Pitsinen vetostoppari

Joululahjat on jaettu ja nyt uskaltaa niitäkin jo esitellä blogissa. Tuttuun tapaan useampi läheinen sai taas jotain itse tehtyä lahjaksi. Joululahjojen tekeminen kuuluu olennaisesti joulunodotukseeni ja on hauska miettiä, mikä olisi kullekin sopiva lahja.

Vanhassa talossa asuva sisareni sai lahjaksi kaksi pitsipäällysteistä vetostopparia, joilla saa tukittua oven tai ikkunan alta tulevan vedon. Olin etukäteen kysellyt mittoja, jotta osasin tehdä näistä oikean mittaiset.

Tällaisen makkaran valmistaminen on aika yksinkertaista. Ommellaan sisuspussi esimerkiksi lakanakankaasta ja täytetään se vaikkapa vanhentuneilla ryyneillä. Päällisen voi ommella hienommasta kankaasta tai koristella vaikka nauhoilla tai pitsillä. Näihin ompelin päällisen pitsipalasta. Päällisen molemmat päät jätetään auki, jotta päällinen on helppo ottaa pois vaikka pesua varten. Avonaiset päät voi sitoa vaikka nauhanpätkällä. Ohje tällaiseen vetostoppariin löytyy vaikkapa Ylen sivuilta. Parasta on, että tähän ei tarvitse välttämättä hankkia lainkaan uusia materiaaleja. Nämäkin on ommeltu kokonaan kierrätysmateriaaleista. Ja päällisenhän voisi ommella vaikka tilkkutyönä pienemmistäkin tilkuista.

 

Ristipistoruusuja

Näin ennen joulua ei kaikkia valmistuneita käsitöitä uskalla vielä blogissa esitellä, mutta jotain muutakin kuin joululahjoja on sentään valmistunut.

Annoin syksyllä siskolle syntymäpäivälahjaksi käsityölahjakortin ja hän toivoi jatkoa ruusutyynykokoelmaansa. Pari vuotta sitten tein siskolle tämän tyynyn ja nyt toiveissa oli samantyylinen tyyny. Löysinkin Vervacon kirjontapakkauksen, jossa oli myös ruusuja ja samantapaisia koukeroita kuin aiemmassakin tyynyssä. Nämä valmiit tyynypakkaukset ovat aika nopeita kirjoa, kun värit on painettu valmiiksi kankaalle ja pistotkin ovat aika isoja. Tämä kirjonta taisi valmistua parissa viikossa ja nyt valmis tyynynpäällinen on jo toimitettu perille.

Taisin taas pitkästä aikaa innostua ristipistoista tätä tehdessä. Eräs toinenkin työ on jo pistelty, mutta se odottaa vielä viimeistelyä, joten sen esittelen myöhemmin.

Roosanvärinen neule tyttärelle

Tämän roosanvärisen, pehmeän neuleen sai tyttäreni. Kun tyttäriä on kaksi, tulee usein neulottua kummallekin jotain samantyyppistä. Kuopus sai villatakin, mutta esikoinen pitää mieluummin neulepuseroita, joten hänelle neuloin sellaisen.

Ohjetta tähän ei ollut, mutta katsoin vähän mallia kaupan neuleista. Mallineuleeksi valitsin tunturineuleen, joka on kuohkeaa, mutta ei kuitenkaan liian paksua. Tunturineuleessa on myös se hyvä puoli, että neuleen molemmat puolet ovat samanlaiset. Langaksi valikoitui Katian Catena Merino Fine -lanka, joka oli tarjouksessa ja löytyipä vielä aika sopiva värikin. En ole aiemmin kyseistä lankaa käyttänyt, mutta ihanan pehmeää se ainakin on.

Neuloin puseron ylhäältä alas, jolloin sitä oli helppo sovittaa matkan varrella. Tein neuleeseen korkean kauluksen ja joustinneuletta hihansuihin ja helmaan. Lankaa jäi hiukan jäljelle, joten voin tarvittaessa jatkaa hihoja ja helmaa vähän. Tällaiset ylhäältä alas neulottavat neuleet ovat siitä hyviä, että niihin on helppo neuloa pituutta lapsen kasvaessa. Puserosta tuli aika kiva. Se oli tyttärellekin mieleinen ja on ollut jo paljon käytössäkin. Ihan kiva, kun mustan lisäksi myös tällainen vaaleanpunainen/roosa kelpaa vaatetukseen.

Mustavalkoisia lapasia

Tuntuu, että joka syksy saa neuloa uusia lapasia. Tyttöjen kädet kasvavat sen verran, että edellisen talven lapaset ovat yleensä käyneet pieniksi. Itse hukkaan vähintään yhdet lapaset talvessa, niitä unohtuu kauppaan, bussiin tai milloin minnekin. Mieluiten neulon kirjoneulelapasia, ne ovat kauniita ja niihin saa hyvin käytettyä jämälankoja.

Keväällä neulomastani villatakista jäi yli vajaa kerä sekä mustaa että valkoista alpakkalankaa, joista sain neulottua kahdet kirjoneulelapaset. Toisissa on pohjavärinä musta ja toisissa valkoinen. Kuviot otin kirjasta Sukupolvien silmukat. Neuloin rannekkeet ja peukalot yksivärisinä. Näistä tuli aika kivat ja ihanan lämpimät. Kelpaa sitten käyttää kylmemmälläkin kelillä.

 

Suomen Kädentaidot 2019

Yhteistyössä Suomen Kädentaidot, messulippu saatu blogipostausta vastaan. 

Perinteiseen tapaan lähdin taas hakemaan messuilta piristystä marraskuun harmauteen. Tällä kertaa tein messuille kaksi hiukan lyhyempää vierailua, perjantaina pistäydyin messuilla yksin ja lauantaina messuilimme yhdessä tyttären kanssa. Ja paljonhan siellä olikin taas nähtävää.

Kuvien ottaminen jäi taas aika vähiin, porukkaa oli sen verran, että välillä oli vain mentävä virran mukana eteenpäin. Työpajoja messuilla oli taas runsaasti, niissä pääsi kokeilemaan erilaisia käsityötekniikoita. Messuilla julkistettiin myös vuoden 2020 käsityötekniikka, joka on vuoleminen. Näytteilleasettajia oli hurja määrä neljässä hallissa ja kävijöitäkin ennätysmäärä. Lauantaina narikkakin täyttyi ääriään myöten. Itse olimme onneksi tulleet messuille jo aamupäivästä, jolloin tilaa oli vielä. Olimme taas tulostaneet valmiiksi messuhallien kartat, joten tärkeimmät kohteet löytyivät helposti, muuten olisi halleissa harhailuun kulunut varmasti tovi jos toinenkin.

Perjantaina keskityin lankaostoksiin, sillä tiesin, että tytöt eivät jaksaisi lankaosastoja kovin pitkään kierrellä. Ostoskassiini päätyi kokeiluun vyyhti Vuoden Uutuustuotteeksi valittua muovitonta sukkalankaa. Tässä Vuonuen langassa vahvikkeena on nylonin sijasta tenceliä, joka on puukuitua. Lankaa oli messuilla myynnissä kahta eri paksuutta, joista ostin ohuempaa. Lisäksi ostin kimaltelevaa sukkalankaa, josta aion neuloa itselleni sukat sekä muutaman vyyhdin käsinvärjättyä merinovillaa. Niistä teen itselleni ihanan neuleen, joka on tosin vasta idea-asteella.

Launtaina lähdettiinkin messuille kahdestaan kuopuksen kanssa. Meillä oli tarkoituksena ostella lähinnä askartelutarvikkeita sekä tarpeita kuopuksen pipoon. Messuilta löytyi kyllä tupsu pipoon, mutta sopivia lankoja emme löytäneet. Onneksi Tampereella on sen verran monta lankakauppaa, että niistä varmasti löytyy sopiva lanka. Messuilla kullakin näytteilleasettajalla on kuitenkin rajallinen määrä lankoja mukana.

Kuopus ihastui pieneen joulukalenteriin, jossa oli suloinen kissankuva. Lisäksi ostoskassiin päätyi teippejä, tarroja ym. tilpehööriä. Tombow ABT Pro -kynän saimme kaupanpäällisinä. Yleensä olemme ostaneet messuilta pieniä kangaspaloja, mutta nyt jätin itse kangasostokset väliin, koska ompeluinnostus on viime aikoina ollut vähän hukassa. Kuopus sen sijaan etsi mustavalkoista kangasta ja kissanystävänä päätyi yllättäen kankaaseen, jossa on kissoja.

Kuopuksen kanssa on hauska kierrellä messuja, koska hän jaksaa ihastella kanssani kaikkea kaunista. Ihan joka paikkaa emme jaksaneet kiertää, mutta paljon ehdimme parissa tunnissa nähdä ja poimia ideoita. Ensi vuonna taas uudelleen, silloin onkin tapahtuman 25-vuotisjuhlavuosi.

Rosewood Jacket

Kuopus pitää villatakeista ja huiveista niin kuin minäkin, kun taas esikoinen käyttää mieluummin neulepuseroita. Kuopuksen vanha kirjoneulevillatakki oli käynyt liian pieneksi, joten oli neulottava talvea varten uusi. Lempiväri on tällä hetkellä violetti, joten takkiin valittiin sen värinen lanka. Mallin tyttö sai valita itse. Tällä kertaa takissa on vain kahta väriä, joten kuvioväriksi valitsin valkoisen. Malli on Drops Designin Rosewood Jacket, tosin poikkesin ohjeesta sen verran, että neuloin hihat täyspituisiksi ja jätin vartalo-osasta muotoilut pois.

Tässä mallissa on kaunis tuo kirjo- ja pitsineuleen yhdistelmä kaarrokkeessa. Langaksi valitsin jälleen kerran Dropsin Baby Merinon, joka on mielestäni hyvä lanka lasten neuleisiin. Valkoisena kirjoneulekuvio erottuu selkeästi pohjaväristä.

Jouduin arvioimaan silmukkamäärät, koska ohjeen lanka on paksumpaa kuin käyttämäni ja koot ovat aikuisten kokoja. Vähän jännitin, tuleeko takista liian kapea, kun sovittaessa vaikutti hiukan siltä. Hihoja jouduin vähän purkamaan ja neulomaan uudelleen leveämmiksi. Kastelun ja pingotuksen jälkeen takki oli kuitenkin juuri sopivan kokoinen. Siitä tuli käyttäjälleen mieleinen ja se pääsikin heti käyttöön.

Malli: Rosewood Jacket / Drops Design 

Lanka: Drops Baby Merino

Puikot: 3,5 mm

Harmaa huivi hartioille

Pitihän se taas yksi huivi tehdä väliin, näitä on kyllä niin kiva neuloa. Langan olin ostanut jo aiemmin Lankamaailmasta huivi mielessäni ja muistin sen nyt, kun säät viilenivät. Lanka on Svarta Fåret Ullgarn 1 tråd, ohut lanka, mutta tästä tulee lämpimiä neuleita. Vyyhdissä on lankaa 600 m, joten siitä saa neulottua isommankin huivin. Tästä olikin tarkoitus tulla hartiahuivi. Halusin siihen pitsineuletta, mutta melko yksinkertaista ja muodoksi jonkun muun kuin kolmion.

Malliksi valikoitui Sonnenperlen, tosin neuloin huivin ilman helmiä. Alkuun neuloin ainaoikean sijaan sileää neuletta ja sitten pitsikuviota kunnes huivi oli riittävän suuri. Mallissa oli useampia reunavaihtoehtoja, mutta itse en ihmeempää reunusta tähän tehnyt. Lopetin neulomisen saatuani kuvion valmiiksi ja päättelin sitten reunan ihan tavallisesti.

Huivista tuli melko leveä korkeuteen verrattuna, joten sen saa helposti solmittua edestä kiinni hartioilla pidettäessä. Ja koko on juuri sopiva hartiahuiviksi. Saa tämän toki tarvittaessa kaulaankin kietaistua.

Pitsistä tuli tällä langalla neulottuna todella kaunis, ilmava ja pehmeä. Huivi on päässyt jo käyttöönkin, etenkin tietokoneen ääressä istuessa se tulee usein kietaistua hartioille.

 

Pipo ja tuubihuivi palmikoilla

Viime talvena neuloin kuopukselle valkoisen palmikkopipon, jonka kaveriksi syntyi nyt tuubihuivi samalla kuviolla. Ihan vielä näitä ei ole tänä syksynä tarvittu, mutta varmaan pian saa ottaa jo villapipot ja huivit käyttöön.

Tästä piposta en olekaan näköjään muistanut blogiin kirjoitella. Se pääsi heti valmistumisensa jälkeen käyttöön, joten asia ehkä unohtui. Kuopus näki viime syksynä kaupassa hienon pipon, jonka materiaali tosin oli kokonaan tekokuitua. Niinpä lupasin neuloa samanlaisen, mutta merinovillasta. Langaksi valitsin Dropsin Baby Merinon, joka on mielestäni hyvä lanka lasten neuleisiin. Ihan tarkkaan en kotona muistanut, millainen pipo oli, paitsi että siinä oli leveä käänne ja palmikoita. Ja tietysti tupsu.

Neuloin pipoon joustinneuletta, josta jatkoin palmikkokuviota. Aika hyvin sain mielestäni nuo päälaen kavennuksetkin menemään. Tupsu pipoon löytyi Tampereen Kädentaitomessuilta. Ja kuulemma piposta tuli riittävän samanlainen kuin kaupassa nähty.

Tämä pipo olikin paljon käytössä viime talvena, siitä tuli todellinen suosikkipipo. Pitkän resorin ja joustavan mallineuleen ansiosta pipo pysyy hyvin päässä, eikä varmasti kutita. Alunperin mietin neulovani myös pipoon sopivat lapaset, mutta kokonaan valkoiset lapaset eivät ole lapsilla kovin käytännölliset, joten päätinkin neuloa jäljellä olevasta langasta tuubihuivin. Tein siitä aika kapean, jotta se pysyy tiiviisti kaulassa. Nyt on asusteet kunnossa kylmempiä säitä varten.

Cherry Cake Shawl

Kaivellessani varastoistani ohuita sukkalankoja raitasukkia varten alkoi tämä ruskean, vaaleanpunaisen ja valkoisen yhdistelmä näyttää kivalta. Ensin mietin sukkia, mutta lankoja oli sen verran reilusti, että niistä saisi pienen huivinkin. Ja koska neulon mieluummin huiveja kuin sukkia, ei valinta ollut vaikea. Näin heti nämä langat Cherry Cake -huivina.

Tämä huivi oli aika nopea neuloa, mallineuleet vaihtuivat sen verran tiheään, ettei ehtinyt kyllästyä. Ja kun huivi ei ole mikään valtavan kokoinen, eivät viimeiset kerroksetkaan olleet tuskaisen pitkiä. Tästä tuli juuri sopivan kokoinen kaulaan kiedottavaksi. Tämä väriyhdistelmä ei ole ihan omia lempivärejäni, vaikka muuten mielestäni kiva onkin. Eikä ruskean takia taida kelvata tytöillekään. Mutta eiköhän tällekin huiville joku käyttäjä jossain vaiheessa löydy.

Malli: Cherry Cake Shawl / Marianne Heikkinen

Lanka: sekalaisia sukkalankojen jämiä (Drops Fabel yms.)

Puikot: 4 mm

Raitasukkia

Esikoisen villasukista osa oli jäänyt kesän aikana pieniksi, joten uusia piti neuloa. Tutkiessani sukkalankavarastojani huomasin, että kerän loppuja oli taas kertynyt aika lailla. Sommittelin värejä ja suunnittelin raitasukkia.

Mustaa lankaa oli aika vähän, otin siihen kaveriksi pienen nöttösen luonnonvalkoista ja sain niistä neulottua varrettomat sukat.

Harmaita keränloppuja löytyikin paljon, kaikki vähän eri sävyä. Onneksi raitasukissa pieni sävyero ei haittaa. Näihin sukkiin käytin kahta eri harmaata sekä valkoista. Valkoista lankaa oli sen verran vähän, että kärkeen piti neuloa vähän pidemmästi harmaalla.

Nämä sukat neuloin ihan perusmallilla. Molemmissa sukissa on sukan suussa joustinneuletta, tiimalasikantapää ja kärjen silmukat päättelin silmukoimalla. Ainakin nuo mustavalkoiset kuulemma kelpaavat tyttärelle. Toiset saatan ottaa omaan käyttöön.

Lankoja olisi riittänyt vielä useampiinkin sukkiin, mutta saatuani nämä kaksi paria valmiiksi hairahduin sivupoluille ja aloitinkin huivin. Katsotaan nyt, jos myöhemmin vaikka palaan taas sukkien pariin.

Harmaita asusteita

Etenkin aamuisin alkaa olla jo sen verran viileää, että pipo ja sormikkaat ovat tarpeen. Neuloin itselleni uudet asusteet kylmeneviin säihin.

Väriksi valitsin vähän tylsästi harmaan, koska sen väristä lankaa sattui olemaan runsaasti. Käytin myssyyn ja sormikkaisiin eri lankaa, joten aivan samaa harmaata ne eivät ole, mutta eipä tuo käytössä haitanne.

Tavalliset sormikkaat menevät nopeasti puhki sormenpäistä, eikä parsiminenkaan tahdo auttaa. Niinpä neuloin itselleni sormikkaat, jotka toivottavasti kestävät vähän kauemmin. Malli on kirjasta Sukupolvien silmukat, Kirkkosormikkaat Sakkolasta. Olen neulonut sormikkaat viimeksi vuosia sitten ja tuolloin sormien neulominen tuntui aika hankalalta. Niinpä en ole rohjennut ruveta niitä neulomaan. Mutta eihän tuo nyt mitenkään hankalaa ollutkaan.

Tämä malli on kyllä kaunis. Sormikkaissa on kaunis pitsiranneke ja kämmenselässä palmikoita. Kämmenpuoli ja sormet ovat sileää neuletta. Lankana minulla oli näissä harmaa Drops Fabel.

  

Neulottuani sormikkaat valmiiksi, muistin etten taida omistaa niihin sopivaa myssyä. Minulla oli ollut jo jonkin aikaa suunnitelmissa neuloa Marianne Heikkisen (Vanillawool) suunnittelema Sweet Almond Hat ja kun lankaakin löytyi sopivasti, otin sen puikoille.

Tästä myssystä tulikin aika kiva. Lankana käytin Hjertegarn Picchua, jota sattui varastoista löytymään lähes samassa värissä kuin sormikkaat. Erityisen kauniilta myssy näyttää ylhäältä päin katsottuna.

Kyllä nyt kelpaa hienostella syyssäässä uusissa asusteissa. Huivivarastosta taitaa löytyä sopiva huivikin näiden asusteiden kanssa.

Seasons of Love

Kesän aikana valmistui myös ihanan kevyt neuletakki, jossa on vajaamittaiset hihat ja kaunis pitsi helmassa. Löysin mallin sattumalta ja ihastuin siihen heti. Olin kaivannut juuri tällaista kevyttä neuletta, jonka voisi tarvittaessa pukea hihattoman paidan tai mekon päälle. Malli on Mary Annarellan Seasons of Love. Langaksi valitsin Hjertegarn Wool Cottonin, josta neuloin aiemmin myös kesäisen topin.

Tämä malli vaatii mielestäni kevyen langan, jotta se laskeutuu kauniisti. Etureunaan neulotaan alaspäin levenevät liehukkeet, jotka voi kietaista päällekkäin tai antaa niiden roikkua vapaasti.

Neulominen aloitettiin ylhäältä. Kaulusta ja etureunoja reunustaa kapea pitsi, jossa onnistuin tekemään muutaman virheenkin, kun menin kerroksissa sekaisin. Onneksi se ei juurikaan valmiissa neuleessa erotu. Alareunaa koristaa leveämpi pitsi. Hihat neuloin hiukan kyynärpään alapuolelle ulottuviksi, se tuntui käytännöllisimmältä mitalta kesävaatteessa.

Tästä tuli ihana, voisin tehdä toisenkin vaikka pitkähihaisena ja villalangasta. Tämä vaate on sen verran kevyt, että sen voi kesällä ottaa vaikka laukkuun mukaan ja vetäistä tarpeen tullen ylle lämmikkeeksi.

Malli: Seasons of Love / Mary Annarella

Lanka: Hjertegarn Wool Cotton

Puikot: 4 mm