Aiemmin tuli jo kokeiltua Pätkis- ja Dumle-muffinssit, joten nyt leivottiin Omareilla höystettyjä muffinsseja. Näihin ei käytettykään tavallisia Omareita, vaan suklaapäällysteisiä makeisia, joita oli jäänyt joulusta. Taikinan tein nyt vaihtelun vuoksi eri ohjeella kuin aiemmat karkkimuffinssit. Muffinssien ohjeen löysin täältä. Ohjeen muffinsseissa on käytetty Dumleja, mutta korvasin ne Omareilla. Muuten noudatin ohjetta.
Mitään kuorrutetta en näihin tehnyt, arvelin muffinssien olevan riittävän makeita ilmankin. Ja oikeassa olinkin, melkein turhankin makeita minun mielestäni. Nämä maistuivat hyvin koko perheelle. Karkin sisus suli uunissa hiukan sitkeäksi ja valui pitkin muffinsseja, suklaa taas jäi muffinssien sisälle. Tämä oli kyllä ihan toimiva yhdistelmä.
Juustosarviakin tuli leivottua pitkästä aikaa iltapalalle, kun jääkaapista löytyi sopivasti puolikas hiiva ja juustoraastetta. Tällä kertaa tein ne Valion sivuilta löytyvällä Helppojen juustosarvien ohjeella. Tämä ohje on mielestäni aika näppärä ja nopea.
Kenties muistattekin, kuinka kävi aiemmin huovuttamilleni lapasille. Niistähän tuli liian pienet sopiakseen tyttöjen käteen. Silloin harmitti kyllä aika lailla, koska lapasista tuli mielestäni kauniit. Minähän en luovuttanut, vaan yritin uudelleen. Tällä kertaa langaksi valikoitui Kotikulta Villainen, joka oli minulle uusi tuttavuus. Päätin huovuttaa lapaset tällä kertaa käsin, jotta saisin niistä oikean kokoiset.
Neuloin lapaset omaan käteeni hiukan reilun kokoisiksi. Toisen parin alareunaan neuloin vähän tummemman harmaata, sillä pelkäsin, ettei lanka muuten riittäisi. Olisi se kyllä varmaan kuitenkin riittänyt, koska sitä jäi lapasten valmistuttua vähän jäljelle. Mutta oikeastaan tuo tummanharmaa alareuna näyttää ihan kivalta.
Huovutin lapasia kunnes ne olivat tyttöjen käsiin sopivat. Kyllä niistä ihan riittävän tiiviit tuli. Tytöt saivat itse valita lapasiin virkattavat kuviot. Molempien kuvioiden mallit ovat kirjasta 75 virkattua pitsikuviota. Virkkasin kuviot jostain ohuen huivilangan lopusta ja ompelin ne kiinni lapasiin.
Hienot näistäkin tuli ja paljon näitä käytettiinkin taannoin kovilla pakkasilla. Lanka oli neuloessa mielestäni hiukan karkean tuntuinen, mutta huovutuksen jälkeen lapaset ovat kyllä ihanan pehmeät. Kelpaa nämä kädessä lumessa peuhata.
Tällä viikolla oli sen verran kova pakkanen, että innostuin jäädyttämään koristeita. Jääkoristeita on meillä tehty useampana talvena. Eräänä vuonna jäädytettiin erilaisissa astioissa värikkäitä jäitä, joista lapset kokosivat sitten linnoja ja muita rakennelmia. Viime vuonna tehtiin vain jäälyhtyjä, niistäkin osa värillisiä. Tällä kertaa jäädytin koristeisiin erilaisia kasveja: kuusenhavuja, pelargonin kukinnon, kuivuneita angervon kukintoja...
Tämän ison jääkoristeen tein taikinakulhoon. Varmistin koristeiden paikallaan pysymisen kiinnittämällä ne rautalangalla ja kepeillä paikoilleen. Varret jätin pitkiksi ja katkoin vasta koristeen jäädyttyä. Tämä näyttää eri puolilta katsottuna hiukan erilaiselta.
Keksipaketista peräisin oleva muovi oli sen verran hauskan muotoinen, että kokeilin tehdä siihen yhden jääkoristeen.
Tomaattipurkkeihin jäädytin toiseen kuusenhavun ja pelargonin kukinnon sekä pari helmeä ja toiseen metsästä löytyneen tuohenpalan sekä kuivuneen angervon kukinnon. Toisessa purkissa jää oli läpikuultavampaa kuin toisessa, joten koristeet erottuvat siinä paremmin. Tosin jääkoristeet muuttuvat kyllä hiukan ajan mittaan ja säiden vaihdellessa muutenkin.
Yksi jäälyhtykin piti tehdä, sen jäädytin myös taikinakulhossa. Siinä on nyt palanut kynttilä useampana iltana. Ja hienoltahan se näyttää. Saa nyt nähdä, kauanko nämä koristeet kestävät. Sen verran vaihtelevaa on sää ollut tänä talvena.
