Sydänteemalla jatketaan edelleen, tällä kertaa neuloin sydämiä pipoon. Kuopus toivoi itselleen sydänpipoa. Vanhat pipot olivat kesän aikana käyneet hiukan pieniksi, joten uudelle päähineelle olikin tarvetta. Viikonloppuna kaivelin lankavarastojani ja löysinkin sopivan paksuista harmaata ja valkoista akryylilankaa. Kuvion otin Jorid Linvikin Suuresta lapaskirjasta, hyvin se sopi pipoonkin.
Kerrankin onnistuin saamaan piposta heti oikean kokoisen. Yleensä joudun luomaan silmukat useampaan kertaan, kun piposta tulee joko liian löysä tai sitten se ei mahdu päähän. Pipo valmistuikin nopeasti, mutta tekoturkistupsu piti tilata, joten sen saapumisessa meni pari päivää. Kuopus ei malttanut odottaa tupsua, vaan pipo piti saada heti päähän. Niinpä alkuviikko meni tupsuttomalla pipolla ja hienohan se oli niinkin.
Nyt on tupsu jo kiinnitetty ja se pääsikin heti lumisateeseen. Tästä piposta taisi tulla uusi lempipipo, se on ollut tällä viikolla joka päivä päässä. Ja tupsu sopii pipoon kyllä täydellisesti.
Vihdoin sain virkattua itselleni valopallon, ja siitä tuli kyllä ihana. Nyt tekisi mieli virkata näitä lisää. Ehkä voisin virkata ohuemmasta langasta vielä kaksi pienempää palloa... Suunnittelin valopallon virkkaamista jo viime talvena, mutta en löytänyt mieleistäni mallia. Halusin nimittäin, että pallo olisi samannäköinen joka puolelta. Olisihan sen mallin voinut itsekin kehitellä, mutta jotenkin en viitsinyt siihen ruveta.
Vihdoin löysin sopivan ohjeen palloon, joka koottiin viisikulmion muotoisista paloista. Kaivoin palloa varten esiin kerän vanhaa Novita Kotiväkeä, jonka olin purkanut jostakin. Otin pallovirkkauksen mukaan syyslomareissulle ja aika sopivasti se reissun aikana valmistuikin. Kovetin pallon liimavesiseoksella ilmapallon avulla. Laitoin pallon roikkumaan kuivumisen ajaksi, ettei se tarttuisi kiinni, mutta tämä osoittautui virheeksi. Palloon jäi nimittäin pieni kohouma siihen kohtaan, josta ilmapallon suu tuli esille. Alimmassa kuvassa tuo kohouma näkyykin. Ensi kerralla kuivatan pallon kulhon päällä, siinä palloa voi käännellä, jotta se säilyttää pyöreän muotonsa. Eipä tuo tosin kovin paljon erotu, jos pallon laittaa niin, että kohouma jää takapuolelle.
Laitoin pallon sisälle pienen, lankamaisen, pattereilla toimivan valosarjan. Sen sai hyvin ujutettua palloon melko pienestä reiästä. Tästä pallosta tulee kyllä ihana valo illan ja aamun hämärässä.
Yhdet lapaset taas valmiina, tällä kertaa neuloin sydänlapaset. Näihin tulikin ihanat värit. Nyt on ilmakin kylmentynyt sen verran, että lapasille alkaa taas olla käyttöä. Malli on jälleen Jorid Linvikin Suuresta lapaskirjasta, se on nimeltään "Siivekkäät sydämet". Näissä lapasissa lankana on valkoinen Novita Venla ja värikäs Drops Delight. Jälkimmäisen olen purkanut tyttöjen pieniksi jääneistä villahousuista. Onnistuin tällä kertaa saamaan värit lähes samalla lailla molempiin lapasiin. Aivan oikeanlaisina värit eivät kuvissa näy, alaosa ei ole ihan noin sinivalkoinen kuin kuvissa näyttää. Näillä langoilla sain lapasista koululaisen käteen sopivat. Melkein voisin kyllä ottaa tällaiset itsellenikin...
Joululahjojakin alkaa jo vähitellen valmistua, kaikista ei tosin täällä uskalla vielä hiiskua. Eräälle pienelle neuloin suloiset kettulapaset. Näitä pikkulapasia on kyllä nopea neuloa ja miten söpöjä ne ovatkaan. Näiden lapasten ohje löytyi Jorid Linvikin Suuresta lapaskirjasta, jonka sain kirjastosta lainaan. Kirjassa on monta kivaa ohjetta, joten siitä tulee varmasti neulottua useammatkin lapaset.
Näissä kettulapasissa tykkään etenkin kämmenpuolella olevista tassunjäljistä. Ja aika kiva on tuo kettukin. Käytin lapasiin jämälankoja, ruskeaa oli vain pienen pieni kerä, mutta hyvin se riitti. Resorin neuloin vähän pidemmäksi kuin ohjeessa, ehkä olisi voinut olla vieläkin pidempi. Näistä tuli kyllä ihanat. Harmi, kun ei kotona ole enää näin pieniä käsiä.
Syksyllä metsässä tulee vietettyä paljon aikaa, mutta nyt lähdin metsäretkelle myös sukkien muodossa. Osallistuin jälleen Niina Laitisen järjestämään yhteisneulontaan. Ensin en aikonut lähteä tähän mukaan ollenkaan, kun oli sen verran muitakin töitä kesken. Olin kuitenkin purkanut kaksi vanhaa neuletta, joten minulla sattui olemaan 7 Veljestä -lankaa sopivasti sukkia varten valmiina.
Pysyin hyvin mukana kantapäähän asti, mutta sitten tuli kiireellisempiäkin töitä ja jäin jälkeen. Nopeasti sain sukat kuitenkin neulottua loppuun. Näistä sukista löytyy jälleen monenlaisia kuvioita: ruusuja, lehtiä, tammenterhoja, oravia, lintuja... Vähän epätasaista tuli tuosta kirjoneuleesta, kun en jaksanut suoristaa purkulankoja, mutta saavat nyt kelvata näin. Sukat menevät lahjaksi, joten ne ovat minulle hiukan reilut. Näistä sukista tulikin paksusta langasta neulottuna tosi lämpimät. Ne toivottavasti lämmittävät lahjan saajaa kylminä talvipäivinä.
Pääsin kokeilemaan keppihevosen ompelua, kun kuopus halusi itselleen uuden hevosen. Ennestään meillä oli pari kaupasta ostettua hevosta, joilla ei ole kovin paljon leikitty. Nyt järjestettiin yhdessä kaverin kanssa keppihevossynttärit ja innostusta alkoikin yhtäkkiä löytyä. Ja synttäreille piti tietenkin saada uusi, hienompi hevonen.
Perehdyin hiukan aiheeseen etukäteen ja kävin kangasostoksilla. Eurokankaan palalaarista löytyi edullisesti sopivan värinen kangaspala. Kovin paljon rahaa en viitsinyt tähän projektiin uhrata, kun en yhtään tiennyt, tuleeko koko hevosesta mitään. En jaksanut ruveta tulostamaan kaavoja, vaan piirsin ne itse. Kovin monimutkainenhan ei tuo keppihevosen muoto ole. Muuten kaavasta tuli ihan hyvä, mutta turpa olisi voinut olla vähän leveämpi. Suun kohdalle leikkasin viillon, johon ompelin sopivan kangaspalan.
Silmät ja sieraimet tein fleecekankaasta, koska en löytänyt mustaa huopaa mistään, vaikka olen melko varma, että sitä pitäisi meillä olla. Korvat kiinnitin vasta pään täyttämisen jälkeen, jotta saisin ne paremmin oikeaan kohtaan. Leikkasin hevosen päähän pienen viillon, johon työnsin korvan alareunan ja ompelin sen jälkeen korvan päähän kiinni.
Harjan tein vaaleanruskeasta langasta. Ompelin ensin hevosen päähän rivin etupistoja, joihin kiinnitin langat. Avasin lopuksi lankojen säikeitä, jotta harjasta tulisi tuuheampi. Kepiksi sahasin vanhan harjanvarren puoliksi, toisesta puoliskosta tulee keppi toiselle hevoselle, jonka ilmeisesti joudun vielä ompelemaan. Kiinnitin pään keppiin ilmastointiteipillä ja peitin kiinnityskohdan kangassuikaleella.
Hevosen piti tietenkin saada myös suitset ja valjaat. Valjaiden materiaalisi valikoitui musta samettinauha, koska sitä sattui kotoa löytymään. Nauhan lisäksi tarvittiin neljä avainrengasta, joihin nauhat kiinnitettiin. Kuolaimet taivuttelin kiinnikkeestä, jonka olin ottanut talteen jostain lelupakkauksesta. Suitsiksi ompelin kengännauhan. Ihan kelpo valjaat näistä tuli ja ovat hyvin kestäneet ratsastustakin.
Hevonen sai heti nimekseen Helli ja pääsi jo metsäänkin käymään. Ja synttäreillä Helli hyppäsi hienosti esteitä. Hiukan vallaton Helli tosin on välillä, yrittää varastaa omenoita ja keksii muita temppuja ;) Seuraavaksi
pitäisi ommella Hellille sisko. Hiukan harmittaa, etten ostanut
laadukkaampaa kangasta, kun toinen hevonenkin on kuulemma tästä samasta
kankaasta ommeltava. No, katsotaan nyt, kuinka kestävät käytössä.
Voinhan sitten tarvittaessa ommella uudet.
