Harmaa kissa

Tämän kissan ompelin eräälle tytölle synttärilahjaksi, toivottavasti onnistuin ompelemaan siitä toiveiden mukaisen. Teen paljon kaikenlaista omille lapsilleni, mutta aina välillä jokin tietty juttu osoittautuu sellaiseksi, josta useampi kaveri haluaa itselleen oman version. Taannoin virkkasin esikoisen kavereille eläinpenaaleja. Olivat nähneet esikoisella virkkaamani norsupenaalin ja halusivat itselleen oman. Yksi halusi kissan, toinen oravan ja useampi koirapenaalin, kaikki tietysti eri rotua.

Kuopuksen kavereista jo kaksi on nyt toivonut lahjaksi riisillä täytettyä eläintä. Ompelin keväällä ruskean koiran, josta tuli aika hauska lötköilijä. Kuopus omi sen itselleen ja vei lelupäivänä eskariin. Pari kaveria taisi ihastua siihen, sillä kesällä ompelin samanlaisen koiran, ja nyt toivottiin kissaa.



Jouduin hiukan muokkaamaan kaavaa, koska olin alunperin piirtänyt sen koiraa varten. En ollut ollenkaan varma, millainen kissasta tulisi valmiina. Pienensin korvia, pidensin häntää ja pääkin sai uuden muodon.

Ja ihan hyvähän siitä tuli. Ompelin tällä kertaa silmät huovasta ja tein langasta viikset. Nämä ovat kyllä hauskan lötköjä sisällä olevan riisin ansiosta.

Syksyn tuntua

Kyllähän se alkaa syksy jo olla, vaikka lämpötilat ovat olleet taas aika kesäisiä. Pihassa riittää vielä kukkia ja tomaatteja kypsyy jatkuvasti. Illat ovat kuitenkin jo aika pimeitä, ja syksyn värit alkavat olla upeimmillaan. Raivasin jo osan kesäkukista pois. Osa kukkii kuitenkin vielä niin hienosti, että jätin ne paikoilleen. Verenpisarat ja pelargonit saavat vielä nauttia lämmöstä ja valosta. Kukkiakin niissä riittää.


Kelloköynnös on kukkinut jo pitkään. Se aloitti tänä vuonna kukintansa niin aikaisin, että kukkia on ehtinyt aueta jo lukuisia. Ja kaikki ne ovat yhtä ihania.

Petunioista osa oli jo ränsistynyt sen verran, että laitoin ne pois. Kaksivärinen kerrottu petunia kuitenkin kukkii hienosti edelleen. Se on uskollisesti kukkinut etuovella koko kesän, vieruskaveri vain on vaihtunut. Siirsin kukintansa lopettaneen tupakkaruukun pois ja vaihdoin tilalle istutuksen, jossa on asteri ja hopealehtiä.

Viikonloppuna huomasin kevätkaihonkukassa nupun ja nyt se oli auennut. Ehkä lämpö sai sen kuvittelemaan kevään tulleen. Esikotkin kasvattavat innokkaasti uusia lehtiä.

Jouluruusussa on taas nuppu, saa nähdä kuinka sen käy tänä vuonna. Viime syksynäkin se teki nupun, joka kuitenkin paleltui talven aikana. Ihme kyllä tämä jouluruusu on vielä hengissä, vaikka koko kesän joku on syönyt sen lehtiä. Sinnikkäästi se kuitenkin tekee koko ajan uusia.

Viljelylaatikoita en ole vielä tyhjentänyt, mutta kurkut otin jo pois. Niistäkin tuli ihan hyvin satoa, mutta viimeiset kurkut eivät enää jaksaneet kasvaa. Tomaatteja sen sijaan kypsyy jatkuvasti. Kylminä öinä olen suojannut ne harsoilla. Viime kesänä en saanut tomaateista juuri mitään satoa ja olinkin vakuuttunut siitä, että tänä kesänä en laita kuin yhden tai kaksi tomaattia. Mutta jotenkin se oli kevääseen mennessä unohtunut ja tomaatteja olikin yhtäkkiä seitsemän. Ja kyllä se kannatti, nyt sato on ollut erinomainen.

Lisäksi yhdessä laatikossa kukkivat nyt samettikukat, toisessa krassit, kolmannessa kehäkukka ja neljännessä asterit yhdessä hajuherneiden kanssa. Istutin laatikon kahteen nurkkaan hajuherneen, jotka innostuivat kasvamaan. Niistä on riittänyt jo moneen kukkakimppuunkin. Nyt loppukesästä ne ovat kukkineet yhdessä pinkkien astereiden kanssa. Aikamoinen viidakko tämä laatikko alkaa jo olla.

Melko kesäiseltä tuntuu vielä, mutta kyllähän niitä syksyn värejäkin alkaa jo näkyä pihassa ja metsässä. Haavat aivan loistavat tummia havuja vasten, ja niiden lehtiä on nyt kerätty ja kuivattu askartelua varten. Kanervien kanssa en ole vielä pitänyt kiirettä ja kukkasipuleitakin pitäisi hankkia. Pimenevät illat houkuttelevat kuitenkin jo sytyttelemään lyhtyjä.

Kämmekkäitä jämälangoista

Olen yrittänyt keksiä käyttöä langanjämille, joita tuntuu riittävän. Tällä kertaa neuloin kämmekkäät kaikille perheen naisille. Langoiksi valikoitui vähän hienompia lankoja, joissa oli kimalletta ja kauniita värejä.

Ensimmäiset kämmekkäät sai kuopus, niihin neuloin kirjoneuletta. Siksak-kuvion malli löytyy esimerkiksi kirjasta Sukupolvien silmukat. Olen neulonut myös yhdet lapaset tällä samalla kuviolla. Kirjava lanka on Cascade Heritage Silk Paints -lankaa, josta olen joskus neulonut itselleni huivin. Tuo huivi on edelleen yksi lempihuiveistani, siinä on kauniit värit ja se on ihanan tuntuinen. Kämmekkäiden valkoinen lanka on Roosa nauha -lankaa. Ranteeseen, kämmekkäiden yläosaan ja peukaloon neuloin joustinneuletta.

Esikoisen kämmekkäät neuloin langasta, josta muodostuu valkoisia ja hopeisia raitoja. Langan merkkiä en muista, ostin sitä joskus tyttöjen iloksi Tokmannilta muutaman kerän eri väreissä. Näihin kämmekkäisiin neuloin samanlaiset joustinneuleosuudet, mutta kirjoneuleen sijaan neuloin selkäpuolelle palmikkojoustinta, joka jatkuu suoraan ranteen joustinneuleesta. Kämmenpuoli on sileää neuletta.

Nämä kämmekkäät sopivatkin hyvin yhteen myssyn kanssa, jonka olen neulonut jo pari vuotta sitten. Pinkki lanka on samaa kuin kämmekkäissä, mutta erivärisenä.

Itselleni neuloin kämmekkäät langasta, joka jäi viime vuonna neulomastani Annis-huivista. Nyt kelpaa talvella hienostella. Langan ostin viime vuonna Kädentaitomessuilta, se on Handun merinosukkalankaa, jossa on mukana kimalletta. Kimalle näkyy luonnossa paremmin kuin kuvissa. Kämmekkäiden malli on Fishtail wristwarmers. Ranteet neuloin lyhyemmiksi kuin ohjeessa, sillä arvelin ettei lanka riittäisi pidempiin. Näistä tuli kyllä ihanat.

 

Kierrätyskäärme

Tämä idea on muhinut päässäni jo pitkään, mutta nyt vihdoin sain sen toteutettua. Ompelin käärmeen tyttöjen rikkinäisistä sukista. Jossain lehdessä näin joskus tällaisen ja siitä asti olen tätä suunnitellut. Meillä on paljon lasten rikkinäisiä sukkia, joissa varret ovat kuitenkin vielä aivan käyttökelpoista materiaalia. Monenlaista olen niistä väkertänyt, mutta aikamoinen läjä sukkia oli taas kertynyt.

Alunperin minua hirvitti ajatella, kuinka paljon vanua tällaisen käärmeen täyttämiseen kuluisi. Mutta sitten sain loistavan idean: käärmeenhän voisi täyttää kaikenlaisella kangasjätteellä, jota meiltä löytyy runsain määrin. Niinpä silppusin käärmeen täytteeksi muotonsa menettäneitä ja kuluneita sukkahousuja, trikoovaatteiden palasia (ohueksi kuluneita kohtia, pipojen teosta ja kuteiden leikkaamisesta jääneitä vaatteiden osia jne.) sekä tietysti sukkien rikkinäisiä teräosia. Uskomattoman paljon kangassilppua käärme nieli. Käytin tähän lähinnä trikoota, jotta käärme olisi pehmeämpi. Ja pienetkin puuvillakankaiden palaset on helppo käyttää esim. tilkkutöihin, kun taas ohueksi kuluneelle trikoolle on vaikea keksiä muuta käyttöä.

Kangaspalasten silppuamiseen kului jonkin verran aikaa, mutta muuten tämä oli aika yksinkertainen projekti. Leikkasin sukista varret ja ompelin ne yhteen. Täytin käärmettä aina kunkin varren lisäämisen jälkeen, koska täytettä oli hankala saada sullottua kovin pitkälle. Päähän käytin yhden ehjän parittoman sukan. Kielen tein huovasta ja silmät napeista. Aloitin ompelun käärmeen päästä. Hännän leikkasin suipoksi ja ompelin päältä päin umpeen. Vähän muhkurainen käärmeestä tuli, mutta eipä tuo niin haittaa.

Tämän käärmeen varasi esikoinen itselleen. Kuopukselle ompelen vielä oman, materiaalitkin katsoin jo valmiiksi. Mutta se saa nyt hetken odottaa, koska Lego Friendsit valtasivat juuri huoneen, jossa yleensä ompelen :) 

Esikoinen asetteli käärmeen sängylleen ja aika hyvin se sopii väreihin.

Synttärijuhlintaa

Kuopus täytti vuosia ja sen kunniaksi järjestettiin tietysti juhlat kavereille. Meillä tytöt ovat ainakin tähän asti halunneet pitää juhlansa kotona. Ohjelma ja tarjoilut suunnitellaan ja toteutetaan nykyään yhdessä. Leikeistä vettä kengässä, rikkinäinen puhelin ja myrkkykarkki tuntuvat viehättävän edelleen.

Tällä kertaa synttärikakkutoiveena oli kissa. Haastetta tähän hommaan toi se, ettei marsipaania ja sokerimassaa saanut käyttää, ainoastaan kermavaahtoa ja karkkeja. Leivoin kaksi suurta kakkupohjaa pellillä ja niistä leikkasin piirtämälläni kaavalla kolme kissan naamaa. Jämäpaloista leikkasin vielä kuonon. Kerrosten väliin laitettiin vadelmahilloa ja vaniljavaahtoa. Päällystin kakun kermavaahdolla ja yritin haarukan avulla kuvioida sen muistuttamaan kissan turkkia. Korviin laitoin vaaleanpunaista vaahtokarkkia, nenäksi punaisen sydänkarkin. Viikset ja suun tein lakunauhasta. Kaupasta en löytänyt valmista lakunauhaa, joten leikkasin nauhat lakumatosta. Kyllä tuo kuopukselle kelpasi kissaksi, se on kai pääasia.

Kakun lisäksi tarjottiin minimuffineja, marenkeja ja pikkuleipiä sekä tietenkin vaahtokarkkeja ja sipsejä. Minimuffinit tein suosikkiohjeellani, jolla mielestäni syntyy ihanan mehevät muffinit. Maustan taikinan aina sillä, mitä sattuu kaapista löytymään. Tällä kertaa tein vain ihan perustaikinan. Valmiit muffinit koristeltiin tomusokerikuorrutteella ja strösseleillä. Pellillisen näitä leivoin, eikä yhtäkään jäänyt jäljelle eli nämä taisivat olla näiden synttärien suosikkileivonnaisia.

Viime vuonna tein esikoisen synttäreille pieniä marenkeja, jotka osoittautuivat niin suosituiksi, että tein niitä nyt uudelleen. Marengit koristeltiin myös strösseleillä. Tällä kertaa marenkeja jäi hyvin jäljelle, mutta eiköhän niille jotain käyttöä keksitä.

Marengeista jääneet keltuaiset käytin pikkuleipiin. Leivoin viipalepikkuleipiä tällä ohjeella ja suklaapikkuleipiä tällä ohjeella. Suklaapikkuleivistä tuli jostain syystä aika erinäköisiä kuin ohjeen kuvassa, mutta hyvin ne tytöille maistuivat.

Kaurasuklaapallot ovat tyttöjen mielestä hyviä ja niiden tekeminen sujuukin heiltä näppärästi kahdestaankin. Näitä pallosia he halusivat tehdä näille synttäreillekin. Pallot koristeltiin myös samoilla strösseleillä ja niistä tulikin kivan värikkäitä.

Pöytäkoristeet askarreltiin tyttöjen kanssa silkkipaperista ja tietysti päivänsankarin lempivärissä. Oikeasti sävy on hiukan punaisempi kuin kuvassa. Tytöt myös koristelivat jokaiselle oman mukin koristeteipillä ja nimikoivat ne.

Näin juhlien yhteydessä olen kyllä tyytyväinen siihen, että uunissamme on kiertoilmaominaisuus. Pikkuleipien ym. paistaminen sujuu sutjakkaasti, kun uuniin voi laittaa pari pellillistä kerralla paistumaan.

Neulottu tyyny

Tämä pieni tyyny on odotellut viimeistelyä kesästä asti, mutta nyt se on vihdoin valmis. Ohjeen mukaan kyseessä on liito-orava, mutta kuopuksen kanssa sovittiin, että se voi olla myös kissa :) Ohje löytyi Suuri Käsityö -lehdestä, mutta lehden numeroa en nyt muista. Lehti oli kirjastosta lainassa, enkä muistanut ottaa numeroa talteen ennen kuin palautin lehden.

Tyyny neulottiin harmaalla ja valkoisella, ja kasvot ommeltiin silmukoita jäljittelemällä. Lankana tässä on harmaa ja valkoinen Trysil Gullgarn, joka tuntui sopivan pehmeältä tyynyyn käytettäväksi. Silmiin ja nenään käytin muista töistä jääneitä langanloppuja. Täytteeksi laitoin kangasjätettä ja vanua. Työ edistyi nopeasti, mutta jostain syystä innostus lopahti, kun jäljellä oli enää toinen silmä ja kappaleiden ompelu yhteen. Ja eihän siihen loppujen lopuksi kauan mennyt, kun kaivoin nyt tyynyn esiin ja viimeistelin. Tyynyn takapuoli on yksivärinen harmaa.

 

Neulottu apina

Tämä hauska apina oli pakko neuloa, kun huomasin ohjeen kirjastosta lainaamassani lehdessä (Suuri Käsityö 3/2016). Lankojakin löytyi sopivasti. Aika paljon tässä oli pieniä palasia neulottavana ja palasten yhteen ompeluakin riittävästi.

Mutta ihan hauska apinasta tuli. Hännän sisällä on piippurassi, joten sitä voi väännellä. Jalat on täytetty vanulla, mutta käsivarsia ei, joten ne voi kietoa johonkin tai laittaa vaikka solmuun.

Meinasin laittaa apinan lahjalaatikkoon odottamaan sopivaa tilaisuutta, mutta en tiedä, raaskinko tästä luopua... Tytöt jo ehdottivat, että neuloisin toisenkin, mutta erivärisenä. Sitten olisi molemmilla oma apina.

Kämmekkäät ja tuubihuivi tytölle

Nämä vaaleanpunaiset kämmekkäät ja tuubihuivi menivät lahjaksi eräälle tytölle. Nyt aamut ovat jo sen verran viileitä, että lämmikettä kaivataan. Tuubihuivin neuloin ainaoikeinneuleena. Käytin siihen kaksi kerää Svarta Fåret Fiori -lankaa, jotka sain alkukesällä Lankamaailmasta kaupanpäällisinä. Mielestäni ainaoikeinneule sopi hiukan epätasaiseen pintaan, joka langasta syntyy.

Huivin väriin sopivat langat kämmekkäisiin löysin omista varastoista. Tosin niitä oli sen verran vähän, että loppua kohden alkoi jännittää, riittävätkö ne. Ja onneksi riittivät. Paljon ei tosin jäänyt jäljelle.

Kirjoneuleen valitsin kämmekkäisiin siitä syystä, ettei vaaleanpunaista lankaa ollut riittävästi käytettäväksi yksinään. Raidat tuntuivat jotenkin tylsiltä ja epäilin, etteivät kirjoneulekuviot erottuisi riittävän hyvin näillä väreillä. Sitten törmäsin Rasteri-lapasiin ja päätin kokeilla niiden kuviota. Näistä oli kyllä aurinkoisena päivänä aika haastava saada sellaisia kuvia, joissa kuviot erottuisivat. Ranteeseen tein resorin, koska se on mielestäni lapsilla käytännöllinen. Jos haluaa käyttää kämmekkäitä takin tai hupparin kanssa, on resori helppo työntää hihan alle.

Malli: Kuvio Rasteri-lapasista

Lanka: Novita Florica (vaaleanpunainen)

ja joku suunnilleen samanpaksuinen sukkalanka (valkoinen)

Puikot: 3 mm  

Leivonnaisia metsän antimista

Tähän aikaan vuodesta metsästä löytyy ainakin sieniä ja puolukoita, niinpä siellä tulee vietettyä aikaa. Ja meillä on se onni, että metsää on paljon aivan kodin lähellä. Sieniä on tänä syksynä löytynyt hyvin ihan lähimetsistä. Niistä on valmistettu kastiketta ja keittoa, osa on jo säilöttykin. Puolukoita olen myös kerännyt jo jonkin verran, lähinnä puolukkahyytelöä varten.

Satuin sienireissulla löytämään suppilovahveroiden lisäksi lampaankääpää, joka on minulle uusi tuttavuus. Niinpä piti vähän selvitellä, mihin sitä voisi käyttää. Marttojen sivuilta löysin Mehevän sienipiirakan ohjeen, jossa oli täytteenä lampaankääpää. Vähän taas sovelsin ohjetta. Pohjaan käytin vehnäjauhojen lisäksi hiivaleipäjauhoa. Täytteeseen olisi kuulunut ohjeen mukaan laittaa sinihomejuustoa, jota ei kuitenkaan kotona ollut. Sen sijaan jääkaapista löytyi aurinkokuivattuja tomaatteja ja pilkoin niitä täytteen joukkoon. Päälle ripottelin vähän juustoraastetta.

Piirakka oli kyllä niin herkullista, että sitä täytyy tehdä toistekin. Kissakin innostui piirakasta niin, että yritti kynsin ja hampain repiä liinaa jäähtymässä olleen piirakan päältä. Pienen maistiaisen annoin sillekin ja hyvällä halulla se pisteli sienetkin.

Puolukoista olen leiponut jo kerran tänä syksynä puolukkakakkua. Esikoinen oli luokkansa kanssa metsäretkellä ja toi puolukoita puolukkakakkua varten, joten olihan sellainen sitten taas leivottava. Marjoja oli sen verran reippaasti, että kokeilin tällä kertaa tehdä taikinan kaksinkertaisena ja laittaa sen uunipannulle. Tästä tuli tässä muodossa enemmän piirakan oloinen, mutta yhtä hyvän makuinen kuin ennenkin. Osan laitoin pakastimeen, mutta joku pala jäi heti herkuteltavaksikin. Niihin siroteltiin päälle tomusokeria.

 

Porkkanakakkua ja kauralastuja

Porkkanakakku on hyvää, mutta aika harvoin sitä tulee tehtyä. Viime viikonloppuna päätin leipoa sitä pitkästä aikaa. Viime kerrasta on sen verran aikaa, etten millään muistanut, millaisella ohjeella olin kakkua leiponut. Erilaisia ohjeita silmäiltyäni päädyin valitsemaan tämän ohjeen.

Kakusta tuli hyvän mehevä, vaikka tässä ohjeessa rasvana oli vain 1dl rypsiöljyä. Porkkanasta tulee kuitenkin kakkuun hyvin mehukkuutta. Kuorrutukseen laitoin tällä kertaa sulatejuustoa. Toinen vaihtoehtohan on tuorejuusto, siitä teen ehkä kuorrutteen ensi kerralla. Kokeilin Koskenlaskija-paketista löytynyttä ohjetta kuorrutteeseen. Siinä juusto sulatettiin ensin rasvan kanssa ja tomusokeri sekoitettiin lopuksi joukkoon.

Kuorrute oli hyvää, mutta sitä olisi voinut olla hiukan enemmänkin. Kakun päälle ripoteltiin koristeeksi kaapista löytyneitä pieniä vaaleanvihreitä koristehelmiä.

Äskettäin tuli leivottua myös jotain muuta, mitä en ole pitkään aikaan leiponut - kauralastuja. Oli tarvetta nopealle ja helpolle herkulle, ja mikä olisikaan helpompaa kuin nämä. Käyttämäni ohje löytyi vihkosta, johon kirjoitin joskus muinoin ruokaohjeita talteen. Nyt maltoin jättää lastujen väliin riittävän suuret välit, joten en tällä kertaa saanut yhtä suurta kauralastua, kuten on joskus käynyt :)

Virkattu säilytystasku kaukosäätimille

Hermostuin sohvalla tai olohuoneen pöydällä lojuviin kaukosäätimiin. Tuntui, että ne olivat usein hukassa jonkun sohvatyynyn alla. Olin jossain nähnyt sohvan käsinojaan ripustettavan, kankaasta ommellun säilytystaskun kaukosäätimille. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään sopivaa kangasta. Kalalankaa sen sijaan löytyi, koska olin ostanut sitä sipulipusseja varten. Niinpä päätin toteuttaa taskun virkkaamalla.

Aloitin taskun virkkaamisen jo kesällä, mutta jotenkin se jäi lojumaan keskeneräisenä. Nyt vihdoin sain virkattua sen valmiiksi. Taskun kaikki kappaleet on virkattu pylväillä, reunojen siistimiseksi virkkasin kerroksen kiinteitä silmukoita kappaleiden ympäri. Taskut mitoitin kaukosäätimien mukaan ja ompelin kiinni taustakappaleeseen.

Tasku pysyy hyvin paikallaan, kun taustakappaleen toinen pää on sohvan käsinojan ja istuintyynyn välissä. Tässä edessä on meillä yleensä koristetyyny, joten aika huomaamaton ratkaisu tämä on.

Saapa nähdä, palautuvatko kaukosäätimet tähän taskuun. Mutta voinpahan ainakin itse ne sinne kerätä, jos haluan saada olohuoneen siistiksi.