Taas huivi

Nurmilinnun jälkeen puikoille pääsi heti toinen huivi ihanasta Manos Del Uruguay Marinasta. Ihastuin langan väriin nähtyäni sen Lankaputiikki Silmukassa ja tiesin heti, että haluan siitä huivin itselleni. Mallin valinta ei ollut tälläkään kertaa helppoa, ihania huivimalleja olisi vaikka kuinka. En halunnut huivista tällä kertaa kolmion tai suorakaiteen muotoista, mikä rajasi vaihtoehtoja jonkin verran.

Lopulta päädyin toiseen Heidi Alanderin malliin, Peipposeen. Halusin kuitenkin huivista tällä kertaa isomman, sellaisen, jonka voisi kietoa hartioille. Lankaakin oli riittävästi isompaankin huiviin. Niinpä kasvatin huivin kokoa lisäämällä mallikertoja. Neuloin alussa olevan siksak-kuvion vielä uudelleen toisen kuvion jälkeen, lisäksi neuloin reunapitsiin lisää kerroksia. 

Vähän jännitti, miltä huivi näyttäisi valmiina näiden muutosten jälkeen, mutta ihan hyvähän siitä tuli. Ja koko on juuri sopiva hartioille, huivin saa kyllä hyvin kietaistua kaulaankin, koska se on niin ohut. Reunapitsi näyttää huivin päissä ihanan ilmavalta. Tämän muotoisia huiveja voisin neuloa enemmänkin. Huivin sinivihreä väri on vaikea saada taltioitua kuviin juuri oikeana. Välillä se näyttää enemmän siniseltä, välillä taas vihreämmältä. Lankaa jäi vielä jäljellekin, ja siitä on jo tulossa jotain parin muun huivilangan jämän kanssa.

Malli: Peipponen (muunneltu versio) 

Lanka: Manos Del Uruguay Marina

Puikot: 3,5 mm 

Pionit

Tämä kesä on ollut sen verran viileä, ettei villalankojen neulominen ole tuntunut ollenkaan liialliselta. Lainasin kirjastosta Lumi Karmitsan kirjan Villit vanttuut & vallattomat villasukat, jonka ostamistakin olen jossain välissä harkinnut. Kirjassa on monta kivaa ohjetta, niistä neuloin ensimmäiseksi Pionit.

Kirjan lapaset ovat mustavalkoiset, mutta halusin omistani pinkit. Talvella neulomistani Ystävänpäiväsukista oli jäänyt lankaa sen verran, että niistä riitti näihin lapasiinkin. Lanka tosin oli Nallea ohjeen 7 veljeksen sijasta, mutta arvelin sen sopivan. Ohjeessa mainittiin lapasten kooksi reilu naisen koko, eivätkä omat käteni ole kovin suuret, joten ohuemmalla langalla sain juuri sopivan kokoiset lapaset.

Neuloin joustinneuletta kaksinkertaisen määrän ohjeeseen verrattuna, koska mielestäni lapasissa pitää olla riittävän pitkät varret. Kummassakin lapasessa on kokonainen kukkakuvio niin, että puolet siitä on lapasen selkäpuolella ja puolet kämmenpuolella. Kun lapaset laittaa vierekkäin, yhdistyvät lapasten kuviot kokonaiseksi kukaksi.

Näistä tuli aika hauskat ja varmasti ihanan lämpöiset. Talvella sitten näitä käyttäessäni muistan kesän ja kauniit pionit.

Nurmilintu

Neuloin itselleni taas pari uutta huivia, niitä ei kai voi olla liikaa? Toinen huiveista odottaa vielä pingotusta, mutta ensimmäinen on jo valmis esiteltäväksi.

Olin varannut kesäiseen neuletakkiini Holst Garn Coast -lankaa 4 kerää, joista takkiin kului puolet. Niinpä lopuille oli keksittävä jotain käyttöä. Keväällä kaipasin villahuivien joukkoon lämpimämmillä säillä pidettävää, arkikäyttöön sopivaa huivia. Puikoille pääsi siis Heidi Alanderin Nurmilintu. Halusin nimenomaan kaulaan kietaistavan kokoisen huivin ja tämä malli vaikutti siihen sopivalta.

Huivi valmistui nopeasti, neuloin sitä lähinnä kirjaa lukiessa sekä matkoilla ja siitä huolimatta se oli valmis alle viikossa. Huivissa vuorottelevat aina oikein -osuudet ja pitsineule, joten vaihtelua oli riittävästi. Päättelyyn käytetty tekniikka oli minulle uusi, mutta siihen löytyi kyllä hyvät ohjeet. Nyt on sekin hallussa.

Mielestäni tämä huivi on kivan muotoinen, sen saa hyvin kietaistua kaulaan. Tätä tulee kyllä varmasti käytettyä. Yksi kerä lankaa olisi vielä jäljellä, siitä saatan neuloa huiviin sopivan myssyn.