Hevonen nimeltä Helli

Pääsin kokeilemaan keppihevosen ompelua, kun kuopus halusi itselleen uuden hevosen. Ennestään meillä oli pari kaupasta ostettua hevosta, joilla ei ole kovin paljon leikitty. Nyt järjestettiin yhdessä kaverin kanssa keppihevossynttärit ja innostusta alkoikin yhtäkkiä löytyä. Ja synttäreille piti tietenkin saada uusi, hienompi hevonen.

Perehdyin hiukan aiheeseen etukäteen ja kävin kangasostoksilla. Eurokankaan palalaarista löytyi edullisesti sopivan värinen kangaspala. Kovin paljon rahaa en viitsinyt tähän projektiin uhrata, kun en yhtään tiennyt, tuleeko koko hevosesta mitään. En jaksanut ruveta tulostamaan kaavoja, vaan piirsin ne itse. Kovin monimutkainenhan ei tuo keppihevosen muoto ole. Muuten kaavasta tuli ihan hyvä, mutta turpa olisi voinut olla vähän leveämpi. Suun kohdalle leikkasin viillon, johon ompelin sopivan kangaspalan. 

Silmät ja sieraimet tein fleecekankaasta, koska en löytänyt mustaa huopaa mistään, vaikka olen melko varma, että sitä pitäisi meillä olla. Korvat kiinnitin vasta pään täyttämisen jälkeen, jotta saisin ne paremmin oikeaan kohtaan. Leikkasin hevosen päähän pienen viillon, johon työnsin korvan alareunan ja ompelin sen jälkeen korvan päähän kiinni.

Harjan tein vaaleanruskeasta langasta. Ompelin ensin hevosen päähän rivin etupistoja, joihin kiinnitin langat. Avasin lopuksi lankojen säikeitä, jotta harjasta tulisi tuuheampi. Kepiksi sahasin vanhan harjanvarren puoliksi, toisesta puoliskosta tulee keppi toiselle hevoselle, jonka ilmeisesti joudun vielä ompelemaan. Kiinnitin pään keppiin ilmastointiteipillä ja peitin kiinnityskohdan kangassuikaleella.

Hevosen piti tietenkin saada myös suitset ja valjaat. Valjaiden materiaalisi valikoitui musta samettinauha, koska sitä sattui kotoa löytymään. Nauhan lisäksi tarvittiin neljä avainrengasta, joihin nauhat kiinnitettiin. Kuolaimet taivuttelin kiinnikkeestä, jonka olin ottanut talteen jostain lelupakkauksesta. Suitsiksi ompelin kengännauhan. Ihan kelpo valjaat näistä tuli ja ovat hyvin kestäneet ratsastustakin.

Hevonen sai heti nimekseen Helli ja pääsi jo metsäänkin käymään. Ja synttäreillä Helli hyppäsi hienosti esteitä. Hiukan vallaton Helli tosin on välillä, yrittää varastaa omenoita ja keksii muita temppuja ;) Seuraavaksi pitäisi ommella Hellille sisko. Hiukan harmittaa, etten ostanut laadukkaampaa kangasta, kun toinen hevonenkin on kuulemma tästä samasta kankaasta ommeltava. No, katsotaan nyt, kuinka kestävät käytössä. Voinhan sitten tarvittaessa ommella uudet.