Joululahjat on jaettu ja nyt uskaltaa niitäkin jo esitellä blogissa. Tuttuun tapaan useampi läheinen sai taas jotain itse tehtyä lahjaksi. Joululahjojen tekeminen kuuluu olennaisesti joulunodotukseeni ja on hauska miettiä, mikä olisi kullekin sopiva lahja.
Vanhassa talossa asuva sisareni sai lahjaksi kaksi pitsipäällysteistä vetostopparia, joilla saa tukittua oven tai ikkunan alta tulevan vedon. Olin etukäteen kysellyt mittoja, jotta osasin tehdä näistä oikean mittaiset.
Tällaisen makkaran valmistaminen on aika yksinkertaista. Ommellaan sisuspussi esimerkiksi lakanakankaasta ja täytetään se vaikkapa vanhentuneilla ryyneillä. Päällisen voi ommella hienommasta kankaasta tai koristella vaikka nauhoilla tai pitsillä. Näihin ompelin päällisen pitsipalasta. Päällisen molemmat päät jätetään auki, jotta päällinen on helppo ottaa pois vaikka pesua varten. Avonaiset päät voi sitoa vaikka nauhanpätkällä. Ohje tällaiseen vetostoppariin löytyy vaikkapa Ylen sivuilta. Parasta on, että tähän ei tarvitse välttämättä hankkia lainkaan uusia materiaaleja. Nämäkin on ommeltu kokonaan kierrätysmateriaaleista. Ja päällisenhän voisi ommella vaikka tilkkutyönä pienemmistäkin tilkuista.
Näin ennen joulua ei kaikkia valmistuneita käsitöitä uskalla vielä blogissa esitellä, mutta jotain muutakin kuin joululahjoja on sentään valmistunut.
Annoin syksyllä siskolle syntymäpäivälahjaksi käsityölahjakortin ja hän toivoi jatkoa ruusutyynykokoelmaansa. Pari vuotta sitten tein siskolle tämän tyynyn ja nyt toiveissa oli samantyylinen tyyny. Löysinkin Vervacon kirjontapakkauksen, jossa oli myös ruusuja ja samantapaisia koukeroita kuin aiemmassakin tyynyssä. Nämä valmiit tyynypakkaukset ovat aika nopeita kirjoa, kun värit on painettu valmiiksi kankaalle ja pistotkin ovat aika isoja. Tämä kirjonta taisi valmistua parissa viikossa ja nyt valmis tyynynpäällinen on jo toimitettu perille.
Taisin taas pitkästä aikaa innostua ristipistoista tätä tehdessä. Eräs toinenkin työ on jo pistelty, mutta se odottaa vielä viimeistelyä, joten sen esittelen myöhemmin.
Tämän roosanvärisen, pehmeän neuleen sai tyttäreni. Kun tyttäriä on kaksi, tulee usein neulottua kummallekin jotain samantyyppistä. Kuopus sai villatakin, mutta esikoinen pitää mieluummin neulepuseroita, joten hänelle neuloin sellaisen.
Ohjetta tähän ei ollut, mutta katsoin vähän mallia kaupan neuleista. Mallineuleeksi valitsin tunturineuleen, joka on kuohkeaa, mutta ei kuitenkaan liian paksua. Tunturineuleessa on myös se hyvä puoli, että neuleen molemmat puolet ovat samanlaiset. Langaksi valikoitui Katian Catena Merino Fine -lanka, joka oli tarjouksessa ja löytyipä vielä aika sopiva värikin. En ole aiemmin kyseistä lankaa käyttänyt, mutta ihanan pehmeää se ainakin on.
Neuloin puseron ylhäältä alas, jolloin sitä oli helppo sovittaa matkan varrella. Tein neuleeseen korkean kauluksen ja joustinneuletta hihansuihin ja helmaan. Lankaa jäi hiukan jäljelle, joten voin tarvittaessa jatkaa hihoja ja helmaa vähän. Tällaiset ylhäältä alas neulottavat neuleet ovat siitä hyviä, että niihin on helppo neuloa pituutta lapsen kasvaessa. Puserosta
tuli aika kiva. Se oli tyttärellekin mieleinen ja on ollut jo paljon
käytössäkin. Ihan kiva, kun mustan lisäksi myös tällainen
vaaleanpunainen/roosa kelpaa vaatetukseen.
