2. kesäkuuta 2016

Prinsessajulisteiden uusi muoto


Prinsessa-aika taitaa olla nyt meidän perheessä ohi. Viimeisetkin prinsessajulisteet saivat lähtöpassit kuopuksen kaapin ovista. Julisteet olivat jo aika huonossa kunnossa, reunatkin repaleiset. Niissä oli kuitenkin niin hienoja värejä, että en raaskinut niitä poiskaan heittää.

Tyttöjen kirjoituspöydillä lojuu aina kaikenlaista pikkutavaraa, jolle olisi hyvä olla joku säilytyspaikka. Aiemmin tytöt askartelivat suklaarasioista säilytyspaikan pinneille, hiuslenkeille sun muille tavaroille. Esimerkiksi hienot korut on kuitenkin kiva pitää näkyvillä, ja tulikin mieleeni, että prinsessajulisteista voisi askarrella pienet kulhot, jossa niitä voisi säilyttää. Tai voihan tällaiseen laittaa vaikka pöydällä lojuvat pyyhekumit.

Julisteet revittiin pieniksi palasiksi, jotka laitettiin veteen likoamaan. Sitten vesi puristeltiin pois, joukkoon sekoitettiin hiukan liimaa ja massa levitettiin kelmulla vuorattuun kulhoon. Kun kulho oli kuivunut ja kovettunut, se irrotettiin varovasti muotista ja kelmusta. Toisen kulhon reunat leikattiin tasaisiksi, toinen sai jäädä röpelöreunaiseksi. Kulhot koristeltiin tarroilla ja pinta viimeisteltiin askartelulakalla kestävämmäksi.

 
Helppo hommahan tuo oli, ja ihan käyttökelpoiset näistä tuli. Toinen tytöistä valitsi tarkemmin tiettyjä värejä omaan kulhoonsa, toinen halusi omastaan värikkäämmän. Samaa kulhoa käytettiin muottina, mutta toinen halusi korkeareunaisemman kulhon, toinen matalamman. Mitä pienemmäksi jaksaa paperit silputa, sitä vähemmän yksittäiset palaset valmiissa kulhossa erottuvat. Aika hauskoja yksityiskohtia näistä löytyy, kun rupeaa katselemaan. Toisessa kulhossa erottuu jonkun silmä ja toisessa teksti "päivän paras". Näitähän voisi tehdä lisääkin, vaikka mainoslehtisistäkin.

3 kommenttia:

  1. Tosi kiva idea.
    Osallistu kastehelmi arvontaan mun blogissa.
    Oikein hyvää torstai iltaa sulle.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Muistelin jossain nähneeni ohjeen tällaiseen ja se löytyikin kirjasta "Kierrätä ja askartele!" (Jane Bull).

    VastaaPoista