Virkattuja herkkuja

Pitkästä aikaa virkkasin leikkiherkkuja, moneen vuoteen en ole niitä tehnyt. Olinkin jo unohtanut, kuinka hauska näitä leivonnaisia on virkkailla. Oikeastaan herkut valmistuivat jo jokin aika sitten, mutta sen verran rankka tauti yllätti meidän perheen, etten ole jaksanut hetkeen tännekään kirjoitella. Nyt tauti alkaa onneksi olla jo selätetty.

Mitään ohjeita minulla ei näihin leivonnaisiin ollut. Aika yksinkertainenhan tällaisia on virkata. Kaikki leivonnaiset on virkattu puuvillalangoista. Muffinsseja en nyt virkannut ollenkaan, kun en osannut päättää, millaisia niistä tekisin. Sen sijaan tein prinsessaleivoksia. Lisäksi virkkasin tummempia ja vaaleampia täytekeksejä ja macaron-leivoksia. Aika herkullisen näköisiä näistä tuli, melkein tekisi mieli maistaa...

 

Virkattuja lasinalusia glögikauteen

Joulupuuhastelujen lomassa tulee kaikenlaisia ideoita, kunhan vain olisi enemmän aikaa niitä toteuttaa. Tällä kertaa virkkasin lasinalusia. Tällaisenhan voi laittaa vaikka glögimukin alle ja sopivatpa nämä varmasti muihinkin jouluisiin kattauksiin.

Punaiset aluset virkkasin punaisesta langasta, joka oli jäänyt viime joulun puuhasteluista. Ensin mietin käyttäväni sen tonttuihin, mutta teinkin sen sijaan lasinalusia. Koristelin lasinaluset valkoisella langalla ommelluilla pistoilla.

Punaisia alusia virkatessani mietiskelin, että ruskeasta langasta virkattuinahan niistä voisi tehdä piparkakkuja. Ja pitihän sitä kokeilla. Punaisista alusista tuli aika isoja, joten tein piparkakkualusiin yhden pylväskerroksen vähemmän. Reunaan virkkasin sokerikuorrutuksen valkoisella langalla. Näistä tuli kyllä tosi kivat.

 

Sitruunajuustokakkua ja kanelipullaa

Tämä sitruunajuustokakku joutui oikeastaan vähän vahingossa leivontalistalle. Ostin jokin aika sitten epähuomiossa kaupasta sitruunan. Ja pitihän sille jotain käyttöä keksiä. Olisin tietysti voinut leipoa vaikka sitruunalla maustetun kuivakakun tai sitruuna-marenkipiiraan. Teki kuitenkin mieli kokeilla jotain uutta ja löysin tämän sitruunajuustokakun ohjeen. Kakussa oli mielenkiintoinen vaihtoehto keksipohjalle. Perinteinen rasvan ja keksimurun yhdistelmä tuntuu välillä turhan rasvaiselta, joten teki mieli kokeilla tätä Marie-keksien ja valkosuklaan yhdistelmää.

Kovin paljon vaivaa ei tämän kakun valmistamisessa tarvinnut nähdä. Täytteeseen tarvitsi ainoastaan vatkata kerma ja sekoittaa siihen tuorejuusto, sitruuna ja sokeri. Kasasin kakun suoraan lautaselle ja laitoin ainoastaan irtopohjavuoan reunan kakun tueksi. Huomasin vasta ainekset ostettuani, että kakku oli ohjeessa tehty pienempään vuokaan. Minulla ei niin pientä vuokaa ollut, joten kakku jäi hiukan matalammaksi. Ensi kerralla pitää ehkä tehdä puolitoistakertainen annos.

Kakku oli kyllä herkullista kaikkien mielestä. Täyte oli ihanan pehmeää, mutta jähmettyi kuitenkin ihan hyvin vietettyään yön jääkaapissa. Ja pohja sopi tähän hyvin. Vähän epäilin sen kasassa pysymistä, mutta suklaa sitoi keksinmurut hyvin. Tätä syödessäni tuli mieleeni, että tämän kakun voisi ehkä myös pakastaa ja syödä hiukan sulaneena, Joskus olen tehnyt jäädytettyä suklaajuustokakkua, jossa täyte oli muistaakseni hiukan samantapainen.


Pitkästä aikaa leivottiin myös pullaa. Sitä pitäisi leipoa useammin, niin hyvältä tuore pulla maistuu. Meillä on nyt paperisia pullavuokiakin, joihin korvapuustit tällä kertaa laitettiin. Heti niistä tuli jotenkin juhlavamman oloisia. Pullia riitti pakkaseenkin, sieltä niitä on kiva ottaa tarvittaessa.

 

Jouluisia koreja

Viime aikoina joulun väriset langat ovat alkaneet kummasti houkutella. Ja jotain pientä noista punaisista, harmaista ja valkoisista keristä on jo syntynytkin. Viikonloppuna koristesydämiä virkatessani aloin miettiä, kuinkahan sydämen muotoisen korin virkkaaminen onnistuisi. Ja pitihän sitä kokeilla.

Pohjaksi virkkasin samanlaisen sydämen kuin noihin koristesydämiinkin. Kuvion reunoille virkkasin kerroksen kiinteitä silmukoita ja tämän jälkeen yhden kerroksen vain silmukan takareunaan. Siitä lähdin virkkaamaan reunaa ylöspäin muutaman kerroksen verran. Kovin korkeaa reunaa en uskaltanut tehdä, kun pelkäsin muodon häviävän matkan varrella.

Koska sydämestä tuli hyvä, niin pitihän se kokeilla vielä tähteäkin. Näihinhän on kiva laittaa vaikka tuikkuja tai jouluisia karkkeja.

Malli: omasta päästä

Lanka: Drops Paris kaksinkertaisena

Aloitin ensin virkkaamaan yksinkertaisella langalla, mutta halusin korin reunoista tukevat. Kaksinkertaisella langalla virkattuna kori pysyy hyvin muodossaan. Näistä tuli kyllä kivat!

 

Emoji-lapaset

Vihdoin nämäkin lapaset valmistuivat, vaikka monta mutkaa olikin matkassa. Esikoinen toivoi itselleen emoji-lapasia ja sellaisethan piti tietysti neuloa. Tyttö halusi lapasiin juuri nämä emojit, joten piirtelin kaaviot sen mukaan.

Aloitin lapasten neulomisen jo syyskuun alussa, mutta musta lanka loppui ensimmäisen lapasen jälkeen. Sitten kuluikin aikaa ennen kuin tuli muuta asiaa lankakauppaan, ja sain hankittua sitä lisää.


Vähän piti miettiä tuon kuvion toteutusta. Arvelin, että silmukoita jäljitellen ommeltuna musta lanka saattaisi pilkistää keltaisen alta. Niinpä päätin neuloa kuvion intarsiana. En ole ennen neulonut intarsiaa suljettuna neuleena, joten muutama video tuli aiheeseen liittyen katsottua. Hetken pähkäiltyäni sain neulottua kuvion ensimmäiseen lapaseen. Mutta välissä tekniikka ehti jo unohtua, joten toista lapasta neuloessa jouduin perehtymään aiheeseen uudelleen. Josko se nyt olisi jo jäänyt päähän niin, että ensi kerralla menisi helpommin. Pienet yksityiskohdat kirjoin lopuksi valmiiseen lapaseen.

Muutenhan nämä ovat ihan peruslapaset. Ranteeseen neuloin joustinneuletta. Peukalokiilaa en näihin tehnyt. Kuvion aloitin heti peukalon jälkeen ja aika hyvälle kohdalle se mielestäni tuli. Tuo kuvio voisi olla siistimpikin, mutta ehkä ensi kerralla menee jo paremmin. Langoista ei ole tarkkaa tietoa, musta lanka on ilmeisesti Vilmaa ja keltainen ehkä Nallea.

Esikoinen ainakin ihastui lapasiinsa, huomenna saa ne jo käyttöönkin. Tyttö on pitkin syksyä kysellyt, koska ne valmistuvat. Näillä keleillä onkin hyvä olla vaihtolapasia, aika äkkiä ne ulkona kastuvat.

Kaarrokeneule takkina

Neuloin toisenkin kaarrokeneuleen, tosin tällä kertaa takkina. Värit vaihtuivat myös aivan erilaisiin sävyihin. Vähän jännitti, miltä tämä väriyhdistelmä näyttäisi valmiina.

Lupasin taannoin neuloa molemmille tytöille villatakin tai -paidan. Värit he saivat itse valita. Esikoisen paidan esittelinkin jo aiemmin, se neulottiin aivan ohjeen mukaan värejä myöten. Kuopus taas halusi itselleen villatakin, mutta samalla kuviolla. Väreiksi hän valitsi turkoosin ja liilan. Liilasta valittiin tummempi ja vaaleampi sävy. Neuloin ensin puseron, jotta tutustuisin ohjeeseen. Siihen perään takin neulominen sujuikin hyvin. Neuloin takin kirjoneuleeseen asti tasona ja lopun suljettuna neuleena. Näin kirjoneuleen neulominen sujui helpommin. Lopuksi leikkasin takin kirjoneuleen kohdalta auki ja neuloin nappilistan.

Malli: Novita Kevät 2010

Lanka: Drops Baby Merino

Puikot: 3,5 mm

Hyvinhän tämä malli näköjään toimii takkinakin. Ja ihan kiva tästäkin väriyhdistelmästä tuli. Tyttö ainakin ihastui takkiinsa. Miettiessäni värien sijoittamista kuvioon minulle oli heti selvää, että valkoinen väri tulee kuvion reunoille. Se rajaa mielestäni kuvion niin, että se erottuu riittävästi voimakkaasta pohjaväristä. Nappien väriksi valikoitui myös valkoinen, ihan siitä syystä, että näitä nappeja oli riittävästi.

Tekisi mieli neuloa itsellenikin paita tällä samalla mallilla, mutta värien suhteen en ole vielä pystynyt tekemään päätöksiä. Pohjaväri voisi ehkä olla vaaleanharmaa. Mutta se taitaa tulla ajankohtaiseksi vasta joulun jälkeen, nyt on sen verran salaisuuksiakin tehtävänä.

 

Huovutettuja lapasia

Neuloin alkuviikosta kaksi paria huovutettuja lapasia. Nämä valmistuvat nopeasti isoilla puikoilla ja ovat ihanan lämpimät kovilla pakkasilla. Aiempina vuosina on valmistunut lapasia yksivärisinä, raidallisina, kirjotuilla ja virkatuilla koristeilla. Nyt kokeilin lapasiin kirjoneuletta, kun löysin kivalta näyttävän ohjeen.

Ohje: Marius votter Barn

Lanka: Hjertegarn Lima

Puikot: 6 mm 

Lapasista tuli hienot, mutta valitettavasti liian pienet meidän tytöille. Ohjeessa lankana oli Fritidsgarn, mutta siitä ei löytynyt oikeita värejä, joten päätin kokeilla toista lankaa. Tapani mukaan en tietenkään jaksanut huovuttaa mallitilkkua. Ehkä se olisi kannattanut tehdä, sillä lapasista tuli yllättävän pienet. Yritettiin niitä märkänä venytellä, mutta ei se auttanut, liian pienet olivat. Mutta eiköhän näille joku käyttäjä löydy... Seuraaviin lapasiin ostan kyllä Fritidsgarnia ja taidanpa tehdä ne aikuisten koolla. Ja ehkä maltan huovuttaa sen mallitilkunkin. Voihan olla, että nykyisessä pesukoneessa ohjelmat ovat sen verran tehokkaita, että lapaset huopuvat enemmän.

Kirjoneuleesta tuli mielestäni kauniin utuinen huovutettuna. Ehkä voisin haluta tällaiset itsekin. Kokoja oli onneksi sekä aikuisille että lapsille.

Yhdet viime talvena valmistuneet lapaset sain myös vihdoin koristeltua. Virkkasin niihin koristeeksi pienet pyörylät, joiden ohje löytyi kirjasta "75 virkattua pitsikuviota". Näissä lapasissa lankana on Drops Eskimo ja aika paksut niistä tuli, mutta ehkä niitä tulee kovilla pakkasilla käytettyä.

Karkkimuffinsseja

Viime aikoina meillä on herkuteltu karkkimuffinsseilla. Pätkikset ja Dumlet on jo testattu, seuraavaksi toivottiin Omar-muffinsseja. Ja erilaisia karkkejahan riittää...

Viikonloppuna meillä kävi vieraita, joille halusin leipoa jotain. Ensin ajattelin leipoa pitkästä aikaa Pätkiskakkua, mutta teinkin sen sijaan muffinsseja. Ohje löytyi Kinuskikissan sivuilta. Näissä muffinsseissa houkutteli suklainen sydän. Jokaisen muffinssin sisään laitettiin pätkispala, joka suli uunissa. Muffinssien pinta repeili paistaessa herkullisen näköisesti. Ohjeessa muffinssit oli kuorrutettu, mutta itse jätin kuorrutuksen pois ja sirottelin muffinssien päälle vain tomusokeria.

Pätkismuffinsseja syödessä tuli mieleeni, että samalla ohjeella voisi tehdä myös Dumle-muffinsseja. Taikinan joukkoon laitoin Pätkisten sijasta paloiteltuja Dumleja ja jokaisen muffinssin sisälle yhden karkin. Aika samalta nämä muffinssit näyttivät päälle päin, mutta sisus oli Dumle-muffinsseissa kiinteämpi. Toffee säilyi paistaessakin hiukan sitkeänä, vaikka pehmenikin jonkin verran.

Itse pidin enemmän Pätkis-muffinsseista, mutta joidenkin perheenjäsenten mielestä Dumle-muffinssit olivat parempia. Herkullisia ne molemmat olivat joka tapauksessa. Nyt vaan muita karkkeja kokeilemaan :) 

Neulotut nallet

 
Aiemmin syksyllä neuloin kaksi pientä nallea. Tarkoitukseni on neuloa vielä ainakin yksi, mutta nyt on sen verran kiireellisempää neulottavaa, että se saa jäädä tuonnemmaksi. Päätin kuitenkin esitellä nämä kaksi nallea nyt blogissakin, Instagramissa ja Facebookissa ne ovat vilahtaneet jo aiemmin.

Taannoin löysin lankavarastoistani reilun kerän vaaleanruskeaa Nordia Vauvalankaa, joka oli jäänyt jäljelle koirapenaaleja virkatessani. Hetken mietin, mihin sen käyttäisin. Sitten keksin, että neulon siitä nallen, jolla on villapaita yllään. Olen neulonut leluja sen verran vähän, etten uskaltanut ruveta ilman ohjetta neulomaan. Etsiskelin sopivaa ohjetta ja löysinkin sellaisen. Nalle sai ylleen jämälangoista neulotun villapaidan.

Kaikki lanka ei yhteen nalleen kulunut, joten neuloin vielä toisenkin. Tästä nallesta tulikin tyttö, ja se sai asukseen valkoisesta paljettilangasta neulotun puseron ja säärystimet. Ompelin vielä hameenkin kuminauhan pätkästä ja palasta pinkkä tylliä.

Lankaa on jäljellä sen verran, että saan vielä ainakin yhden nallen neulottua. Vaatteisiin sain taas käytettyä niitä pienimpiä lankanöttösiä. Ja asujahan näille voisi tehdä enemmänkin, sillä tein vaatteista sellaisia, että ne voi riisua ja pukea uudelleen. Hauskasti näistä kahdesta nallesta tuli vähän erinäköiset, vaikka neuloin ne samalla ohjeella.

Kaarrokeneule tytölle

Taitaa se talvi olla tulossa, kun tekee taas mieli neuloa villapaitoja ja -takkeja. Ensimmäinen on nyt valmiina ja seuraavakin jo puikoilla. Vanhoja käsityölehtiä selaillessa löytyi malli, joka miellytti sekä äitiä että lapsia. Esikoinen halusi värejä myöten juuri samanlaisen kuin lehdessä, kuopus taas tilasi itselleen villatakin eri värisenä, mutta samalla kuviolla. Nyt esikoisen pusero on valmis ja aika ihana siitä ainakin tuli.

Tämä malli löytyi vanhasta Novitan lehdestä, joka oli tosin vuosien kuluessa kärsinyt sen verran, että lopusta puuttui sivuja. Myös tämän puseron ohjeesta puuttui loppu. Ohje päättyi siihen, kun hihat oli saatu neulottua. Kaarrokkeen mallipiirros oli onneksi jäljellä, joten ainoastaan kaarrokkeen yläosassa tehtävät kavennukset olivat hukassa. Kavensin silmukoita tasaisin välein sen mukaan, mikä itsestä näytti hyvältä. Jonkun kavennuksen olisi ehkä voinut jättää tekemättäkin, koska kaula-aukosta tuli aika tiukka. Mahtuu siitä kuitenkin pää läpi, joten saa nyt toistaiseksi jäädä tällaiseksi. Muuten puserosta tuli juuri sopiva. Kavennukset piti tehdä sen verran tiheään, että yläosaan syntyi pieniä poimuja. Kun puseron pukee päälle, ne eivät kuitenkaan juurikaan erotu - ja näytti niitä vähän olevan lehden kuvassakin.

Tässä puserossa neulottiin reunoihin joustinneuleen sijasta päärmeet. Ohjeessa päärmeet ommeltiin jälkikäteen kiinni ja niin päädyin minäkin tekemään, vaikka usein olen sulkenut päärmeen neulomalla. Ihan siistit päärmeistä tuli näinkin, kun maltoin ommella ne riittävän löysästi.

Langaksi valitsin Dropsin Baby Merinon, joka on mielestäni hyvä lanka lasten neuleisiin. Se on pehmeä ja riittävän ohut, että neuletta voi pitää sisälläkin. Aika hyvin meni kokokin kohdalleen, alkuperäisessä ohjeessa lankana oli Nalle ja Wool.

Malli: Novita Kevät 2010

Lanka: Drops Baby Merino

Puikot: 3,5 mm

Aika hieno tästä tuli. Nyt en malttaisi odottaa, että näen miltä kuvio näyttää erilaisilla väreillä neulottuna. Ja saatanpa neuloa itsellenikin oman, lehdessä oli ohje myös aikuisten kokoihin. Sitä ennen pitäisi vain valita värit...

Virkattuja heijastimia

Aamut ja illat alkavat olla jo sen verran pimeitä, että heijastimia tarvitaan. Keräilin ihan pieniä lankakeriä ja virkkailin niistä muutaman heijastimen. Näitä ei kai voi olla liikaa, nyt on vaikka joka takkiin ja laukkuun oma heijastin. Pyöreiden heijastimien lisäksi virkkasin myös kaksi käsivarren ympärille laitettavaa nauhaa.

Pyöreitä heijastimia varten virkkasin ympyrän ja sen reunaan simpukkakuviota. Keskelle leikkasin heijastinkankaasta ympyrän. Osassa heijastinkangasta on molemmilla puolilla, joten ne voi laittaa roikkumaan. Ne heijastimet, joissa heijastinkangas on vain toisella puolella, voi kiinnittää vaikka laukkuun tai pipoon.

Harmaa heijastin pääsi huovutettuun laukkuun ruusun tilalle. Tätä laukkua tulee aika paljon käytettyä syksyllä ja talvella.

Käsivarren ympärille laitettavia heijastinnauhoja virkkasin muutaman viime syksynä. Ne ovat osoittautuneet käytännössä sen verran hyviksi, että nyt tein vielä kaksi lisää. Nauhat on virkattu samalla periaatteella kuin ympyrätkin. Nauhan päät kiinnitin yhteen kuminauhan avulla. Näin nauha on helppo pujottaa hihan ympärille. Viime syksynä virkattuihin laitoin napinläpikuminauhaa, jolloin kokoa sai paremmin säädeltyä, mutta nyt sitä ei kotona ollut, joten jouduin tyytymään tavalliseen kuminauhaan.

Näistä heijastimista aika moni pääsi jo käyttöön, tytöt kävivät heti poimimassa omat lempivärinsä. Saa nähdä, syntyykö näitä vielä lisääkin. Sen verran hyvin näihin sai noita langanloppuja käytettyä.

 

Omenoista leivottua

Näin syksyllä kotimaiset omenat houkuttelevat herkuttelemaan. Niitä tulee syötyä paljon ihan sellaisenaan, mutta omenat sopivat mainiosti myös leivontaan. Saimme ämpärillisen omenoita, joista riitti monenlaiseen herkkuun. Omenapiirakoita tulee muutenkin leivottua aina välillä, mutta nyt halusin kokeilla myös jotain muuta.

Hunajaisen omppulimpun ohje löytyi kirjasta "Kodin parhaat leivät". Leipään tuli omenaraastetta peräti 7 dl, joten se oli mukavan mehevää. Omenaraasteen lisäksi auringonkukansiemenet antoivat makua leivälle. Ripottelin niitä myös leivän pinnalle. Jauhoja laitoin jälleen sen mukaan, mitä kaapista tällä kertaa löytyi. Omenaraasteen ansiosta tämä leipä ei kuivahda yhtä nopeasti kuin muut leivät.

Halusin tehdä omenoista myös jälkiruokaa, tällä kertaa jotain muuta kuin kaura-omenapaistosta. Löysinkin ohjeen Omenaiseen tiramisuun, joka vaikutti helpolta ja herkulliselta. Tein tiramisun suureen suorakulmaiseen vuokaan ja ripottelin päälle kanelia. Oikein herkulliselta maistui tämä omenainenkin versio, vaikka eihän se tietenkään samanlaista ollut kuin oikea tiramisu. Mutta on tämä kyllä kokeilemisen arvoinen jälkiruoka.

Piirakoita on tullut sen verran leivottua, että välillä kaivattiin vaihtelua. Niinpä leivoin muffinsseja, joihin tuli omenanpalasia. Ohjeen löysin täältä. Omenanpalaset pehmitettiin ensin paistinpannulla ja lisättiin sitten taikinaan. Muuten ohje oli helppo, ainekset vain sekoitettiin keskenään. Omenanpalasten vuoksi maku oli mielestäni aika lähellä omenapiirakkaa, mutta hyvältä nämä maistuivat.

Ämpärillinen omenoita on nyt popsittu, seuraavat leipomukset ovat ehkä sitten jotain ihan muuta. Kohta on taas synttärijuhliakin tiedossa.