Tyynynpäällisiä tilkuista

Tilkkulaatikko pursuili siihen malliin, että ryhdyin pitkästä aikaa tekemään tilkkutöitä. Kaivoin esiin joskus muinoin tilkkutyökurssilta saamani kaavat ja lajittelin kangastilkut värien mukaan. Peittoa en ruvennut heti ompelemaan, vaan aloitin vähän pienemmästä.

Tilkuista ommeltu kissa-seinävaate näytti hauskalta, joten päätin kokeilla sitä tyynynpäällisenä. Alkuperäisessä ohjeessa oli kaksi kissaa vastakkain, mutta ompelin tyynyyn vain yhden, jolloin siitä tuli juuri sopivan kokoinen. Kissan häntä aplikoitiin, muuten päällinen on koottu tilkuista. Tässä tyynynpäällisessä kaikki kankaat ovat kierrätyskankaita, vanhoja lakanoita ym. Takakappaleen ompelin myös vanhasta lakanasta, jolloin sain lakanan reunapärmeen hyödynnettyä.

Kaikki saumat eivät menneet ihan kohdalleen, mutta en viitsinyt ruveta niiden kanssa säätämään, eivät ne kai liikaa valmiissa tyynyssä erotu. Tikkasin päällisen käsin tavallisella ompelulangalla, koska tikkauslankaa ei tähän hätään löytynyt. Eiköhän tuo tyynynpäällisessä kestä. Kissatyynyn sai kuopus, joka pitää kissoista. Hänen sängyllään alkaakin olla jo aikamoinen määrä tyynyjä, joista suurin osa on kierrätysmateriaaleista ommeltu.

Esikoisenkin piti tietenkin saada oma tilkkutyyny. Hänen huoneensa sisustus on tällä hetkellä mustavalkoinen pinkillä höystettynä, ja näitä värejä valitsin tyynyynkin. Ihan riittävästi ei mustavalkoista löytynyt kierrätyskankaina, joten pilkullinen ja musta kangas ovat uusia. Ihan pelkkää mustavalkoista tyynyä en halunnut tehdä, joten aplikoin tilkkujen päälle kaksi muffinssia. Mallia muffinsseihin katsoin Tildan talossa -kirjasta.

Tämä tyynynpäällinen on mitoitettu vauvatyynyyn, jonka täyte oli pesuissa mennyt niin muhkuraiseksi, että se päätyi koristetyynyksi. Vähän mietin ommeltuani tilkut yhteen, tulikohan tähän liikaa raitoja. Esikoisen mielestä se oli kuitenkin ihana, se on kai pääasia. Myös muffinssityynyn taustakappaleen ompelin vanhasta lakanasta. Kyseinen pala on itseasiassa jo useampaan kertaan kierrätetty, sillä se oli joskus esikoisen muistitaulun päällisenä. Kun muistitaulua ei enää tarvittu, purin sen ja otin materiaalit talteen.

Olipa mukava sommitella tilkkuja pitkästä aikaa. Kissablokki oli sen verran kivan näköinen, että aloin jo haaveilemaan peitosta, jossa olisi useampia kissoja. Mutta saa nyt nähdä, muutama muukin projekti olisi jonossa. 

Tabletille suojapussi vanhasta takista

Kangasvarastojen siivous on tähän mennessä tuottanut lukuisia ideoita, joita pikkuhiljaa toteutan. Olin säilönyt minun ja miehen joskus nuorempana käyttämiä mokkanahkatakkeja vuosikausia. Nyt vihdoin sain aikaiseksi purkaa ne. Takit olivat aika huonossa kunnossa, varsinkin helmat olivat puhkikuluneet ja vuorikangas harvaa. Olin suunnitellut ompelevani omasta takistani itselleni laukun, mutta jouduin toteamaan nahan olevan niin haperoa, ettei se kestäisi laukkuna. Miehen takki sen sijaan oli paremmassa kunnossa. Etenkin selässä ja hihoissa oli vielä käyttökelpoista materiaalia.

Olin aikonut virkata miehelle uuden tabletinsuojuksen, mutta en ollut jostain syystä saanut sitä aikaiseksi. Nyt keksin, että voisin ommella suojuksen takin ehjästä osasta. Vuorikankaastakin riitti ehjä pala pussin vuoriksi. Hiukan koville joutui ompelukoneeni paksuimpia kohtia ommellessa, mutta sain sentään pussin valmiiksi. En uskaltanut tätä mitenkään koristella, aika tyylikäshän se on näin. Ja mokkanahkapalasia jäi vielä pienempiin projekteihin.

 

Afmaeli

Neuloin taas itselleni jotain ihanaa. Lainasin kirjastosta kirjan Islantilaisia neuleita, jossa on ohjeet moneen upeaan neuleeseen. En oikein osannut päättää, mitä kirjasta neuloisin. Sitten törmäsin muualla villapaitaan, josta tiesin heti, että sen haluan itselleni. Kyseessä on Istexin 20-vuotisjuhlaneule, Afmaeli, jonka väreihin ihastuin. Sopivasti sattui taas lanka-alennuskin kohdilleen, joten tilasin vähän ylimääräistäkin, jos vaikka innostuisin tekemään vielä toisenkin islantilaisneuleen.

Tämä valmistuikin lyhyessä ajassa, alle viikossa neuloin paidan valmiiksi. Paksuhkolla langalla on nopea neuloa, enkä kaarrokkeseen päästyäni olisi malttanut laskea työtä käsistäni. Paidassa on kyllä ihana väriyhdistelmä. Sen verran poikkesin ohjeesta, että neuloin helman ja hihansuiden joustinneuleen tummalla värillä. Lisäksi olin epähuomiossa unohtanut tilata yhden värin. Tuo kyseinen oranssi osui kuitenkin kaarrokkeessa sellaiseen kohtaan, ettei se mielestäni kovin paljon pistä silmään.

Lanka tuntui neuloessa aika pistelevältä, mutta kastelun jälkeen se oli pehmennyt aika lailla. Ihanan lämmin tämä paita on, ulkoilukäyttöön varmasti loistava.

Malli: Afmaeli

Lanka: Istex Lettlopi

Puikot: 3,5 mm ja 4,5 mm

Kesäisiä avaimenperiä

Pariin kuukauteen en ole tainnut virkata mitään. Talvisaikaan neulominen vie usein voiton virkkaamisesta. Nyt jo jonkin aikaa on kuitenkin tehnyt mieli tarttua virkkuukoukkuunkin. En vain ole keksinyt, mitä tekisin. Aika harvoin virkkaan mitään suoraan ohjeesta. Yleensä saan jonkin idean, jonka sitten pyrin toteuttamaan. Nyt mieleeni ei kuitenkaan tuntunut tulevan yhtään hyvää ideaa. Yritin miettiä, virkkaisinko nuken tai ehkä jonkun eläimen.
 
Ja sitten yhtäkkiä keksin, että virkkaan avaimenperän. Enkä mitä tahansa avaimenperää vaan varvassandaalit. En yhtään tiedä, mistä tuo ajatus päähäni putkahti, mutta pitihän sitä kokeilla. Avaimenperärenkaitakin oli jokunen kaapissa. Varvasandaalien lisäksi virkkasin vielä lierihatun ja jäätelönkin. Näistähän tuli ihan kiva kesävarustus.

Näistä avaimenperistä tuli aika hauskat. Tytöt ainakin ihastuivat. Virkkaan näitä ehkä vielä muunkin värisenä, kun noita puuvillalankojen jämiä on taas kertynyt. Näitähän on mukava virkkailla kesää odotellessa.

Pieniä pussukoita kierrätyskankaista

Innostuin järjestelemään kangaskaappiani, joka oli päässyt aika sekavaan kuntoon. Pyrin pitämään erityyppiset kankaat omilla hyllyillään, mutta ajan mittaan ne aina tuppaavat sekaantumaan. Kangasvarastoni koostuu suurelta osin vanhoista lakanoista, verhoista ja vaatteista, mutta joku aivan uusikin kangaspala mahtuu mukaan.

Pienistä kangaspaloista ompelin pussukoita, niille tuntuu aina löytyvän käyttöä. Sopivan pituisia vetoketjuja ei tähän hätään kotoa löytynyt, joten ompelin pussukat kaavalla, joka on peräisin kirjasta Tildan talossa. Kirjassa on kaava isompaan ja pienempään pussukkaan, tällä kertaa käytin pienempää kaavaa. Tällaisia pussukoita olen ommellut ennenkin. Kiinnityksen voi laittaa napilla tai nepparilla. Pussukoita voi myös halutessaan koristella vaikkapa pitsillä tai nauhalla.

Pussukoiden materiaalina käytin vanhoja lakanoita, verhoa, hametta jne. Jäljellä olevat palaset olivat niin pieniä, ettei niistä olisi enää mihinkään isompaan riittänyt. Vuorikankaat ovat kaikki vanhaa lakanaa. Vanhoissa ja kuluneissakin lakanoissa reunoilla on yleensä paljon aivan käyttökelpoista kangasta.

Tällaisia pussukoitahan voi käyttää vaikka meikkipusseina tai säilyttää niissä muita pikkutavaroita.

 

Ihana pitsineuletakki

Joskus ennen joulua suunnittelin itselleni neuletakin, johon tulisi pitsineuletta. Lankavalintani takkiin oli Isager Alpaca 2, koska halusin takista ohuen, mutta kuitenkin lämpimän. Ennen joulua joululahjat veivät sen verran aikaa, että lykkäsin neuletakin aloittamista tammikuulle. Tämä olikin onni, sillä Titityyn tammikuun kanta-asiakastarjouksena oli juuri Isager Alpaca 2. Väriä mietiskelin pitkään, mutta päädyin lopulta mustaan ihan siitä syystä, etten ole tainnut koskaan neuloa itselleni sen väristä takkia. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin kissankarvat tässä näkyvät. Kuvaamisen kannalta musta on kyllä huono väri. Takista oli mahdoton saada hyviä kuvia pilvisellä ja sateisella säällä. En kuitenkaan malttanut enää odottaa auringon ilmestymistä.

Neuloin takin ylhäältä alas ja raglanhihoilla, koska tämäntyyppinen neule on kokemukseni mukaan helppo saada istuvaksi. Mallitilkun perusteella laskeskelin silmukat ja juuri oikean kokoinenhan siitä tuli. En luonut alussa lainkaan silmukoita etukappaleille, koska halusin takista edestä avonaisen. Neuloin takista kuitenkin aavistuksen alaspäin levenevän.

Yläosan ja hihat neuloin sileänä neuleena. Hihojen alapuolelta aloitin pitsineuleen. Halusin neuloa pitsineuleen niin, että se lähtee ylhäältä keskeltä ja levenee kolmiomaisesti sivuille päin. Pitsimallin valitsin sillä perusteella, että se oli helppo toteuttaa tällaisessa muodossa. En ollut aluksi ihan varma, teenkö pitsineuletta helmaan asti, joten neuloin välissä hihat ja mietiskelin asiaa.

Loppujen lopuksi päätin, että haluan takkiin taskut, joten helmassa pitäisi olla niiden kohdalla sileää neuletta. En halunnut vaihtaa pitsineuletta suoraan sileään neuleeseen, joten neuloin mallineuleiden vaihtumiskohdassa pitsineuletta osalla mallikerroista pidemmälle. Alareunaan neuloin ainaoikeinneuletta, jotta helma ei lähtisi rullautumaan.

Taskuja varten poimin silmukat ainaoikeinneuleen rajalta ja neuloin sileää neuletta. Yläreunan tein yhden silmukan joustinneuleena kuten hihansuutkin. Lopuksi ompelin taskut kiinni sivuilta. Etureunaan suunnittelin ensin ainaoikeinneuletta, mutta viime tingassa muutin suunnitelmia ja neuloinkin reunuksen pitsineuleena. Mallin katsoin kirjasta Pitsihuivit neuloen. En pingottanut pitsireunusta samalla tavalla kuin huiveissa, joten se jäi suppuisemmaksi. Mielestäni reunus näyttää tällaisena ihan kivalta.



Tästä takista tuli aika lailla sellainen kuin halusinkin. Lanka on ihanaa ja sitä kului vain hiukan vajaa 250 g, joten takki on mukavan kevyt. Se lämmittää riittävästi olematta kuitenkaan liian kuuma. Kaikinpuolin ihana takki, jota tulee varmasti pidettyä.

1-vuotias blogi

Blogini juhlii tänään 1-vuotissynttäreitään! Vuosi sitten rohkaisin vihdoin mieleni ja perustin blogin. Olin kypsytellyt ajatusta mielessäni jo pidempään, mutta se tuntui liian hankalalta ja aikaa vievältä. Tämän vuoden aikana blogi on sujahtanut osaksi elämääni. Instagramiin tulee laitettua kuvia lähes päivittäin, se käy niin nopeasti ja helposti. Blogiin olen pyrkinyt kirjoittamaan suunnilleen kaksi postausta viikossa, vähän sen mukaan, kuinka aikaa on ollut.

Vuoden aikana postauksia onkin kertynyt tasan 100. Enimmäkseen olen esitellyt neuleita, vaikka jonkin verran olen myös virkannut ja ommellut. Neuletakkeja on valmistunut yhteensä viisi ja -paitoja kaksi. Lapasia olen neulonut 12 paria ja sukkia 5 paria. Lisäksi on valmistunut mm. huiveja ja kämmekkäitä.

Vaikka neuleita onkin valmistunut määrällisesti eniten, on viiden suosituimman postauksen joukossa kuitenkin neljä virkkausaiheista. Virkatuista matoista kirjoittamani postaus on ylivoimaisesti luetuin ja hyvänä kakkosena tulee virkattu lampunvarjostin. Lisäksi virkatut heijastimet ja patalaput ovat mahtuneet viiden luetuimman joukkoon. Virkkausten jälkeen viidennelle sijalle yltää äidille joululahjaksi neulottu pitsihuivi. Nyt joulun jälkeen en ole vielä virkkuukoukkuun tarttunut, mutta vähitellen sekin alkaa taas houkutella.

Pihajuttuja ja leivontaakin on blogissa näkynyt. Nyt talvella pihalla ei ole paljon esiteltävää, mutta kunhan kevät koittaa, alkaa pihakuviakin blogissa varmasti taas näkyä. Leipomuksista blogiin päätyy vain osa. Haasteena on saada kuvat otettua ennen kuin ne katoavat parempiin suihin.

Blogin avulla pysyn hyvin selvillä siitä, millaisia käsitöitä olen tehnyt. Muuten ne tuppaavat ajan mittaan unohtumaan. Täältä on myös helppo tarkistaa, millä ohjeella se herkullinen piirakka olikaan tehty. 

Mikä postaus teidän mielestänne on ollut mielenkiintoisin tai hyödyllisin? Omaa suosikkiani en osaa valita, ensimmäisenä esittelemäni valkoinen villatakki on kyllä yksi parhaista. Takkia on tullut pidettyä paljon tämän vuoden aikana. Myös tytöille neulomani kaarrokeneuleet kuuluvat suosikkeihini. Välillä on pakko vain ihailla niiden värejä ja kuvioita.

Synttäreiden kunniaksi jaan teille erään kakkuohjeen. Ohjeen olen joskus kirjoittanut kirjaan, johon keräsin ruoka- ja leivontaohjeita aikana ennen nettiä. Ohjeen alkuperästä minulla ei ole tietoa, äidiltäni olen sen joskus saanut. Tätä en olekaan pitkään aikaan leiponut, mutta äskettäin selailin tuota kirjaa ja ohje osui silmiini.

Suklainen kahvikakku 

250 g margariinia tai voita

2 dl sokeria 

3 munaa

4 dl vehnäjauhoja

4 rkl kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

2 tl vanilliinisokeria

1 dl mantelirouhetta

1 dl vahvaa kahvijuomaa 

Kuorrutus:

25 g margariinia tai voita

2 dl tomusokeria

1 1/2 rkl kaakaojauhetta

2 rkl voimakasta kahvijuomaa

Pinnalle:

suklaarouhetta, suklaamakeisia tai suklaarusinoita

Vaahdota rasva ja sokeri, vatkaa joukkoon kananmunat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen jäähtyneen kahvijuoman kanssa. Sekoita taikina tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun rengasvuokaan. Paista 175 asteen lämmössä noin tunti. Anna kakun jäähtyä.

Sulata rasva kattilassa tai mikrossa. Lisää kahvi ja siivilöi joukkoon tomusokeri ja kaakaojauhe. Sekoita tasaiseksi. Levitä kuorrutus jäähtyneen kakun pinnalle ja koristele suklaarouheella, -makeisilla tai -rusinoilla.

Lopuksi haluan vielä kiittää teitä kaikkia, jotka blogiani luette! On kiva, että lukijoita on vuoden aikana löytynyt. Saapa nähdä, millainen ensi vuodesta tulee. Pari ihanaa neuletta ihan itselle on ainakin suunnitteilla ja yksi lähes valmiinakin.