Molemmilla tytöillä on nyt uusi pipo, tietysti turkistupsulla varustettuna. Esikoinen halusi mustan pipon uuden talvitakkinsa kanssa ja se piti tietysti saada heti. Kaivelin pipovarastoa, mutta yhtään mustaa pipoa ei löytynyt. Mustat langatkin olivat vähissä, ne olivat lähinnä ohuita sukkalankoja. Onneksi muistin vastikään ostaneeni muutaman kerän mustaa alpakkalankaa (Hjertegarn Picchu), joka kelpasi pipoon.
Aivan peruspipoa en halunnut neuloa, joten päädyin taas palmikoihin. Kivan näköinen malli löytyi vanhasta käsityölehdestä (Moda 10/2014), tosin tein tähän taitettavan resorin. Tupsuksi laitoin ensin pienemmän mustan tupsun, mutta se oli esikoisen mielestä liian pieni. Ja tämä kaksivärinen tupsu sopiikin pipoon mainiosti.
Myös kuopus oli pipon tarpeessa. Syksyllä neulomani palmikkopipo oli turhan ohut kovilla pakkasilla ja viime talvinen paksumpi pipo oli hiukan liian pieni. Pipo oli siis neulottava paksummasta langasta. Käsityömessuilta ostin muutaman kerän Menitan Lasse-lankaa, josta olen jo jotain neulonutkin. Värejä oli kuitenkin vielä riittävästi raitapipoon, pohjaväriksi valitsin valkoisen. Yksi raitaväri on Novitan 7 Veljestä Nostalgiaa, jota oli myös hiukan jäljellä.
Neuloin myös tähän pipoon taitettavan resorin, lisäksi tein siksakraitoja vuorotellen kaikilla väreillä. Yleensä neulon pipot pehmeämmistä langoista, mutta nyt sellaisia ei kotoa löytynyt paksumpina. Niinpä ompelin pipon sisäpuolelle vanhasta T-paidasta leikatun trikookaitaleen kutitusta ja pistelyä ehkäisemään.
Nämä pipot ovat nyt olleet jo jonkin aikaa päivittäisessä käytössä ja hyvät kuulemma ovat. Pakkasiakin on nyt alkuvuodesta saatu sen verran, että lämpimille pipoille on kyllä ollut tarvetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti