat ja juuri oikean kokoinenhan siitä tuli. En luonut alussa lainkaan silmukoita etukappaleille, koska halusin takista edestä avonaisen. Neuloin takista kuitenkin aavistuksen alaspäin levenevän.

Yläosan ja hihat neuloin sileänä neuleena. Hihojen alapuolelta aloitin pitsineuleen. Halusin neuloa pitsineuleen niin, että se lähtee ylhäältä keskeltä ja levenee kolmiomaisesti sivuille päin. Pitsimallin valitsin sillä perusteella, että se oli helppo toteuttaa tällaisessa muodossa. En ollut aluksi ihan varma, teenkö pitsineuletta helmaan asti, joten neuloin välissä hihat ja mietiskelin asiaa.

Loppujen lopuksi päätin, että haluan takkiin taskut, joten helmassa pitäisi olla niiden kohdalla sileää neuletta. En halunnut vaihtaa pitsineuletta suoraan sileään neuleeseen, joten neuloin mallineuleiden vaihtumiskohdassa pitsineuletta osalla mallikerroista pidemmälle. Alareunaan neuloin ainaoikeinneuletta, jotta helma ei lähtisi rullautumaan.

Taskuja varten poimin silmukat ainaoikeinneuleen rajalta ja neuloin sileää neuletta. Yläreunan tein yhden silmukan joustinneuleena kuten hihansuutkin. Lopuksi ompelin taskut kiinni sivuilta. Etureunaan suunnittelin ensin ainaoikeinneuletta, mutta viime tingassa muutin suunnitelmia ja neuloinkin reunuksen pitsineuleena. Mallin katsoin kirjasta Pitsihuivit neuloen. En pingottanut pitsireunusta samalla tavalla kuin huiveissa, joten se jäi suppuisemmaksi. Mielestäni reunus näyttää tällaisena ihan kivalta.



Tästä takista tuli aika lailla sellainen kuin halusinkin. Lanka on ihanaa ja sitä kului vain hiukan vajaa 250 g, joten takki on mukavan kevyt. Se lämmittää riittävästi olematta kuitenkaan liian kuuma. Kaikinpuolin ihana takki, jota tulee varmasti pidettyä.

Kaarrokeneule takkina

Neuloin toisenkin kaarrokeneuleen, tosin tällä kertaa takkina. Värit vaihtuivat myös aivan erilaisiin sävyihin. Vähän jännitti, miltä tämä väriyhdistelmä näyttäisi valmiina.

Lupasin taannoin neuloa molemmille tytöille villatakin tai -paidan. Värit he saivat itse valita. Esikoisen paidan esittelinkin jo aiemmin, se neulottiin aivan ohjeen mukaan värejä myöten. Kuopus taas halusi itselleen villatakin, mutta samalla kuviolla. Väreiksi hän valitsi turkoosin ja liilan. Liilasta valittiin tummempi ja vaaleampi sävy. Neuloin ensin puseron, jotta tutustuisin ohjeeseen. Siihen perään takin neulominen sujuikin hyvin. Neuloin takin kirjoneuleeseen asti tasona ja lopun suljettuna neuleena. Näin kirjoneuleen neulominen sujui helpommin. Lopuksi leikkasin takin kirjoneuleen kohdalta auki ja neuloin nappilistan.

Malli: Novita Kevät 2010

Lanka: Drops Baby Merino

Puikot: 3,5 mm

Hyvinhän tämä malli näköjään toimii takkinakin. Ja ihan kiva tästäkin väriyhdistelmästä tuli. Tyttö ainakin ihastui takkiinsa. Miettiessäni värien sijoittamista kuvioon minulle oli heti selvää, että valkoinen väri tulee kuvion reunoille. Se rajaa mielestäni kuvion niin, että se erottuu riittävästi voimakkaasta pohjaväristä. Nappien väriksi valikoitui myös valkoinen, ihan siitä syystä, että näitä nappeja oli riittävästi.

Tekisi mieli neuloa itsellenikin paita tällä samalla mallilla, mutta värien suhteen en ole vielä pystynyt tekemään päätöksiä. Pohjaväri voisi ehkä olla vaaleanharmaa. Mutta se taitaa tulla ajankohtaiseksi vasta joulun jälkeen, nyt on sen verran salaisuuksiakin tehtävänä.

 

Lyhythihaiset pitsijakut tytöille

Neuloin esikoiselle kevätjuhlia varten edestä solmittavan, lyhythihaisen pitsijakun. Sen esittelinkin aiemmin kevätjuhlamekon kanssa. Toisellekin piti tietenkin neuloa oma jakku. Ihan samanlaista en viitsinyt tehdä, joten valitsin hiukan erilaisen mallin. Lanka on molemmissa sama, kävin hakemassa sitä pari kerää lisää kuopuksen takkia varten.

Kuopuksen takki on hiukan pidempi, vyötärölle asti ja se kiinnitetään edestä yhdellä napilla. Reunukset ovat tässä joustinneuletta. Tässä takissa ihastuin tuohon mallineuleeseen, se on mielestäni kaunis. Kokoja oli vain pienille lapsille, ohjeen suurin koko oli 116 cm. Kuvassa jakku näytti kuitenkin sen verran reilun kokoiselta, että arvelin tuon suurimman koon riittävän. Ja ihan sopivahan siitä tuli. Näitä voi nyt käyttää kesäisissä juhlissa tai vaikka ihan muuten vaan.

Malli: Suuri Käsityö 5-6/2013

Lanka: Svarta Fåret Tilda

Puikot 3,5 mm

Malli: Suuri Käsityö 5-6/2015

Lanka: Svarta Fåret Tilda

Puikot 3,5 mm

Kevätjuhla-asu

Esikoisen kesäiset juhlamekot olivat käyneet pieniksi, joten kevätjuhliin tarvittiin uusi asu. Kaavaksi valikoitui Trumpet Flower (Ottobre 3/2012) ja kankaaksi kelpuutettin Eurokankaan palalaarista löytynyt raitakangas. Leveyden tein koon 128 ja pituuden koon 134 mukaan, mutta silti yläosasta tuli hiukan löysä. Eipä tuo nyt kovin paljon haittaa, ei sitä käytössä niin huomaa. Eipähän jää heti pieneksi. Ohjeen mukaiset tereet jätin tästä mekosta pois. En tiedä, olisiko nuo raidat pitänyt kohdistaa jotenkin, mutta ei kai se onnistu, kun alaosassa on nuo laskokset. Jälkikäteen hoksasin, että vyötärökaitaleen olisi hyvin voinut tehdä yksivärisestä kankaasta, silloin raitojen katkeaminen ei ehkä olisi niin haitannut.

Mekon kanssa sopii mielestäni hyvin äskettäin valmistunut lyhythihainen, edestä solmittava pitsijakku. Jakun kanssa ei tuo mekon yläosan löysyyskään niin haittaa. Jakun ohje on Suuri Käsityö-lehdestä 5-6/2015. Lankana on SvartaFåret Tilda. Puuvilla-akryylisekoite on mukavan pehmeää, vaikkakaan ei yhtä jämäkkää kuin pelkkä puuvilla.

Mekon helma on laskostettu, joten leveyttä helmalle tulee riittävästi. Koko mekko on vuoritettu. Yläosan vuoriksi laitoin pehmeäksi kulunutta vanhaa lakanaa ja alaosaan pinkkiä peruspuuvillaa, joka toimi aiemmin lastenhuoneen verhon alaosana. Ajattelin kokeilla, miten tässä toimisi ohuempi kangas päällä ja paksumpi alla. Käytännössä kai se sitten selviää, toistaiseksi ainakin näyttää minun silmääni ihan hyvältä. Jäykempi kangas antaa helmalle muotoa, mutta se ei kuitenkaan näytä liian raskaalta.

Eiköhän tällä asulla yhdet kevätjuhlat juhlita, toivottavasti kesän muutkin juhlat. Kustannukset eivät ainakaan nousseet turhan suuriksi, alle kympillä taisin selvitä kaikista hankinnoista. Ja raitakangasta jäi vielä johonkin toiseenkin kesävaatteeseen.

Taskutakki

Lainasin kirjastosta Lankaleikki-kirjan, jossa on Veera Välimäen neuleohjeita. Kirjassa oli monta kivalta näyttävää ohjetta, joista valitsin neulottavaksi Taskutakin. Olin kaivannut juuri jotain tämän tyylistä rentoa neuletakkia. Olen aiemmin neulonut Veera Välimäen suunnitteleman Cobblestone Trenchcoat -takin, joka on yksi lempineuletakeistani. Lankana käytin siinä Lang Novenaa, jonka ansiosta takki on kevyt mutta lämmin.

Lankaleikki-kirjan mallit on suunniteltu ihanille käsinvärjätyille langoille, mutta halusin tehdä ensin koeversion edullisemmasta langasta. Takin rakenne on melko erikoinen, enkä ollut varma onnistuisinko saamaan aikaan kelvollisen takin. Langaksi valikoitui Novita Florica, jota olin joskus kauan sitten alennuksesta ostanut. Olin siitä jotain yrittänyt tehdäkin, mutta tuo tekele sai nyt purkutuomion.

Neulominen edistyi vauhdikkaasti takakappaleen helmaan asti. Jätin osan lisäyksistä tekemättä, enkä ole aivan varma noudatinko ohjetta muutenkaan täysin. Takkia ei voinut alkuvaiheessa sovittaa ja halusin päästä nopeasti niin pitkälle, että näkisin tuleeko siitä hyvä. Välillä nimittäin tuntui, että takista tulee aivan valtavan kokoinen.

Siinä vaiheessa, kun takista puuttui enää hihat, se hautautui kaappiin pitkäksi aikaa. Sovitin takkia ja tulin siihen tulokseen, että se on liian lyhyt ja valtavan leveä. Olin varma, että se on purettava. Niinpä mitään innostusta hihojen neulomiseen ei ollut.

Takki lojui kaapissa reilun kuukauden hihoja vailla, kunnes päätin neuloa sen kuitenkin valmiiksi. Hihat valmistuivatkin melko sukkelasti ja pääsin viimeistelemään takin. Pingotuksen jälkeen sovitin takkia, ja sehän olikin paljon parempi kuin kuvittelin. Kyllä tuota varmaan tulee pidettyä. Se on juuri sellainen mukavan rento ja löysä kuin haaveilinkin.

 

Malli: Taskutakki (kirjasta Lankaleikki)

Lanka: Novita Florica

Puikot 3,5 mm