Ostin joulun jälkeen kirjasen Villit villasukat, jossa on ohjeet useampiin Lumi Karmitsan kirjoneulesukkiin. Muutamat sukat olen jo näillä ohjeilla ehtinytkin neuloa. Nämä Yökyöpelisukat neuloin kuopukselle, joka pitää kissoista. Värivalintakin oli helppo, sillä violetti on hänen lempivärinsä.
Pohjaväriksi valitsin violetin Viking Nordlys -langan ja kuvioväriksi vaaleanharmaan ohuen sukkalangan, jonka merkistä ei ole tietoa, koska vyötettä ei ollut enää tallella. Noita nimettömiä yksivärisiä sukkalankoja minulta löytyy jonkin verran eri väreissä, sillä niitä tuppaa aina kirjoneuleista jäämään. Niistä on sitten hyvä valikoida värejä uusiin projekteihin. Valkoista oli sen verran vähän, etten ollut varma sen riittävyydestä, mutta tuo vaaleanharmaakin sopii tähän aivan hyvin. Violetti lanka on todellisuudessa hiukan punertavampi, kuvissa väri näyttää sinisemmältä.
Näissä sukissa kirjoneuletta on koko sukan matkalla, joten kaaaviota sai seurata aika tiiviisti. Takapuolen kuvion oppi nopeasti ulkoakin, mutta kissojen kanssa sai olla tarkkana, etenkin kun kummallekin jalalle oli oma kaavionsa. Jälkimmäisen sukan kantapään jälkeen aloitinkin epähuomiossa neulomaan väärän jalan kaaviolla, mutta onneksi huomasin asian, enkä joultunut purkamaan kuin viitisen kerrosta.
Sukista tuli kyllä aika kivat ja ne ovatkin nyt olleet lähes päivittäin jalassa. Toivottavasti mahtuvat vielä ensi talvenakin, jos sää nyt muuttuu jo keväisemmäksi.
Syksystä lähtien olen haaveillut kimaltelevista sukista omaa arkeani piristämään. Kaikenlaisia sukkia kaapista jo löytyy, mutta kimaltelevia sukkia en ole itselleni neulonut. Ennen joulua oli riittävästi muuta neulottavaa, mutta heti joulun jälkeen pistäydyin Lankamaailmassa ja sieltä löytyikin pirteän värinen kimalteleva sukkalanka, Schoeller + Stahlin Fortissima Disco Color. Ja kuinka ollakaan, sattumalta löysin vielä huvilangankin aivan samaa sävyä - tosin ilman kimalletta (Ferner Wolle Lace). Enkä tietenkään voinut jättää näin sopivaa paria ostamatta.
Sukkien malli minulla oli heti selvillä, Pirjo Iivosen Kristalli. Sukkien ohje löytyy kirjasta Unelmien silmukat. Sukkien varressa on useampaa eri mallineuletta, joten tarkkana sai olla silmukoiden kanssa. Pari virhettäkin varsiin pujahti, mutta ne ovat sen verran huomaamattomia, etten viitsinyt ruveta purkamaan. Sukista tuli juuri sopivan kokoiset ja langan kimallus pääsee hienosti esille kohoneuleessa. Hauskasti tuo langan väri vaihtelee valosta riippuen, välillä se näyttää aivan siniseltä, toisinaan taas paljon vihreämmältä.
Huivinkin neuloin Pirjo Iivosen ohjeella. En halunnut huiviin kovin monimutkaista kuviota, koska lanka itsessään on sen verran kaunis. Huivin oli myös oltava kaulaan kietaistavan kokoinen. Malliksi valikoitui Leija kirjasta Unelmien huivit. Tässä huivissa on suurin osa sileää neuletta ja reunassa kaunis pitsireunus.
Sileän neuleen ansioista huivi oli nopea neuloa. Siitä tuli juuri sen kokoinen kuin toivoinkin, sopiva kaulaan kietaistavaksi, mutta tarvittaessa se menee myös pienenä lämmikkeenä hartioilla.
Näistä sukista ja huivista tulikin aika kiva pari. Ja väri on kyllä ihanan piristävä.
Syksyllä kaipasin lämmintä ja pehmeää puseroa, jossa olisi korkea kaulus. Se lämmittäisi ihanasti syksyn ja talven kylmillä säillä. Olin aiemmin neulonut tytöille puserot Drops Air -langasta ja ne olivat niin pehmeät, että tilasin tuota lankaa omaankin neuleeseeni.
Ensin suunnittelin palmikkoneuletta, mutta tuntui että palmikoilla neuleesta saattaisi tulla vähän turhan muhkea paksuhkolla langalla neulottuna. Drops Designin ohjetietokannasta löytyi lopulta kiva mallineule, joka muistuttaa hiukan palmikkoa, mutta on litteämpi. Käytän tuota tietokantaa usein mallineuleita etsiessäni. Kuvio olikin juuri sopivan levyinen puseron vartalo-osaan, hihat neuloin sileänä neuleena ja kauluksen joustinneuleena. Silmukkamääriin katsoin hiukan vinkkiä muista ohjeista.
Neule valmistui paksuilla puikoilla melko nopeasti ja sainkin sen käyttöön heti syksyn ensimmäisillä pakkasilla. Tuolloin oli sen verran kiirettä, etten ehtinyt kirjoittelemaan puserosta tänne. Nyt se on ollut koko talven käytössä ja osoittautunut todella lämpimäksi. Ja lämmittävyydestään huolimatta pusero on todella kevyt, lankaa kului vain noin 200g. Tästä tuli juuri sellainen neule, joka on ihana vetää päälle, kun palelee.
Lapasiakin on tullut tälle talvelle neulottua. Niitä ei taida koskaan olla liikaa. Itse hukkaan ainakin yhdet lapaset joka talvi ja lapsille pitää aina välillä neuloa isompia. Esikoisen vanhat lapaset olivat pieniä, joten uusia tarvittiin. Ennen joulua neuloin vaaleanpunaiset lapaset ja nyt alkuvuodesta vielä nämä sydänlapaset.
Tykkään tästä mallista, joka löytyy Jorid Linvikin Suuresta lapaskirjasta. Aiemmin olen neulonut ohjeella jo yhdet lapaset. Nyt valitsin pohjaväriksi mustan ja kuviovärinä näissä on vaaleanpunainen Viking Nordlys. Tarkoituksella kohdistin tummimman kohdan langassa lapasen ranneosaan, sillä vaaleampi punainen on enemmän esikoisen mieleen. Sen verran pitkä on väriliuku kyseisessä langassa, että kovin paljon ei tuo väri sydämissä muutu. Luonnossa väriero näkyy tosin hiukan paremmin kuin kuvissa. Tyttärelle nämä kuitenkin kelpasivat ja ovat olleetkin nyt paljon käytössä.
Molemmilla tytöillä on nyt uusi pipo, tietysti turkistupsulla varustettuna. Esikoinen halusi mustan pipon uuden talvitakkinsa kanssa ja se piti tietysti saada heti. Kaivelin pipovarastoa, mutta yhtään mustaa pipoa ei löytynyt. Mustat langatkin olivat vähissä, ne olivat lähinnä ohuita sukkalankoja. Onneksi muistin vastikään ostaneeni muutaman kerän mustaa alpakkalankaa (Hjertegarn Picchu), joka kelpasi pipoon.
Aivan peruspipoa en halunnut neuloa, joten päädyin taas palmikoihin. Kivan näköinen malli löytyi vanhasta käsityölehdestä (Moda 10/2014), tosin tein tähän taitettavan resorin. Tupsuksi laitoin ensin pienemmän mustan tupsun, mutta se oli esikoisen mielestä liian pieni. Ja tämä kaksivärinen tupsu sopiikin pipoon mainiosti.
Myös kuopus oli pipon tarpeessa. Syksyllä neulomani palmikkopipo oli turhan ohut kovilla pakkasilla ja viime talvinen paksumpi pipo oli hiukan liian pieni. Pipo oli siis neulottava paksummasta langasta. Käsityömessuilta ostin muutaman kerän Menitan Lasse-lankaa, josta olen jo jotain neulonutkin. Värejä oli kuitenkin vielä riittävästi raitapipoon, pohjaväriksi valitsin valkoisen. Yksi raitaväri on Novitan 7 Veljestä Nostalgiaa, jota oli myös hiukan jäljellä.
Neuloin myös tähän pipoon taitettavan resorin, lisäksi tein siksakraitoja vuorotellen kaikilla väreillä. Yleensä neulon pipot pehmeämmistä langoista, mutta nyt sellaisia ei kotoa löytynyt paksumpina. Niinpä ompelin pipon sisäpuolelle vanhasta T-paidasta leikatun trikookaitaleen kutitusta ja pistelyä ehkäisemään.
Nämä pipot ovat nyt olleet jo jonkin aikaa päivittäisessä käytössä ja hyvät kuulemma ovat. Pakkasiakin on nyt alkuvuodesta saatu sen verran, että lämpimille pipoille on kyllä ollut tarvetta.
