Farkkutyyny terassille

Lepäilen mielelläni kesällä terassin penkillä. Silloin on mukava, kun selän taakse tai pään alle saa pehmeän tyynyn. Edellinen, kierrätyskankaista ommeltu päällinen oli jo kovin kulunut, joten uudelle oli tarvetta. Päätin ommella uuden päällisen vanhoista farkuista, joita on taas kertynyt varastoon useammat.

Koristeeksi tyynyyn ompelin aiemmin kesällä puuvillalankojen jämistä virkkaamani pyörylät. Pyörylöiden malli on Little Spring Mandala. Etsiskelin silloin malleja, joihin voisin jämälankoja käyttää ja tämä vaikutti kivalta. Jo pyörylöitä virkatessani minulla oli ajatuksena tyynynpäällinen, mutta ompelu on jotenkin jäänyt kesätouhuissa.

Eräänä sadepäivänä sain nyt viimein tyynyn ommeltua. Käytin siihen lahkeet rikkinäisistä farkuista. Lahkeen leveys ei ihan riittänyt, mutta onneksi löysin jostain ompeluksesta jääneen kangassuikaleen, jonka ompelin lahkeiden jatkoksi. Suikale oli jopa sopivasti toiseen päähän kapeneva, joten se sopi lähes täydellisesti hiukan alaspäin leveneviin farkun lahkeisiin.

Ompelin toiselle puolelle tyynyä kolme pyörylää ja toiselle puolelle yhden, sijoittelun ratkaisivat kuluneet kohdat kankaassa, jotka sain tällä tavalla peitettyä. Jätin päällisen toisesta päästä auki, jotta se on helppo irrottaa. Kiinnitykseksi ompelin farkkujen päärmeestä leikatut nauhat.

Tämä tyyny sopiikin hyvin yhteen pari vuotta sitten ompelemani penkin pehmusteen kanssa, johon käytin vanhoista farkuista leikattuja tilkkuja.

 

Kesäinen neuletakki

Tämä takki valmistui jo juhannuksena, mutta nappien valitseminen ja kiinnittäminen jäi. Nyt se on kuitenkin tehty. Takista tuli juuri sellainen kuin toivoinkin, kevyt ja pehmeä ja pitsiäkin sopivasti. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan niin kuin ensin suunnittelin.

Keväällä aloin haaveilla kesäisestä neuletakista, joka sopisi mekkojen ja hameiden kanssa pidettäväksi. Langaksi valikoitui Holst Garn Coast, jota en ollut ennen kokeillut. Mielessäni oli selkeä kuva siitä, millainen takin pitäisi olla. Ajattelin päästä helpolla ja käyttää valmista ohjetta. Aloitinkin takin monta kertaa alusta useammalla eri ohjeella, mutta ikinä siitä ei tullut sellainen kuin toivoin.

Lopulta kyllästyin ohjeen etsimiseen ja päätin tehdä takin ilman ohjetta. Pitsineulekuvioiden kaaviot löysin vanhoista käsityölehdistä. Halusin selkään ja hihoihin jonkin leveämmän pitsineuleraidan ja etureunoihin kapeamman.

Etureunojen pitsikuvion vaihtumiskohta oli kuitenkin jotenkin epäselkeä, ja takin ollessa jo pitkällä hihojen alapuolella huomasin kuvion mutkittelevan aika lailla. En halunnut ruveta purkamaan lähes koko takkia, kun olin jo niin pitkälle päässyt. Mietin vaihtoehtoisia ratkaisuja ja lopulta päädyin leikkaamaan epäonnistuneen etureunan pois ja neulomaan uuden reunuksen poikittain etukappaleiden reunaan. Valitsin reunaan siksak-kuvion, jonka jälkeen neuloin vielä joustinneulereunuksen. Ja loppujen lopuksi tästä tulikin paljon hienompi kuin alkuperäinen. Kaula-aukon muodostakin onnistuin saamaan juuri sellaisen kuin halusin.

Lanka oli ihanaa ja sitä kului takkiin yllättävän vähän, vain hiukan päälle 100g. Tästä langasta voisi neuloa jonkun väljemmänkin neuletakin, siitä tulisi varmasti ihanan kevyt ja ilmava. Lanka on puuvillan ja villan sekoitetta, joten se sopii hyvin tällaiseen kesäneuleeseenkin. Nyt pitää vain toivoa loppukesälle lämpimämpiä säitä, jotta tätä tarkenee käyttää.

Malli: omasta päästä (raglan ylhäältä alas)

Lanka: Holst Garn Coast (Nimbus)

Puikot: 3 mm 

Raparperipiirakka murupäällisellä

Raparperista on saatu tänä kesänä jo sen verran satoa, että keitin hilloa ja leivoin pellillisen piirakkaa. Monta raparperipiirakkaohjetta on jo testattu ja hyväksi havaittu, mutta halusin kokeilla jotain uutta. Päätin leipoa piirakkaa koko pelllillisen, jotta siitä riittäisi pakastettavaksikin.

Kokeiluun päätyi ohje, jossa pohjataikina maustettiin kardemummalla ja piirakka päällystettiin kauramurulla. Kardemumma sopikin erinomaisesti raparperipiirakkaan ja päällisestä tuli ihanan rapea, joskin rapeus hiukan vaikeutti piirakan leikkaamista. Pidin piirakkaa ehkä aavistuksen liian kauan uunissa, sillä päällinen pysyi vaaleana, mutta pohjasta sen sijaan tuli aika tumma. Maussa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa. Tätä syötiin sekä vaniljakastikkeen kanssa että ilman, ja hyvältä se maistui molemmilla tavoilla. Piirakka kesti myös hyvin pakastuksen. Tätä tulee varmasti tehtyä toistekin.