Mustavalkoiset lapaset miehelle

Nämä lapaset aloitin jo tammikuussa, mutta saatuani toisen lapasen valmiiksi aloinkin kaivata jotain isompaa neuletta. Nyt yhden puseron ja puolentoista villatakin jälkeen sain vihdoin neulottua lapaset valmiiksi. Kirjoneulekuviot ovat peräisin kirjasta Sukupolvien silmukat ja lapasen malli saman kirjan ohjeesta "Puhemiehen kinnas". Peukaloihin tein vain yhdenlaista kuviota, muuten lapasessa on raitoina kahta eri kuviota.

 

Raitasukat

Kuopuksen viime talvena neulotut lempivillasukat olivat käyneet pieniksi, joten uusille oli tarvetta. Toiveena oli ohut lanka ja violetti väri, varsissa saisi myös mielellään olla pitsineuletta. Valitsin pohjaväriksi valkoisen, koska pelkäsin, ettei violetti lanka riittäisi koko sukkiin.

Malliksi valikoitui "Ristiäissukat" kirjasta Sukupolvien silmukat. Ohjeen sukat olivat pienempää kokoa, joten lisäsin varteen silmukoita yhden mallikerran. Neuloin siis varren 56 silmukalla ja jalkaterän 52 silmukalla. Raidat neuloin myös hiukan eri tavalla kuin alkuperäisessä ohjeessa.

Sukan varren mallineule näytti mielestäni kivalta, samoin hiirenhammasreunus sukan suulla. Alunperin tarkoituksenani oli neuloa sukat polvipituisiksi, mutta sovituksessa varren ympärysmitta oli sen verran tiukka, että jätin ne lyhyemmiksi.

Hyvin sukat kelpasivat, ne pääsivät jalkaan heti kun sain langat pääteltyä. Pian selviää, onko näissä ainesta uusiksi lempivillasukiksi vai onko kyseessä vain uutuuden viehätys.

Näkkileipää ja punaherukka-marenkipiiras

Viikonloppuna tulee usein leivottua, niin tänäkin viikonloppuna. Näkkileipiä en ole nyt hetkeen leiponut, vaikka usein iltapalalla on tehnyt niitä mieli. Olen kokeillut sekä rukiisia että vaaleita näkkäreitä, itse pidän enemmän ruisnäkkäreistä. Kerran tein näkkileipää samanlaisesta juuresta kuin ruisleipää, jolloin maku muistutti enemmän hapankorppuja. 

Ystävä kyseli minulta, millä ohjeella teen näkkileipäni, joten laitan tähän nyt ohjetta mukaan. Näkkileipäohjeitahan löytyy monenlaisia, joskus kokeilin siemennäkkäriäkin. Näitä teen kuitenkin useimmiten. Jauhoja laitan sen mukaan, miten kaapissa sattuu olemaan, tällä kertaa osan ruisjauhoa ja osan hiivaleipäjauhoa.

Itse tehdyt näkkileivät

5 dl vettä
25 g hiivaa
suolaa maun mukaan (muutama tl)
n.10 dl ruisjauhoja
2-3 dl hiivaleipäjauhoja

Hiiva liuotetaan kädenlämpöiseen veteen, lisätään suola. Jauhot lisätään vähitellen samalla sekoittaen. Taikinasta saa tulla aika tanakkaa, paksumpaa kuin leipätaikina. Itse laitan sen verran jauhoja, että taikinasta saa pyöräytettyä pallon. Taikinan annetaan kohota 1/2 tuntia.

Kohonneesta taikinasta muotoillaan pötkylä, josta leikataan pieniä paloja. Koko on makuasia, isommista paloista tulee isompia näkkäreitä ja pienemmistä pienempiä :) Itse tein tällä kertaa isompia, joihin laitoin reiän keskelle, näitä tuli tästä taikinamäärästä 30 kpl. Jos leivon pienempiä, jätän reiän tekemättä. Palaset kaulitaan hyvin jauhotetulla alustalla ohuiksi, pyöreähköiksi letuiksi. Omasta mielestäni muodon kanssa ei ole niin tarkkaa, samaltahan ne maistuvat kuitenkin.

Jauhoja kannattaa kaulitessa laittaa runsaasti ja välillä käännellä palasta, ettei se tartu kiinni. Kannattaa kaulia aika ohueksi, niin näkkäreistä tulee rapeampia. Pötkylä kannattaa peittää kaulimisen ajaksi, ettei se kuivu liikaa. Kaulituista paloista karistellaan ylimääräiset jauhot ja ne nostellaan pellille. Jos haluaa tehdä reiät, ne voi tehdä esimerkiksi snapsilasilla. Reiät kannattaa laittaa omalle pellilleen, koska niiden paistoaika on lyhyempi.

Näkkileivät pistellään haarukalla ja paistetaan 225-250 asteisessa uunissa noin 10 min. Paistolämpötila ja -aika riippuu vähän siitä, minkä kokoisia ja paksuisia näkkärit ovat. Itse paistan sen aikaa, kun kaulin uutta pellillistä, sitten kokeilen rapeutta ja tarvittaessa paistan vielä hetken. Valmiit näkkileivät laitetaan ritilän päälle jäähtymään. Minulla osa näkkäreistä jää yleensä vähän pehmeiksi, mutta seuraavaan päivään mennessä nekin ovat yleensä kovettuneet.

Kannattaa kokeilla, itse ainakin tykkään näitä rouskutella. Katsoin nyt vähän kellosta aikaa, aika tarkkaan tunti meni kaulimisessa eli kyllä tässä jonkin verran aikaa kuluu. Mutta jos tekee vaikka puolikkaan taikinan, niin pääsee vähemmällä kaulimisella.

Kesällä leivoin tuoreista punaherukoista punaherukka-marenkipiirasta tällä ohjeella,  ja se maistui hyvin koko perheelle. Nyt huomasin, että meidän pakastimesta löytyy vielä useampi rasiallinen punaherukoita, vaikka muut marjat on jo syöty. Ne eivät oikein muille maistu sellaisenaan. Niinpä päätin leipoa taas piirakan.

Hyvinhän se taas maistui. On kuulemma "parasta ikinä". Laitoin marjojen joukkoon perunajauhoa, mutta jonkun verran niistä tuli silti nestettä, vaikka eipä tuo makua haitannut.
 

Marengista jää tietysti aina keltuaisia, pohjaan sain käytettyä osan, mutta kaksi keltuaista jäi yli. Ne käytin lemon curdiin, jonka ohjeen katsoin täältä. Pienensin määriä, koska minulla oli vain kaksi keltuaista. Ja se mahtuikin tähän purkkiin juuri sopivasti.

Lemon curdia syödään meillä paahtoleivän päällä tai jos sitä laittaa pikkuisen maustamattoman jugurtin joukkoon, saa siihen ihanan sitruunaisen maun. Ja voisihan sitä käyttää leivonnaisiinkin...

Barbien vaatteita

Innostuin ompelemaan taas muutaman pienen vaatteen. Tämä on mielestäni paras tapa saada pienetkin kangaspalasetkin käytettyä. Vaatteiden ompelu on ruvennut sujumaan paremmin sen jälkeen, kun luovuin kaavoista. Minulla oli ongelmia saada kaavojen avulla leikatuista vaatteista istuvia. Nykyään laitan nuken kankaanpalasen päälle, leikkaan tarvittavat kappaleet ja ompelen. Jätän varsinkin joustaviin kankaisiin reilun saumanvaran ja kavennan sen ompelun jälkeen.

Kuluneet legginsit ja trikoopaidat ovat näihin hyviä, koska kankaan on oltava ohutta. Joskus onnistuin löytämään palasen ohutta ja joustavaa farkkukangasta, josta sain ommeltua farkkulegginsejä. Sukanvarsista olen ommellut monta paitaa Barbeille.

Ommellessa olen huomannut, että kaikki Barbiet eivät suinkaan ole samankokoisia. Etenkin kapeissa, vartalonmyötäisissä vaatteissa eron huomaa. Ommeltuani yhdet farkkulegginsit valmiiksi sain huomata, että yhdelle nukelle ne olivat sopivat, toiselle liian isot ja kolmannelle ne eivät mahtuneet jalkaan. Sopivien housujen löytäminen ei siis ole helppoa Barbeillekaan.

Ompelin kolme asukokonaisuutta. Yhteen kuuluu farkut, ohut trikootoppi ja lyhythihainen trikoonuttu. Mustien caprilegginsien kanssa voi pukea vaikka sukanvarresta ommellun hihattoman puseron. Juhla-asuksi ompelin lyhyen ja kapealinjaisen juhlamekon sekä hiukan juhlavamman takin, johon virkkasin reunuksen paljettilangasta.

Ompelin myös pari kesäistä vaatetta. Toiseen löytyi kiva printti lasten rikkinäisestä t-paidasta. Aina nämä ompelukset eivät onnistu niin hyvin, mutta usein ne vähän vähemmän onnistuneetkin kuitenkin kelpaavat leikkeihin. Vaatteista ei meidän Barbeilla ole pulaa, niitä löytyy nimittäin iso laatikollinen. Ideoita uusiin vaatteisiin tulee kuitenkin aina välillä, ja onhan ne päästävä myös toteuttamaan.

Alpakkatunika

Nyt ei tarvitse pakkasella palella, sillä neuloin itselleni lämpimän tunikan. Minulla oli 300g alpakkalankaa, jolle piti keksiä jotain käyttöä. Halusin neuloa tällä kertaa puseron ja lisäksi käyttää langan mahdollisimman tarkkaan, joten päädyin neulomaan puseron ylhäältä alas raglanhihoilla.

Aloittaessani en tiennyt, kuinka pitkälle lanka riittäisi. Ajattelin, että hihat saisivat tarvittaessa jäädä vajaamittaisiksi. Halusin puseroon mieluummin vähän pidemmän helman. 

Aloituksen silmukkamäärään ja levennyksiin katsoin vähän mallia eri ohjeista, muuten mittailin ja laskeskelin silmukat itse. Sivuille tein muutamia kavennuksia ja levennyksiä saadakseni neuleeseen muotoa. Neuloin ensin helmaa jonkin matkaa, sen jälkeen siirryin neulomaan hihoja. Lankaa oli vielä sen verran jäljellä, että päätin neuloa hihat täyspitkiksi. Lopun langan käytin helmaan, ja ihan hyvän pituinenhan siitä tuli. Helmaan ja hihansuihin neuloin joustinneuletta.

Jossain välissä sovittaessani neuletta aloin epäillä kaula-aukon olevan turhan suuri, etenkin jos se vielä käytössä venähtäisi. Olin neulonut kaula-aukkoon joustinneuletta 1 oikein 1 nurin. Mietin, miten saisin sen pienemmäksi mahdollisimman helposti. Päädyin poimimaan kaula-aukon reunasta silmukat ja neuloin niillä vielä vähän matkaa samanlaista joustinta. Ainakaan omaan silmään tuo ei ihan huonolta näytä. Tosin nyt mietin, tuliko siitä liiankin ahdas. Onneksi tuo lisäys on helppo purkaa, jos alkaa ahdistaa.

Malli: raglan ylhäältä alas

Lanka: Drops Alpaca

Puikot: 3,5 mm 

Niin kiva tästä puserosta tuli, että on ehkä tehtävä toinen samalla mallilla jostain kesäisemmästä langasta. Alpakka on sen verran lämmintä, että tämä neule taitaa sopia parhaiten talvipakkasille.

Ystävänpäiväleivontaa

Ystävänpäivän kunniaksi teki mieli leipoa jotain hyvää ja vähän tavallisesta poikkeavaa. Etsiessäni jotain, mihin voisin käyttää laskiaispullista yli jääneen mantelimassan, törmäsin tähän ohjeeseen. En ole ennen tehnyt masariineja, mutta päätin kokeilla niitä.

Paistoin leivokset silikonisissa muffinssivuoissa, joista ne irtosivat helposti. Leivosten reunat jäivät kuitenkin hiukan mataliksi, joten en saanut tomusokerikuorrutetta levitettyä ihan reunoja myöten. Lisäksi kuorrute loppui kesken, eikä uudesta annoksesta tietenkään tullut samanväristä. Hyvältähän nuo maistuivat kuitenkin.

Leivosten lisäksi leivoin ruisleipiä, vaihteeksi reikäleipien muodossa. Ruisleipää tulee leivottua aika säännöllisesti. Usein leivon pieniä ruisleipäsiä, mutta nämä reikäleivät olivat niin hyviä, että taidan tehdä niitä toistekin.

Ystävänpäivän innoittamana virkkasin myös muutaman sydämen langanjämistä, näitä on mukava ja helppo virkkailla. Olen välillä sujauttanut sydämen johonkin lahjapakettiin mukaan, ja ovathan ne kivoja oman kodin koristeenakin. Hyvää ystävänpäivää kaikille!

 

Olipa kerran kasa rikkinäisiä vaatteita...

Pientä leikkaamista, paikkaamista ja parsimista tarvittiin, jotta niistä saatiin taas käyttökelpoisia.

Tässä trikootunikassa musta osa on miesten paitaa, helmakaitale yöpuvun housunlahje ja sydän collegehousua. Ompelin tunikan jo aiemmin, mutta helma jäi vähän lyhyeksi, eikä tuolloin ollut mitään sopivaa helman pidentämiseen. Äskettäin huomasin eräiden yöpuvun housujen reikiintyneen niin pahasti, että päätin käyttää niistä toisen lahkeen tunikan helmaan. Kaavan olen piirtänyt vanhasta tunikasta. Tällä samalla mallilla olen ommellut myös ohuita trikoomekkoja kesäksi. Nyt käyttämäni kangas oli ehkä vähän turhan paksua, mutta kyllä tämä käyttöön kelpasi.

Legginsien polvet reikiintyvät niin nopeasti, ettei housuja viitsi aina laittaa pois yhden reiän takia. Olenkin aina välillä jaksaessani ommellut polviin paikkoja. Näin lempilegginsit saavat vähän jatkoaikaa. Paikat leikkaan niistä legginseistä, jotka ovat kuluneet jo paikkojenkin kohdalta puhki. Ulkonäöllisistä syistä ompelen aina paikan kumpaankin polveen, vaikka vain toisessa olisi reikä.

Kyseessä on sama housunlahje, vaikka väri näyttää erilaiselta. Valaistusolosuhteet ovat nyt sen verran haastavat, että varsinkin tuo pinkki väri on vaikea saada kuvaan juuri oikean värisenä.

Yksi lempipaidoista kaipasi myös korjausta. Taskun nurkkiin oli ilmestynyt pienet reiät. Ompelin reiät kasaan ja kirjoin päälle valkoisella langalla pienet kukkaset. Harkitsin myös muita kuvioita, mutta nämä kukat sopivat mielestäni yhteen paidan helmassa olevan valkoisen brodyyrin kanssa.

   
Alkaisikohan nyt olla taas materiaalia vaikka tilkkuhameeseenkin. Tällaisen hameen ompelin aiemmin trikoovaatteista leikatuista palasista. Tähän voi näppärästi käyttää ne housut, joiden polvet ovat kuluneet jo paikkaamisenkin jälkeen puhki, helmakaitale syntyy vaikka miesten t-paidan helmasta. Ja kyllähän näistä tilkuista voisi ommella paljon muutakin.

 

Patalappuja ja sytykeruusuja

Lainasin kirjastosta Stina Tiseliuksen Patalappukirjan, jossa oli mukavan erilaisia patalappumalleja. Lankavarastoa tutkittuani päädyin viikonloppuna toteuttamaan kaksi mallia, joihin löytyi sopivan väriset langat. Nämä patalaput ovat nimeltään "Pöllö" ja "Pyykkinaru".

Tiedä sitten, kuinka käytännöllisiä nämä patalaput ovat, mutta onhan niitä ainakin mukava katsella. Kaksinkertaisella langalla neulottuina paksuuttakin löytyy sen verran, ettei niiden kanssa ehkä ihan heti sormiaan polta. Kirjassa oli monta muutakin kivaa mallia, joita kenties tulee vielä kokeiltua.

Pienen määrän sytykeruusujakin sain tehtyä valmiiksi asti, kun kynttilänjämiä oli kertynyt sen verran, että viitsin ruveta niitä sulattamaan. Nyt vanhat ruusut oli käytetty lähes loppuun, joten oli jo aikakin ryhtyä puuhaan. Kananmunakennoja meillä kyllä riittää, mutta kynttilöitä pitäisi polttaa aika paljon enemmän, että steariinia kertyisi riittävästi. Tällä kertaa käytin vain valkoista, joten ruusuista tuli aika harmaita, mutta kai nuo takan sytyttämiseen kelpaavat.

Ruusut ennen steariinikäsittelyä.

 

Valmiit ruusut.

Valkoinen villatakki

Sain syksyllä lahjaksi kirjan Sukupolvien silmukat. Kirjassa on ohjeita neulottuihin ja virkattuihin sukkiin ja lapasiin, joiden mallit ovat peräisin Karjalasta. Ohjeiden lisäksi kirjassa on myös runsaasti taustatietoa sekä tarinoita. Tästä kirjasta tulikin syksyn mittaan neulottua useammat lapaset, joista suurin osa sujahti joululahjapaketteihin.

 

Kun lisäksi joululahjatoiveina oli villasukkia, aloin syksyn sukka- ja lapasputken jälkeen kaivata isompaa neuletyötä. Malleja tutkittuani päädyin neulomaan itselleni takin tällä ohjeella. Käyttämäni lanka oli ohuempaa kuin ohjeessa, joten jouduin hiukan muokkaamaan silmukkamääriä. Pari vuotta sitten neuloin itselleni villatakin, jonka palmikkokaarrokeeseen en ollut tyytyväinen. Harkitsin takin purkamista jo tuolloin, mutta nyt sain sen vihdoin tehtyä ja käytin langan uudelleen. Ja se kyllä kannatti, koska uudesta takista tuli juuri sopiva ja kaikinpuolin ihana.

 
Ohje: Hortensia Cardigan
Lanka: Novita Florica

Puikot: 3,5 mm

 

Ihastuin kaarrokkeen mallineuleeseen, muuten takki onkin sileää neuletta. Joustinneulereunusten oikeat silmukat neuloin joka toisella kerroksella kiertäen. Nappilistan tein ohjeen mukaisesti. Saa nähdä, lörpähtääkö se käytössä.


Ja onnistuneen takin innoittamana onkin nyt pusero puikoilla, tällä kertaa lankana on alpakkaa. Ihmeen hyvin olen jaksanut nyt neuloa sileää neuletta. Tämän jälkeen tekeekin varmaan taas mieli neuloa sukkia ja lapasia.

  

Blogin alku

Vihdoin sain aloitettua oman blogin. Täällä tullaan käsittelemään lempipuuhiani eli käsitöitä, pihatouhuja ja leipomista. Painopiste on käsitöissä, koska niitä olen tehnyt oikeastaan aina. Neulominen ja virkkaaminen ovat mieluisimpia tekniikoita, mutta välillä myös ompelen, kirjon ja askartelen.

Käytän mahdollisuuksien mukaan myös kierrätysmateriaaleja, kuten rikkinäisiä vaatteita. Uudistan varsinkin lasten vaatteita paikkaamalla tai mallia muuttamalla. Aikuisten rikkinäisistä vaatteista saa usein ommeltua lapsille jotain. Puran myös vanhoja neuleita ja käytän langat uudelleen. Reikiintyneistä ja kuluneista trikoovaatteista olen leikannut kudetta, jota olen käyttänyt mattojen ja korien virkkaamiseen. Olen myös ommellut mekkoja ym. vanhoista, kuluneista lakanoista. Pienistäkin kankaanpalasista syntyy vaatteita nukeille.

Leivon mielelläni kaikenlaista leivistä kakkuihin ja pikkuleipiin. Usein sovellan valmiita ohjeita ja ainakin leivät teen yleensä periaatteella "mitä kaapista löytyy".
 

Piha ei ole kovin suuri, mutta jotain puuhaa löytyy aina. Jos ei muuta, niin ainakin rikkaruohojen kitkemistä. Nurmikon leikkaamisesta en pidä, eikä sitä onneksi meidän pihassa paljon olekaan. Kasvatan itse sekä hyöty- että koristekasvien taimia. Hyötykasvit kasvatan viljelylaatikoissa, kukkia löytyy pihasta vähän joka puolelta.