Syksyn tuntua

Kyllähän se alkaa syksy jo olla, vaikka lämpötilat ovat olleet taas aika kesäisiä. Pihassa riittää vielä kukkia ja tomaatteja kypsyy jatkuvasti. Illat ovat kuitenkin jo aika pimeitä, ja syksyn värit alkavat olla upeimmillaan. Raivasin jo osan kesäkukista pois. Osa kukkii kuitenkin vielä niin hienosti, että jätin ne paikoilleen. Verenpisarat ja pelargonit saavat vielä nauttia lämmöstä ja valosta. Kukkiakin niissä riittää.


Kelloköynnös on kukkinut jo pitkään. Se aloitti tänä vuonna kukintansa niin aikaisin, että kukkia on ehtinyt aueta jo lukuisia. Ja kaikki ne ovat yhtä ihania.

Petunioista osa oli jo ränsistynyt sen verran, että laitoin ne pois. Kaksivärinen kerrottu petunia kuitenkin kukkii hienosti edelleen. Se on uskollisesti kukkinut etuovella koko kesän, vieruskaveri vain on vaihtunut. Siirsin kukintansa lopettaneen tupakkaruukun pois ja vaihdoin tilalle istutuksen, jossa on asteri ja hopealehtiä.

Viikonloppuna huomasin kevätkaihonkukassa nupun ja nyt se oli auennut. Ehkä lämpö sai sen kuvittelemaan kevään tulleen. Esikotkin kasvattavat innokkaasti uusia lehtiä.

Jouluruusussa on taas nuppu, saa nähdä kuinka sen käy tänä vuonna. Viime syksynäkin se teki nupun, joka kuitenkin paleltui talven aikana. Ihme kyllä tämä jouluruusu on vielä hengissä, vaikka koko kesän joku on syönyt sen lehtiä. Sinnikkäästi se kuitenkin tekee koko ajan uusia.

Viljelylaatikoita en ole vielä tyhjentänyt, mutta kurkut otin jo pois. Niistäkin tuli ihan hyvin satoa, mutta viimeiset kurkut eivät enää jaksaneet kasvaa. Tomaatteja sen sijaan kypsyy jatkuvasti. Kylminä öinä olen suojannut ne harsoilla. Viime kesänä en saanut tomaateista juuri mitään satoa ja olinkin vakuuttunut siitä, että tänä kesänä en laita kuin yhden tai kaksi tomaattia. Mutta jotenkin se oli kevääseen mennessä unohtunut ja tomaatteja olikin yhtäkkiä seitsemän. Ja kyllä se kannatti, nyt sato on ollut erinomainen.

Lisäksi yhdessä laatikossa kukkivat nyt samettikukat, toisessa krassit, kolmannessa kehäkukka ja neljännessä asterit yhdessä hajuherneiden kanssa. Istutin laatikon kahteen nurkkaan hajuherneen, jotka innostuivat kasvamaan. Niistä on riittänyt jo moneen kukkakimppuunkin. Nyt loppukesästä ne ovat kukkineet yhdessä pinkkien astereiden kanssa. Aikamoinen viidakko tämä laatikko alkaa jo olla.

Melko kesäiseltä tuntuu vielä, mutta kyllähän niitä syksyn värejäkin alkaa jo näkyä pihassa ja metsässä. Haavat aivan loistavat tummia havuja vasten, ja niiden lehtiä on nyt kerätty ja kuivattu askartelua varten. Kanervien kanssa en ole vielä pitänyt kiirettä ja kukkasipuleitakin pitäisi hankkia. Pimenevät illat houkuttelevat kuitenkin jo sytyttelemään lyhtyjä.

Satoa omasta pihasta

Nyt ollaan jo yli heinäkuun puolivälin, ja jotain satoakin on pihasta jo saatu. Tilliä ja persiljaa olen jo pakastanut, samoin pinaattia. Kaikissa tomaateissa taitaa olla jo raakileita, pikkuhiljaa ne alkavat saada vähän väriäkin.

Kurkut kasvoivat alkukesällä kovin hitaasti, mutta nyt ne ovat saaneet vähän vauhtia ja joku kukkakin on auennut. Punasipuleita istutin keväällä yhteen laatikkoon melko tiheään, olen harventanut niitä pitkin kesää ottamalla väleistä pikkusipuleita.

Viikko sitten kaikki sipulit olivat vielä varret pystyssä, mutta sunnuntaina mökiltä palatessa huomasin, että varret olivat jo kaatuneet. Kesää on vielä jäljellä, joten aion siirtää ainakin salaatin alle hautautuneet samettikukat laatikkoon, kunhan saan sipulit nostettua ylös.

Salaatti on tänäkin kesänä kasvanut hyvin. Kylvin sitä vähemmän kuin viime kesänä, mutta silti sitä on niin paljon, ettei tarvitse kaupan salaatteja ostaa. Ostin viime kesäksi siemenpussin, jossa on sekoitus montaa eri salaattilajia ja se on ollut hyvä. Salaatista tulee kivan näköinen, kun siihen laittaa erivärisiä ja -muotoisia salaatinlehtiä.

Basilikakin on nyt vihdoin kasvanut, vaikka alkukesästä se oli niin pieni, että luulin jo, ettei siitä tule mitään.



Marjat ovat alkaneet kypsyä, ja lähes joka päivä kotona ollessa tuleekin jotain marjoja poimittua. Metsämansikoilla on herkuteltu jo jonkin aikaa. Niitä lapsetkin poimivat mielellään suoraan suuhun. Mustikoita kasvaa omassa pihassa ja aidan takana metsän puolella, niitä poimin käsin pieniä määriä kerrallaan. Kyllä siitäkin yllättävästi marjoja kertyy, niitä on jo jonkin verran pakkasessakin.

Punaherukat eivät ole ihan vielä kypsiä, mutta mustaherukoita pääsee jo maistelemaan. Viime vuonna keitin niistä vähän mehuakin, mutta tänä vuonna marjoja ei tule ihan niin paljon.

Nopeasti on kesä kulunut tähän asti. Tuntuu, että vasta oltiin kesäkuun alussa ja nyt on heinäkuukin jo pitkällä.