Jämälangoista sukat tyttärelle

Jämälankoja tuntuu riittävän ja se on oikeastaan hyvä, koska välillä tekee mieli saada heti neule alkuun. Silloin voi kaivella jämälankojen joukosta sopivan yhdistelmän ja neuloa vaikka sukat tai lapaset. Raitasukat tai kirjoneulelapaset syntyvät pienistäkin lankakeristä.

Tällä kertaa keräsin yhdistelmän erisävyisiä harmaita ja piristin sitä valkoisella, vaaleanpunaisella ja violetilla. En halunnut tällä kertaa neuloa ihan tavallisia raitasukkia. Ohjeita selaillessani ihastuin malliin, jossa leveiden raitojen lisäksi on kivoja yksityiskohtia. Color Palette Socks -sukat on suunnitellut Laura Moorats ja malli on ilmaiseksi saatavilla. Tein sukkiin joka toisen leveän raidan harmaalla ja joka toisen muulla värillä. Käytin näihin sukkiin kolmea eri harmaan sävyä, joita kaikkia oli hiukan jäljellä.

Tämä väriyhdistelmä on mielestäni kaunis. Olin vähän suunnitellut tekeväni nämä itselleni, mutta kuopus ihastui näihin sukkiin jo niiden ollessa vielä kesken, ja lupasinkin ne hänelle. Ehkä neulon itselleni vielä sukat tällä samalla mallilla, mutta eri värisenä. En ollut pitkään aikaan neulonut sukan kärkeen sädekavennusta, mutta näihin tein sellaisen ohjeen mukaisesti ja aika kivaltahan se näyttää. Meillä on nyt kuopuksen kanssa niin saman kokoinen jalka, että hyvin istuivat nämä sukat omaankin jalkaani.

Islantilaistakki jämälangoista

Islantilaisneuleita on viime aikoina neulottu kovasti ja langatkin ovat ilmeisesti olleet vähissä. Minulla oli Lettlopia vielä aiemmista projekteista jäljellä useampaa väriä, mutta vain pieniä määriä. Olin suunnitellut neulovani niistä jotain, mutta pohjaväriä olisi hankittava lisäksi. Löysin jo langoille sopivan ohjeenkin, johon saisin noita pikkunöttösiä käytettyä. Järbon sivuilta löytyi ilmaiseksi ohje Hélène Magnússonin suunnittelemaan Maja-neuletakkiin. Muutama vuosi sitten neuloin itselleni jo yhden islantilaispaidan, joten nyt halusin neuloa vaihteeksi takin. Ja tämä ohje näytti siltä, että sen voisi hyvin neuloa useammallakin värillä.

Aloin tuumailemaan, että suomalainen, suunnilleen samanpaksuinen villalanka saattaisi sopia noille langoille kaveriksi. Rintalan tilan Iivaria sattui olemaan valmiina lähes täysi vyyhti kahta eri väriä. Eiväthän nuo langat aivan samanlaisia ole, mutta koostumukseltaan molemmat ovat kuitenkin täyttä villaa. Ja koska tarkoitukseni oli tehdä neuleen kuviot Lettlopilla ja käyttää IIvaria pohjavärinä, uskalsin kokeilla tällaista yhdistelmää.

Tästä takista tulikin aika kiva ja langat riittivät hyvin, vaikka vähän jossain välissä epäilyttikin. Neuloin vartalo-osan helmaan kirjoneuletta leveämmin kuin ohjeessa, koska tummanharmaa lanka ei olisi muuten riittänyt. Resorit neuloin Lettlopilla, koska tuota tummaa oli aika paljon jäljellä. Valitsin tähän takkiin tuollaiset isot napit, koska lanka on sen verran paksua. Olisin laittanut tähän metallinapit, mutta niitä ei ollut kotona valmiina.

Tästä takista tuli kyllä kaunis. Nyt ei tarvitse ensi talvena palella. Ja tämä takki on näppärä tähän aikaan vuodestakin vetäistä niskaan, kun tekee mieli nopeasti kipaista pihalla katselemassa tai hakemassa jotain. Nyt sää on ainakin ollut sen verran kolea, että tällainen takki lämmittää ihanasti.

Pöllölapaset

Luulin hukanneeni yhdet lempilapasistani, joten olihan se neulottava uudet. Melkein joka talvi kadotan yhden lapasparin, mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että on syy neuloa uusia. Nuo tällä kertaa hukkaan joutuneet lapaset tosin löytyivät melkein heti uusien valmistuttua, mutta onpahan nyt varaa valita. Koska olin kaivanut tyttären lapasia varten esille Jorid Linvikin Suuren lapaskirjan, päätin valita mallin siitä. Nämä pöllölapaset olen suunnitellut joskus neulovani, joten tutkailin lankavarastoani ja löysin sieltä sopivasti hiukan vaaleanharmaata ja mustaa lankaa.

Näissä lapasissa on hauskasti käden selkäpuolella oksalla istuva pöllö ja kämmenpuolella pöllön sulkia. Ja nuo peukaloiden pikkupöllöt ovat mielestäni paras osa näitä lapasia. Pikkupöllön pyrstö mahtuu niin sopivasti peukalokiilaan.

Nämä lapaset valmistuivat aika nopeasti ja niistä tuli kyllä hauskat. Vähän sotkuinen tuli tuosta kuviosta joistakin kohdin, ehkä hosuin liikaa neuloessani. En jaksanut myöskään viimeistellä näitä muuten, päättelin ainoastaan langanpäät. Omaan käyttöönhän nämä ovat, niin eipä tuo haitanne. Muutaman kerran olen jo ehtinyt näitä käyttääkin. Nyt alkaa kyllä päivällä jo pärjätä ilman lapasiakin, mutta aamuisin on aika viileää. Ja onpahan nyt ensi talveksi lapasia.

Kirjoneulelapaset tyttärelle

Nyt on tullut neulottua useammatkin kirjoneulelapaset, lapasia tarvitaan aina ja kirjoneuleena neulottuina niistä tulee ihanan lämpimiä ja kauniita. Kuopus käyttää paljon lapasia ja nyt hän halusi uudet lapaset. Näin keväällä on vielä sen verran viileää, että lapasia tarvitaan ja toisaalta taas sen verran märkää, että lapaset kastuvat helposti. Vaihtolapasia on siis hyvä olla useampi pari. 

Jämälangoista löytyi mieleiset langat lapasiin. Malliksi valitsin Tallulahin sydän -lapaset Jorid Linvikin Suuresta lapaskirjasta. Tätä mallia en ole jostain syystä koskaan neulonut, vaikka minulla on tuo kirja jo useamman vuoden ollut ja muita lapasia olen kyllä siitä tehnytkin. Näistä lapasista tuli kuitenkin niin kauniit, että taidan käyttää tätä mallia toistekin.

Näissä lapasissa pohjaväri taitaa olla riikinkukkosukistani jäänyttä lankaa, kuvioväriksi otin luonnonvalkoisen langan. Aika hyvin sain kaksi samannäköistä lapasta, vaikka en yrittänyt mitenkään täsmätä noita värejä. Näistä tuli kyllä kauniit, tytär ihastuikin niihin heti ja nyt ne ovat olleet joka päivä käytössä.

Ruusulapaset

Näistä ruusulapasista olen haaveillut jo jonkin aikaa ja vihdoin uskaltauduin neulomaan ne. Kolmen värin kirjoneule ei kuulu suosikkeihini, mutta tämä malli on mielestäni niin hieno, että arvelin suoriutuvani urakasta. Punaruusut-lapaset löytyvät Latvian lapaset -kirjasta, jonka sain toissa jouluna joululahjaksi. Kirjasta onkin tullut neulottua jo useammat lapaset.

Käytin lapasiin loputonta ohuiden sukkalankojen varastoani, josta löytyy näppärästi lankoja kirjoneulesukkiin ja -lapasiin. Yllättävän helposti näiden lapasten neulominen sujui ja ruusu toisensa jälkeen valmistui. Näistä tuli kyllä hienot. Näissäkin lapasissa, kuten tuon kirjan lapasissa yleensäkin, peukalo sulautuu kuviointinsa ansiosta hienosti muuhun lapaseen.

Nämä lapaset taidan pitää parempina lapasina, kunhan taas joskus tulee sekin aika, että pääsee enemmän liikkumaan ihmisten ilmoilla.

Talviset villasukat jämälangoista

Hetkeen en olekaan nyt tänne kirjoitellut. Jotenkin tuntuu, että kun tauko pitenee, muodostuu kynnys kirjoittamiseen aina vain suuremmaksi. Instagramiin on niin helppo lisäillä kuvia, joten valmistuneita töitä tulee kuitenkin sitä kautta jaettua. Nyt osallistuin kuitenkin niin kivaan yhteisneulontaan, että halusin kirjoitella siitä myös tänne.

Syksyllä lankoja järjestellessäni kokosin yhteen eripaksuisia ja -värisiä jämälankoja ajatuksenani neuloa niistä sukkia. Joulun jälkeen, kun puikot vapautuivat joululahjaneuleista, aloin suunnitella talvisten kirjoneulesukkien neulomista paksummista langoista. Mietin, että keräisin erilaisia kirjoneulekuvioita ja neuloisin niitä sukkiin. Sitten törmäsinkin Instagramissa kivalta vaikuttavaan yhteisneulontaan, jonka järjesti Johanna Tavaroiden taikamaailma -blogista. Tämä Tajunnanvirta-KAL oli siitä hauska, että Johanna antoi vihjeitä,joiden perusteella jokainen osallistuja sai suunnitella omat sukkansa.

Olin valinnut sukkiin paksuja sukkalankoja (esim. Novita 7 Veljestä). Näin paksulla langalla en saanut kovin ihmeellisiä kuvioita sukkiin mahtumaan. Kuvioiden sommittelua hankaloitti vielä se, että minulla oli jokaisella puikolla 13 silmukkaa, joka on aika haasteellinen toistuvien kuvioiden suunnitteluun. Vaihtoehtoina oli lähinnä neuloa kuvioita, jotka olivat joko 4 tai 13 silmukkaa leveitä. Sukan terässä tosi luovuin tästä ja neuloin pari kuviota, jossa kuvioiden välit eivät olleet yhtä pitkiä joka kohdassa. Eipä tuo nyt niin valmiissa sukassa häiritse.

Sukkiin sai neuloa lumihiutaleita, sydämiä, raitoja jne. Oli hauska seurata Instagramissa, millaisia sukkia muut samoilla vihjeillä neuloivat. Niin erilaisia tuotoksia syntyi lankavalinnasta ja kuvioista riippuen. Piirtelin sukkiin neulomani kuviot itse, kun en jaksanut etsiä silmukkamäärääni sopivia kuvioita. Väreinä minulla oli kolme sinistä, kaksi harmaata ja kaksi valkoista. Vähän jännäsin, riittävätkö langat loppuun asti, mutta riittiväthän ne onneksi. Viimeinen vihje sukkiin tuli ystävänpäivänä ja se innoitti kirjomaan varpaisiin siniset sydämet ketjupistoilla.

Näistä sukista tuli kyllä kivan talviset ja ihanan lämpimät. Ja mikä parasta, näitä oli tosi hauskaa neuloa!

Merinovillaiset asusteet syksyyn

Syksyn tullessa tekee mieli neuloa uusia asusteita. Usein aloitan lapasten neulomisen jo loppukesällä, mutta nyt siihen ei ole ollut innostusta. Sen sijaan neuloin itselleni uuden kaulurin ja siihen sopivan pipon.

Olen nyt purkanut vanhoja neuleita, joille ei enää ole käyttöä ja neulonut langoista jotain uutta. Näitä asusteita varten purkuun päätyi vanha, yli 10 vuotta sitten neulottu huivi, joka ei malliltaan ollut kovin onnistunut ja jota en enää pitkään aikaan ole käyttänyt. Lanka (Hjertegarn Palino) oli ihanan pehmeää merinovillaa, joten halusin saada sen käyttöön.

Huiveja minulla on paljon, mutta kaulureita vähemmän. Niillekin olisi kuitenkin välillä käyttöä, etenkin ulkoillessa. Löysin ohjeen (Familiar/Ann Miner), jossa oli kauniisti yhdistelty erilaisia pintaneuleita. Tiheyskin täsmäsi aika hyvin.

Tämä kauluri oli aika helppo neuloa, mutta nuo pintaneuleet ovat kyllä kauniita. Ja pidän noista helmineuleraidoista kuvioiden vaihtumiskohdassa. Kaulurista tuli aika ihana ja mukavan pehmeä.

Lankaa jäi kaulurin jälkeen vielä jäljelle, joten arvelin saavani siitä vielä pipon. Pipoon neuloin samoja pintaneuleita kuin kaulurissa, alkuun tein leveän joustinneulereunuksen, jotta pipo pysyy hyvin korvilla. Langasta ei riittänyt käännettävään resoriin, mutta ihan hyvä tämä on näinkin. Pipo kaipasi selvästi tupsua, joten kiinnitin siihen valkoisen tekoturkistupsun. Tupsupipoja minulla ei juuri olekaan, joten tämä pipo tuo kivaa vaihtelua pipovalikoimaani. Saa nyt sitten nähdä, lörpähtääkö tuo merinovilla käytössä, mutta nyt tämä on ainakin oikein sopiva. Pitää vaan odotella viileämpiä säitä, että saa ottaa pipon käyttöön.

Majakka-huivi

Tämän huivin neuloin jo alkukesästä. Se syntyi muista töistä jääneistä langoista. Tutkiskelin lankoja ja sommittelin niitä yhteen ja huomasin, että nämä langathan sopisivat hyvin yhteen. Ja koska langat olivat ohuita huivilankoja, huivihan niistä oli neulottava. Vaaleaa lankaa oli vain hiukan jäljellä, mutta arvelin siitä riittävän reunukseen. Löysinkin sopivan mallin, Janina Kallion (Woolenberry) Majakka/Lighthouse.

Ohje on hiukan paksummalle langalle, mutta neuloin huiviin lisää kerroksia ennen reunusta. Tuo raidoitus ennen reunukseen siirtymistä on mielestäni hieno yksityiskohta. Vaikka malli ei olekaan kovin monimutkainen, tuli huivista hieno. Langan väritys sopii mielestäni hyvin tähän huiviin. Tästä huivista tuli melko suuri, sitä voi hyvin käyttää hartioillakin, mutta se on siitä huolimatta ohuen langan ansiosta todella kevyt.

Malli: Majakka/Lighthouse (Janina Kallio)

Langat: Manos del Uruguay Marina, Fyberspates Scrumptious Lace

Puikot: 4 mm

Kesäinen raitapaita

Kesällä teki mieli neuloa joku kiva kesäneule. Puuvillalangasta neulotut paidat tuntuvat usein mielestäni hiukan kovilta ja jäykiltä, mutta nyt olen ihastunut ohuisiin lankoihin, joissa on yhdistetty puuvillaa ja villaa. Niistä syntyy ihanan kevyitä ja ilmavia neuleita, jotka sopivat mainiosti kesäkäyttöön. Lankojakin löytyi sopivasti omista varastoista: reilu kerä mustaa Hjertegarn Wool Cotton -lankaa ja pari kerää vaaleaa Holst Garnin Coastia. Arvelin langoista riittävän lyhythihaiseen kesäpuseroon.

Aloitin neuleen ylhäältä ja lisäsin silmukoita kaarrokkeessa tasaisin välein. Kaula-aukkoon en tehnyt varsinaista reunusta, sillä halusin sen rullautuvan hiukan. Kainaloiden jälkeen aloitin ohuet raidat, jotka tihenivät alaspäin mentäessä. Ensin vaihdoin raidoista suoraan mustaan väriin ja aioin neuloa helman kokonaan mustalla. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt mielestäni hyvältä, joten purin hiukan ja jatkoinkin raidoitusta helmaan asti niin, että värit vaihtoivat paikkaa.

Helmaan neuloin pienen pyöristyksen ja aina oikein -neuletta. Koska lankaa oli vielä hyvin jäljellä, neuloinkin hihat hiukan pidemmiksi, kyynärpäihin ulottuviksi. Tein niihin myös raitoja ja reunuksen mustana joustinneuleena.

Tästä tulikin tosi mukava ja kevyt kesäpusero. Eikä pukiessa tarvitse edes miettiä kummin päin paita kuuluu, kun etu- ja takapuoli ovat samanlaiset. 

Yours Truly Summer -huivi jämälangoista

Neuloin taas yhden huivin. Kohta varmaan hukun huiveihin, mutta en voi olla niitä neulomatta. Tähän huiviin sain hyvin upotettua jämälankoja. Kesällä innostuin järjestelemään lankojani ja keräilin taas välillä samantyyppiset langat yhteen. Jotenkin kummasti langat tuppaavat menemään aina sekaisin, joten välillä on hyvä niitä vähän lajitella. Keräsin ohuiden täysvillalankojen jämät yhteen ja huiviksihan ne ilmiselvästi halusivat.

Ensin suunnittelin neulovani huivin omasta päästä. Muotona olisi epäsymmetrinen kolmio ja siihen tulisi ainaoikeinneuletta raidoittaen sekä väliin pitsineuletta. Sitten satuin törmäämään ohjeeseen, joka vastasi niin hyvin suunnitelmaani, että otinkin sen pohjaksi ja muokkasin hiukan lankoihini sopivaksi. Yours Truly Summer -huivin on suunnitellut Michele C Meadows ja se on alunperin ollut mysteerineulonta, joten ohje oli neljässä eri pätkässä. Huivin ohjeessa on käytetty kolmea eri väriä, kun itselläni värejä oli enemmän. Mietin etukäteen, mitkä värit neulon raidoiksi ja mitä värejä käytän kuvioneuleosuuksissa. Sitten neuloin kyseistä osuutta niin pitkään kuin lankaa riitti. Tämän vuoksi omasta huivistani tuli hiukan erinäköinen kuin ohjeen huivi.

Kiva tästä kuitenkin tuli. Kesähuiviksi tämä on vähän turhan lämmin, mutta syksyllä ja talvella on ihana vetää huivi harteille ja muistella kesää.

Kellokukat-sukat

Kuopus toivoi keväällä paksuja villasukkia. Varastoista löytyi sopivasti hiukan vajaa kerä paksua violettia lankaa, jonka arvelin riittävän kirjoneulesukkiin valkoisen kanssa yhdistettynä. Malliksi valittiin yhdessä Lumi Karmitsan Kellokukat.

Nämä sukat neulottiin ylhäältä alaspäin ja kantapää tehtiin viimeisenä. Paksulla langalla neulottuna sukat valmistuivatkin nopeasti. Violetti lanka riitti sukkiin juuri ja juuri muuten, mutta kantapäät jouduin neulomaan valkoisella. Kuopusta tämä ei haitannut, sukat olivat hänen mielestään hienot. Näihin hupeni taas lankavarasto hiukan. Näitä vajaita keriä tuntuu aina kertyvän ja aika hyvin olen nyt saanut niitä neulottua.

Kovin paljon näille sukille ei tosin keväällä ollut enää käyttöä, mutta nyt kun sää on jo muuttunut hiukan syksyisemmäksi, pääsevät ne varmasti taas käyttöön.

Makramee-kirjanmerkki

Kuopus innostui kesän aikana kokeilemaan makrameeta ja yhteisten solmeilutuokioiden aikana saimme kumpikin aikaan oman kirjanmerkin. Lankoina käytimme kotoa löytyneitä lankoja ja ohjeet löytyivät YouTubesta.

Itse ihastuin tähän kauniiseen, ohuesta langasta solmeiltuun kirjanmerkkiin. Lankana kokeilin käyttää kalalankaa. Alussa ohjetta piti seurata tarkasti, mutta sama kuvio toistui sen verran monta kertaa, että vähitellen se alkoi jo sujua. Alussa tuli pari virhettäkin, jotka huomasin niin myöhään, etten viitsinyt palata niitä korjaamaan. Eipä tuo paljon haittaa, kun kirjanmerkki tuli omaan käyttöön.

Lanka oli sen verran nihkeää, että solmuja sai aika lailla kiristellä, mutta melko siististi sain ne tehtyä. Langan tiukka kierre aiheutti sen, että langan avaaminen hapsuiksi osoittautui hiukan haastavaksi. Mielestäni se oli kuitenkin vaivan arvoista, sen verran kaunis tästä kirjanmerkistä tuli. Tämä taitaakin olla nyt lempikirjanmerkkini.

Kimalteleva Sadekeiju-huivi

 

Huiveja on aina yhtä ihana neuloa, malleja löytyy loputtomasti, eikä lankaa tarvita kovinkaan paljon. Kuopus on onneksi lähes yhtä innostunut huiveista kuin minäkin, joten nykyään neulon huiveja hänellekin. Taannoin tilasin tarvikkeita Paaposta. Tilauksen kanssa oli hiukan ongelmia ja niistä hyvitykseksi sain kerän kimaltelevaa Alize Angora Gold Simli Batik -lankaa. Vähän piti miettiä, mitä tuosta langasta tekisin, mutta värit olivat sen verran kuopukselle mieleen, että neuloin hänelle huivin. Yhdessä tutkittiin huivikirjoja ja malliksi valikoitui Sadekeiju Pirjo Iivosen kirjasta Unelmien huivit. 

 

Tämä huivi oli melko helppoa neulottavaa, mutta siitä tuli kyllä kaunis. Ensin suunnittelin neulovani langan loppuun asti, mutta lopetinkin siten, että huivin reunaan tuli viimeiseksi vaaleampi kohta langasta. Tällaista huviahan on helppo jatkaa niin paljon kuin tarve vaatii. Yksi kerä lankaa riitti siis hyvin tähän huiviin ja lankaa jäi vielä jäljellekin. Tämä huivi toimii nyt tyttärellä hartioiden lämmikkeenä lukiessa tai vaikka läksyjä tehdessä.

 

 

Mariechen

Tyyni-sukat suomalaisesta villasta

  Syksyn käsityömessuilta ostin kokeiluun vyyhdin Wilhelmi-lankaa ja neuloin sukat helmikuussa. Ehkäpä näin huhtikuussa on jo aika kirjoitella näistä sukista blogiinkin. Sukista tuli kyllä ihanat.

Vuonue Wilhelmi on muoviton sukkalanka suomalaisesta lampaanvillasta, vahvikkeena on tencel, joka on eukalyptuspuun selluloosasta saatava puukuitumateriaali. Lisää tietoa tencelistä löytyy esimerkiksi Vuonuen sivuilta.

Etsiskelin pitkään sopivaa ohjetta tälle langalle. Minulla oli mielessä melko yksinkertaiset sukat, mutta ihan perussukkia en kuitenkaan halunnut. Sitten törmäsin Marika Lepistön Tyyni-sukkiin ja tiesin heti, että nämä sukat haluan tästä langasta neuloa. Sukat neulotaan varpaista varteen. Jalkaterä on sileää neuletta, yksityiskohtina on ainaoikeinneuleinen kantapää ja varren pintaneulepalkit.

Wilhelmi on ihanan pörheää lankaa, neulepinnasta tuli mielestäni todella kaunis. Ja sukat tuntuvat mukavilta jalassa. Vyyhdistä jäi vielä hiukan lankaa jäljelle, sille pitää varmaan ostaa kaveriksi toinen vyyhti ja neuloa vaikka raitasukat.