Virkattuja patalappuja

Lainasin kirjastosta kirjan "Patalappuja à la Carte". Monien mielenkiintoisten mallien joukosta oli vaikea valita. Loppujen lopuksi virkkasin kolme paria kaksivärisiä patalappuja. Vaihdoin aina parin toiseen patalappuun värien paikat. Langat ovat sekalaisia puuvilla- ja villalankoja.

Kelta-valkoisten nelikulmaisten patalappujen mallina on "Salonkien salat". Näistä tuli mielestäni kivan pirteät.


Musta-harmaat pyöreät patalaput on virkattu "Iloinen leipuri"-ohjeella. Ohjeesta poikkesin sen verran, että virkkasin pallosilmukoiden jälkeen enemmän kiinteitä silmukoita kuin ohjeessa, jotta sain patalapusta riittävän suuren.

Musta-turkoosit patalaput on virkattu ohjeen "Keittiöprinsessa" mukaan. Kuvittelin muistavani ohjeen, kun virkkasin patalappuja uimarannalla. Olin kuitenkin unohtanut kääntää työn joka kerroksen jälkeen, joten ihan samanlaisia ei näistä tullut kuin ohjeessa.

Nyt on patalappuja. Monta kivaa mallia olisi kirjassa kyllä vielä kokeiltavana. Tällaiset virkkaukset ovat kivoja kesällä, ne on helppo pakata mukaan reissuun tai rannalle.

Mehitähtiä

Kun piha on suurelta osin kalliota, sopivat mehitähdet sinne hyvin. Pihassa oli jo valmiiksi iso alue mehitähteä. Siitä olen siirtänyt ruusukkeita eri puolille. Koska pihassa oli entuudestaan vain yhtä mehitähtilajiketta, ostin tänä kesänä kolme uutta mehitähteä. Niistä laittelin ruusukkeita sinne tänne kallionkoloihin.

Katsotaan nyt, kuinka ne selviävät talvesta. Kovia ne joutuivat jo alkuvaiheessa kokemaan, kun muutaman päivän poissaolon aikana variksenpoikaset olivat riepotelleet niitä ympäriinsä. Onneksi suurta vahinkoa ei päässyt tapahtumaan, sillä mehitähdet juurtuvat helposti uudelleen. Nyt variksenpoikaset ovat nähtävästi jo häipyneet, joten mehitähdet saavat ehkä kasvaa rauhassa.

Osan mehitähdistä istutin vatiin. Pohjalle laitoin hiukan multaa, sen päälle pieniä kiviä ja koristeeksi isompia kiviä ja mehitähtiä. Nyt kaksi noita mehitähdistä alkoi kukkia, ja aika kauniilta ne kukkiessaan näyttävät. Vaikka mehitähdet ovat kyllä hienoja ilman kukkiakin.

 

Lyhythihaiset pitsijakut tytöille

Neuloin esikoiselle kevätjuhlia varten edestä solmittavan, lyhythihaisen pitsijakun. Sen esittelinkin aiemmin kevätjuhlamekon kanssa. Toisellekin piti tietenkin neuloa oma jakku. Ihan samanlaista en viitsinyt tehdä, joten valitsin hiukan erilaisen mallin. Lanka on molemmissa sama, kävin hakemassa sitä pari kerää lisää kuopuksen takkia varten.

Kuopuksen takki on hiukan pidempi, vyötärölle asti ja se kiinnitetään edestä yhdellä napilla. Reunukset ovat tässä joustinneuletta. Tässä takissa ihastuin tuohon mallineuleeseen, se on mielestäni kaunis. Kokoja oli vain pienille lapsille, ohjeen suurin koko oli 116 cm. Kuvassa jakku näytti kuitenkin sen verran reilun kokoiselta, että arvelin tuon suurimman koon riittävän. Ja ihan sopivahan siitä tuli. Näitä voi nyt käyttää kesäisissä juhlissa tai vaikka ihan muuten vaan.

Malli: Suuri Käsityö 5-6/2013

Lanka: Svarta Fåret Tilda

Puikot 3,5 mm

Malli: Suuri Käsityö 5-6/2015

Lanka: Svarta Fåret Tilda

Puikot 3,5 mm

Violetin sävyjä

Huomasin eilen, että pihassa kukkivat kukat ovat juuri nyt lähes kaikki violetin sävyisiä. Kuunliljojen lehdet ja pari valkoista kukkaa (ahkeraliisa ja hopeahärkki) tuovat vaihtelua violettiin värimaailmaan. Siperiankurjenmiekkakin aukaisi juuri kaksi kukkaa. Kukkia ei taida tulla nyt ihan yhtä paljon kuin viime vuonna, koska kirvat ovat olleet riesana. Mutta kauniita nuo kukat kyllä ovat, ne aivan loistavat harmaata kiveä vasten.

Kurjenpolvikin aloittelee kukintaansa, paljon on vielä nuppuja avautumatta. Nyt kukat vähän roikkuvat jatkuvan sateen vuoksi, mutta kyllä ne piristyvät, kunhan aurinko taas tulee esiin. Kurjenpolvi kasvaa meidän pihassa kallionotkossa, jonka se on täyttänyt lähes kokonaan. Kunnolla kukkiessaan se on ihana. Viime kesänä tämä kurjenpolvi kukki uudelleen loppukesällä.

 
Violettina kukkii myös mirrinminttu. Sain sitä äidiltäni palasen, josta osan istutin kalliolle. Nyt kukat alkavat jo varista sen verran, ettei niissä oikein ole enää kuvattavaa.

Viime kesänä istutetut akileijat ovat kukkineet jo jonkin aikaa. Kaikki kolme ovat violetteja.

Kesäkukista tällä hetkellä kukkivat vasta ahkeraliisat, yksi petunia, lumihiutale ja yksi verenpisara. Useammassa pelargonissa ja samettikukassa on nuppuja, kyllä nekin varmasti pian aukeavat, kunhan saadaan taas aurinkoa. Talven yli selvinnyt verenpisara teki jo yhden kukan. Sen verran paljon sitä leikkelin, että lisää kukkia tulee varmaan vasta myöhemmin.

Tämän petunian sain keväällä äidiltäni. Siinä on  kaksivärinen, kerrottu kukka. Kukkia on tulossa enemmänkin, koska nuppuja on paljon. Tämä ilahduttaa etuovella aina kotiin tullessa.

Banaanimuffinsseja ja suklaa-kaurakeksejä

Jääkaapista löytyi taas pari aika mustaa banaania, joten oli jälleen aika leipoa banaanimuffinsseja. Tällä kertaa en laittanut taikinaan kaakaojauhetta, vaan maustoin sen kanelilla, inkiväärillä ja neilikalla. Mitään varsinaista ohjetta minulla ei tällä kertaa ollut, vaan katselin ainesten sopivia määriä useammastakin ohjeesta. Näihin sain upotettua myös jugurttipurkin jämät.

Hyvin nämä muffinssit ainakin kohosivat, ehkä vähän liikaakin. Tai sitten taikinaa oli vain liikaa vuokien määrään nähden. Käytän usein arkioloissa silikonivuokia, koska muffinssit saa niistä helposti irti, eikä tule turhaa jätettä.

Jäähtyneistä muffinsseista koristelin osan tomusokeri-kaakaokuorrutteella ja koristetähdillä. Osa jäi koristelematta, koska ne otettiin evääksi junamatkalle. Näistä muffinsseista tuli hyviä ja meheviä.


Joku aika sitten meille ostettiin laatikollinen "Minnan minttusuklaakeksejä", joita koululaiset kaupittelevat. Keksit osoittautuivat niin herkullisiksi, että katosivat hetkessä parempiin suihin. Tulipa sitten mieleeni kokeilla, onnistuisinko tekemään samantapaisia keksejä itsekin. Kyseiset keksit olivat kaurakeksejä, joiden välissä oli suklaata. Sopivalta vaikuttava keksiohje löytyi Valion sivuilta. Keksien väliin sulatin minttusuklaata.

 
Riittävän samanlaisia näistä tuli kuin esikuvansa, nopeasti nämäkin keksit hupenivat. Näitä voisi tehdä toistekin. Keksit oli helppo valmistaa, suurin vaiva oli suklaan sulattamisessa.

Risto Räppääjä ja Nelli Nuudelipää

Lasten kanssa luettiin Risto Räppääjä -kirjaa ja mieleeni tuli, että voisipa yrittää virkata Riston. Kaikenlaisten hahmojen virkkaaminen on mukavaa puuhaa, mutta yleensä on kaikenlaista tarpeellisempaakin tehtävää. Sen verran jäi kuitenkin asia askarruttamaan mieltä, että oli pakko kokeilla, millainen virkatusta Risto Räppääjä -nukesta tulisi. Mallia katsoin kirjan kuvista. Ja olihan Riston seuraksi tietysti virkattava Nellikin.

Huppariin ei löytynyt juuri oikeaa vihreää, mutta lapset valitsivat tämän parhaaksi parista vaihtoehdosta. Aika monta nukkea on tullut virkattua ja näissä pääsin hyödyntämään samoja tekniikoita kuin aikaisemmissa nukeissa. Virkkasin ensin pään, ja vartalon siihen jatkoksi. Jalat ja kädet on virkattu erikseen ja ommeltu kiinni vartaloon. Nenä syntyi yhteen virkatuilla pylväillä, samoin peukalo. Riston vaatteet virkkasin erikseen, Nellin vaatteet taas vartalon mukana väriä vaihtamalla.

Riston hiukset on kiinnitetty solmimalla, Nellin hiuksia varten virkkasin kypärän, johon virkkasin roikkuvat hiukset ketjusilmukoilla ja kiinteillä silmukoilla. Lankoina minulla oli erilaisia puuvillalankoja.

Nämä nuket ovat noin 15 cm korkeita eli aika pieniä. Aika hyvin löysin oikeat värit omista langoista, ihonvärisen ja vihreän langan ostin, mutta niille löytyy kyllä varmasti muutakin käyttöä. Näitä oli hauska virkkailla, eikä tässä hommassa loppujen lopuksi niin kauan mennyt.

Alkukesän tunnelmia pihalta

Lämmintä säätä on taas riittänyt ja ulkona on vietetty aikaa. Pihassa ihanimpia ovat tällä hetkellä toisaalta sireeni ja pioni suurine kukkineen, toisaalta taas kallionkoloissa kukkivat rikko ja ristikki, jotka loistavat väriläikkinä harmaata kalliota vasten.

Tomaatit ja kurkut ovat päässeet laatikoihin, sipulit kasvavat hyvää vauhtia ja kaikenlaista on kylvetty: salaattia, pinaattia, tilliä... Kesäkukkien taimet ovat päässeet lopullisille kasvupaikoilleen. Viinimarjapensaissa on raakileet, ja viime kesänä istutettua raparperia on päästy jo maistelemaan. Kuunliljojen lehdet ovat hetkessä kasvaneet suuriksi, kaikki näyttää aivan erilaiselta kuin vielä pari viikkoa sitten.

Metsänreunassa puolukan ja metsätähden kukat loistavat valkoisina, mustikassa on jo raakileita. Kylvin viime kesänä yhteen kallionkoloon siperianunikkoa, ja nyt ensimmäinen kukka avautui.

Paljon on taas kaikenlaisia suunnitelmia tälle kesälle, saa nähdä mitä kaikkea ehdin toteuttaa. Yhden viime kesän suunnitelmista sain toteutettua jo keväällä: saksankurjenmiekat pääsivät parempaan paikkaan. Komeat lehdet se on ainakin kasvattanut, kukinnasta ei ole tietoa.

Olemme saaneet kevään ja alkukesän aikana seurata varisperheen elämää, sillä varikset tekivät pesän läheisen männyn latvaan. Nyt poikaset lähtivät pesästä, ja kaksi niitä näyttäisi olevan. Muutenkin pihassa ja metsänreunassa näkyy kaikenlaisia lintuja, eilen näin närhenkin männyn oksalla.

Prinsessajulisteiden uusi muoto

Prinsessa-aika taitaa olla nyt meidän perheessä ohi. Viimeisetkin prinsessajulisteet saivat lähtöpassit kuopuksen kaapin ovista. Julisteet olivat jo aika huonossa kunnossa, reunatkin repaleiset. Niissä oli kuitenkin niin hienoja värejä, että en raaskinut niitä poiskaan heittää.

Tyttöjen kirjoituspöydillä lojuu aina kaikenlaista pikkutavaraa, jolle olisi hyvä olla joku säilytyspaikka. Aiemmin tytöt askartelivat suklaarasioista säilytyspaikan pinneille, hiuslenkeille sun muille tavaroille. Esimerkiksi hienot korut on kuitenkin kiva pitää näkyvillä, ja tulikin mieleeni, että prinsessajulisteista voisi askarrella pienet kulhot, jossa niitä voisi säilyttää. Tai voihan tällaiseen laittaa vaikka pöydällä lojuvat pyyhekumit.

Julisteet revittiin pieniksi palasiksi, jotka laitettiin veteen likoamaan. Sitten vesi puristeltiin pois, joukkoon sekoitettiin hiukan liimaa ja massa levitettiin kelmulla vuorattuun kulhoon. Kun kulho oli kuivunut ja kovettunut, se irrotettiin varovasti muotista ja kelmusta. Toisen kulhon reunat leikattiin tasaisiksi, toinen sai jäädä röpelöreunaiseksi. Kulhot koristeltiin tarroilla ja pinta viimeisteltiin askartelulakalla kestävämmäksi.

 
Helppo hommahan tuo oli, ja ihan käyttökelpoiset näistä tuli. Toinen tytöistä valitsi tarkemmin tiettyjä värejä omaan kulhoonsa, toinen halusi omastaan värikkäämmän. Samaa kulhoa käytettiin muottina, mutta toinen halusi korkeareunaisemman kulhon, toinen matalamman. Mitä pienemmäksi jaksaa paperit silputa, sitä vähemmän yksittäiset palaset valmiissa kulhossa erottuvat. Aika hauskoja yksityiskohtia näistä löytyy, kun rupeaa katselemaan. Toisessa kulhossa erottuu jonkun silmä ja toisessa teksti "päivän paras". Näitähän voisi tehdä lisääkin, vaikka mainoslehtisistäkin.